Niin, että onko sitä, vai eikö ole?
Tuskinpa edes ateisti kieltää hyvän ja pahan olemassaoloa, mutta voisiko niiden taustalla olla oikeasti olentoja, jotka edustavat näitä kahta eri voimaa, olentoja, joilla on suuri voima meihin ihmisiin verrattuna, jumalolentoja, joiksi mm. enkelit voidaan luokitella.
Minusta näin on, on todellakin hyvinkin voimallisia olentoja, jotka ovat puolensa valinneet, olla joko hyvän, tai pahan palveluksessa.
Tietyssä mielessä tosin pahankin valinneet voimalliset olennot ovat syystä olemassa, ne koettelevat meitä, ja piinaavat turmeltuneita, muutenhan nämä olennot olisi tuhottu jo aikaa sitten, mutta jonkinlaisen tasapainon takia niiden annetaan olla olemassa.
Uskovien mukaan paholainen oli alkuaan mahtava enkeli, eli jumalolento, joka ylpistyi ja kapinoi Jumalaa vastaan, lankesi ja muuttui pahaksi. Paholainen on siis kaiken pahan takana. Mielenkiintoista tarinassa on se, miksei Jumala tuhonnut paholaista heti alkuunsa, vaan antaa tämän rellestää vapaasti ja levittää pahaa?
Asiaa voisi verrata siihen, että jos olisi tiedetty mitä Hitler tulee tekemään, niin hänet olisi jo lapsena poistettu muonavahvuudesta, tappaisitko sinä lapsen, jos tietäiset hänestä tulevan aikuisena Hitler?
Sehän olisi valtavan oikea teko, miksi sitten Jumala ei toiminut paholaisen suhteen samoin, koska täytyihän Jumalan tietää millainen olento paholainen on, eikä mitään hyvää voi ainakaan siitä seurata, että tuollaisen olennon annetaan tehdä pahoja asioitaan.
Paholaisen sanotaan kohtaavan loppunsa tulijärvessä, joka on tehty vain häntä ja hänen enkeleitään varten. Miksi sitä ei tehty jo heti alkujaan?
Odottiko Jumala jostain syystä tietyn ajan, ja miksi?
Paholaisella oli siis jokin tehtävä Jumalan suunnitelmassa, täytyi olla, koska muuten koko jutussa ei ole järkeä. Raamatussa paholainen on Jumalan "työtoveri". joka selviää mm. Jobin tarinassa, jossa nämä kaksi lyövät jopa vetoa siitä, kuinka Jobin käy, vaikka eihän Jumalan kanssa voi vetoa lyödä, koska Jumala on kaikkitietävä. No, pääasiahan on se, että tarina on hyvä. Myöhemmin paholaisen kuva muuttuukin sitten hyvin negatiiviseksi, sitä tulee Jumalan vastustaja.
Jumala ei välttämättä tiedä vapaan tahdon suhteen sitä miten ihmisen käy, vapaa tahto saattaa olla hyvin suuri vapaus, niin suuri, ettei Jumalakaan kykene sitä ennalta tietämään. Silloin Jobin tarina Jumalasta ja paholaista lyömässä vetoa keskenään on järkevä.
Jumalan olemassa olon kieltäminen voisi olla verrattavissa siihen, että kieltää myös hyvän ja pahan välisen konfliktinkin, ehkä...
Sanotaan, että Jumala on henki, joten emme saisi yrittää liikaa inhimillistää henkeä. Ihmiset eivät oikein osaa käsitellä henkiä, ne koetaan pelottavina, ateistienkin olisi hyvä tietää se, että ollaan henkien kanssa tekemisissä, ei materialististen olentojen. Toki olemme itsekin henkiä todellisuudessa, emme vain tiedä sitä, koska materialistinen tiede ei ymmärrä asiaa, ja on opettanut meille, että olemme pelkästään biologisia olentoja.
Tuskinpa edes ateisti kieltää hyvän ja pahan olemassaoloa, mutta voisiko niiden taustalla olla oikeasti olentoja, jotka edustavat näitä kahta eri voimaa, olentoja, joilla on suuri voima meihin ihmisiin verrattuna, jumalolentoja, joiksi mm. enkelit voidaan luokitella.
Minusta näin on, on todellakin hyvinkin voimallisia olentoja, jotka ovat puolensa valinneet, olla joko hyvän, tai pahan palveluksessa.
Tietyssä mielessä tosin pahankin valinneet voimalliset olennot ovat syystä olemassa, ne koettelevat meitä, ja piinaavat turmeltuneita, muutenhan nämä olennot olisi tuhottu jo aikaa sitten, mutta jonkinlaisen tasapainon takia niiden annetaan olla olemassa.
Uskovien mukaan paholainen oli alkuaan mahtava enkeli, eli jumalolento, joka ylpistyi ja kapinoi Jumalaa vastaan, lankesi ja muuttui pahaksi. Paholainen on siis kaiken pahan takana. Mielenkiintoista tarinassa on se, miksei Jumala tuhonnut paholaista heti alkuunsa, vaan antaa tämän rellestää vapaasti ja levittää pahaa?
Asiaa voisi verrata siihen, että jos olisi tiedetty mitä Hitler tulee tekemään, niin hänet olisi jo lapsena poistettu muonavahvuudesta, tappaisitko sinä lapsen, jos tietäiset hänestä tulevan aikuisena Hitler?
Sehän olisi valtavan oikea teko, miksi sitten Jumala ei toiminut paholaisen suhteen samoin, koska täytyihän Jumalan tietää millainen olento paholainen on, eikä mitään hyvää voi ainakaan siitä seurata, että tuollaisen olennon annetaan tehdä pahoja asioitaan.
Paholaisen sanotaan kohtaavan loppunsa tulijärvessä, joka on tehty vain häntä ja hänen enkeleitään varten. Miksi sitä ei tehty jo heti alkujaan?
Odottiko Jumala jostain syystä tietyn ajan, ja miksi?
Paholaisella oli siis jokin tehtävä Jumalan suunnitelmassa, täytyi olla, koska muuten koko jutussa ei ole järkeä. Raamatussa paholainen on Jumalan "työtoveri". joka selviää mm. Jobin tarinassa, jossa nämä kaksi lyövät jopa vetoa siitä, kuinka Jobin käy, vaikka eihän Jumalan kanssa voi vetoa lyödä, koska Jumala on kaikkitietävä. No, pääasiahan on se, että tarina on hyvä. Myöhemmin paholaisen kuva muuttuukin sitten hyvin negatiiviseksi, sitä tulee Jumalan vastustaja.
Jumala ei välttämättä tiedä vapaan tahdon suhteen sitä miten ihmisen käy, vapaa tahto saattaa olla hyvin suuri vapaus, niin suuri, ettei Jumalakaan kykene sitä ennalta tietämään. Silloin Jobin tarina Jumalasta ja paholaista lyömässä vetoa keskenään on järkevä.
Jumalan olemassa olon kieltäminen voisi olla verrattavissa siihen, että kieltää myös hyvän ja pahan välisen konfliktinkin, ehkä...
Sanotaan, että Jumala on henki, joten emme saisi yrittää liikaa inhimillistää henkeä. Ihmiset eivät oikein osaa käsitellä henkiä, ne koetaan pelottavina, ateistienkin olisi hyvä tietää se, että ollaan henkien kanssa tekemisissä, ei materialististen olentojen. Toki olemme itsekin henkiä todellisuudessa, emme vain tiedä sitä, koska materialistinen tiede ei ymmärrä asiaa, ja on opettanut meille, että olemme pelkästään biologisia olentoja.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Hollywood elokuvat (esim. Star Wars) esittävät usein maailman hyvän ja pahan taisteluna. Tällainen yksinkertaistettu maailmankuva voi miellyttää lapsenmielisiä, mutta oikeasti asiat ovat kuitenkin monimutkaisempia eikä hyvyyttä ja pahuutta voi mitata mitenkään yksiulotteisella akselilla.
