Olosuhteiden pakosta joudun ilmeisesti muuttamaan lähivuosina Helsinkiin jolloin automaattisesti seurakunnakseni tulisi Helsisingin ort. srk. Tätä en missään nimessä halua, erinäisistä syistä.
Olen erinomaisen tyytyväinen nykyiseen pieneen, köyhään seurakuntaani ja haluan maksaa veroni sinne ja säilyä seurakunnan jäsenenä. Tietyt
oleskelumahdollisuudet säilyvät nykyisellä paikkakunnalla mutta kotikunta muuttuu.
Miten olisi mahdollista pysyä entisen srk:n jäsenenä vai onko pakko liittyä siviilirekisteriin tai pahimmassa tapauksessa Helsingin ort srk:aan.
Olen erinomaisen tyytyväinen nykyiseen pieneen, köyhään seurakuntaani ja haluan maksaa veroni sinne ja säilyä seurakunnan jäsenenä. Tietyt
oleskelumahdollisuudet säilyvät nykyisellä paikkakunnalla mutta kotikunta muuttuu.
Miten olisi mahdollista pysyä entisen srk:n jäsenenä vai onko pakko liittyä siviilirekisteriin tai pahimmassa tapauksessa Helsingin ort srk:aan.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Tee maistraatille tilapäinen muuttoilmoitus Helsinkiin. Tällöin oma kotikuntanasi ja seurakuntasi säilyvät ennallaan, ja voit edelleen ilahuttaa heitä veroillasi.
Kun kotikunnan on muututtava... mm lapsia muuttaa mukana, terveydenhuolto jne. Tilapäinen poissaolo ei riitä. Kirkkolakimme ( 3 luku 2 § 2 mom.)
määrää, että jäsen on sen seurakunnan jäsen jonka alueella hänellä kotikunta... olisiko syytä muuttaa lakia vai onko muuta vaihtoehtoa olemassa.
Muutoksella voitaisiin turvata syrjäseuduilla olevien seurakuntien talous ja tulevaisuus kun käsittääkseni on muitakin ihmisiä jotka haluavat tukea tuttua srk:aa, jossa sukuhaudat ja kotipaikat jne sijaitsevat
Silloin tietysti ei vaihtoehtoja kummemmin ole, kun kotikunnan on muututtava jos eivät esimerkiksi yksityiset lääkäripalvelut kelpaa.
Vuoden alussahan Tuupovaaran kunta liitettiin Joensuuhun, ja paikalliset seurakuntalaiset olisivat halunneet jäädä Ilomantsin seurakunnan jäseniksi. Valtio päätti kuitenkin toisin.
En vaan edelleenkään ymmärrä, miksi mielestäsi kirkosta eroaminen olisi Helsingin seurakuntaa parempi vaihtoehto.
Taidan tarttua täkyysi, mutta so what - vastauksen varsinaiseen kysymykseesi saat kysymällä omasta seurakunnastasi.
Mutta se täky: miksi Helsingin srk on niin kauhea peljästys?
Jep, pieni provo taitaa sisältyä aloitukseesi, mutta kuiteskin: Helsingissä toimii Moskovan alaisia seurakuntia, ainakin Pokrova ja Nikolski, liity niihin, jos Helsingin srk on niin kammottava. En kyllä ymmärrä minäkään, että miksi.
Yhtä kokoavaa riippumtonta seurakuntaa. Kun ortodoksinen kirkkojärjestys pakottaa sen seurakunnan yhteyteen, johon hallinnollisesti kuulut, niin se ei ole aina oikein. Meillä on varmasti suuri joukko kodittomia ortodokseja, joilla ei ole hengellistä kotia. Kaikki ei mene välttämättä yksiin papin persoonan ja ajattelun kanssa. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että kaikki
papit eivät ole hengellisesti Kristuksen seuraajia vaan heissä elää voimakas tarve
pakottaa oman ajattelunsa kaltaisuuteen. Tämän takia tarvitsisimme seurakuntaa kodittomille
ortodokseille maahamme. On ikävää, että jotkut kodittomat ortodoksit joutuvat siirtymään toisen
patriarkaatin yhteyteen tämän takia.
Tästä asiasta on jatkuva keskustelu kirkkomme
sisällä. Toivottavasti moderaattorimme antaa
tämän olla näkyvissä. Se on äärimmäisen kipeä asia, mutta kaikki papit eivät ole paimenia.
Tarkentaen voisi sanoa, että lähes kaikki ovat
lempeitä ja seurakuntalaisia oikein opettavia
paimenia, mutta varjele meitä niiltä jotka eivät ole.
