Juhana Pohjola on erotettu pappisviran toimittamisesta kolmeksi kuuakaudeksi. Praise the Lord! Ehkä vihdoin saadaan jotain rotia Luther-säätiön skismaattiselle puuhastelulle.
Juhana Pohjolalle kenkää
Normaaliluterilainen
777995
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 77
Vanhimmat
Oulun tuomiokapituli sentään uskalsi jotakin tehdä:
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1101979737971
Historia toistaa itseään. Tulee mieleen ns. Kalajoen käräjät 1836-38. Silloinhan tuomittiin mm. Paavo Ruotsalainen ja useita heränneitä pappeja sakkoihin ja virastapdiätyksiin. Uskalsivat mokomat kokoontua seuroihn luvatta ja kerätä uhrilahjoja lähetystyölle. Kyllä oli vakavat rikokset. Ei uskoisi, että enää nykyaikana näin lapsellista vainoa voisi esiintyä. Niinkuin ei kirkossa olisi vakavampia ongelmia kuin Jumalan Sanalle uskolliset papit. Juhana Pohjola ja kumpp. ovat sijaiskärsijöitä. Jokainen järkevästi ajatteleva tämän tajuaa. Kirkoissa saa kyllä järjestää vaikki mitä showta tahansa, mutta ei Sanan mukaisia Messuja. Pöyristyttävää! Mutta näinhän se täällä maailmassa on: Risti täällä, kruunu siellä.
"Kirkoissa saa kyllä järjestää vaikki mitä showta tahansa, mutta ei sanan mukaisia messuja."
Sinun olisi kannattanut lukea perusteet, miksi Pohjola erotettiin kolmeksi kuukaudeksi pappisviran toimittamisesta. Pohjolan todettiin toimineen kirkkojärjestyksen vastaisesti ja laiminlyöneen velvollisuuksiaan.
Luther-säätiön papit epäsivät piispa Eero Huoviselta ehtoollisen säätiön jumalanpalveluksessa. Miten luterilaiseen kirkkoon kuuluvat papit voivat evätä luterilaiselta piispalta ehtoolliselle osallistumisen? Perusteeksi ei riitä se, että piispa hyväksyy naispappeuden. Jos Luther-säätiö ei laske ehtoolliselleen naispappeuden hyväksyjiä, niin parempi varmaan on silloin, että se eroaa naispappeuden hyväksyvästä luterilaisesta kirkosta ja perustaa oman kirkkonsa. Miten luterilaisen kirkon sisällä voisi olla ryhmä, joka ei laske jumalanpalveluksissaan ehtoolliselle naispappeuden hyväksyjiä, kun kirkko kerran hyväksyy asian.
Luther-säätiö oli myös järjestänyt Rengossa omia kokouksiaan ja messujaan erään seurakuntalaisen kotona, mutta ehtoollisen viettoon ei ollut kapitulin lupaa. Olisi kannattanut hakea lupa tai ei sitten järjestää kenenkään kotona jumalanpalveluksia ehtoollisenviettoineen.
En kyllä menisi vertaamaan sellaista syvällistä uskonnollista ajattelijaa kuin Paavo Ruotsalainen ja Pohjolaa keskenään. Miehet painivat aivan eri sarjoissa. Historia ei muuten tässä tapauksessa toista itseään. Kalajoen käräjillä, kuten jo nimestäkin pitäisi ymmärtää, asialla oli maallinen valta. Nyt asian hoiti hengellinen esivalta.
että ne muutamat eivät jätä tehtäväänsä ellei välttämättömyyden pakko saa heitä pois kirkosta.
He taistelevat viimeiseen asti.
Muut voivat ja pitääkin erota edellämainitusta syystä ja liittyä luthersäätiöön.
Kaukana tosiaan on Pohjola Ruotsalaisesta, kuten joku jo kirjoittikin! heitä ei voi ikipäivinä verrata.
Pohjolan ja muiden luthersäätiöläisten pappien olisi syytä erota kirkon viroistaan ja työsuhteistaan, koska eivät suorita työ- ja virkatehtäviään ja kieltäytyvät niistä ja toimivat vastoin kirkon sääntöjä.
Mitä varten he oikein toimivat sellaisessa työyhteisössä, jonka työtehtäviä eivät kuitenkaan tahdo hoitaa ja jonka sääntöjä ja velvollisuuksia tahtovat niin monin tavoin rikkoa? Eikö heille ole tullut mieleen, että työpaikassa noudatetaan työpaikan sääntöjä ja sopimuksia ja tehdään työtehtävät? Onhan se selvää, ettei tuollaisille Pohjkolan kaltaisille niskuroitsdijoille tulisi palkkaa maksaa tekemättömästä ja väärintehdystä työstä!
Ymmärrän, että Pohjola ei jätä työtehtäviään kirkossa, koska hän haluaa rahaa, ts. hän nostaa veronmaksajien rahioja töiastä, joita hän kieltytyy tekemästä ja toimii vastoin työnantajansa sääntöjä.
