Erinomainen kirjoitus presidenttiehdokas Olli Rehniltä!
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/olli-rehn/suomi-johti-jamakasti-pohjolan-ja-baltian-maaryhmaa-imfn-kokouksessa-ei-venajan-laitonta-sotaa-voida-sivuuttaa/
Sotilasstrategisesti, ja sotilasstrategiahan perustuu pitkälti maantieteeseen, johon perustuvat myös taloudelliset ja jopa hallinnolliset intressit, Suomi ja Ruotsi tosiaankin muodostavat kahden erillisen suunnan nivelen.
Toinen suunta on arktinen, joka on Norjan ja Naton painopistesuunta alueella, erittäin tärkeä Yhdysvalloille ja Pohjois-Atlantin yhteyksien suojaamisen takia koko Natolle. Pohjois-Suomi suojaa arktisen toimisuunnan eteläisen sivustan ja tekee Norjalle mahdolliseksi puolustaa tukikohtia, joista käsin arktista aluetta kontrolloidaan, niin ilmasta kuin mereltäkin käsin. Pohjois-Ruotsi muodostaa tukialueen sekä itse arktiselle alueelle suuntautuvalla toiminnalle että sen eteläistä sivustaa puolustaville Suomen pohjoisille voimille.
Meille tärkein suunta on Itämeren suunta, joka on sitä myös Ruotsille ja Tanskalle, sekä varsinkin Baltian maille, Itämeren suunta käsittää ennenkaikkea itäisten rantavaltioiden maarintaman Venäjää vastaan. Venäjän kyky toimia itse merialueella ei ole kovin suuri, mutta totta kai sekin on huomioitava torjuttava.
Niinpä Rehnin kirjoituksessaan esittämä ajatus on todella erinomainen. Se yhdistää nämä kaksi toisiinsa niveltyvää toiminta suuntaa ja painopiste olisi juuri meille ja lähimmille naapureillemme tärkeässä Itämeren suunnassa. Keskustelukerhomme voisi yhdessä sopia linjasta, jota sitten ajetaan Naton sisällä. Samalla kun siinä voitaisiin linjata asioita, jotka eivät kuulu Natoon suoraan, kuten taloudellisten ja huoltovarmuusseikkojen järjestämistä turvallisuusmielessä ja toki Itämeri on merkittävä kaupan ja yhteistyön väylä muutenkin kaikille sen rantavaltioille.
Olen alkanut kannattaa Rehniä seuraavaksi presidentiksi. Häntä on moitittu värittömäksi, mutta en kaipaa siihen tehtävään mitään etusivumannekiinia, vaan nimenomaan asiallista ja harkitsevaa henkilöä. Rehnin toiminta Alpo Rusin tapauksessa on tehnyt minuun erittäin suuren vaikutuksen. Hetkellä, jolloin maamme silloinen poliittinen johto, jonka olisi tullut puolustaa kansalaista, käänsi selkänsä niin perusteellisesti, että vaikenevat tapahtumista vieläkin, ilmeisesti kuolemaansa saakka, Olli Rehn tuli ystävänsä avuksi ja pelasti hänet. On melko selvää, että vastassa olivat melkoiset voimat, kyse ei ollut vain Supon harmillisesta pikku erehdyksestä. Kyse oli elämästä ja kuolemasta, kuten Supon silloisen päällikön Seppo Nevalan ennenaikainen poismeno osoitti, olipa kuolinsyy miten luonnollinen tahansa. Rehnin ansiosta Rusi selvisi musertumatta täysin, vaikka kyllä kovan koettelemuksen jäljet hänessä näkyvät.
Maan johtoon tarvitaan rehellinen ja uskaltava mies, jolla on päässään tervettä järkeä. Olli Rehn on siinä sarjassa ehdoton ykkönen ehdokkaista, jotka tällä kertaa ovat kautta linjan hyviä.
Rehniä lähelle tulee vain Aaltola, joka on kakkosehdokkaani. Häntä on taas vihreiden suunnalta haukuttu sekavasanaiseksi, mutta jos kuuntelee tuon haastattelun, niin päin vastoin Aaltola on erittäin asiantunteva enkä ole juuri mistään eri mieltä siitä, mitä hän tuossa sanoo. Ja tuskin on Olli Rehnkään, mutta Ollilla on kokemusta politiikasta ja tavoitteiden toteuttamisesta käytännössä, kuten erinomainen kirjoituksensa osoittaa.
https://podcast24.fi/jaksot/kartanlukijana-soini/2-miten-maailma-makaa-mika-aaltola-e50x0-uQ0
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/olli-rehn/suomi-johti-jamakasti-pohjolan-ja-baltian-maaryhmaa-imfn-kokouksessa-ei-venajan-laitonta-sotaa-voida-sivuuttaa/
Sotilasstrategisesti, ja sotilasstrategiahan perustuu pitkälti maantieteeseen, johon perustuvat myös taloudelliset ja jopa hallinnolliset intressit, Suomi ja Ruotsi tosiaankin muodostavat kahden erillisen suunnan nivelen.