On tekoja, jotka ovat toisaalta hyviä ja toisaalta pahoja. Esimerkkinä voisi ottaa vaikkapa Israelin Hamasin tuhoamiseksi tekemät pommitukset. Tappaminen on paha asia, mutta terroristien tappamista voi toisaalta pitää hyvänäkin jutulta. Mutta kun samalla tapetaan tuhansia viattomia sivullisia, niin kyllähän samalla tehdään pahaa.
Niin, mainitsit tuossa lapsenmielisyyden, mutta et huomannut, että lapsenmielisyyshän ei ole mikään huono asia, vaan aivan päinvastoin, se on hyvä asia. Tarkoititkin varmaan lapsellisuutta?
Ihmisen pitäisi säilyttää se lapsenkaltaisuus, olla utelias ja avoin kaikelle, meissä on juuri se vika, että muutumme jäykiksi, menetämme avoimuutemme kaikelle, suljemme mielemme ja henkinen kasvummekin pysähtyy. Alamme kuvitella tietävämme jo kaiken, olemme penseitä, jopa ivallisia muita kohtaan.
Sanoisin, että lapsenkaltaisuus on jopa jumalallinen ominaisuus, aikuisuus on taas inhimillinen ominaisuus. Taivas on lapsenkaltaisten, eli niiden joilla on avoin mieli ja uteliaisuus kaikkea kohtaan, ei tule juuri tylsää hetkeä. Mielentilahan se ns. taivaskin on, ei mikään fyysinen paikka.
En tiedä onko hyvä ja paha nyt niin monimutkaisia, minusta eivät ole kovinkaan monimutkaisia asioita, eivät tietenkään aivan simppeleitäkään. Ehkä ylpeys on senkin takana, mitä Israelkin tekee nyt, sen ylpeys ei antanut periksi, vaan se hyökkäsi heti väkivaltaisesti Hamasin kimppuun, joka sekin ensin hyökkäsi ylpeytensä tähden Israeliin. Ylpeys on jännä juttu, ei se legenda paholaisestakaan turhaan mainitse kaiken takana olleen nimenomaan ylpeys. Asiat eivät ole monimutkaisia, ihmiset ovat ylpeitä ja tyhmiä, siitä se pahuuskin ihmisten kesken kumpuaa. Eri uskonnot, niiden opettama ylpeys kannattajilleen. Me olemme oikeauskoisia, te vääräuskoisia, siitä se kaikki paha alkaa. Jos nyt sanottaisiin suoraan, että olette idiootteja, kun uskotte tuohon roskaan. Nykyaikana pitäisi jo pystyä parempaan, elämme vuotta 2023, emme enää vuotta 1000.
”Sanoisin, että lapsenkaltaisuus on jopa jumalallinen ominaisuus”
Kun viisivuotias repii pienemmältä lapselta lelun kädestä, niin minun on vaikea ymmärtää, miksi lapsenkaltaisuutta romantisoidaan yleväksi asiaksi.
Aikuisuuden mukaan tulee ymmärrystä. Ja se, että joistakin ei koskaan tule henkisesti aikuisia, ei ole mitenkään hieno asia.
Ei maailmassa ole hyvän ja pahan välistä taistelua. Tuollaiset kuuluvat lastensatuihin - oikea elämä on monimutkaisempi.
Sanoisin, että tuollainen uskomus hyvän-ja-pahan taistelusta on jopa moraalinen ansa. Jos luulet olevasi hyvien puolella ja taistelevasi pahuutta vastaan, niin siinä sivussa saatat tehdä silmitöntä pahuutta omassa satumaailmassasi. Näkisin, että Israelin tukijoina monet syyllistyvät juurikin tuohon. Hamas nähdään suurena pahana ja sitä tuhotaan ”pyhässä kiihkossa” tappaen tuhansia lapsiperheitä.
Niin, tuskinpa edes natsit ajattelivat olevansa pahan puolella, vaikka he edustavat varmaan pahuutta sen suurimalla volyymilla koko ihmiskunnan historiassa. Himmler harrasti okkultismia, Hitler ei tainnut niihin menoihin osallistua. Hitler näki olevansa Jumalan puolella, Jeesus edusti hänelle juutalaisia vastaan taistelevaa vapaustaistelijaa, Hitler hyödynsi kristinuskoa monin eri tavoin, hakien siitä vahvistusta toimilleen. Martti Lutherkin sai suuren kunnian kirjasestaan, Juutalaisista ja heidän valheistaan.
Onko luonnossa pahuutta, on havaittu esim. delfiiniurosten raiskaavan naaraita, joten ehkä voisimme havaita jonkinlaista pahuutta muuallakin, kuin ihmisen toiminnassa. Delfiinit ovat älykkäitä ja empaattisia, joten niiden käytös ihmetyttää. Simpanssit taas ovat hyvinkin väkivaltaisia vieraan lauman simpansseja kohtaan, piirittävät ja tappavat ne, jos sattuvat sellaisen kohtaamaan.
Maailmassa on tiettyjä tapauksia, joissa on kohdattu ns. pahoja henkiä. Ihminen on joutunut niiden riivaamiksi, joitain on dokumentoitu, ja vaikuttavat hyvin aidoilta tapauksilta, ovat kuitenkin aika harvinaisia, itse pidän näitä tapauksia todellisina. On oma kohtaistakin kokemusta, mutta ei mitään niin dramaattista, kuin näissä elokuvissa, minulle ne ovat enemmänkin olleet siinä koettelevassa osassaan, kuin riivaamassa. Jos ihminen suuntautuu henkisesti maailmaan, näkee asiat, niin kuin minä, en siis ole mikään uskova, ei minulla ole edes oikeastaan mitään uskontoakaan, arvostan kuitenkin niiden viisauksia, niin nämä henget ilmeisesti kiinnostuvat sinusta. Omasta puolestani minua saakin koetella niin paljon, kuin haluavat. koska se on henkisesti kehittävää. Olen ilmeisesti hyvin harvinainen tapaus, vaikka en ole koskaan tuntenut mitenkään erityinen, ärsyttää lähinnä se, että minua sellaisena edes pidettäisiin, koulussa opettajat joskus alkoivat ylistää koko luokan edessä minua, se oli vain kiusallista, koska en kaipaa sellaista.
Natsien vöissä oli teksti ”Gott mit uns” eli ”Jumala on kanssamme.”
Dualistinen maailmankäsitys on tuhoisa, koska se ei kuvasta todellisuutta. Maailma ei ole mustavalkoinen, vaan siinä on kaikki harmaan sävyt. (Tai pitäisikö sanoa kaikki sateenkaarin värit?)
Erityisen tuhoisa on uskonharhaisille tyypillinen dikotominen käsitys synnistä. Joku on syntiä tai sitten ei ole ja synti on syntiä eikä harmaan sävyjä nähdä. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että sairaat uskonyhteisöt (kuten lestadiolaiset) käsittelevät sisällään "syntejä" saman kaavan mukaan ja aikuisten syrjähyppy ja lapsen raiskaus nähdään pelkkinä synteinä ja niiden käsittelyprosessi on samanlainen ja yhteisön sisäinen.
Uskontojen dualistinen käsitys hyvän ja pahan taistelusta on osasyy siihen, että uskonnoilla ei ole mitään positiivista annettavaa etiikalle tai moraalille.
Niin, tuonhan kirkko itsekin myöntää: Ei ole mitään kristillistä moraalia.
Pahimmillaan ateistisessa perversiossa nähdään maailma dualistisena. On olemassa ns. uskovaisuushahmo, joka on kaiken toteuttaja. Pahuutensa ns. uskovaisuushahmo saa siitä, että on olemassa satuja, saunatonttu jne. muita ateistiseen kuvastoon kuuluvia hahmoja.