Kirkollisveronmaksajana en siedä tuon kaltaisia lusmureita, työnvieroksujia ja esimiehiään vastaan vikuroitsevia ja kapinoitsevia työntekijöitä!
Paavo Ruotsalainen ja heränneisyys edustivat ja edustavat päinvastaista oppia ja uskoa, johon Pohjola tukeutuu ja jota hän harjoittaa.
Ruotsalainen ja heränneisyys korostavat Jumalan armoa ja siihen tukeutumista. he kieltytyvät omavanhurskaudesta ja syntipollisien hommista.
Pohjola korostaa omavanhursjautta ja omaa kykyänsä tuntea tositen ihmisten sisäiset ajatukset ja heidän ja Jumalan välisen uskon paremmin kuin ihmiset itse ja Jumala.
heränneet käyvät Jumalan armopödän äärelle ja luottavat siihen, että Jumala yksin tietää ihmisten synnit ja niistä armahtaa ja tuomitsee.
Pohjola ei luota siihen, että Jumala tietää ihmisten synnit ja että Jumala niistä armahtaisi ja tuomitsisi, vaan hän itse haluaa päättää ketkä ovat tarpeeksi synnittömiä käydäkseen hänen jakamalleen ehtoolliselle.
Pohjola on Ruotsalaisen ja heränneisyyden vastakota!
Luther-säätiö ei ole mikään herätysliike eikä Pohjola herätysjohtaja. Säätiö kokoaa yhteen pelokkaita raamattufundamentalisteja eikä Pohjolalla ole karismaa.
Pohjola kieltäytyisi antamasta Paavo Ruotsalaiselle ehtoollista, jos tämä vielä eläisi ja kävisi kirkossa messussa.
Ruotsalainen oli tunnettu juoppolalli alkoholisti. menessään saarnaamaan, saapuessaan pitopaikkaansa hän ovelta ensimmäisenä huudahti: "Onko talossa viinaa"?
Ruotsalainen saarnasi pienessä tuiskeessa, krapulassa tai sitten äärimmäisessä juopottelun katumuksen tilassaan. osin siksi Jumala vaikuttikin hänen kauttaan niin voimallisesti: hän oli avoimesti syntinen, heikko ja kurja, ja siitä huolimatta uskoi armoon ja julisti armon sanomaa. Ei sellainen usko voi olla vaikuttamatta tänäkään päivänä. Tai paremminkin: heidän kauttaan Jumala pääsee tekemään töitään, koska heillä ei ole omavanhurskautta ja ylpeyden aiheita omassa Raamatun mukaisessa vaelluksessaan.
Kuten Pohjola ei kelpuuttanut piispa Huovistakaan ehtoolliselle, koska Pohjolan mielestä Huovinen on liian syntinen nauttiakseen armon ateriaa, samoin hän olisi kieltänyt Paavo Ruotsalaiseltakin ehtoollisen, koska Ruotsalainenkin oli koko ajan syntinen: vieläpä täysin julkisyntinenkin.
Ruotsalaisen ja Huovisen kaltaisille on tilaa Jumalan suunnitelmissa. heidän kauttaan Jumala voi toteuttaa omaa tahtoaan, sillä he ovat nöyriä Jumalan palvelijoita ja heissä on tilaa Jumalalle.
Hyvä ystävä, kiitos kannanotostasi. Olen varmasti erittäin tarkkaan selvillä kaikista seikoista. Suurin osa minulle tulleesta palautteesta on suoranaista valhetta ja looanheittoa. Vastaajat eivät ole tippaakaan perillä asioista saatikka kirkon elämäastä. Aikani ei kuitenkaan riitä tyhjän jauhamiseen. Muistutan vain, että eihän tässä ole ongelmana naispappeus. Minäkin olen pappi Uuden Testamentin mukaan ("kuninkaallinen papisto). Vain sillä erotuksella, että paimenvirka Raamatun mukaan kuuluu miehille. Olisi hyvä olla edes hiukan perillä Raamatusta. Sitäpaitsi kukaan uskova ei halua syyllistyä sellaiseen loanheittoon, mistä on kysymys Pohjolan teilaamisessa. Siunatkaa, älkää kirotko. Eikö Raamattu opeta näin. Tällä palstalla liikkuu näköjään aika kipeitä tyyppejä. Omalta osaltani lopetan tästä aiaheesta tähän. Kiitos kaikillle mielenkiinnosta. Pysytään asiassa.
Ei nosta Juhana Pohjola & co kirkon veronmaksajien rahoja, päin vastoin itse maksaa veronsa saamatta muuta takaisin kuin kurinpitotoimenpiteitä. Pohjolahan on Luther-säätiön palkkalistoilla, ei kirkon virassa. Saa palkkansa säätiöltä.
Ukko-Paavo erehtyi pääasiassa, vanhurskauttamisopissa. Hän katteli omaa sydäntään ja etsi Kristusta sieltä, eikä sanasta ja sakramenteissa, joista olisi pitänyt.
kansankirkossa. On kysyttävä, mitä Raamattu ja tunnustus opettavat, miten sellaiseen kirkkoon on suhtaudutta? - Siitä on erottava eikä pidettävä yhteyttä sellaiseen! Mitään yhteiskunallista lakia tai kirkollista järjestystä ei tarvitse rikkoa noudattaakseen Jumalan sanaa ja tunnustusta.