Toinen suunta on arktinen, joka on Norjan ja Naton painopistesuunta alueella, erittäin tärkeä Yhdysvalloille ja Pohjois-Atlantin yhteyksien suojaamisen takia koko Natolle. Pohjois-Suomi suojaa arktisen toimisuunnan eteläisen sivustan ja tekee Norjalle mahdolliseksi puolustaa tukikohtia, joista käsin arktista aluetta kontrolloidaan, niin ilmasta kuin mereltäkin käsin. Pohjois-Ruotsi muodostaa tukialueen sekä itse arktiselle alueelle suuntautuvalla toiminnalle että sen eteläistä sivustaa puolustaville Suomen pohjoisille voimille.
Meille tärkein suunta on Itämeren suunta, joka on sitä myös Ruotsille ja Tanskalle, sekä varsinkin Baltian maille, Itämeren suunta käsittää ennenkaikkea itäisten rantavaltioiden maarintaman Venäjää vastaan. Venäjän kyky toimia itse merialueella ei ole kovin suuri, mutta totta kai sekin on huomioitava torjuttava.
Niinpä Rehnin kirjoituksessaan esittämä ajatus on todella erinomainen. Se yhdistää nämä kaksi toisiinsa niveltyvää toiminta suuntaa ja painopiste olisi juuri meille ja lähimmille naapureillemme tärkeässä Itämeren suunnassa. Keskustelukerhomme voisi yhdessä sopia linjasta, jota sitten ajetaan Naton sisällä. Samalla kun siinä voitaisiin linjata asioita, jotka eivät kuulu Natoon suoraan, kuten taloudellisten ja huoltovarmuusseikkojen järjestämistä turvallisuusmielessä ja toki Itämeri on merkittävä kaupan ja yhteistyön väylä muutenkin kaikille sen rantavaltioille.
Olen alkanut kannattaa Rehniä seuraavaksi presidentiksi. Häntä on moitittu värittömäksi, mutta en kaipaa siihen tehtävään mitään etusivumannekiinia, vaan nimenomaan asiallista ja harkitsevaa henkilöä. Rehnin toiminta Alpo Rusin tapauksessa on tehnyt minuun erittäin suuren vaikutuksen. Hetkellä, jolloin maamme silloinen poliittinen johto, jonka olisi tullut puolustaa kansalaista, käänsi selkänsä niin perusteellisesti, että vaikenevat tapahtumista vieläkin, ilmeisesti kuolemaansa saakka, Olli Rehn tuli ystävänsä avuksi ja pelasti hänet. On melko selvää, että vastassa olivat melkoiset voimat, kyse ei ollut vain Supon harmillisesta pikku erehdyksestä. Kyse oli elämästä ja kuolemasta, kuten Supon silloisen päällikön Seppo Nevalan ennenaikainen poismeno osoitti, olipa kuolinsyy miten luonnollinen tahansa. Rehnin ansiosta Rusi selvisi musertumatta täysin, vaikka kyllä kovan koettelemuksen jäljet hänessä näkyvät.
Maan johtoon tarvitaan rehellinen ja uskaltava mies, jolla on päässään tervettä järkeä. Olli Rehn on siinä sarjassa ehdoton ykkönen ehdokkaista, jotka tällä kertaa ovat kautta linjan hyviä.
Rehniä lähelle tulee vain Aaltola, joka on kakkosehdokkaani. Häntä on taas vihreiden suunnalta haukuttu sekavasanaiseksi, mutta jos kuuntelee tuon haastattelun, niin päin vastoin Aaltola on erittäin asiantunteva enkä ole juuri mistään eri mieltä siitä, mitä hän tuossa sanoo. Ja tuskin on Olli Rehnkään, mutta Ollilla on kokemusta politiikasta ja tavoitteiden toteuttamisesta käytännössä, kuten erinomainen kirjoituksensa osoittaa.
https://podcast24.fi/jaksot/kartanlukijana-soini/2-miten-maailma-makaa-mika-aaltola-e50x0-uQ0
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rehnille lähtee täältä myös ääni, vaikken ehdokkaan voittoon uskokaan niin tuleepahan äänestettyä ja voi oikeutetusti valittaa (mahdollisesti) epämieluisasta tuloksesta.