Älä missään tapauksessa luovu ortodoksisuudesta sen tähden, ettet "diggaa" seurakunta parkaamme. Helsingissä on monta ortodoksista seurakuntaa mm. Viipurin vanha yksityinen seurakunta, jolla on Pokrovan kirkko Munkkiniemessä. Pokrovan seurakunnassa pidetään kirkkoslaavinkielisten jumalanpalvelusten lisäksi myös suomenkielisiä palveluksia.
On myös Pyhän Nikolaoksen seurakunta, jolla on Nikolskin kirkko Hietaniemessä Taivallahden koulun takana ja rukoushuone Vesalassa. Vesalan P:n Ksenia Pietarilaisen tsasouna on ihan pieni vanhaan liikehuoneistoon rakennettu pyhäkkö. Seurakunta aikoo rakentaa uuden suuren kirkon Helsingin Itäkeskukseen. Nämä mainitsemani seurakunnat ovat Moskovan patriarkan alaisia ja niisä noudatetaan vanhaa ajanlaskua.
Aikoinaan lapsena kävin useasti isoäitini seurassa Munkkiniemen pienessä, Pokrovan seurakunnan kirkossa, tuttu paikka. Seurakunnassa lienee edelleen jäseniä ja toimintaa, mutta ainakaan julkisuudessa ei ole Pokrovan srk esiintynyt.
Lieneekö heillä nettisivuja ?
Varteenotettava vaihtoehto. Siviilirekisteri ja Pokrovan srk.
Jos sulle on ihan sama kuulutko siviilirekisteriin vai kirkkoon, niin varmasti siviilirekisteri on sulle ihan oikea paikka.
Jokaisessa seurakunnassa (ajanlaskusta riippumatta) on omat raadollisuutensa. Jos rupee valikoimaan seurakuntaa henkilökohtaisten tykkäämistensä mukaan, niin huonosti menee.
Pokrovan seurakunnalla on oma sivunsa Moskovan patriarkaatin Suomen toimintaa esittelevällä sivustolla:
http://finland.orthodoxy.ru/rus/pokrovskij.php
Olen samaa mieltä... surullista, mutta kuitenkin...
Paljon on julkisuudessa käyty keskustelua kesä-
mökkiläisten osalta samasta asiasta. Moni haluaisi
maksaa osan tai kaiken kunnallisveron / kirkollisveron lomapaikkakunnalle.
Syitä haluttomuuteen liittyä H:gin srk:aan en selvitä mutta valinnavapaus tulisi olla laajempi mihin rahansa maksaa. Ilmeisesti niillä olisi parempaa käyttöä Pokrovan srk:n käytössä ja osalla lahjoituksena maalaiseurakunnassani kuin H:gin srk:n kassassa.
Näin on näreet.
Onhan tämä pääkaupunkiseutu kylmää ja tylyä ja kaikin puolin kurjaa, nytkin sataa vettä. :(
Veronkannossa varmaan asiaa niiden kohdalla, jotka asuvat jopa puolet ajastaan lomakunnassaan ja käyttävät kaikkia palveluja. Näiden asioiden kartoitus onkin sitten oma juttunsa! Jos kuitenkin arki kuluu käyttäen pääkaupungin katuja, kulkuneuvoja, kouluja ja kirjastoja, niin tänne kuuluvat veromarkatkin.
Asenteesi Hgin seurakuntaan ja koko ortodoksiseen kirkkoon saa aikaan kylmiä puistatuksia. Ehkä se siviilirekisteri olisi oikea valinta?
Meillä paistaa aurinko vaikka kylmää onkin.
Ortodoksinen kirkko ei ole sama asia kuin Helsingin ortodoksinen srk. Joskus helsinkiläiset voisivat muistaa pienuutensa kun puhutaan suurella äänellä ortodoksisesta kirkosta ja sen
uskosta. Ortodoksisen kirkon keskuspaikkoja ei Helsinki ole, ei edes Suomen ortodoksisen kirkon
pääpaikka.
Mitähän muurahaispesää nyt sohaisin?
En tarkoittanut mitään keskuspaikkoja tai muutakaan noin ylevämielistä, sanoinpahan vaan että saan kylmiä väreitä kun omaa kotiseurakuntaani toinen ortodoksi noin vihaa.
Ei jummarra, ei. Vaan eipä ole eka kerta.