Heikot on sinullakin tiedot körteistä ja Ukko-Paavosta.
varsin hyvin esim. Esa Santakarin Hedberg-tutkielmassa Evankeliumin aamunkoitteessa (Sley, Helsinki 1961). Olihan se Hedbergillekin valtava järkytys. Ukko-Paavon oppi ei ollut Raamatun ja Lutherin oppi, vaikka muuten kristitty varmaan olikin.
Minä erosin kirkosta koska näin mitä ,seisoo
täällä suomenmaassa herännäisyyden,vapaakirkon takana ylipäätä uskovaisten keskuudessa,no en muuta
sano että olipa negatiivistä,itellä ei kokemusta
mutta ent.likkakavereilla ja avovaimoilla,jumalan
ja muitten avulla.Tehdään vääryyttä ja syntiä
minkä keretään, Muutenhan tuo on ok! ei ne
papit ole ihmisiä kummempia,papin tekee vain virka
muuten he on kuin myö,juo ja tupakoi!ja miettiivät
olenko riittävä Tässä seurakunnassa ja kun en pystyny auttamaan sitä! no mistä on irakin ja iranin
sota tehty? no uskonnosta,tietysti!. PAKISTAN
ja tietysti muut sodat noin,yli malkaan ja
JA lässytykset en voi työskennellä naispapin seurassa! joopa joo ,urpoja on monen näkösiä!.
Minä taas en siedä valtionkirkon tietoista poikkeamista Raamatun Sanasta. Jos Jumala kerran on, Hän on kykenevä vaikuttamaan siihen, että Sana on muuttumaton. Jos ihminen katsoo olevansa oikeutettu muuttamaan tekstejä oman mielensä mukaan, mihin hän sen jälkeen Jumalaa enää tarvitsee?
"En kyllä menisi vertaamaan sellaista syvällistä uskonnollista ajattelijaa kuin Paavo Ruotsalainen ja Pohjolaa keskenään. Miehet painivat aivan eri sarjoissa."
Ja kuitenkin samna tien vertasit.
Jokainen luthersäätiöläinen pappi on ollut erotettuna ja joutunut tuomiokapitulien kuultavaksi, koska ovat saaneet varoituksia.
Nuo papit ovat oudon hengen vallassa. he niskuroivat työnantajaansa ja esimiehiänsä vastaan. He yllyttävät myös seurakuntalaisia vihaan ja vihan lietsomiseen kirkkoa ja sen pappeja ja virkaatekeviä kohtaan. Itse he jättävät hoitamatta omat virka- ja työtehtävänsä.
ne pitäisi erottaa kokonaan ja lopullisesti, eikä vain määräajoiksi.
Pohjola saanee pian seuraa Sakari Korpisesta, kunhan Turun tuomiokapituli asian käsittelee.
Tulihan se tuomio Korpisellekin tänään Turun tuomiokapitulista. Kahden kuukauden erottaminen pappisviran toimittamisesta. Tässä on vain se ikävä puoli, että eivät nämä jäärät mielipiteitään miksikään siinä ajassa muuta, vaan sama skismaattinen meno jatkuu taas syksyllä jäähyjen loputtua.
Kurinpitomenettely on alkanut äärimmäisen vakavalla tavalla. Jos ao. henkilöt eivät ota onkeensa, lopullinen viraltapano on selviö. Kirkossa sovelletaan menettelyä, jossa erehtyneelle annetaan mahdollisuus parantaa tapansa ennen lopullista erottamista.
Täällä on useita vääriä käsityksiä tapahtuneen johdosta.
Ensinnäkin säätiön pastorit eivät ole minkään verovaroin pidettävän seurakunnan palveluksessa. Heidän palkkaansa ei siis kulu centtiäkään kirkollisveroja.
Pappisvihkimyksessään molemmat pastorit ovat kuiytenkin lupautuneet noudattamaan kirkkolakia ja järjestystä.Tätä he eivät ole tehneet nk. ehtoollisjupakassa ja ehtoollisten toimittamisessa
Rengossa.
Tätä ja vain tätä ovat tuomiokapitulit käsitelleet. Ne eivät ole ottaneet kantaa siihen ovatko papit toimineetesim. Raamatun mukaan.
En näe itse kovin kestävänä tätä pappisvalan rikkomisen linjaa. Vaikka hengelliset perustelut olisivat kuinka oikeat tahansa.
Toivottavaa on, että säätiö tekee tästä oikeat johtopäätökset.
Jokainen Suomen Ev.lut. kirkon työntekijä, joka on palkkasuhteessa, saa palkkansa kirkolta, joka saa rahansa kirkon jäseniltä, jotka maksavat kirkollisveroja.
