Jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut. (Room. 5:10)
Herra Jeesus on sovittanut meidät Jumalan kanssa. Syntiemme tähden me emme voineet itse hankkia Jumalalta mitään hyvää. Mutta nyt ne ovat poissa Kristuksen kuoleman kautta. Sen tähden tiedämme, ettei Jumala enää ole meille vihainen. Hän on nyt meidän ystävämme, jopa rakas Isämme.
Mitä tällaisesta sovituksesta on seurauksena? Se että me iloitsemme armollisesta, ystävällisestä Jumalasta, joka on itse rakkaus, ylistämme häntä sekä luotamme häneen kaikkinaisessa hädässä ja kiusauksessa. Kun meillä nyt on Jumala ystävänä, mikä voisi meitä vahingoittaa? Mikä murehduttaa tai huolestuttaa?
Synti on pyyhitty pois, Jumala on meihin leppynyt, Kristus Isänsä oikealla puolella pitää meistä huolen. Vaikka kuolema tuleekin ja surmaa meidät ajallisesti, me tiedämme kuitenkin Kristuksen herättävän meidät iankaikkiseen elämään. Käyköön siis kristityille, jotka totisesti uskovat Kristukseen, täällä maan päällä kuinka hyvänsä, heidän tulee kuitenkin olla iloiset hengessä, ylistää taivaallista Isäänsä, luottaa hänen rakkauteensa ja armoonsa ja uskoa itsensä hänen suojaansa.
Tämä tulee meidän osaksemme sen sovituksen tähden, joka on tapahtunut Kristuksen kuoleman kautta.
Tähän luottaen pyhä Paavali nyt sanoo yllä olevat sanansa. On kuin hän tahtoisi sanoa: Jos Jumala on niin rakastanut sinua, että hän on tehnyt sinut vanhurskaaksi Kristuksen veren kautta, ja sinä sydämestäsi uskot, että syntisi on hänen tähtensä sinulle annettu anteeksi, ja kun myös hänen tähtensä olet vanhurskas ja Jumalalle otollinen, niin sinun tulee nyt rohkeasti toivoa, että hän vastedeskin on varjeleva sinut iankaikkisesta vihasta ja kuolemasta ja tekevä sinut autuaaksi.
Kristus ei näet ole ainoastaan antautunut kuolemaan sinun edestäsi, hän on myös käyttänyt elämänsä ja voittonsa sinun hyväksesi.
( Lähde: Luther, Hengellinen virvoittaja, s. 384. Helsinki 1952. SLEY./Vapaasana foorumi!/Tänään kello 10:18 am./kirjoittaja Hellevi)
s-seutulainen
Herra Jeesus on sovittanut meidät Jumalan kanssa. Syntiemme tähden me emme voineet itse hankkia Jumalalta mitään hyvää. Mutta nyt ne ovat poissa Kristuksen kuoleman kautta. Sen tähden tiedämme, ettei Jumala enää ole meille vihainen. Hän on nyt meidän ystävämme, jopa rakas Isämme.
Mitä tällaisesta sovituksesta on seurauksena? Se että me iloitsemme armollisesta, ystävällisestä Jumalasta, joka on itse rakkaus, ylistämme häntä sekä luotamme häneen kaikkinaisessa hädässä ja kiusauksessa. Kun meillä nyt on Jumala ystävänä, mikä voisi meitä vahingoittaa? Mikä murehduttaa tai huolestuttaa?
Synti on pyyhitty pois, Jumala on meihin leppynyt, Kristus Isänsä oikealla puolella pitää meistä huolen. Vaikka kuolema tuleekin ja surmaa meidät ajallisesti, me tiedämme kuitenkin Kristuksen herättävän meidät iankaikkiseen elämään. Käyköön siis kristityille, jotka totisesti uskovat Kristukseen, täällä maan päällä kuinka hyvänsä, heidän tulee kuitenkin olla iloiset hengessä, ylistää taivaallista Isäänsä, luottaa hänen rakkauteensa ja armoonsa ja uskoa itsensä hänen suojaansa.
Tämä tulee meidän osaksemme sen sovituksen tähden, joka on tapahtunut Kristuksen kuoleman kautta.