"Jos rupee valikoimaan seurakuntaa henkilökohtaisten tykkäämistensä mukaan, niin huonosti menee. "
Enpä nyt sanoisi ihan noinkaan. Itse asun pääkaupunkiseudulla ja katson tarkkaan, missä alueen monista kirkoista käyn ja missä *EN* käy. Jos asuisimme Ruotsissa - USAsta puhumattakaan - tämä olisi vielä suurempi kysymys ja joutuisin tarkkaan hakemaan löytääkseni sellaisen kirkon ja/tai seurakunnan, jonka jumalanpalveluselämä vastaa sitä, miten olen asiat oppinut ja mieltänyt. USA:ssa minun olisi kovin vastenmielistä osallistua esim. GOA:n palveluksiin, joissa soitetaan urkuja, toimitetaan kreikaksi ja istutaan pitkissä penkeissä... ei voi mitään!
Valitettavasti - anteeksi vaan - tämä koskee myös papistoa. Ei ole mitään mieltä kiusata itseään ja omaa hengellistä elämäänsä käymällä sellaisen papin toimittamissa palveluksissa, jonka elämä / asenne traditioon / kannanotot ovat ristiriidassa omieni kanssa ja jonka luona en voisi esim. käydä synnintunnustuksella kuin äärimmäisessä hädässä. Ongelmaa ei suurissa seurakunnissa ole, mutta pienissä tästä periaatteesta täytyy sitten tietenkin joskus tehdä kompromissi ja itse "nöyrtyä" asian edessä, vaikka helppoa se ei olisikaan. Pahinta on tietenkin jättäytyä pois yhteydestä.
Papisto on asetettu paljon vartijaksi ja voi niitä, jotka eivät ole aitona esikuvana laumalleen. Monesti meillä on aivan liikaa julkisia salaisuuksia ja muuta turhaa painolastia. Missä viipyy aito herätys ja parannuksenteko, joka koskettaisi syvältä meitä kaikkia??
Lapinlahden hautuumaalta löytyy edesmenneitä sukulaisia 3 sukupolvea ja omakin syntymä srk on Helsinki.
Vanha suomalainen sananlasku sanoo: Kyllä sika ´
syitä syytää.
Keskustelun tarkoitus on: miten vapautta valita srk ja kohdentaa veroeurot voitaisiin laajentaa.
"En tarkoittanut mitään keskuspaikkoja tai muutakaan noin ylevämielistä, sanoinpahan vaan että saan kylmiä väreitä kun omaa kotiseurakuntaani toinen ortodoksi noin vihaa. "
En minä kyllä *vihaa* tuossa kritiikissä (jonka taustat toki ovat auki...) osaa nähdä, vaikka omasta seurakunnastani puhutaankin. Kritiikki on aina paikallaan - usein perusteltuakin - ja se pitää vaan ottaa vastaan.
jokaisella on toki oikeus päättää omista asioistaan ja asenteistaan, ja niistä myös itse vastaamme. Pidän vain pelottavana näin pappina sitä, että aletaan valitsemaan omien ajatusten ja mielipiteiden pohjalta oikeaa seurakuntaa tai hyväksyttävää pappia.
Sen ymmärrän, että kaikkien kohdalla ei henkilökemia pelaa, mutta tällöinkin tulisi meidän yrittää voittaa henkilökohtaiset tunteemme tällaisissa tilanteissa. Sitten jos puolestaan mennään tuohon asenteeseen, "itse tiedän paremmin ja olen ehkä jopa puhtaampi, kuin tuo toinen". Aletaan olla tilanteessa, jossa nöyryys on kaukana elämästä.
Entäpä jos se, jonka kannanotot ovat ristiriidassa juuri minun mielipiteeni kanssa, onkin oikeassa, ja menetän mahdollisuuden oppia jotakin merkittävää. Voi olla toki, että näin ei ole, mutta pitäisikö sittenkin löytää se "nöyrtyminen", jonka sanot itsekin olevan vaikeaa.
Herra itse opettaa meitä rakastamaan vihamiehiämmekin. Eikö tämän tulisi olla meille ohjeena kaikessa ja kaikissa kohtaamistilanteissa? Vaikka kaikki eivät meitä miellytäkään voimme oppia kaikilta ihmisiltä, jos annamme siihen mahdollisuuden. Myös vihan ja inhon ja epäilyksen tunteista olisi hyvä päästä ja oppia sitä todellista ja nöyrää rakkautta.
Ja jos jotain kritisoitavaa on, senkin voi sanoa ääneen, että sillä toisella, joka ehkä on oikeasti väärässä, olisi myös mahdollisuus oppia jotakin, mutta rakkauden hengessä, ei tuomion tai vihan.
No, anteeksi kun toin nämä ajatukset esille juuri sinun kohdallasi, tämä kyllä koskettaa meitä kaikkia...syntisiä kun olemme jokainen.