Pohjolan ja muiden luterilaissäätiöläisten olisi syytä erota kirkon viroista ja toimista, koska eivät tee työtehtäviään ja sen lisäksi tekevät omiaan vastoin kirkon sääntöjä.
Jokainen kirkkoon kuuluva maksaa heidän palkkansa kirkollisveroina.
heidän olisi syytä erota, sillä eihän nyt kukaan voi käyttäytyä tuolatavoin, että ei tee työtehtäviään, kuten pitäisi, vaan tekee niitä miten itse haluaa! Jos tässä maailmassa muutkin alkaisivat toimia samalla periaatteella, niin ei täällä miklään enää toimisi ja sujuisi.
ulos kirkosta tuollaiset työntekijät!
Kumpikaan pastoreista ei ole palkkasuhteessa Suomen ev.lut. kirkkoon vaan palkan maksaa säätiö ( joka ei myöskään saa kirkolta latin latia, ei edes tiloja rahallakaan)
Mutta tästähän tässä ei ole kysymys
Linkki Luther-säätiön dokumenttiin aiheeseen liittyen:
http://www.luthersaatio.com/pappisvirasta_erottamiseen_liittyen.pdf
Toivottavasti vanhuskoisetkin saavat järjestää jumalanpalveluksia eikä heitä pakotettaisi tekemään syntiä. Kirkossamme on tällä hetkellä kaksi pöytää.
Myös Anssi Simojoen kirjanen "Herran Kristuksen seuraaminen - Kuinka eteenpäin Suomen kirkossa?" on hyvä tällaisiinkin aiheisiin liittyen. Luettavissa sivulta:
http://www.luthersaatio.com/
Pohjola ei vastauksessaan ota kantaa siihen ainoaan olennaiseen kysymykseen: oletko rikkonut pappislupauksessa antamaasi lupausta noudattaa kirkkomme lakia ja järjestystä.
Hän pyrkii tekemään asiasta Raamattu ja tunnustuskysymyksen.Sitä ei tuomiokapitulit tutki vaan vain sitä, onko menettely ollut lainmukainen.
Kumman mukaan tulee toimia: Raamatun ja tunnustuskirjojen vai kirkkojärjestyksen mukaan?
Kirkkojärjestyksen mukaankaan et voi toimia, koska se on sisäisesti ristiriitainen. Toinen pykälä vaatii päinvastaista kuin toinen.
Luther-säätiö mainitsi lausunnossaan, että kirkkojärjestys on sisäisesti ristiriitainen.
Tuleeko toimia kirkkojärjestyksen ensimmäisen pykälän mukaisesti vai sen kanssa ristiriidassa olevien muiden pykälien mukaisesti?
Eli tuleeko toimia Raamatun sanan ja tunnustuskirjojen mukaisesti vai niiden kanssa ristiriidassa olevan kirkkojärjestyksen mukaisesti?
On syntiä Jumalaa kohtaan, jos emme toimi hänen sanansa mukaisesti vaan Perkeleen käskytyksen mukaisesti.
Joo, nää kaverit pyrkii ottamaan itselleen kaiken sen vallan, joka kuuluu kirkolle. Heillä on valta liittyä kirkkoon tai erota siitä, mutta heillä ei ole valtaa käyttää koko kirkolle kuuluvaa valtaa. Kirkon valtaa käyttävät kirkon lailliset hallintoelimet. Niiden kautta voi tavallinen pappikin pyrkiä kehittämään tai muuttamaan kirkkoa. Mutta nämä kaappaavat koko vallan itselleen ja ryhtyvät tuomitsemaan piispoja ja kirkkoa ja sen päätöksiä. Jos kaikki toimisivat noin, mitä siitä tulisi? Oikea tapa heille on pyrkiä vaikuttamaan laillisia teitä tai erota kirkosta. Heidän nykyinen toimintansa on lain vastaista ja heille kuuluu siitä asianmukainen rangaistus. Iskevät päätään seinään, mutta oppivatko mitään?
Yksittäisen papin on luterilaisessa kirkossa toimittava kirkkojärjestyksen ja kirkkolain mukaan. Jos se ei kelpaa, hänen on erottava kirkosta ja perustettava oma kirkko. Niin ovat muutkin kirkosta erillään olevat ja Raamattua kuitenkin käyttävät yhteisöt tehneet. Päivän selvää: Jos kirkon tapa tulkita historiallisia dokumentteja ei kelpaa, antaa heittää sitten!
#Kumman mukaan tulee toimia: Raamatun ja tunnustuskirjojen vai kirkkojärjestyksen mukaan?
Kirkkojärjestyksen mukaankaan et voi toimia, koska se on sisäisesti ristiriitainen. Toinen pykälä vaatii päinvastaista kuin toinen."
Pappislupauksessa sitoudutaan koko kirkkojärjestykseen. Jos vihittävä pitää sitä ristiriitaisena/ei ymmärrä sen sisältöä, niin parasta jättää tunnustautumatta ollenkaan moiseen lakiin.
#Eli tuleeko toimia Raamatun sanan ja tunnustuskirjojen mukaisesti vai niiden kanssa ristiriidassa olevan kirkkojärjestyksen mukaisesti?"