Lisäksi on olemassa jokin lehtiartikkeli tms. jolla ateismin harjoittaja on huuhaaluonteisesti leimannut kaikki toisinajattelijat mielisairaiksi. On esitetty myös muuta vihapuhetta mitä jyrkimmässä muodoissa.
Ja sitten propagandassa on olemassa ateistinen rauhantila, jossa ateismin ansioiksi on luettu kritiikittömästi kaikki se, mikä sen eduksi voidaan lukea.
Tällaisen asiantilan vallitessa ateismipalstalla, on asiaan puolueettomasti suhtautuvan tutkijan haasteellisuudesta huolimatta tuotava esille niitä seikkoja, joita ateismista ja sen harjoittamisesta tiedetään. Varsinkin, kun em. palsta-ateistinen tapa toimia ei ole kuitenkaan, kuin hyvin pieni osa ateismin harjoittamisen kokonaiskentästä. On tärkeää, että ateismista on oikeaa tietoa lähteineen saatavilla.
”Lisäksi on olemassa jokin lehtiartikkeli tms. jolla ateismin harjoittaja on huuhaaluonteisesti leimannut kaikki toisinajattelijat mielisairaiksi.”
Ei se ole mikään ’jokin lehtiartikkeli’ eikä ’huuhaaluonteinen’ vaan professorin tieteellinen artikkeli. Tosiasiallisesti jumalusko on patologista deluusiota eli mielisairautta koska teisti ei pysty todistamaan väitteitään todeksi. Jos vaihdat teistisen uskomuksesta toimijan arkipäiväiseksi niin itsekin tuomitset sen mielisairaudeksi. Aivan varmasti tuomitset puhuvan vesihanan mielisairaan deluusioksi, mutta sinulle puhuva käärme on uskontoa eikä mielisairautta. Meille mieleltään terveille ihmisille sekä puhuva vesihana, että puhuva käärme ovat mielisairautta.
Hallucinating God? The Cognitive Neuropsychiatry of Religious Belief and Experience
From an evidential perspective, atheists can be construed as proposing a “negative existential” (God does not exist), whereas believers posit a “positive existential” (God exists). It is conceivable that both propositions are motivated, but OCCAM’s razor requires only that the latter be scientifically justified. In the absence of compelling objective evidence for God’s existence, therefore, religious belief is, alethically speaking, pathological and, by two-factor standards, delusional.
https://www.academia.edu/4265301/Hallucinating_God_The_Cognitive_Neuropsychiatry_of_Religious_Belief_and_Experience
Uskovaiset hylkäävät rationaalisuuden ja empatian ja korvaavat sen dogmaattisuudela. Dogmaattisuudessa on potentiaali kaikkeen pahaan. Dogmien varaan rakentui noitaroviot, Hitlerin tuhoamisleirit ja Stalinin hirmuhallnto.
Dogmaattisuus on hyvin lähellä harhaisuutta, koska siinä lähtökohta on, että dogmia ei voi rationaalisesti arvioida, vaan uskonharhainen "tietää" että se on totta. Ihmisillä on lähtökohtaisesti halu toimia "oikein", mutta dogmaattisuus johtaa pahimmillaan kieroutuneeseen käsitykseen "oikeasta" ja "hyvästä", koska sekä järjen kritiikki että empatia hylätään. Hitler kannattajineen luuli tahtovana "hyvää" kun halusi estää ihmiskunnan rappeutumisen ja harhaiset uskovat luulevat toimivansa "oikein" kun syrjivät homoja.
Dogmaattisuuteen perustuva harhaisuus on vaarallista.
Huuhaaluontoiseksi asian tekee se, että ateismissa kuvitellaan, että voidaan määritellä toinen ihminen tai miljardit toiset ihmiset, ilman koulutusta asiaan, pelkästään lehdestä luetun mukaan. Silloin, jos milloin on peiliin katsomisen paikka? Miksi ateismissa harjoitetaan puoskarointia?
Puhuva vesihana voi olla jossain todellisuutta ja ehkä tarpeenkin? Ja joku on voinut heittää teepannun?
”…kuvitellaan, että voidaan määritellä toinen ihminen tai miljardit toiset ihmiset, ilman koulutusta asiaan, pelkästään lehdestä luetun mukaan.”
Artikkelin on kirjoittanut psykiatrian professori.
Miksi ihmeessä jankutat asiasta? Usko puhuvaan vesihanaan ja puhuvaan käärmeeseen ovat mielisairautta, eikö vain?
Psykiatrian tohtori voi olla väärässä. Mikä on meidän Lääkäriliiton kanta uskovien mielisairauteen vai onko vaiva niin pieni ettei ole tarvetta ottaa kantaa.
”Mikä on meidän Lääkäriliiton kanta…”
Ei se tarvitse mitään vitun lääkäriliiton kantaa. Tosiasiallisesti jumalusko on mielisairautta. Lääkäriliiton mielestä ”puhuva vesihana” on mielisairautta mutta ”puhuva mielikuvitusjumala” ei ole. Tosiasiassa näillä harhoilla ei ole mitään eroa patologisessa mielessä.
Kuka tai mikä päättää sairauksista ?
Homous oli sairaus nyt se ei enää ole. Kuka päätti?
On vain sinun mielipide. Kuinka ne muut mielipiteet ?
Ei ole sama asia. Vastakkain ovat puhuva ja tarina puhuvasta. Pikku-ukkojen näkeminen on harha. Se, että uskoo harhaisen tarinan pikku-ukkojen todellisuudesta on arvostelukyvyttömyyttä. Uskonnoissa kuvaan tulee vielä niihin sisään rakennetut pelotteet ja kulttuuriset pekijät.
”Homous oli sairaus nyt se ei enää ole. Kuka päätti?”
Uskovaiset päättivät. Uskovaiset päättävät myös sen, ettei puhuva ja näkymätön mielikuvitusolento ole mielisairautta. Ihan sama epäjohdonmukaisuus jatkuu kuin homouden sairaudeksi määrittelyssäkin. Maailma on siinä vaiheessa oikeudenmukainen kun homous ei ole sairaus ja jumalusko on määritelty mielisairaudeksi.
Uskovat päättivät homous on sairaus
Lisäsivätkö myös homouden sairausluokitukseen ?
Maailman terveysjärjestö (WHO ICD-8) luokitteli vuodesta 1965 lähtien koodilla 302 seksuaalisen poikkeavuuden, jonka alakohtina olivat homoseksuaalisuus, transvestisuus, fetisismi, masokismi, sadismi, pedofilia, voyerismi ja ekshibitionismi. Jo aiemmissa maailmansodan jälkeisessä luokitteluissaan se oli määritellyt homoseksuaalisuuden mielenterveyden häiriöksi, mutta tämä luokittelu oli voimassa, kun Suomessa vuonna 1971 dekriminalisoitiin samaa sukupuolta olevien välinen seksi ja käytiin yhteiskunnallista keskustelua homoseksuaalisuudesta.
Toivotaan että homous saadaan taas sairaudeksi who.n määrityksissä.
Niin, miksei WHO olisi fundamentalistiuskovaisten järjestö kun samat henkilöt väittävät, että kristityt laativat YK:n universaalin ihmisoikeusjulistuksen? Jos YK. Iin miksei WHO?
Näin on hyvä.
Uskonnollinen kulttuurisesti tehty indoktrinaatio, minkä seurauksena ihminen on harhainen, katostaan normaaliksi olotilaksi eikä sitä lasketa lääketieteellisesti harhaisuudeksi, mikä vaatii hoitoa. Mutta jos uskonnon tuomat harhat haittaavat normaalia elämistä, niin silloin sekin lasketaan harhaisuudeksi.