Niin ja rukoilkaa niiden puolesta myös, joita ette siedä. Voi olla, että rukous alkaa muuttaa rukoilijan omaa asennetta rakastavammaksi. Tätä kautta voi oppia ymmärtämään paremmin eri mieltä olevia, sietämään heitä, ja avaamaan keskusteluyhteyden heidän kanssaan. Keksuteluyhteys ja kohtaaminen eivät tarkoita kaiken hyväksymistä, vaan ihmisten hyväksymistä, mikä mahdollistaa kasvamisen molemmin puolin.
Että näin nyt tällä kertaa.
Terv, i Tuomas
Isä-Tuomas tuot esille tärkeän asian. On todella pelottavaa, jos seurakuntalaiset valitsevat kirkon jossa käyvät papin henkilön, ajatusten ja mielipiteiden pohjalta. Pienissä seurakunnissa tätä valinnan mahdollisuutta ei aina ole ja siksi moni ajelehtii seurakunnan ulkopuolella, koska henkilökemia papin kanssa ei toimi syystä tai toisesta. Valitettava juttu. Eräs viisas iäkäs karjalaismummeli tuumasi tässä taannoin, että hänelle on aivan sama kuka ne kirkonmenot toimittaa. Tärkeintä on, että joku ne toimittaa ja kun vielä pääsee kirkkoon on edes sen verran terveyttä. Hän muisteli aikoja, jolloin syrjäisissä seurakunnissa kävi pappi vain muutaman kerran vuodessa. Kun näitä mummoja kuuntelee, toivoo että joskus (tosin se on melko pian) oppisi samanlaista viisautta ja nöyryyttä edes hiukan. Nöyryyttä meissä ei todellakaan liikaa ole, mutta onneksi vielä ei ole liian myöhäístä.
Niiiin. Srk:ssa toimitetaan papin vaali. Kuka miellyttää eniten niin valinta kohdistuu häneen.
Lähtökohta on jo se, että pappi on demokraattisesti valittu luottamusmies. Kaikkia ei voi miellyttää.
Sangen outo menettely. Kopio jostain muusta kirkosta ?
"Pidän vain pelottavana näin pappina sitä, että aletaan valitsemaan omien ajatusten ja mielipiteiden pohjalta oikeaa seurakuntaa tai hyväksyttävää pappia. "
Mie nyt tarkoituksella vähän kärjistän:
* et kuitenkaan tarkoittane, että toimin jotenkin väärin, kun olen H:gin monista kirkoista valinnut "omakseni" sen, jossa rippi-isäni eniten toimittaa ja joka kielen, laulutradition jne osalta parhaiten vastaa sitä, mihin olen elämäni varrella tottunut?
* et myöskään tarkoittane, että jos muutan esim vuodeksi ulkomaille, toimin väärin, jos vähän katselen lähiseudun kirkkoja ja valitsen (pitkälti samantapaisilla kriteereillä kuin edellisessä kohdassa) niistä sen, joka eniten vastaa omaa kokemustani (ja sitä vanhaa perinnettä, mitä Suomessa varsin yhtenäisesti noudatettiin ennen 1970-luvulla alkanutta "kreikkalaishenkistä" hortoilua)?
* meillä ei olisi (ainakaan kirkkojen osalta, papit ovat eri juttu...) tällaista ongelmaa, jos paikalliskirkkomme olisi (edes liturgisesti) yhtenäisempi ja papiston omatoiminen ja -tekoinen liturginen sooloilu eliminoitaisiin selkeällä ohjeistuksella.
: : : : : : : : : : : : : :
"No, anteeksi kun toin nämä ajatukset esille juuri sinun kohdallasi, tämä kyllä koskettaa meitä kaikkia...syntisiä kun olemme jokainen."
Ei mitään anteeksipyytämistä :-)
Valitettavasti on vaan niin, että siltä, jolle on annettu paljon, myös odotetaan paljon. Kuviteltu tilanne, jossa pappi on esim. eronnut / elää avioliiton ulkopuolista tai homoseksuaalista suhdetta niin että se on julkisesti tiedossa jne., tekee kyllä hyvin vaikeaksi käsitellä hänen kanssaan omia seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä.