Mikäli kokee kirkkojärjestyksen Raamatun ja tunnustuksen vastaisena ei siihen pidä sitoutua.Vaihtoehtoja ei ev.lut sisällä ole.
#On syntiä Jumalaa kohtaan, jos emme toimi hänen sanansa mukaisesti vaan Perkeleen käskytyksen mukaisesti#
Samaa mieltä.Mikäli kirkkojärjestyksen kokee Perkeleen käskytyksenä ei sellaista pidä luvata noudattaa.Perkeleen kanssa kaupankäynti ei kannata.
Kun vaahdotaan naispappeudesta unohtuu, ettei miespappeudellekaan löydy Raamatusta valtuuksia, ei ainakaan mustiinpukeutuville.
Siellä on kirjan alkupäässä ohjeet juutalaiselle papistolle, mutta vaatteet ovat jotain sinisiä ja punaisia muistaakseni.
Jeesus ei varmaankaan kulkenut liperit kaulassa ja mustissa, vaikka Raamattu ei sanokaan tarkkaan minkä värisistä vaatteista sotilaat heittivät arpaa. Heprealaiskirjeessä häntä sanotaan ylimmäiseksi papiksi. Ilmestyskirjassa sanotaan kaikkien taivaaseenpäässeiden olevan pappeja ja kuninkaitakin, mutta missään ei sanota Raamatussa, että kenenkään kristityn pitäisi olla pappi maan päällä missään virkavaatteissa.
Oletkos huomannut että apostolitkin oli asetettu virkaan.
Itse Jumala oli asettanut heidät virkaansa.
Kyllä saarnavirka on jopa itsensä Jumalan asettama. Se on apostolinen virka.
Jos ei luthersäätiölahkolle kelpaa kirkon Jumalanpalvelukset, niin parempi olisi erota kirkosta kuin vaatia omia jumalanpalveluksia.
Ei kirkon sisällä voi olla kahta kirkoa.
Sanoohan sen järkikin, että heidän tulee erota kirkosta ja perustaa oma kirkkonsa, jossa voivat sitten pitää jumalansa palveluksia kuten haluavat täysin omilla säännöillä.
On naurettavaa, että kirkko on suvainnut luthersäätiölahkoa sisällään näinkin kauan. Pitäisi erottaa koko lahko jo pois.
Älytöntä, että tuollainen lahko kuvittelee voivansa määrätä keille jakavat ehtoollista ja keille ei. Sitten vielä haluavat omat jumalanpalveluksensa.
sanoohan sen järkikin, että kirkossa on toimittava kirkon oppien ja sääntöjen mukaan.
heidät on jo erptettava kirkosta ja heidän tulee perustaa oma kirkkonsa, jossa saavat mellestää ja reuhkata ja pitää jumalanpalveluksiaan ja kieltää ehtoollisen keiltä haluavat.
Suomen Ev.lut. kirkossa ei pitäisi tuollaisia lahkolaisia päästää enää mihinkään virkoihin eikä toimiin.
..mutta minusta juuri kirkko toimii väärin ja lainvastaisesti.
Juuri tuli lakikin missä määriteltiin että miespapit saavat Raamatun mukaisesti toimia pappisvirassa,vakaumuksen mukaisesti..siis aivan kuten Raamattu sanoo.
Ei missään vaiheessa hyväksytty naispaappeja,tai heidän kannattajiaan Raamatussa.
Syntiset ovat aina syntisiä.
Olisi ikävä olla piispana ,kun on valinnut väärän puolen hengellisesti.
Jumalaa näet tämä piispa ja hänen matojoukkueensa eivät kumarra, vaan ehkä itseään ja toisiaan.
Minusta tässä mennään nyt kaikenaikaa kirkon taholta aivan väärään suuntaan.
Kohta kirkon on hylättävä koko Raamattu, kun se ei voi enään katsoa totuutta silmiin.
Erotilastot senkun paisuvat samaa tahtia kun kirkko hölmöilee.
No sitä saa mitä tilaa :)
Kirkossa on hyväksytty naispappeus. Jos Pohjola ei sitä hyväksy ja pitää syntisinä niitä, jotka naispeppeuden hyväksyy, Pohjolan olisi syytä eroa kirkosta, eikä toimia kirkon oppien vastaisesti.
Kirkon oppeihin kuuluu nyt se, että meillä on naispappeus. Jos Pohjola ei halua näiden oppien mukaan elää ja tehdä töitä näiden oppien mukaan, hänen on erottava työstään kirkossa. sanoohan sen jo järkikin.
"Kirkon oppeihin kuuluu nyt"
Hmm. Eikö se asia kuulunutkaan ns. "rakkauden koriin", josta ihmisillä on vapaus ajatella niinkuin kukin tahtoo. Joku voi pitää syntinä ja joku ei. Sen ajattelun mukaanhan silloin naispapin vetämään jumalanpalvelukseen ei tarvitse osallistua jos näkee asian synniksi. Jos asia kuuluu "Rakkauden koriin" niin eikö silloin naispappeuden vastustajat voisi silloin hyväksyä kirkossa, jos se kerran kuuluu "rakkauden koriin" ja on niinollen muuttuva. Näin asiaa on aiemmin perusteltu. Ollaanko nykyisin naispappeus jo siirtämässä opillisiin asioihin? Eikö se kuulukaan enää "rakkauden koriin"?