TERVEYSKIRJASTO:
”Eron tekeminen harhaluulojen ja hyvin itsepäisesti pidettyjen tai kulttuuristen uskomusten välillä ei aina ole helppoa. Eron tekeminen on usein vaikeata myös sen vuoksi, että harhaluulojen taustalla on usein erilaisia todellisia ja ahdistavia kokemuksia, jotka henkilö on kuitenkin elämäntilanteensa vuoksi ymmärtänyt väärin antaen niille väritetyn ja korostuneen merkityksen.
Uskomusta ei pidetä harhaluulona, jos se on luonteeltaan henkilön kulttuurissa tai alakulttuurissa yleisesti ilmenevä uskonnollinen vakaumus tai maailmanselitys.
Itsepäiset ja jäykät harhaluulot ovat aina merkki vakavasta psykiatrisesta sairaudesta, jonka vuoksi henkilön kannattaa niiden ilmetessä hakeutua lähiviikkojen kuluessa lääkärille.”
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00372
No määritelmät ovat useimmiten tehneet uskovat. Muistaakseni jossain tutkimuksessa väitettiin lääkärien seassa olevan yllättävän paljon uskiksia, joten tuo määritelmä selittyy...
Je varmaan myös sillä, etteivät lääkärit halunneet törmätä silloiseen valtahierarkiaan, joka oli suurelta (ja on valitettavasti edelleen) osin harhaista, ainakin maailmankatsomuksen saralla.
Mutta tosiaan: Jos yksi tai kaksi näkee 'kummallisuuksia, ohjataan heidät hoitoon. Jos tuhannet, jopa miljoonat, on kysseessä uskonto.
Ja siihenhän ei saa kajota...
Heteroseksi hyvä, homoseksi paha, olet uskovainen tai et.
Sanoiko edes äitisi sinulle ikinä että olet fiksu?
Sinun kiitoksesi riittää.
Kiitos
Homous ja ateismi ovat rikkaruohoja jotka on kitkettävä pois.
Oletko onnistunut karsinnassasi?
Miten suhtaudut ihmisoikeuksiin?
On ihmisten välisiä konflikteja.
Hyvä vs. paha taistelut kuuluvat satuihin ja Hollywood-elokuviin.
Vaikka toistat indoktrinoitua kristinoppia, olet eksynyt lammas. Aivan kuten opetuslapset Juudaan evankeliumissa. Jeesus näki opetuslapset rukoilemassa ja nauroi näille ivallisesti: te ette edes ymmärrä mitä Jumalaa te rukoilette.
Juudaan evankeliumin sanoma oli yleinen ensimmäisillä vuosisadoilla ennen katolisen kirkon vaikutusvallan sementoimista. Monet kristilliset lahkot, kuten valentinolaiset ja markionilaiset uskoivat, että on kaksi Jumalaa. Kristinuskon rimpuillessa irti juutalaismystisestä alkuperästä, monet kristilliset opettajat tekivät eron Jeesuksen ja heprealaisen raamatun Jumalien välille. Näiden mukaan materiaalisen maailman luonut Jumala on korkeimman voiman virheestä syntynyt ja siksi maailma on epätäydellinen ja paha. Tämä alempi jumaluus, demiurgi, tunnetaan nimillä Ialdabaoth, Yaldabaoth, Samael, El, Saklas, Saatana ja Jahveh. Eli monet varhaiset kristityt ajattelivat, että Vanhan testamentin Jumala on paha ja luomistyö on epäonnistunut. Valentinus oli armollisempi:
Valentinolaisissa myyteissä virheellisen aineellisuuden luominen ei johdu Demiurgin moraalisesta epäonnistumisesta, vaan siitä, että hän on vähemmän täydellinen kuin korkeammat olennot, joista hän oli lähtöisin.
Syyrialais-egyptiläinen koulukunta saa suuren osan näkemyksestään platonistisista vaikutteista. Se kuvaa luomista alkuperäisestä monadisesta lähteestä peräisin olevien emanaatioiden sarjana, joka lopulta johtaa aineellisen universumin luomiseen.
Näillä koulukunnilla on taipumus pitää pahaa aineena, joka on selvästi huonompi kuin hyvyys ja josta puuttuu henkinen ymmärrys ja hyvyys, sen sijaan että se olisi tasa-arvoinen voima. Monet näistä liikkeistä käyttivät kristinuskoon liittyviä tekstejä, ja jotkut identifioivat itsensä nimenomaan kristityiksi, vaikkakin hyvin erilaiseksi kuin ortodoksiset tai roomalaiskatoliset kristityt.
Jeesuksen ja useiden hänen apostoliensa, kuten apostoli Tuomaan, väitettiin olevan gnostilaisia. Tomasilaisen opin perustajat, esiintyvät monissa gnostilaisissa teksteissä. Maria Magdalenaa arvostetaan gnostilaisena johtajana, ja jotkut gnostiset tekstit, kuten Marian evankeliumi, pitävät häntä ylempänä kuin muita apostoleita. Jotkut gnostilaiset tulkit väittävät Johannes Evankelistan olevan gnostilainen. Myös Paavalin kaapissa sattoi olla gnostilaisia luurankoja. Suurin osa tämän kategorian kirjallisuudesta tunnetaan Nag Hammadi -kirjaston kautta.
Opetusten julma ydin: Ialdabaoth-Jahve loi ihmisen maan tomusta (adamah) ja puhalsi siihen hengen. Näin hän tuli vahingossa siirtäneeksi ihmiseen oman jumalallisen henkensä (epinoia). Saadakseen sen takaisin, hän alkoi sörkkiä nukkuvaa Aadamia ja riistettyään tältä kylkiluun, tuli luoneeksi elämän. Juu. Kyllä. Eeva on johdettu heprean elmää tarkoittavasta sanasta. Nyt epinoia, eli Jumalan henki päätyi Eevaan. Johanneksen apogryfonissa Jeesus kertoo Johannekselle, että hän sai Aadamin ja Eevan syömään kielletystä puusta, koska se oli edellytys ihmisten pelastumiselle. Tämän jälkeen pahan demiurgin elämä on ollut ihmisten käsissä: usko pitää sen olemassa. Niinpä paha demiurgi loi viekkaan suunnitelman: hän lupasi ihmisille ikuisen elämän. Varhsaisten kristittyjen mukaan Jeesus tuli vapahtamaan ihmiset pahan demiurgin orjuudesta, mutta harvat ymmärsivät. Kirkko on olemassa Yaldabaoth-Jahven palvontaan.
Jeesus sanoi: joka minuun uskoo - pelastuu. Nag Hammadin varhaiskristilliset kirjoitukset maalaavat ihan erilaisen kuvan kuin Raamattu. Kun Maria kysyi Jeesukselta synnistä - Jeesus vastasi, että ei ole syntiä. (Marian evankeliumi). Se ei tietenkään tarkoita, etteikö olisi pahoja tekoja. Synti viittaa velkaan Jumalalle - velksaan, joka ihmisille tuli Aadamin ja Eevan syötyä kielletyn hedelmän. Sitä Jeesus tarkoitti: ette ole velkaa Jumalalle.
Dostojevskin Karamazovin veljeksissä tätä problematiikkaa tarkastelee Ivan Karamazov, joka kertoo tarinan suurinkvisiittorista. Tarinassa Jeesus palaa Sevillaan 1500-luvulla. Hän tekee ihmetekoja ja ihmiset tunnistavat Jeesuksen. Niinpä hänet viedään kirkkoon, jossa suurinkvisiittori tuomitsee Jeesuksen kuolemaan. Hän selittää ratkaisua sillä, että Jeesuksen oppi vapaudesta on liikaa ihmisille ja ihmiset tarvitsevat hengen ravinnon lisäksi ruokaa. Suurinkvisiittori myöntää, että Kirkko toimii Jeesuksen nimissä, mutta Saatanan opeilla, koska näin se voi vaikuttaa pienen ryhmän sijaan koko maailman. Niinpä ihmiset elävät onnellisina uskossaan, vaikka kulkevat teuraslampaina kohti Saatanaa.