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋
💋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#180839946
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Tällä hetkellä presidenttikisa näyttäisi olevan kahden kauppa Haaviston ja Stubbin välillä. Kummatkin ovat toimineet ihan hyvin kansainvälisissä ympyröissä Suomen Nato-prosessin aikana ja orientoituneet uuteen ulkopoliittiseen suuntaamme.
Mutta kumpikaan ei mielestäni sovi johtavaan rooliin. Oli nimenomaan eriomaista maamme kannalta, että heistä kummastakaan ei tullut presidenttiä aiemmissa vaaleissa, sillä vaikka Niinistökin vaikutti hieman epäröivälle kun nato-prosessi käynnistettiin, hän kuitenkin pystyi siihen. Aivan keskeinen henkilö sen käynnistämisessa oli pääministeri Sanna Marin, mutta seuraavaksi tärkein oli Niinistö, joka siirsi kiistansa Marinin kanssa syrjään, kuten teki Marinkin ja voitti myös epäilyksensä, jolloin turvallisuudellemme tärkeä prosessi lähti todellakin vauhdilla eteenpäin. Kun tilanne niin vaati, Saulista löytyi tujua ottaa johtajuutta ja tukea myös pääministeriä, jonka kanssa ei aivan kaikesta muusta aina samaa mieltä ole ollutkaan.
En usko, että kumpikaan, Haavisto tai Stubb olisi kyennyt samaan. Stubbin näytöt pääministerinä eivät anna hyvää kuvaa johtajuudesta, jonka hän itsekin aika avoimesti totesi. Haaviston lausunnot hyökkäyksen jälkeen, joissa hän ensin tyrmäsi Natoon liittymisen, kertovat, ettei hänestä olisi ollut johtavaan rooliin siinä vaikeassa tilanteessa. Sen sijaan kun ratkaisevat päätökset tekivät muut, Haavisto nopeasti käänsi kelkkansa ja teki todella kovan ja ansiokkaan työn liittymisen toteuttamiseksi. Ja Stubb teki myös erinomaista työtä omalla suunnallaan, Suomesta katsoen enemmänkin taustalla, poissa otsikoista, mutta kansainvälisesti silläkin oli suuri merkitys.
Olisi siis hyvä tulos edellisen kerran presidenttiä valitessa, että päättävään asemaan nousi Niinistö, ja sekä Haavisto että Stubb jäivät toteuttaviin rooleihin, joissa kumpikin toimi erinomaisesti.
Tilanne on edelleen siinä mielessä sama, että vaikka olemme nyt jäseninä Natossa, niin päätöksentekokykyä ja tarvittaessa rautaisenkin taipumatonta selkärankaa tarvitaan, selkeän strategisen näkemyksen lisäksi. Näitä ominaisuuksia löytyy eniten Rehniltä. Aaltolan kykyä päättää ei ole testattu missään, kun hän ei ole sellaisissa tehtävissä toiminut, mutta strategista näkemystä hänellä on.
Minulle ihanneratkaisu olisi, jos Rehnistä tulisi presidentti ja Aaltolasta hänen ulkopoliittinen neuvonantajansa, samalla kun jatkaisi erinomaisen hyvää tutkijanuraansa siinä sivussa. Stubb voisi jatkaa kansainvälistä vaikuttamista kuten tekee nytkin ja Haavistolle voitaisiin räätälöidä rooli esim YK:ssa, joka on hänen ominta aluettaan muutenkin.
Rehn käytännön poliitikkona linjaamassa päätöksiä ja Aaltola syvän asiantuntemuksen omaavana hänen apunaan, yhdessä puolustusviranomaisten kanssa ja sellaisten miesten kuin Lindberg ja Toveri vaikuttaessa Eduskunnan keskeisissä valiokunnissa meillä olisi sellainen yhdistelmä, jonka johdolla selvittäisiin kovistakin myrskyistä turvallisesti.
Venäjäviha ja kumartelu EUn ja USA suuntaan yhdistää Keskustaa, Persuja, Kokoomusta, Demareita ja monia muita. Kansalle tarjotaan pressaehdokkaiksi eri vaihtoehtoja vaikka käytännössä kaikki lähes samaa.
Selkäkekkanauruq vartti ja kalkkunat eeuuhun!
Mitä uutta tuossa Rehnin jutussa oli?
Ehdotus uudesta kokouksesta oli erinomainen. Olisi hyvä, jos Rehnistä tulisi presidentti ja hän voisi toteuttaa ajatuksensa.
Aaltola ei tule pärjäämään.