Tilanne generoi helposti myös ajatuksissa sen synnin, että olisin muka jotenkin häntä parempi, kun itselläni eivät asiat ole *tällä kohtaa* kuten hänellä. Näiden tunteiden purkaminen synnintunnustuksella asianomaisen kanssa on kuitenkin täysin mahdotonta ja se vetää tällöin koko katumukselta maton alta. Ei voi mitään. Siihen tarvitaan rippi-isäksi joku muu kuin kyseinen henkilö - tai sitten synnintunnustus menee tasolle "olen sanonut kahdesti perkele ja kerran saatana ja katsonut joka päivä Iltiksestä iltatytön bikinikuvan"... :-)
Periaatteessa pitäisi tietenkin puhua asianomaisen kanssa suoraan, mutta tiedämme molemmat, kuinka vaikeaa se on. Toistan mielipiteeni siitä, että meillä on monista asioista ja henkilöistä aivan liikaa ns. julkisia salaisuuksia: tiedämme, kuinka asiat ovat mutta olemme niistä hiljaa ja hiljaisuudessa hyväksymme. Synti sekin, ainakin minun syntini.
Ei taida tällä hallintomallilla hirveästi olla vaihtoehtoja. Joskus tulevaisuudessa jos/kun "kansankirkkojen" asema on romuttunut, voi tilanne olla toinen.
Jos juuresi ovat noinkin syvällä pääkaupungin maaperässä, niin sitäkin enemmän nyt ihmettelen, että vastenmielisyytesi Hgin seurakuntaa on niin suuri, että olet valmis jättämään kirkon jäsenyyden. On toinenkin hyvä sananlasku, se joka kertoo metsästä ja puista.
Anteeksi kun käytin sanaa viha, se oli liikaa.
Lapinlahden hautuumaalle on ilmeisesti haudattu myös nöyryytesi, sillä ortodoksisista juuristasi huolimatta katselet tasaveroisina vaihtoehtoina Pokrovan seurakuntaa ja väestörekisteriä. Viime mainittu tarkoittaa sitä, että haluat ajautua ihan vapaaehtoisesti kirkon ulkopuolelle.
Ei kirkko ole valintamyymälä siinäkään mielessä, että valitset jonkin muun seurakunnan kuin Helsingin siinä tapauksessa että aiot Helsinkiin muuttaa. Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenenä olet osaltasi ylläpitämässä noin viidentoista jumalanpalveluspaikan toimintaa, maksat osan palkasta kymmenelle papiston jäsenelle, yhtä monelle kanttorille, kymmenille muille työntekijöille. Ylläpidät myös Suomen ainoan ortodoksisen nuorisotoimiston toimintaa (ONL:n lisäksi) sekä monia muita toimintoja, joista muualla Suomessa vain puhutaan, mutta joista ei todellisuudessa tule mitään.
Olisit iloinen siitä, että sinulla on kirkko lähelläsi. Joku senkin on rakentanut, ettei sinun tarvitse käydä palveluksissa luterilaisessa kirkossa tai jäädä vaille palveluksia. Sinulla on vapaus valita seurakuntasi. Suosittelen kirkosta eroamista, sillä mikään seurakunta ei sinun asenteillasi rakennu.
Naapuri kirkossamme katolisessa kirkossa kuohuu sen takia, kun siellä piispa määrää papit seurakuntiinsa. Uusi piispa on määrännyt uudet papit seurakuntien johtoon ja tiettävästi lähettänyt erään pitkäaikaisen papin kokonaan pois Suomesta. Tämä on eräs vaihtoehto asettaa papit virkoihinsa.
Itse aion aluepappimme vaalissa äänestää seuraavalla tavalla. Heitän, rukoiltuani Jumalan johdatusta asiaan, arpaa kotialttarini edessä, ja sitten äänestän sitä, jolle arpa lankeaa. Meillä on kuudennen papin vaalissa kolme hyvää ehdokasta, joista en osaa valita sopivaa.
Täällä Helsingin seurakunnassa meillä on monia mukavia pienyhteisöjä. Seurakuntamme pääongelma on se, että se on liian suuri. Siitä saisi neljä, viisi normaalikokoista seurakuntaa.
Me ortodoksit asumme nykyään melkein kaikki täällä Etelä-Suomessa, joten vaikka tämä pääkaupunkiseutu ei mikään kirkollinen keskus olekaan, niin paljon meitä ortodokseja täällä on joka tapauksessa.
Kärjistykset olivat hyviä, en tarkoittanut aivan sitä. Tottakai meillä kaikilla on mieltymyksemme tyyliin jne... nähden. On luonnollista, että on helpompi antautua rukoukselle, jos on vähemmän "häiriötekijöitä". Mutta tässä korostaisin omaa keskittymistä.
Samoin ulkomailla on katsottava mihin paikkaan kokee itsensä tervetulleeksi jne...esim: voimakkaasti etnisyyteen sitoutuvissa seurakunnissa voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi.