Ateistina mua kiinnostaa se, että jotkut ottaa tosissaan nämä jutut. Niin kuin sen, että Elkhesai-niminen nasarealaisten ja osaialaisten profeetta tapasi enkelin - Jumalan pojan, joka oli 154 kilometria korkea. Ja Jumalan pojan seurassa oli tämän sisar, Pyhä henki, joka oli yhtä iso. Ja näiden enkeleiden jalanjälkien pituus oli 30 kilometriä ja syvyys 3 kilometriä. Tai siihen, että Jumala siunasi Eenokia 1,3 miljoonaa kertaa, jolloin Eenokista tuli palava enkeli - Metatron - joka oli isompi kuin koko maailma.
Persoonallinen paha haluaa ajaa maailman kaaoksen, ja ihmiset tappamaan toisiaan, niin minä ainakin toimisin.
Maailma on hyvin sekaisin nykyisin, näemme miten taas uskonnot ovat toistensa kimpussa.
Ihminen on vajavainen, ja niin ovat ihmisten uskonnotkin, varsinkin länsimaiset sellaiset, ajan myötä niiden jutut ovat menneet vain sekopäisemmiksi, nekin ovat korruptoituneet, kuten ihmisten järjestelmille aina tuppaa käymään.
Persoonallinen paha myös haluaa, että ihmiset eivät tietäisi sen olemassa oloa, ja siinä se onkin onnistunut, materialistinen nykyihminen pitää sitä satuolentona, mikä pirulaiselle sopii vallan hyvin ja siihen se on aina pyrkinytkin.
Materialismi on ihmiskunnan uusi uskonto, autuaaksi tekevä asia, me haluamme nimenomaan sitä materialistista hyvinvointia, mutta voimmekin pahoin, paholainen loi uskonnot, mutta sen mestariteos on kuitenkin materialismi.
Miksi sekoitat materialistisen hyvinvoinnin materialismiin?
Tietämättömyys, typeryys ja suvaitsemattomuus edustavat tämän maailman pahaa ja kaikki nämä ominaisuudet tiivistyvät uskovaisissa.
Sanoisin vielä, että ylpeys, joka on kaikista pahinta.
Eikä ihan nyt kaikkea voi suvaitakaan, vain sellaista, mikä ei vahingoita muita.
jumala on vajakki 🤣 ensin hukutti ihmiset ja sitten katui
Se oli suuri karsinta.
Paljon bi-seksuaaleja ennen puhdistusta 🤤
Vaikea pitää semmoista kaverina.
En usko persoonalliseen hyvää tai persoonalliseen pahaan.
Luonnonilmiöt eivät ole hyviä eivätkä pahoja. Tulivuoren purkauksessa tai maanjäristyksessä voi kuolla ihmisiä ja ihmisten mielestä se voi olla ikävää, mutta tulivuorenpurkaukset tai maajäristykset eivät tee pahaa, ne ovat amoraalisia.
Vain ihmisten teot voivat olla hyviä tai pahoja. Usein ihmisten pahat teot johtuvat ahneudesta, itsekkyydestä, kunnianhimosta, tietämättömyydestä, ymmärtämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä. Eli ihmisen heikkoudesta. Harvemmin suoraan halusta tehdä pahaa.
Aika outoa sanoa, ettei tuhansia uhreja tappanut maanjäristys ollut paha-asia. Suurin osa meistä pohtii tapahtuman pahuutta sen seurausten perusteella.
Jotkut moraalifilosofit vievät asian vieläkin pidemmälle. Heidän mielestä teon hyvyyttä tai pahuutta ei mitata teon seurausten kautta, vaan sen kautta, mitkä olivat niiden taustalla olevat motiivit. Tismalleen sama teko voi silloin olla joko hyvä tai paha.
Se on "paha asia" vain maanjäristyksessä kuolleiden ihmisten (ja heidän omaisten ja ystävien) kannalta. Se on heidän kannaltaan ikävää. Mutta maailmankaikkeuden kannalta se on merkityksetöntä, eikä maanjäristys ole tehnyt mitään "pahaa" tai "väärää".
Ateistille hyvä ja paha ovat ateismi ja teismi. Pahat teistit aiheuttavat kaiken pahan ja hyvät ateistit ovat vastuussa suurimmasta osasta hyvää.
Homot aiheuttavat kaiken pahan ja hyvät heterot ovat vastuussa suurimmasta osasta hyvästä lisääntymisestä.
Mistä näitä järjenkukkasia oikein pulppuaa?
Kyllä uskovat. Teismi ja teistit edustavat äärimmäistä pahaa ja ateismi ja ateistit äärimmäistä hyvää. Ollakseen hyvä ihminen pitää siis olla ateisti. Ja teisti on aina väistämättä paha, koska teismi tekee ihmisestä pahan.
Voi pikkuista.
Onko teistillä noin paha olla.
😁
Olen ateisti. En tiedä, miten paha tai hyvä olo on teistillä. Itsellä on tosi paha olla, koska ateismi vei kristinuskon tuoman onnen minulta pois, kun olin vielä uskovainen.
Et sinä mikään ateisti ole... :)
Jos ihminen on uskovainen ja on tyytyväinen eli tyytyy siihen, ei hän noin vain rupea ateistiksi. Ateistiksi tullaan, kun huomataan, ettei uskolle ole perusteita, eikä enää voida uskoa uskonnollisiin käsityksiin. Ei ateistiksi tuleminen ole mikään päähänpisto.
Miksi sinä muka rupesit ateistiksi?
Raamatun kertomukset eivät kuvaa todellisuutta eikä korkeammastakaan voimasta ole mitään näyttöä. Uskolle ei löydy perusteita. Olen nyt ateisti, vaikka olin ennen kristitty uskovainen.
Aurinko on olemassa, sen korkeampaa voimaa ei olekaan. Olet täysin kytketty Aurinkoon. Tutustu astrologiseen syntymäkarttaasi, niin voit löytää vastauksia, miksi nyt tuli tuollainen luopuminen omasta sisimmästäsi.
Oi ei.
Apuva mikä tarina.
Kyynel
Kas näin: 😪
Tämä tarina on tosi.
Paljon 💦💦💦💦💦
Mutta miten ateismi sitten muka vei sinun "onnellisuutesi"?
Eihän ateismi voi vaikuttaa onnellisuuteen.
Miksi luovuit uskonnostasi, jos se teki sinut niin onnelliseksi ja kaipaat sitä?
En usko taruihin, jotka eivät ole totta.
Uskovaisena olin onnellinen, kun luulin Jumalan olevan olemassa ja vaikuttavan, ja että olin hänen lapsensa ja kyllä kai se taivaskin vähän onnellisti, vaikka en sitä niin kovin paljon ajatellut, nuori kun silloin uskovaisena vielä olin.
En kaipaa uskovaisuutta (tarujen totena pitämistä) vaan onnellisuutta. Se nyt vaan lähti uskon myötä minulta pois. Niin se vain on.
Siksihän uskovaiset uskovat, koska usko uskontoon tekee heidät onnelliseksi. vaikka uskonnolliset tarut eivät olekaan totta... :)
Pitäisihän sinun ateistina ymmärtää, että se uskovaisena tunnettu onnellisuus oli valheellista eli valheellisuuteen perustuvaa. Etkö ole ateistina onnellinen, kun tiedät nyt paremmin.
Luodessaan maailman, ihmisen ja kaiken muun, tiesi kaikkitietävä Herra Sebaot kuinka tulee käymään, ja silti hän teki Luciferista alttiin vastustamaan itseään ja tulemaan saatanaksi, ja ihmisestä alttiin lankeamaan sen houkutuksiin.