Tähän luottaen pyhä Paavali nyt sanoo yllä olevat sanansa. On kuin hän tahtoisi sanoa: Jos Jumala on niin rakastanut sinua, että hän on tehnyt sinut vanhurskaaksi Kristuksen veren kautta, ja sinä sydämestäsi uskot, että syntisi on hänen tähtensä sinulle annettu anteeksi, ja kun myös hänen tähtensä olet vanhurskas ja Jumalalle otollinen, niin sinun tulee nyt rohkeasti toivoa, että hän vastedeskin on varjeleva sinut iankaikkisesta vihasta ja kuolemasta ja tekevä sinut autuaaksi.
Kristus ei näet ole ainoastaan antautunut kuolemaan sinun edestäsi, hän on myös käyttänyt elämänsä ja voittonsa sinun hyväksesi.
( Lähde: Luther, Hengellinen virvoittaja, s. 384. Helsinki 1952. SLEY./Vapaasana foorumi!/Tänään kello 10:18 am./kirjoittaja Hellevi)
s-seutulainen
Vastaukset 15
Vanhimmat
Roomalaiskirjeen 5. luku on kulmakivi sille, että kerran jokainen polvi on notkistuva ja jokainen kieli riemumielin Jumalaa ylistäen tunnustava, että Jeesus Kristus on Herra.
On nimittäin niin, että Hän, joka Valtaistuimella istuu, on Jumalan Karitsa, JOKA OTTI POIS MAAILMAN SYNNIN ja JOSSA JUMALA SOVITTI KOKO MAAILMAN.
Siksi Paavali voi täysin luottavaisin mielin kirjoittaa "PALJOA ENEMMÄN - -".
Aamen.
Ja näin vakuuttavasti alkaa tuo Paavalin Roomalaiskirjeen 5. luku:
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
( Room. 5)
Ja näin Paavali samassa kirjeessä kirjoittaa:
Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa."
( Room. 14:11)
ja näin kirjeessään filippiläisille:
... niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
( Fil. 2:10-11)
JOKAISEN POLVEN NOTKISTUMAN....
KAIKKIEN POLVIEN NOTKISTUMAN...
JA JOKAISEN KIELEN YLISTÄMÄN JUMALAA...
JA JOKAISEN KIELEN PITÄÄ TUNNUSTAMAN ISÄN JUMALAN KUNNIAKSI, ETTÄ JEESUS KRISTUS ON HERRA!
s-seutulainen
Ne jotka uskossa Jeesukseen Kristukseen tunnustavat jo tämän elämän aikana, että hän, Jeesus Kristus on Herra, polvistuvat kerran Hänen edessään ja ylistävät RIEMUMIELIN Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
Jotka eivät Jeesukseen Kristukseen usko tämän elämänsä aikana eivätkä häntä siis Herraksi tunnusta,
polvistuvat, hekin kerran hänen edessään ja tunnustavat, JOUTUVAT TUNNUSTAMAAN - KOSKA HE NYT NÄKEVÄT HÄNET, JOHON EIVÄT ELÄESSÄÄN USKONEET, että Jeesus Kristus on Herra.
Tämä tunnustus, näkemisestä johtuva, on myöhäistä.
Jo elämämme aikana on meidän sydämen uskolla tunnustettava Jeesus Kristus Herraksi.
s-seutulainen
s-seutulainen tulkintasi tuosta raamatunkohdasta on kammottavalla tavalla väärä. Se tunnustamiseksi suomennettu verbi sisältää iloisen ylistyksen sävyn. Olet pahasti pielessä. Sitä paitsi kreikan verbimuoto ei ilmennä minkäänlaista pakkoa.
Mutta koska sinä et ole kiinnostunut totuudesta tästä asiasta, aavistan, että tämäkin tosiasia kaikuu kuuroille korville. Ja se on sanomattoman raivostuttavaa - että evankeliumia muka julistava ihminen ei piittaa totuudesta.
Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.
Itse asiassa sinun ei tulisi olla täällä levittämässä valheitasi, Tai jos sen teet, tekisit sen edes avoimesti etkä siten, että sinä ujutat noita valheitasi tuon muka-evankeliumisi sisälle.
Onneksi tämä sana on ja pysyy eikä tätä voi mitkään valheet tyhjäksi tehdä:
"Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut KAIKILLE ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu KAIKILLE ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi."