Liturgisesta yhtenäisyydestä olen hieman eri mieltä. Tottakai on niin ettei liturgiikkaa saa heittää mäkeen, eikä typikonia. Mutta jaksan aina kysyä missä palvelukset ovat muka samanlaisia kaikkialla?
Oikeasti eivät missään. Tietenkin jossain yksittäisessä kirkossa toimitetaan jollain tietylla tavalla ja toisessa toisella. Jossain luostarissa samoin on hyvinkin tiukka järjestys. Mutta mutta, kun katsomme historiaa huomaamme suuren joustavuuden jumalanpalvelustavoissa. Kirjoitettu typikon on toki olemassa, ja se on huomioitava. Mutta en nyt halua tämän menevän typikonkeskusteluksi.
"Valitettavasti on vaan niin, että siltä, jolle on annettu paljon, myös odotetaan paljon."
Tämä toki totta, kyllähän lienee niin, että jo ns. pastoraalikirjeissä perustellaan se, miksi seurakunnan paimenen on oltava nuhteeton:
"Hänen on nautittava myös ulkopuolisten arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa ja jottei hän lankeaisi Paholaisen virittämään ansaan."
Eli yksinkertaisesti, jos paimen antaa aihetta puhua pahaa, ei häneen voi luottaa. No juoruaminen ja todelliset ongelmat ovat sitten asia erikseen. Kaikista papeista varmasti puhutaan pahaa, ja osasta syyttä suotta, niinkuin miltei kaikista ihmisistä. Mutta vakavasti tulisi toki suhtautua Raamatusta löytyviin pastoraalisiin ohjeisiin.
Toisaalta on paljon omasta keskittymisestä kiinni se miten paljon antaa tuollaisen häiritä itse palveluksessa. Tuon rippi-isä aspektin ymmärrän täysin. Suomessa kun meillä ei ole ohjaajavanhuksia, pitäisi jokaisen nähdä hieman vaivaa, että löytäisi rippi-isän, jota on helppo lähestyä, ja jonka läsnäollessa voi Jumalalle avautua rehellisesti. Valitettavasti nämä henkilökemiat tahtovat vaikuttaa näihin asioihin, eihän sitä voi kieltää.
Mutta kuitenkin viime kädessä kirkon salaisuudet, mysteeriot ovat nimenomaan salaisesti toimivia ja päteviä, vaikka ulkonainen toimittaja olisikin kelvoton, kuten itse asiassa rukousten mukaan kaikki olemmekin.
"Ei kukaan niistä, jotka ovat lihallisten himojen sitomat, ole otollinen tulemaan luoksesi, lähestymään tai palvelemaan Sinua...Katso minun, syntisen ja kelvottoman palvelijasi, puoleen...tee minut, syntinen ja kelvoton palvelijasi, otolliseksi tuomaan Sinulle nämä lahjat..."
Ilman tämän ymmärrystä ei pappeudessa voi palvella. Voi sitä, joka katsoo ansainneensa pappeuden, voi minua jos niin teen...
Ja voi niitä, jotka uskaltavat asettua muiden yläpuolelle. Rukous ennen ehtoollista opettaa meille sen, kuinka meidän tulee seisoa Jumalan edessä:
"Uskon Herra ja tunnustan, että sinä olet totisesti Kristus, elävän jumalan Poika, tullut maailmaan pelastamaan SYNTISIÄ, JOISTA MINÄ OLEN ENSIMMÄINEN..."
Kuinka usein muistamme tämän?
Kuten lopuksi kirjoitat (julkisiin salaisuuksiin viitaten), rehellisyys olisi lienee se paras keino rakentaa seurakuntaa. Niin seurakuntalaisten kuin työntekijöidenkin taholta. Onhan meille sekin sanottu:
"Kun myönnätte, sanokaa vain: 'Kyllä', kun kiellätte, sanokaa: 'Ei.' Enempi on pahasta."
Niin, minustakin on tosi kummallista, että saan olla valitsemassa juuri sellaista pappia kuin haluan. Olisi varmaan mukavampaa jos joku määräisi minulle oikein vastenmielisen papin.
Joensuussakin on nuoristoimisto!
Moi!
Siis henkilöhän on kirkollisessa mielessä sen seurakunnan jäsen, missä kirkossa hän käy. Eli tämä meidän seurakunnallinen hallintomalli, siis sillä ei ole mitään tekemistä alkuperäisen seurakunta-ajatuksen kanssa. Periaatteessa voit juridisesti erota kirkosta, mutta edelleen osallistua kirkon toimintaan (kuten useat maahanmuuttajat tekevät! he ovat vain siviilirekisterissä). Suomen lakien mukaan tällöin ei voi esim . lapsia kastaa kirkon jäseneksi ja siispä nämä viidaat venäläiset kastattavat lapsensa Venäjällä. Mutta onko tämä moraalisesti oikein, sitä en lähde pohtimaan. Jos ei maksa kirkollisveroa, pitäiskö silloin antaa saman verran vähintään lahjoituksia kirkolle?? Tulipa pitkä, toivottavasti on jotain tolkkua.