Ne jotka ovat tuoneet naispappeuden kirkkoon ovat perustamassa uutta kirkkokuntaa ja potkimassa siellä alunperin olleet pois. Eivät hyväksy niitä kirkkokuntaan jotka nimenomaan siihen kirkkokuntaan kuuluvat.
Lahko on sellainen, jossa vallalle pääsee kirkon vastainen oppi. Kirkollahan tarkoitetaan lopulta Kristuksen Kirkkoa. Naispappeutta kannattavat ovat tuoneet kirkkokuntaan Kristuksen Kirkon vastaisen opin, joten he ovat perustaneet lahkon.
Nuo lahkolaiset vaativat muita kirkkokunnassa alunperin olleita taipumaan epäjumalanpalvelukseensa ja tahtovat ajaa kirkkokuntaan varsinaisesti kuuluvat pois kirkkokunnasta.
Ei todellakaan naispappeudessa ole kyse mistään tuollaisesta mielivaltaisesta ihmisten mielipideasiasta.
maailman luterilainen kirkko on ottanut naispappeuden omaksi premissikseen, opinkappaleisiinsa ja virkasuhdemäärittelyhinsä.
Jos joku kirkon työntekijä ei noudata näitä kirkon oppeja, totta kai hänet tullaan erottamaan. Ei tässä ole enää ollut kysymys mistään mielipide asioista, että mitä pidetään syntinä ja mitä ei. Jos jotakuta ei miellytä naispappeus, niin jos se asia kovasti vaivaa, silloin olisi syytä erota kirkosta.
Käsittääkseni vielä viime aikoinakin, muistaakseni ainakin vielä viime vuonna, asian on vedottu piispojen taholta kuuluvan "rakkauden koriin". Eli silloinhan asia kuuluisi muuttuvien asioiden piiriin, joista ihmiset voivat olla eri mieltä.
Omasta mielestäni asia on kylläkin Herran käsky, eikä siis muuttuva asia. Se kuuluu siinä mielessä rakkauden piiriin, että lain noudattaminenhan on juuri rakastamista: Jumalan ja lähimmäisen rakastamista. Virkakysymys kuuluu muuttumattomien lakien piiriin. Muuttumattomat lait ovat kaikkina aikoina samat.
Piispat ovat ilmaisseet sen, että kirkon työntekijöiden on noudatettava Kirkkolakia ja Kirkkokuria myös naispappeuden suhteen.
he ovat ilmaisseet sen, että miespapit, jotka eivät hyväksy omantunnonsyistä naispappeja, on toimittava ja julistettava Kirkkolain ja Kirkkojärjestyksen mukaan. Jos em. miespappi ei kykene toimimaan kirkon sääntöjen mukaan, hän voi anoa siirtoa sellaiseen seurakuntaan, jossa hän kokee olevansa kykenevä toimimaan (työtoverit olisivat ko. miespapin mukaan tarpeeksi synnittömiä hänen työtoverikseen - on minun suomennokseni) Kirkkokurin ja Kirkkojärjestyksen mukaisesti työtehtäviään hoitaen.
Piispat ja kirkko siis sallivat erilaista Raamatun tulkintaa ja uskossa elämisen moninaisuutta, mutta kirkon työsuhteessa olevilta vaaditaan Kirkkokurin ja Kirkkojärjestyksen ja työsopimusten mukaista toimintaa.
Ne henkilöt, jotka eivät kykene kirkon työsuhteessa toimimaan työsuhteen, Kirkkolain ja Kirkkokurin määräämällä tavalla, voivat vapaasti erota työsuhteestaan kirkossa. Kukaan ei heitä estä.
Joo. Nämä luthersäätiölahkolaiset ja Pohjola uskovat, julistavat ja toimivat sekä raamatun, Tunnustuskirjojemme ja kirkkolain vastaisesti.
Älytöntä mennä kieltämään toiselta ihmiseltä, vieläpä ylimmältä esimieheltään, ehtoollinen!
Luther kielsi ankarasti sellaista tekemästä. Ja kirkkomme hengellinen oppi on Tunnustuskirjoissa, joissa monin paikoin kielletään luthersäätiöläisten toiminta.
Tässäpä vähän
AUGSBURGIN TUNNUSTUKSESTA tekstiä, jota vastaan nuo Pohjolat ja muut lahkolaiset ovat julistaneet
"VIII Mitä kirkko on?
Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin toimittamien sakramenttien käyttämine sallittua, koska tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. Onhan Kristus sanonut: "Mooseksen (Matt. 23:2) istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset jne." Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.