24 Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli.
25 Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko."
26 Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"
27 Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen."
28 Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"
29 Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"
30 Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden;
31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.
( Joh. 20)
1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
2 Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,
3 sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.
4 Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.
5 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.
6 Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;
7 sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
( 2 Kor. 5)
s-seutulainen
Jos ja kun sinä et usko, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti MAAILMAN itsensä kanssa, miksi sinä ylipäätään kirjoitat tälle foorumille mitään?
Siksikö, ettei kukaan muukaan uskoisi Jumalan olleen Kristruksessa ja sovittaneen maailmaa itsensä kanssa?
Pelastumme Jeesuksen kautta koskee myös meitä luterilaisia katolisia anglikaaneja ette voi uudelleen kastaa kadotukseen Jeesuksen omia saatte siitä myllynkiven.
Jumala oli Kristuksessa ja te kiroatte kristittyjä pellet !
Kirous sinulla on päässäsi, törppö!
Sovitus tulee henkilökohtaiseksi sovitukseksi vasta Kristillisessä kasteessa, jossa Jumala pesee synnit pois. Se tarkoittaa pelastusta ja hyvää omaatuntoa, kun synti on poistettu, mukaanlukien perisynnin kadotustuomio poistetaan kasteessa.
Anna sovittaa itsesi, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.
Ap. t. 22:16
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'
2. Kor. 5:20
Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Ap. t. 22:16
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'
1. Piet. 3:21
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus.
Ei se arkin rakentaminen vielä ketään pelastanut, vaan kun ihminen oli siellä sisällä ARKISSA pelastui kahdeksan ihmistä VEDEN KANTAMINA.
"Sovitus tulee henkilökohtaiseksi sovitukseksi - -" on yksi ihmiskunnan historian mielettömimmistä lauseen aluista. Siinä ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä.
Kumma ilmiö: ihmiset haluavat TULLA sovitetuksi Jumalan kanssa kuka parannuksen tekemisen, kuka lain noudattamisen, kuka uskon, kuka kasteen kautta, mutta kovin harva haluaa OLLA SOVITETTU JEESUKSEN RSTINKUOLEMAN PERUSTEELLA JA ANSIOSTA.
Mikä ihmisiä oikein riivaa?
-
Sovituksen virka (18–6:2): Jakeessa 18b sanotaan ensin, että Jumala ”on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta” ja sitten se, mitä varten Hän on sen tehnyt: ”ja antanut meille sovituksen viran.” Vain sovituksen vastaanottaneet ovat kelvollisia tähän virkaan.
Tämä toistetaan jakeessa 19, mutta nyt painotetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat sovitetut: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan.” Sovittaminen tarkoittaa vihollisuuden ja ystävyyden välillä olevan esteen poistamista. Tämä tapahtui 2000 vuotta sitten, kun Jeesus otti pois maailman synnin, mutta kaikki eivät sitä usko tai tiedä. Siksi Jumala uskoi Uusille luomuksille ”sovituksen sanan.” Jakeet 21–6:2 sanovat, mitä tämän sanan haltijan tulisi julistaa tai pyytää Kristuksen lähettiläänä ja Jumalan työtovereina:
”antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” Tämä on kutsu elämään rauhassa Jumalan kanssa, luopumaan omista yrityksistä päästä Jumalan ystäväksi ja ottamaan vastaan se, mikä on jo tehty.
Jos uskot jakeen 21 alkuosan: ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi,” usko myös sen jälkiosa: ”että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” Vihollisuus on päättynyt, rauha on tullut tilalle. Ensimmäisen Aadamin lankeemuksen tuottama kuolema on raivattu pois tieltä ja viimeisen Aadamin elämä on tullut tilalle.
”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut”. Jumalalle otollinen päivä oli jo 2000 vuotta sitten, sillä ” kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.” Gal. 4:4-5.
Ihmistä koskee sen sijaan tämä tosiasia: ”Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” Jokaiselle, joka antaa sovittaa itsensä Jumalan kanssa, on pelastus mahdollista NYT.
-
[ Lähde: Ote Kauko Laajoen opetuksesta:
"2 Korinttolaiskirje: Luku 5 (16–21) ja luku 6: Uusi luomus ja uusi virka"/Uusi Suomi blogit]
s-seutulainen