On niitä monia suomalaisiakin, jotka eivät kuulu kirkkoon säästääkseen veroissa, mutta osallistuvat ne pakolliset joulut ja pääsiäiset ja sukulaisten toimitukset. Minusta tuo on hävytöntä vapaamatkustamista. Ettäs kehtaavatkin. Luultavasti tämä tosin on yleisempää valtakirkon puolella.
Niin, totta haastelet, hävytöntä tosiaan nauttia kirkon palveluista ihan ilmaiseksi. Hyvä näkökulma, kas kun en ole ennen tullut ajatelleeksikaan.
Tästä lähtien tulisi kaikissa kirkollisissa toimituksissa tarkistaa jo kirkon ovella, kuka on seurakunnan jäsen ja kuka ei. Ei-jäseniltä pitäisi ehdottomasti kantaa pääsymaksu, riippumatta siitä ovatko kaukaista vai läheistä sukua hääparille, kastettavalle tai vainajalle.
Jos sulhanen tai morsian sattuu olemaan luterilainen, hänet voisi jättää vaille maksua, koska kuuluu ohjelmansuorittajiin.
Tää keskustelu kyllä taas kertoo paljon luottamuspulasta Jumalaa kohtaan ja ilkeästä asenteestä toista ihmistä kohtaan. Ei johda pelastukseen, ei. Eikä mihinkään muuhunkaan hyvään. Sori vaan, vaikka kuinka oikeassa olisitte.
"Ei johda pelastukseen, ei."
Nyt täällä jo julistellaan kadotukseen toisia. Upeaa. Piti elää ortodoksina niin vanhaksi, että tämäkin vielä piti nähdä! Täysi kymppi!
Eipä tuossa taidettu kadotuksesta mitään... Ja itepähän kerjäsitte, jos asian niin näette. Joo ja näin vanhaksi piti elää- argumentti pätee aika moneen kommenttiin täällä. Kaikkea sitä näkeekin ortodoksisuuden nimissä kirjoitettavan, ja suomeksi vielä! Että antaa olla vaan.
Älä ota kaikkea niin vakavasti. Toivottavasti kukaan ei nyt ajattele, että aion tosissani perustaa sen postimyyntiseurakunnan.;)
Postimyyntiajatushan on ihan hupaisa, mutta vastaavanlaista asennetta seurakuntashoppailusta näkyy tosiaan tässäkin keskustelussa, kun ei ymmärretä edes perusasioita kristinuskosta. Kuten esim. eukaristisen yhteisön asemaa ja sen suhteutumista kirkon hallintoon. Kaikkea en ota vakavasti, mutta on vaan mielipiteitä, joita ortodoksisuuden nimissä esitetään, jotka on ihan syvältä ja poikittain. Ja ne tehdään vielä vakavissaan ja useimmiten ilman (ainakaan kunnollisia) perusteluja. Etnofyletistiset perustelut ei kuulu kunnollisiin.
Keskustelun aloittaja ei ole tuonut esiin syitä, miksi hän ehdottomasti ei halua kuulua Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan, joten me voimme vain arvailla, mistä kenkä puristaa.
Ilmeisesti hän on kuitenkin alunperin helsinkiläinen ja tämä on hänen vanha kotiseurakuntansa. Olen viimeiset 40 vuotta käynyt srk:n tilaisuuksissa ja todennut kuinka paljon seurakunta ja sen jumalanpalveluselämä on muuttunut.
Itse asiassa tämä on jo jonkinlainen valintatalo, jossa voi valita minkä kielisissä jumalanpalveluksissa haluaa käydä ja myös jossain määrin millä tavalla toimitetuissa, slaavilaisittain vai kreikkalaisittain, vanhat vai uudet tekstit jne. En ole huomannut seurakunnassamme fyletismiä. Tämähän on monikansallinen yhteisö.
Ihan sivusta vain sanon, kun mieleeni tuli:
Entinen opettajani, joka oli erittäin kokenut seurakuntapappi, tapasi sanoa että keskivertoseurakunnan budjetti on samaa kokoluokkaa kuin keskikokoisen nakkikioskin vuosibudjetti.
