Jumalallinen moraali-perusta on yksi huonoimmista

Monet valittavat objektiivisen moraali-normiston puutetta. Tämä on hätähuuto sen puolesta, että niin monet luulevat moraalin olevan vain subjektiivinen mielipide: Ei ole olemassa objektiivista oikeaa tai väärää.

Tähän kysymykseen on olemassa hyviä sekulaarisia vastauksia, jos relativistinen moraalikäsitys ei miellytä. Voit perehtyä vaikkapa Immanuel Kantin (katerogorinen imperatiivi) tai Sam Harrisin (moraalinen maasto) ajatuksiin.

Jotkut erehtyvät etsimään vastausta ns. jumalallisesta komentoteoriasta. Tämä ajatus on kuin suoraan Pohjois-Korean valtiollisesta doktriinista. Pohjois-Koreassahan on vain yksi Johtaja, jonka moraalikäsitys on objektiivinen totuus kaikille. Tämä näennäisesti ratkaisee subjektiivisuuden ongelman, mutta vain näennäisesti: Nythän yhden ihmisen subjektiivinen mielipide on nostettu kaikkia sitovaksi asiaksi.

Se, että aidon maallisen johtajan tilalle, nostetaan jokin mielikuvitus-olento, jonka oma subjektiivinen mielipide, otetaan kaikkia sitovaksi määritelmäksi, ei auta tippaakaan. Meillä on ihan sama periaatteellinen ongelma kuin maallisen johtajan kanssa: Mistä tiedämme, että tuon Johtajan subjektiivinen mielipide on hyvä moraali-ohje? Ja lisäksi meille tulee toinen ongelma: Mistä edes tiedämme, mitä tuollainen näkymätön mielikuvuvitus-ystävän kaltainen olento edes ajattelee, jos yhden mielestä hän ajattelee toista ja toisen mielestä toista.

Sen sijaan, että yritämme arvuutella jonkun Rakastavan Yliluonnollisen olennon moraalinormistoa ja sen hyvyyttä, niin kehotan kaikkia perehtymään sekulaarisiin moraalinormeihin. Niiden kautta voi arvioida myös erilaisten jumala-kertomuksen moraalista hyvyyttä sen sijaan, että heittää oman ajattelun narikkaan ja hyväksyy Pohjois-Korealaisen doktriinin, että kaikki hirveydet, mitä Jumala tekee on automaattisesti moraalisesti hyvää.