Vastuu kaikesta on näin ollen yksin Herra Sebaotin, sillä hän tiesi jokaisen tulevan ihmisen ajatukset ja teot jo ennen näitten syntymää, eikä yhdelläkään ihmisellä ole hänen kaikkitietävässä katsannossaan vapautta valita.
Tietenkin Jumala tiesi jo etukäteen lopputuloksen, miten kukakin taistelee pelastuksensa puolesta, tai luovuttaa Luziferille antautuneena. Mutta pelastuksen ovi on auki aina, kuten ristin ryöväristä ja tuhlaaja pojasta näemme. Jumala voisi myös käsitellä aivojamme rajoittaen niitä robottimaiseen , persoonattomaan suuntaan. Mutta persoona halajaa yhteyttä toisiin persooniin. Jumala haluaa omasta vapaasta tahdostaan kuuliaisia lapsia perheeseensä, ei pakolla pakotettuja, vaan rakkaudesta Taivaan Isäänsä turvaavia vapaita persoonia.
Minulla on sellainen ajatus, että hyvä ja paha ovat meissä kaikissa. Itse teemme ratkaisumme. Jumalan kanssa tai ilman.
toisen hyvä on toisen paha , ei ole mitään hyvää tai pahaa , se on vähän kuin hyvinvointivaltio sana joka ei tarkoita mitään tai voi tarkoittaa paljonkin 🤣
Kappas täältä löytyi yksi moraalinen relativisti.
Yleensä hyvää ja pahaa mitataan sen pohjalta, mikä on tavoite. Jos tavoite on vähentää ilmansaastetta, niin tuulivoima on hyvä ja hiilivoima paha.
Moraalisia asioita pohdittaessa pahalla tarkoitetaan toimea, mikä ei minimoi tietoisten olentojen kärsimyksen. Jos et ymmärrä tätä, niin sitten, et ymmärrä sanojen merkitystä.
Ja sian syönti saastuttaa, kristityille on syötetty sikamaista puppua Raamatussa että muka saisivat syödä 🐷🐽-lihaa.
Vahvistan epävirallisesti.
BenZ
Tämä maailma on hyvän ja pahan taistelukenttä, ikuinen valon ja pimeyden välinen kamppailu, ei sen toteamiseen tarvita edes uskontoa.
Ei ole olemassa mitään persoonallista hyvää tai pahaa. Valo ja pimeys ovat vain kuvaannollisia nimityksiä. Ihmiset vain toimivat oikein tai väärin. Toisten moraali on tiukempi, toisen moraali joustaa oman edun edessä.
On kyllä olemassa "voimia", joista uskonnoissakin kerrotaan, jotka pyrkivät joko pelastamaan, tai tuhoamaan, tai jotain sinne päin, emme tiedä niistä vielä juuri mitään, toivottavasti tiede selvittää senkin mysteerin.
Voivat olla täysin näkymättöminä keskuudessamme, emme kykene aistimaan niitä mitenkään.
Ei kyllä ole olemassa mitään tuollaisia "voimia". Ne ovat vain uskonnollisen mielen kuvittelemia "voimia", mutta todellisuudessa sellaisia ei oikeasti ole olemassa. Ja kyllä tiede selvittää niiden "mysteerin" ja se tiede on psykologia. Luulen, että taustalla on toisaalta ihmisen altruismin ja toisaalta itsekkyyden ristiriita, jota yritetään lievittää projisoimalla ne ulkopuolelle, ulkopuolisiksi "voimiksi".
Jos emme kykene aistimaan niitä mitenkään, mistä yleensä voimme tietää niistä mitään tai että niitä edes on olemassa? Joku on vain mielikuvituksessaan keksinyt ne ja jotkut toiset ovat ottaneet ne tosissaan? Näin ne uskonnotkin syntyvät...
Eli uskot siihen, että uskonnot ovat tietämättömien ja taikauskoisten ihmisten kehittämiä huuhaajuttuja?
Ettei niissä ole mitään totuutta?
Materialistinen selitysmalli selvästikin, se on tätä nykyajan tiedeuskovan ihmisen maailmankuvaa, jopa uusi uskonto tavallaan.
Ei tieteessä mitään vikaa tietenkään ole, sen pitää selvittää kaikki mysteerit, yksi suurimmista on se, onko uskonnoissa kuitenkin jotain sellaista, mitä tiede ei pysty vielä ymmärtämään, mielestäni näin on.
Olen kohdannut itse näitä "voimia" vaikka en ole mikään uskovainen edes, en tiedä mistä syystä, ehkä siitä, että olen jo vuosikymmeniä kirjoittanut tänne näistä kokemuksistani, haluan ihmisten tietävän niistä, koska jos ihmiset eivät tiedä niistä, ne voivat tehdä pahojaankin täysin salassa, ihmisten kuvitellaan olevan vain sairaita, vaikka ovat oikeasti näiden "voimien" piinaamia. Ainoa pähkäilemäni looginen selitys kokemuksilleni on se, että olen niille jonkinlainen uhka, materialistina toteat tietenkin, että olen hullu, sinulla on oikeus mielipiteesi, jokainen meistä tulee sen viimeistään kuollessaan tietämään, että näitä asioita on olemassa, emmekä edes oikeasti kuole, jätämme vain materialistisen kehomme, ja jatkamme olemassaoloamme, On aika turhauttavaa välillä keskustella materialistisen maailmankuvan omaavan kanssa, jotka ovat vakuuttuneita siitä, etteivät kertomani asiat ole todellisia ja olen sekaisin. Yhtä turhauttavaa kun keskustella uskovaisen kanssa, joka uskoo, että asiat ovat juuri niin, kuin hänen uskontonsa väittää. Materialistikin voi olla hihhuli kuvitellessaan, ettei ole mitään muuta, kuin materialistinen maailmankuva, joka on ainoa ja oikea näkemys.
Ennen vanhaan näihin asioihin uskottiin hyvinkin vahvasti, ehkä liiankin, nyt taas ollaan menty toiseen ääripäähän, jossa kielletään niiden olemassaolo kokonaan.
Uskon horoskooppeihin.
Mikä vastaus tuo oli?
Saahan sitä uskoa mihin haluaa, jos siitä jotain hyötyä kokee saavansa.
Päivälehtien horoskoopit ovat tietenkin humpuukia, ei kukaan ota niitä tosissaan ja väitä, että ne pitäisivät paikkansa, tämä on kiistatonta. On edes turha keskustella koko asiasta.
Yleensä näihin hömpötyksiin menevät naishenkilöt mukaan, miehet harvemmin, naisia kiinnostavat selvästikin enemmän tämän tyyppiset asiat, miehet ajattelevat järjellään, ihmiset jotka uskovat horoskooppeihin, alkavat toteuttaa sitten näitä kuvitelmiaan, itsensä toteuttaviksi ennustuksiksi niitä voisi kutsua.
Väitetään, että Hitlerille olisi hänen jonain syntymäpäivänään laadittu tällainen ennusta, joka olisi kuvannut oikein Hitlerin kohtalon, tuskin pitää paikkansa, Aatu olisi raivostunut valtavasti moisesta, ja laittanut sen laatijan keskitysleirille.
"Eli uskot siihen, että uskonnot ovat tietämättömien ja taikauskoisten ihmisten kehittämiä huuhaajuttuja?"
Uskonnot ovat huuhaajuttuja. Jotkut vain jostakin syystä edelleen uskovat niihin, vaikka niistä ei ole mitään todisteita.
"Ettei niissä ole mitään totuutta?"
Niissä ei näytä olevan mitään totuutta. Ne ovat kuvitelmia.
"Materialistinen selitysmalli selvästikin, se on tätä nykyajan tiedeuskovan ihmisen maailmankuvaa, jopa uusi uskonto tavallaan."
