Miksi vastustan Vapaa-ajattelijoita ja miksi juuri nyt näen kantani erittäin perusteltuna

Menkääpä katsomaan Luterilaisuus-palstaa juuri nyt. Mitä näette siellä?

Näette siellä uskonnollisen tulevaisuutemme, jos Vapaa-ajattelijoiden ohjelmat toteutuvat. Sille näyttää uusi uljas rationaalisuuteen sokeasti uskova maailma. Miten niin, kysytte. Eihän Luterialaisuus-palstalla näy jälkeäkään rationaalisuudesta. Ei näykään ja juuri sellainen on rationaalisuuteen sokeasti uskova maailma, siinä rationaalisuus ja ennen kaikkea se, mitä pidämme moraalisesti hyvänä ja kohtuullisena, joutuu syrjään. Paradoksaalistako? Ehkä, mutta kuitenkin totta.

Ideologisen, dogmaattisen rationaalisuuden voittokulku on ollut useammin kuin kerran hyvillä aikeilla koristeltu tie, joka on johtanut maanpäälliseen helvettiin. Se oli sitä Neuvostoliitossa, se oli sitä Albaniassa ja ehti olla sitä myös Kiinassa. Eikä vain niissä.

Yhdysvallat, joka lähetti nuoret miehensä ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan, toiselle mantereelle kuolemaan ja haavoittumaan heille vieraiden ihmisten, olkoonkin, että kaukaisten sukulaistensa, puolesta, oli vielä vähintäänkin tapauskovaisen, kristillisen kansan asuttama maa. Ja sen arvoihin oli sopivaa siirtää oma etunsa syrjään myös sodan päätyttyä ja antaa mittava Marshall-apu. Olkoonkin, että sillä rahoitettiin USA:n omia yrityksiä, niistähän apuna saaduilla rahoilla tuotteita ostettiin, mutta suosittaisiko Juhana Brotherus sellaista? Rahan antaminen vastikkeettahan tuntuu nykyään olevan synneistä suurin, riippumatta siitä, mitä positiivisia oheisvaikutuksia sillä ehkä olisi. Nykypäivänä ne positiiviset oheisvaikutukset ovat samanlaista epärationaalista haihattelua kuin joku uskonnollisuuskin.

No, ilman tuota Marshall-avun hyväuskoista ja epärationaalista haihattelua Eurooppa näyttäisi nyt aika toisenlaiselle. Sellaiselle, jota emme haluaisi nähdä.

Mitä Yhdysvalloissa sitten tapahtui, sodan jälkeisenä aikana. Toisaalta yhteiskunta alkoi maallistua maahan tulvineiden maallistuneiden juutalaisten ja vasemmistointellektuellien vaikutuksesta, ja se muutti uskonnollisuuden hyvin toisenlaikseksi. Jokapäiväisin, liki tapauskonnollisuuden tilalle tuli huutava ja kiihkeä lahkouskonnollisuus, jolle yleisiä moraalisia sääntöjä tärkeämpää on valita puolensa ja osoittaa se mahdollisimman radikaalisti. Ja järjettömästi.

Sehän on juuri se, miltä Luterilaisuus-palsta näyttää nyt. Palestiinalaislasten verta janoavia, kaikki aukot ammollaan huutavia hulluja. Kirkko kuulolla-pappia ei siellä näy. Eikä siellä näy ateistejakaan esittelemässä rationalismiaan tai sitä parempaa moraaliaan. Ateistit ovat kiinnostuneita vain kirkon papeista, joiden kimppuun he käyvät kuin sika limppuun.

Ateistit eivät tunnusta käännyttämismotiivinaan olevan se, että kirkon säällisesti käyttäytyvät papit on helppo nolata ja saada heidät ajettua pois silkalla ilkeydellä. Tappamisenhimoaan huutaviin lahkolaisiin ateistien ilkeydet eivät tee mitään vaikutusta, joten heidät ateistiset trollit jättävät rauhaan. Sillä suunnalla ei ole kovan ateistin mainetta saavutettavissa. Eihän ateismi nimensä mukaan olekaan mitään moraalisesti hyvän ja toimivan maailman luomista, vaan irrationaalisuuden vastustamista. Sillä ei ole siis merkitystä, johtaako se parempaan vai huonompaan maailmaan, tärkeintä on vain se, että irrationaalisuus poistuu. Aina voi perustella ateistista käännyttämiskäyttäytymistään sillä, miten hienosti noitavainoista päästiin eroon. Muutama tuhat palestiinalaislasta, tai israelilaislasta, ovat mitätön pikku juttu, kuten sekin, etteivät noitavainoja lopettaneet ateistit eikä heidän rationalisminsa.

Minä en tarvitse rationaalisuutta joka nipukkaan maailmaa. Haluan maailman, joka on moraalisesti hyvä ja jossa ei tapeta lapsia. Siihen riittää kohtuullisuus niin rationalismissa kuin uskonnollisuudessakin. Eikä sellaista maailmaa käsittääkseni muuten voi edes saavuttaa. Ei ainakaan taisteluhuutojaan kilpaa uskonnollisten hullujen kanssa kiljuvien ateistien avulla.