Seurakuntamme tuomitsevat donatolaiset ja muut samankaltaiset, jotka eivät hyväksyneet sitä, että kirkossa saa käyttää hyväksi jumalattomien pappien palveluksia ja katsoivat niiden olevan hyödyttömiä ja tehottomia.
X Herran ehtoollinen
Herran ehtoollisesta seurakuntamme opettavat, että Kristuksen ruumis ja veri ovat ehtoollisessa todella läsnä ja jaetaan niille, jotka sen nauttivat. Toisin opettavat ne hylkäävät."
Huomasitko mitä kohtia toiset ovat lainanneet tunnustuskirjoista. (Paavin valta ja johtoasema, piispojen hallinto- ja tuomiovalta. yms.)
Olet aivan oikeassa, että pappislupaus alkaa olla hiukan hankala, koska siinä sitoudutaan molempiin (tai kaikkiin: Raamattu, tunnustuskirjat, kirkkojärjestys),
vaikka kirkkojärjestys on ristiriidassa kahden muun kanssa.
Pappislupauksessa ja kirkkojärjestyksessä / -laissa kuitenkin laitetaan Raamattu ja tunnustuskirjat ylimmälle paikalle. Ja Raamattu on tietysti kaikkein ylimmällä paikalla.
Eli tällöin toimimme Raamatun ja tunnustuskirjojen mukaan, jos kirkkojärjestys on väärässä. Eli ehkä niihin voi silti vielä sitoutua, koska pappislupauksessa ja kirkkolaeissa yms. Raamattu ja tunnustuskirjat asetetaan kaikkein ylimmälle paikalle. Eli pappislupauksessa sitoudutaan lopulta noihin kahteen (jos kirkkojärjestys on väärässä).
Mutta olet oikeassa. Kysymys on hyvin vaikea.
Me Raamatun sanaan ja kirkon tunnustukseen sitoutuvat kuitenkin olemme niitä joilla kuuluisi olla oikeus olla tässä kirkossa. Meidän ei kuulu lähteä vaan niiden jotka muuttavat sitä Jumalan tahdon vastaiseksi.
Näistä aiheista on kirjoitettu tekstejä mm. Sisarenpoika-lehdessä, että miksi pysyä tässä kirkossa.
Ehkä tunnetkin nuo artikkelit.
Virallisesti kirkossa kuitenkin Raamattu ja tunnustuskirjat ovat ylimmällä paikalla, vaikkakin käytäntö onkin toista.
Kirkkojärjestys alkaa tulla niiden tilalle (hallintofundamentalismi).
Ja lisäksi Raamatun sanasta luopuvat juuri toivovat että lähtisimme tästä kirkosta.
(Aika hassua muuten että toiset jotka vaatimalla vaativat meitä lähtemään kirkosta ovat "ääritunnustuksellisia"... Mutta se riita on peräisin jo 1900-luvun alkupuoliskolta. Se on sitä samaa riitaa kuin mitä jo silloin esiintyi..)
Kyllä on huomattu.
He sivuavat täysin ne kohdat, joissa ilmaistaan esim. se, että kukaan ei voi määritellä toisen ihmisen syntisyyttä, eikä toista ihmistä syntiseksi ( esim. kieltääkseen ehtoollisen vieton), vaan tuo määrittely on jätettävä yksin Jumalalle.
On kauhistuttavaa, miten he lukevat sekä Raamattua että Tunnustuskirjoja mielivaltaisesti valikoiden. Toisaalta, on helpotus, että sekä Ruotsissa että Suomessa hyvin harva on joutunut mukaan tuohon eksytykseen. helpottavaa on myös se, että maiilmalla luterilainen kirkko on ilmaisuut suoraan heidän toi9mintatapansa ja julistuksensa luterilaisuuden oppien ja sääntöjen vastaisiksi. samoin nyt on tehty, ja jatkossa tehdään, Suomen kirkossa.
Kirkkohan on äärimmäisen suvaitseva, kun suvaitsee monenlaista ajattelua ja tulkintaa: esim. eri herätysliikkeet ja yksittäisten ihmisten mielipiteet. Mutta, luthersäätiöläisten toiminta on ollut sekä Tunnustuskirjojen että kirkon lakien vastaan rikkomista. Sen sijaan herätysliikkeissä näin ei ole tehty.
Minustakin luthersäätiöläiset saisivat erota kirkosta, koska me, jotka olemme Raamattuun, kirkkolakiin ja Tunnustuskirjoihin sitoutuneet olemme todellakin niitä, joilla on oikeus olla kirkossa - kuten kirjoitit.
Niin ettäkö määrättiin Matteus Juudas jne pukeutumaan mustiin vai sinipunaisiin ja lipereihin.
Luther puhui jotain yleispappeudesta, olisiko siinä mitään järkee vai houriko tuo?
Ei kun Jeesus nimitti apostolit, tosin ei omin päin, koska oli viettänyt koko yön rukoillen Isäänsä, Jumalaa, ennen sitä. Valinta oli viisas, J Iskariotkin oli ilmeisesti silloin vielä kunnon mies, hän vain käytti valinnanvapauttaan. Ei ole pakko pysyä pelastettuna.