"Materialistinen selitysmalli" on todellisuutta. Ei ole olemassa mitään henkimaailmaa, sellaisesta ei ole mitään todisteita. Eikä ole oikeasti olemassa mitään tiedeuskovaisuutta, todellisuus vain on, siihen ei tarvitse "uskoa", se havaitaan.
"Ei tieteessä mitään vikaa tietenkään ole, sen pitää selvittää kaikki mysteerit, yksi suurimmista on se, onko uskonnoissa kuitenkin jotain sellaista, mitä tiede ei pysty vielä ymmärtämään, mielestäni näin on."
Mitä sellaista uskonnoissa on, jota tiede ei pysty ymmärtämään?
Seuraava kappale kuvaa sitä, miten tunnet asioiden olevan-. Mutta onko sinulla mitään selviä, päteviä todisteita. Entäs jos olet vain kuvitellut asiat tai nähnyt unta?
En minäkään niistä uskonnoista niin välitä, onhan niissä viisauksia ja muuta ajattelemisen aihetta, mutta siinä se sitten lähinnä onkin. Onhan niihinkin hyvä tutustua, se vaihe oli elämässäni n. 7-12-vuotiaana, ajattelin varmaan, että jänniä juttuja, voisiko olla tottakin?
Pohdiskelin kaikenlaista, luin kirjastostakin löytämiäni kirjoja aiheeseen liittyen, parikymppisenä sitten päättelin, että uskonnoissa on kaikenlaista höpöä, varsinkin länsimaisissa, itämaiset jutut tuntuivat olevan fiksumpia monessakin suhteessa, en kuitenkin hurahtanut niihinkään mitenkään.
Ettei ole mitään totuutta, heh, eikös se sanonta mene jotenkin, ettei mitään niin suurta valhetta, etteikö jotain tottakin?
Olen käynyt näitä keskusteluja täällä ennenkin, kannattaa aina haastaa itsensä ja kehittää näkemyksiään, en minäkään ole vielä niin viisas, ettenkö voisi tulla vieläkin viisaammaksi. Ei tietenkään ole viisasta pitää itseään viisaanakaan, paradoksi, mutta nehän ovat aina mielenkiintoisia.
No, minulle se "tiedeuskovaisuus" on vain sitä, että uskoo tieteen pystyvän selittämään ihan kaiken, ehkä jonain päivänä, mutta se päivä ei taida olla ihan vielä?
Toivoisin tieteen senkin tekevän, ettei tarvitsisi näitäkään keskusteluja enää käydä, koen nämä aika turhauttaviksi. Minä kun en ole uskova, enkä ateistikaan, en kuulu oikein mihinkään lokeroon, enkä halua edes kuuluakaan.
Niin, olen tietenkin pohtinut jo vuosikymmeniä kaikenlaista kokemaani, etsinyt selityksiä niille, sen tiedän, että jokin ilmeisesti "leikkii kanssani", jos sen jotenkin määrittelisin. Onko se sitten ns. yliluonnollinen, tai vaikka vain pitkälle kehittyneitä olentoja, onko ulottuvuuksia olemassa, joiden kautta voidaan vaikuttaa asioihin, esittääkö jokin taho jumalia, enkeleitä, tai paholaisiakin meille ihmisille?
Pidän paljon myös scifistä, joten sen kokeminen ihan omassa elämässäni on hyvin mielenkiintoista, joskin välillä hyvin pelottavaakin, huumoriakaan unohtamatta.
Miten tässä sitten voisin vakuuttaa sinua siitä, että kyllä kaikenlaista outoa, ehkä yliluonnollistakin on olemassa, joka tosin muuttuu täysin luonnolliseksi silloin, kun tiede sen osaa määritellä. Ehkä otan liian ison vastuun, jos yritän lähteä muuttamaan ketään?
Sen takia nämä ns. voimatkaan eivät lähde yleensä muuttamaan ketään, niillä ei ole oikeutta siihen, ei oikeutta puuttua kenenkään luonnolliseen kehitykseen. Siitä syystä emme välttämättä saa niihin yhteyttä, koska sellainen ei olisi hyväksi meille.
Uskonnoissa puhutaan Jumalasta, siis meille lähinnä tutuissa uskonnoissa, ei tiede kykene sellaista oikein tutkimaan kunnolla, varmaan juuri siitä syystä, että sellainen voima ei ehkä anna sille lupaa tehdä sitä, ei tule siis laboratorioon koekaniiniksi. Et sinäkään sellaiseen varmaan suostuisi.
Tai ehkä tiede saa vielä luvan siihenkin, mutta silloin tieteen täytyy olla jo erittäin eettistä, sehän ei ole aina ollut tieteen vahvin puoli.
Ja omien tutkimustenkin mukaan, nämä ns. voimat tulevat kyllä paikalle, silloin kuin niitä oikeasti tarvitaan, eivät ne tule silloin, kun haluamme, että olisivat meille mieliksi.
Näen tämän maailman kehityksen ja vapaan tahdon maailmana kuitenkin, me emme voi olla mitään pieniä vauvojakaan, imemässä jumalten nisiä. Jännä paikka, vaikka välillä aika veemäinenkin.
Jos ei ole Jumalaa/jumalia, niin jonkun täytyy sitten ilmeisesti alkaa sellaiseksi, sellaisiksi, se taitaa olla tapahtunut jo miljardeja vuosia sitten, kehitystä on ollut jo silloin, paljon pitkälle mennyttä kehitystä, kuin mitä ihmiskunnalla tähän asti, mehän olemme aivan alussa vielä.
Kokemuksia kun ei voi jakaa muille, se on se ongelma aina näissä keskusteluissa, kokemukset pitää kokea omakohtaisesti. Tosin suurin osa niistä ei ole ollut erityisen mukavia, enkä toivo sellaisia kenellekään. Onneksi olen kokenut niitä suhteellisen harvoin, reilun 30 vuoden aikana kuitenkin.
Olen toki tutustunut ihmisten kokemuksiin näistä asioista, omat poikkeavat niistä kuitenkin aika tavalla. En ole käynyt missään taivaissa, tai helveteissä, olen käynyt jonkinlaista sisäistä kamppailua enemmänkin, vastustajanani jonkinlainen ns. voima. Kerran se lähes tappoi minut, 32 vuotta sitten, irtosi minusta sellaisella naurulla ja voimalla, että kaaduin maahan, ja sydän pysähtyi, apu oli paikalla ja minut elvytettiin, olen kertonut täällä tämän ennenkin. Se viimeistään vakuutti minut siitä, että olen tekemisissä jonkin ns. yliluonnollisen kanssa. En ehtinyt edes tajuta sitä, että kuolin, kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Tuskin kukaan haluaa kokea sellaista, vaikka kuinka haluaisi tietää. onko näitä asioita olemassa? Minä olen ilmeisesti jokin erikoistapaus, harvinainen poikkeus, ja hyvä niin. Ihmiset on turvassa, joskus tulee poikkeus, ei ole sallittua näille "voimillekaan" alkaa tehdä sellaisia asioita ihmisille, joskus tulee kuitenkin poikkeus. Koko juttu oli ilmeisesti vahinko, olin niin naurettava ilmeisesti siinä tilanteessa, että pokka petti jopa yliluonnolliselta joltain, miltä lie? Heh! :)
Olipas paljon juttua, mutta kommentoin paria juttua.
Sanot, että et välitä uskonnoista, mutta kuitenkin harrastat sellaista. Jos uskot olevan olemassa jotain yliluonnollisia voimia, jotka vaikuttavat ihmisten elämään, se on jo uskontoa.
"No, minulle se "tiedeuskovaisuus" on vain sitä, että uskoo tieteen pystyvän selittämään ihan kaiken, ehkä jonain päivänä, mutta se päivä ei taida olla ihan vielä?"
