Olen ilolla havainnut luterilaisen kirkkomme kehityksessä vapautumista klassisesta teologiasta. Enää ei tarvitse pahoittaa mieltään jos elää avoliitossa ja haluaa kuitenkin käydä joskus kirkossa. Polyamoriset avoliitotkin ovat nykyään hyväksyttyjä kirkossa. Se hyvä kehitys. Rakkaus on niin monimuotoista!
Onneksi kirkon kynnys on mataltunut ja pappikin suvaitsevainen ettei tartu lillukan varteen jos vähän irrottelee arjen askareista ja käy viikonloppuisin kapakoissa. Sekään ei herätä pahennusta jos mukaansa saa ilta rakkauden kunhan pitää kiinni omasta parisuhteesta.
Kyllähän tuo pappi iloisesti tervehtii kun vaimon kanssa menee ehtoolliselle lauantai illan jälkeen. Hän onkin liberaali ja ymmärtää tätä aikaa!
Lut. Kirkko ei ole onneksi niin ahdasmielinen kuin vapaat suunnat. Siellä ne antaisivat jo potkut seurakunnan toiminnasta...
Silläkös ne niin pieniä kirkkoja ovatkin!
Onneksi kirkon kynnys on mataltunut ja pappikin suvaitsevainen ettei tartu lillukan varteen jos vähän irrottelee arjen askareista ja käy viikonloppuisin kapakoissa. Sekään ei herätä pahennusta jos mukaansa saa ilta rakkauden kunhan pitää kiinni omasta parisuhteesta.
Kyllähän tuo pappi iloisesti tervehtii kun vaimon kanssa menee ehtoolliselle lauantai illan jälkeen. Hän onkin liberaali ja ymmärtää tätä aikaa!
Lut. Kirkko ei ole onneksi niin ahdasmielinen kuin vapaat suunnat. Siellä ne antaisivat jo potkut seurakunnan toiminnasta...
Silläkös ne niin pieniä kirkkoja ovatkin!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.