Totuus Puna-Armeijan synnystä ja kansalaissodasta

Lenin oli perehtynyt Carl von Clausewitzin oppeihin ja oli myös sotilaallinen nero, kuten pian nähtäisiin.
Hän ajoi kansankomissaarien neuvoston kokouksessa 28.1.1918 läpi asetuksen Puna-Armeijan perustamisesta.
Virallinen perustamispäivä oli 23.2.1918. Perustettiin myös neuvostoilmavoimat ja Punainen Laivasto.
Maaliskuun 1919 alussa Puna-Armeijan vahvuus oli 1,5 miljoonaa miestä. Taistelujoukoissa oli noin 400 000 miestä.
Ilmavoimissa oli 350 lentokonetta.
Vastapuolella arvioitiin länsivalloilla ja valkoisilla olevan noin miljoona miestä, joista taistelujoukoissa 600 000.

Nolointa tuossa on tietysti venäläisen kansan munattomuus ja sen mukainen lopputulos. Ja taas niitä viedään kuin laskiämpäriä. Ei niistä tietysti ole vieläkään ottamaan maansa tulevaisuutta omaan haltuun.

Trotski perusti puna-armeijan. Ennen pitkää armeijaa käytettäisiin paitsi ulkomaailmaa, myös neuvostokansaa vastaan. Tämä nosti Stalinin suosiota. Stalin solutti puolueen tsekalla ja Trotskin peli oli ohi. Talvella 1920–1921 puhkesi laaja erimielisyys sotakommunismin politiikasta, ei vain väestön, vaan myös puolueen johdon keskuudessa. Keskustelun aiheena oli ammattiliittojen tuleva rooli . Utopistinen vasemmisto halusi ammattiliittojen hallinnoivan teollisuutta. Lenin ja varovainen siipi halusivat, että ammattiliitot rajoittuisivat työolosuhteiden valvontaan.

NEP:n aikana Neuvostoliiton talous elpyi. Markkinavoimien avulla tapahtuvaan elpymiseen liittyi kuitenkin kapitalistien ilmaantuminen sekä maaseudulla kulakit että kaupungeissa NEP-miehet ja jatkuva työttömyys työntekijöiden keskuudessa joista osa kutsui NEP:iä uudeksi hyväksikäytöksi ja puolueen sisäinen huoli porvarillisesta rappeutumisesta ja vallankumouksen saavutusten menetyksestä. Stalinin voitto poliittisista kilpailijoistaan, teollistumisen ensimmäisen viisivuotissuunnitelman hyväksyminen ja päätös aloittaa sosialistinen hyökkäys kulakkeja vastaan ​​merkitsivät käytännössä NEP:n hylkäämistä vuoteen 1929 mennessä.

Puna-armeija nousi vahvemmiksi voiton seurauksena sisällissodassa tsaari-Venäjää vastaan. Leninin kuoleman jälkeen vuonna 1924 valtaan noussut Stalin kuitenkin pelkäsi armeijan kasvavaa vaikutusvaltaa sekä komentaja marsalkka Tuhachevskyn suosiota. Hän teloitti hänet 12. kesäkuuta 1937 ja määräsi puhdistukset. Nuo vuodet, 1937 ja 1938, jäivät historiaan "suuren terrorin" aikana.

Lenin päätti kääntää suunnan NEPin avulla, Stalin vain korjasi sen hedelmät jatkaakseen sotakommunismia, mikä takasi jonkinlaisen menestyksen Hitleriä vastaan. Olisivatko Trotskin alistamat sotilasneuvonantajat eli tsaarin kenraalit, antaneet vastusta Hitlerille, on toinen kysymys, tuskinpa sillä kyse oli raskaasta teollisuudesta, mikä Saksassa säilyi Weimarin tasavallan ansiosta. Hitler rappeutti teollisuutensa keskiluokan ja talonpoikien hyväksi. Natsisaksassa teollisuustöihin alennus tarkoitti samaa kuin linnatuomio virkailijalle.

Briteillä ja ranskalaisilla oli suurin kiinnostus Jäämeren satamiin kuljetetun materiaalin pelastamisessa punaisilta.
Sitä kuljetettiin kiireesti pois.
Toimintaa suojasivat sekalaiset joukot, mukana suomalaisista länsimielisistä punapakolaisista ja rautatietyöläisistä muodostettu Muurmannin Legioona, eli Tokoin jääkärit.
USA:ssa työskennellyt Tokoi kävi valtataistelun Kuusisen kanssa ja hävisi, siirtyen sitten brittien puolelle.
Legioona kävi jonkun kahakan suomalaisien rajavartioiden kanssa ja voitti ne100-0.
Suomalaiset perääntyivät rajan taa.
Britit poistuivat evakuoinnin päätyttyä ja legioonalaisten pääosa palautettiin Viroon ja edelleen Suomeen joutuakseen vain oikeuteen ja usein vankilaan.