Hyvin harva tiedemies on "tiedeuskovainen", juuri kukaan ei väitä, että tiede pystyy antamaan vastauksen kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin.
Ongelma johtuu siitä, että on olemassa erilaisia kysymyksiä:
- On kysymyksiä, joihin tiede pystyy antamaan vastauksen.
- On kysymyksiä, joihin ei vielä tiedetä vastauksia, mutta joihin voidaan olettaa löytyvän vastauksia, kun asioita tutkitaan edelleen.
- On kysymyksiä, jotka ovat järjettömiä. Pari esimerkkiä: Mikä on elämän tarkoitus? Miksi maailmankaikkeus on olemassa? (Jos jälkimmäisessä tapauksessa tarkoitetaan tarkoitusta.) Uskonnot yrittävät vastata näihin. mutta ne ovat pseudovastauksia, joista ei ole hyötyä kuin näennäisesti.
"On kysymyksiä, jotka ovat järjettömiä. Pari esimerkkiä: Mikä on elämän tarkoitus? Miksi maailmankaikkeus on olemassa?"
Surkuhupaisaa on, että uskovaiset yrittävät todistella tieteen "kyvyttömyyttä" juuri tuollaisilla kysymyksillä. mutta kun vähän kaivelee, niin ei heidänkään uskontonsa anna mitään järjellistä vastausta noihin kysymyksiin.
En ole uskonnollinen ihminen, olen vain kiinnostunut kaikesta, varsinkin kaikesta oudosta, tuskin olen edes ainoa sellainen ihminen?
Jumalan olemassaolo ei ole riippuvainen uskonnosta, ne ovat vain ihmisten käsityksiä, jumalkuvia ja sen sellaisia, ei niihin voi suhtautua kovinkaan vakavasti, niin vajavaisia ja lapsellisiakin ne ovat.
Toistaiseksi näitä ns. voimia kutsutaan yliluonnolliseksi, minulle kaikki on luonnollista, myös mahdolliset jumalat, nekin ovat ilmeisesti kehittyneet vuosimiljardien aikana, kuten ihminenkin on kehittynyt olemassaolonsa aikana, kehitys tekee asioista merkityksellisiä ja mielenkiintoisia, ilman sitä elämä olisi todella turhauttavaa ja merkityksetöntä.
Tiede löytää kokoajan toinen toistaan hurjempia juttuja, joten ehkä se jonain päivänä pystyy järjellisesti selittämään jopa Jumalan olemassaolon, tai ainakin sen, miten pitkälle me voimme vielä kehittyä, joka voisi nykyihmisen mielestä olla jo jonkinlainen jumaluuskin. Onhan siellä Raamatussakin väite, että ihmisetkin ovat jumalia, vihje siitä, että mekin voimme kurottautua vielä korkealle, kunhan kehitys kehittyy.
Ihmistä on vaikea muuttaa, ihminen haluaa vahvistusta näkemyksilleen, ei sitä, että ne kumotaan ja osoitetaan vääriksi. Itse etsin vain totuutta, mikään uskonto, tai ateismikaan ei anna siihen oikein kunnon vastausta. Täytyyhän tässä olemassaolossamme olla järkeä, emme me voi vain kadota jonnekin kokonaan, kun kuolemme. Lähdenkin siitä liikkeelle, että kaiken takana on oltava suuri järki, ateismi kai korostaa järkeä kaikessa, mutta ei silti pidä järjen olevan kaiken takana. Ateismissakin on ristiriitoja, jos alkaa miettimään asioita pidemmälle.
Tarvitseeko elämällä olla tarkoitus? Jokaisella on varmaan oma näkemyksensäkin siitä mitä tarkoitus on, jokainen voi keksiä jonkin tarkoituksen elämälleen, sitähän ihmiset ovat aina tehneet tarkoitus voi olla ihan mikä tahansa, ei ole yhtä tiettyä tarkoitusta elämälle, vain valtava määrä erilaisia tarkoituksia.
Itse olen jo ihan pienestä saakka halunnut oppia ja kehittyä, siinä on varmaan suurin tarkoitus elämälleni, haasteitakin olen aina halunnut, koska ne kehittävät eniten meitä, tämä maailma on varmaan kovin testi, mihin saattaa joutua, joten otan asian haasteena vastaan, elämä olisi tylsää muuten, jotkut ovat mukavuudenhaluisia, eivätkä koe asiaa tältä kantilta, pidän minäkin mukavuuksista, ei niissäkään mitään.
Yksi suurimmista mysteereistä, joka tieteellä on, on kuitenkin hyvin yksinkertainen, onko älyllistä elämää muuallakin?
Tiede ei kai kykene vastaamaan oikein mitenkään siihen kysymykseen, kun emme kykene löytämään edes kaltaistamme elämänmuotoa, miten löytäisimme Jumalankin jostain, joka ei ole edes tavallaan samassa maailmassa, kuin me?
Tieteen on vaikea yltää jonnekin niin kauaksi, että se kykenisi näkemään älyllisiä olentoja jollain toisella planeetalla, ei ole niin voimakasta kaukoputkea olemassakaan, eikä tulekaan. Ja nekin olennot olisivat jo kauan sitten luultavasti kadonneet, jotkut selvinneet ja levittäytyneet avaruuteen, mutta sekin vaatii erittäin pitkälle kehitettyä teknologiaakin, ehkä niistä sitten tuli niitä jumalolentoja, joita ihmiskunnallekin ollaan esiinnytty, Raamatussakin puhutaan ns. Taivaan pojista, mitä muuta ne voisivat olla, kuin avaruuden pitkälle kehittyneitä olentoja? Tulisia vaunujakin, eli avaruusaluksia. Nämä olennot ovat tutkineet maailmankaikkeutta jo luultavasti miljardeja vuosia ja kehittäneet elämää, täysin loogista. Niin ihminenkin toimii, tutkii uusia maailmoja, tosin toistaiseksi se on rajoittunut vain lähinnä omalle planeetallemme ja sen lähiavaruuteen, minne ihminen kykenee fyysisesti siirtymään.
Tiede kykenee varmaan erittäin tehokkailla tietokoneilla laskemaan elämän esiintymisen todennäköisyyden, kunhan kaikki muuttujat tunnetaan tarpeeksi hyvin, käsittääkseni sitä ei ole vielä tehty?
Minä ainakin olen täysin varma siitä, että maailmankaikkeus suorastaan kuhisee elämää, tiedemiehet ehkä toteavat, ettei sille ole kunnollista todistetta, kuten ei ns. yliluonnollisellekaan. Kummastakaan ei ole pätevää todistusta, joka täyttäisi tieteelliset vaatimukset. Jännä verrata näitä kahta asiaa toisiinsa. Olen täysi uskova oikeastaan vain suhteessa maailmankaikkeuden muidenkin älyllisten olentojen olemassa oloon, kuin vain meidän ihmisten olemassaoloon. Ainoa asia johon uskon satavarmasti.
Ufot ovat myös mielenkiintoisia ja niidenkin olemassa oloa voimme verrata Jumalan olemassa oloon, tiede ei kykene osoittamaan niitä todellisiksi, vaikka lentäjätkin ovat kertoneet kohdanneensa niitä, niitä on jopa kuvattu sotilaslentokoneiden laitteilla, mutta silti ne kielletään olemassa oleviksi, ja niille nauretaan, jotka sanovat niiden olevan olemassa. Eivät halua varmaan tulla sotkemaan ihmiskunnan kehitystä, mutta ilmaisevat kuitenkin olemassaolonsa meille, vain kertoakseen, että emme ole yksin, jos ne sekaantuisivat ihmiskunnan asioihin, ne luultavasti sotkisivat täällä vain kaiken, kuten kävisi myös ns. yliluonnollisten olentojen kanssa, kaikki menisi sekaisin.