Nakkikioskeista en tiedä, mutta parin keskikokoisen seurakunnan taseen loppusummat pyörivät 400 000 e paikkeilla.
Seurakunnilla on kaikenlaista pakollista menoa ja maksua ja todellisuudessa useimmat seurakunnat toimivat - budjetilla.
Kaiken tämän selittelyn jälkeen toivottavsti jollekin ortodoksille tai miksei kelle vain on syntynyt huippuidea:
Perusta postimyyntiseurakunta, jossa voit myydä pelastusta tyyliin: laita rasti ruutuu, mitä haluat, millaisen papin haluat, mitä hän saa puhua/tehdä/toimia ja sitten vaan interaktiiviseksi seurakuntalaiseksi tällaiseen new-age-ortodoksiseen-virtuaaliseurakuntaan, ja todella toivo, että pelastuisit.
Tai mitä siinä enää toivomaankaan, kaikkihan tuollaisille on mahdollista !
Kiitoksia vinkistä, taidankin perustaa sellaisen.
Taloudellisesti köyhien seurakuntiemme toimintaedellytysten tukeminen on ollut selkeästi esillä kirkkokuntamme päätöksenteossa. Helsingin ort. seurakunta on kunniallisesti keskusrahastomaksuillaan kantanut (ja tulee kantamaan) merkittävän taloudellisen vastuun pienten seurakuntien toiminnan tukemisessa.
Kannattaa tutustua talousvirtojen liikkumiseen seurakuntien ja kirkollishallituksen välillä. Toiset maksaa ja toiset saa ja hyvä niin!
Itse olen perehtynyt asiaan jo useammassa kirkolliskokouksessa talousvaliokunnan jäsenenä.
Siunauksellista apostolien paaston jatkoa kaikille!
Vaikea on käsittää ensimmäisen keskustelijan kantaa Helsingin seurakunnasta. Srk on niin moni-
puolinen ja tässä seurakunnassa on monia pappeja, joista ajattelisi löytyvän ortodoksiaa joka onmuuttajalle läheinen. Tässä puristaa jokin muu asia. Itse tarkastelen asiaa pienen kaukana olevan srk kautta. Vaikeudet voivat täällä olla suurempia kuin Helsingissä.
Keskustelun avaus koski vapautta valita srk. Ei arvostella jotain seurakuntaa. Tältä osin pidän omana tietonani omat syyni. En halua provosoida tai provosoitua arvostelemaan ketään tai mitään.
Tosin siitä kyllä tulis varmasti hyvin laaja ja vilkas keskustelu.
Eipäs taas tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, koska´"varsinaiseen" kysymykseesihän vastaus on yksinkertainen.
Provosoidahan nimenomaan halusit, ja vielä kurjimmalla, mahdollisimman kierolla tavalla. Yäk.
Harmittaako kun et saanut minua kirjoittamaan rumia H:gin srk:sta. Monesti yritit.
Minusta vastaus ei ole vielä selvä. Pienet maalais srk:t ovat suunnattoman köyhiä verrattuna H:gin srk:aan. Niiden taloudellista ahdinkoa tulisi lievittää paremmin keinoin. Hyvä keino olisi siirtää päätäntävaltaa kirkollisvero asiassa kirkon jäsenille. Osa koti- osa esim kakkoskotisrk:lle. !!
"Harmittaako kun et saanut minua kirjoittamaan rumia H:gin srk:sta. Monesti yritit."
No justiinsa. Ihan oikeasti korkkiruuvin sukua. Ei harmita, mutta se jurppii että rakennat ylimielisen kotikutoisen asetelman "minulla on hallussani Tietoa". Ilkeydeksikin sitä joku voisi sanoa.
Ei muuta.
Aika jyrkkasävyinen. Eli, ´Tätä en missään nimessa halua, erinäisistä syistä´.
´Tai pahimmasssa tapauksessa Helsingin ort srk:aan´. Aika suvaitsevaisia määritelmiä.
On toisaalta kunnioitettava sitä, että haluaisit
säilyttää vanhan seurakunnallisen kotisi. Itse
taas liittyisin heti Helsingin srk:aan mikäli
se sallittaisiin. Seurakuntamme kirkkoherra on
niitä miehiä jotka vaativat paavillista kunnioitusta ja kuuliaisuutta. Kilvoittelijalla
ei saisi olla omia ajatuksia eikä paljon osaamistakaan Khra yrittää olla ylivertainen
seurakuntalaisten suhteen. Tällä yritän sanoa,
että ei kannata lähteä siitä, että Hgin srk
olisi huono ratkaisu, sillä se on loistava
mahdollisuus oikeauskoiselle.