Jos Raamatun mukaista toimintaa on,niin kyllä siihen pitäisi alistua myös piispan.
Naispapit ja heidän Raamatunvastaiset piispat ,tuomiokapituleineen ja viekkaine kannattajineen..ulos kirkosta.
Koskahan nämä tajuavat erota tehtävistään?
Nyt tapahtunut päätöskin oli täysin virheellinen sillä miehen pappisoikeuteen on olemassa Raamatulliset perusteet.Myös piispa huovisen kunnia rypeytyi ..ja sitähän ei tahdota kestää.
Aivan naurettavia pullamössöjä nämä ihmiset kun eivät uskalla enään katsoa edes totuutta silmiin.
..haetaan oikeutta vääryydellä.Käsittämätöntä!
Maailman luterilainen kirkko on hyväksynyt naispappeuden. Naispappeus on luterilaisen kirkon opeissa ja premisseissä nyt. Jos joku kirkon työntekijä ei hyväksy kirkon oppeja, eikä sen tähden voi toimia työsuhteen edellyttämällä ja vaatimalla tavalla työtehtäviään suorittaen, on hänen yksinkertaisesti silloin pakko erota töstään kirkossa.
On selvää, että Pohjola täytyisi erottaa kokonaan, eikä vain muutamaksi kuukaudeksi. än ei ole hoitanut työtehtäviään, vaikka hänelle on palkka maksettu. Kirkollisverojen maksajat ovat hänen palkkansa maksaneet tekemättömistä töistä ja esimiesten halveksimisesta. Ei sellaista enää kukaan halua.
Jos ei Pohjolaa kirkon opit enää mielytä, hänen olisi erottava työtehtävistään ja välittömästi.
jos hän ei eroa työtehtävistään, on hänen silloin kyettävä toimimaan kirkon oppien ja työsopimuksensa määrittelemillä tavoilla. Jos hän ei siihen kykene, hänet on erotettava.
olisi miellyttävämpi seurata ja ehkä siihen jopa osallistua, jos edes hiukan pysyttäisiin faktoissa. Pohjolan työnantaja ja palkanmaksaja on Luther-säätiö, ei kirkko eikä mikään kirkollisverovetoinen seurakunta tai järjestö. Sen työnantajan käsitysten mukaisesti hän on toiminut, oltakoon toiminnasta mitä mieltä hyvänsä. Ristiriita syntyy siitä, että kirkko katsoo Luther-säätiön ja Pohjolan toimineen oman järjestyksensä vastaisesti. Pidän ylilyöntinä pyyntöä, ettei joku ehtoolliseen oikeutettu Suomen ev.lut. kirkon jäsen osallistuisi kirkon pappisvirassa olevan henkilön toimittamaan ehtoolliseen. Tietääkseni "tositilannetta" ei kuitenkaan ole edes syntynyt, joten rangaistustoimenpiteitä voidaan myös pitää ylilyönteinä. Sitä ne olisivat ehkä sittenkin, jos ne, joille pyyntö on esitetty, olisivat lähteneet kokeilemaan, kuinka tosissaan säätiöläiset ovat. Siinäpä sitä sitten ollaan kuin pikkupojat tappelunnujakassaan:
"Toi alotti!" Kukahan on se viisaampi, joka lopettaa...
Muuten: "Maailman luterilaista kirkkoa" ei ole olemassakaan. Toivottavasti ei tulekaan.
"olisi miellyttävämpi seurata ja ehkä siihen jopa osallistua, jos edes hiukan pysyttäisiin faktoissa"
Tuskin se onnistuu täällä kun lähes jokaisessa viestissä ylistetään maailman luterilaista kirkkoa :)
Ks. vaikka http://uskojarukous.net/phpBB2/viewtopic.php?t=23
Jos Pohjola ei ole kirkon pappi, niin mikä hän edes on kirkossa jakamaan ehtoollista!
Emme tahdo kirkkoon maallikoita ehtoollista jakamaan!
Pohjola meni jopa niin pitkälle, että vaikka hän ei edes ole pappi, niin meni piispalta kieltämään ehtoollisen!
Mieletön tyyppi siis!
On muuten sekin kummaa, että hänet on erotettu työsuhteestaan kolmeksi kuukaudeksi, jos hän ei kerran edes ole työsuhteessa kirkossa, kuten sinä väität.
Totta kai hän on työsuhteessa kirkossa, kun hänet on juuri siitä työsuhteestaan erotettukin kolmeksi kuukaudeksi!
Kirkossa työsuhteessa oleva ihminen saa palkkansa kirkollisveronmaksajien verorahoista.
Pohjolan kaltaista työntekijää ei kannata palkkasuhteeseen enää ottaa.
Olisi parempi, että Pohjola menisi töihin sinne luthersäätiöläisten lahkoon, eikä enää menisi kirkon työsuhteisiin, koska kieltäytyy työtehtäviään hoitamasta ja niskuroi kirkon sääntöjä ja esimiehiä vastaan.
Vielä yksi paikka jossa käsitellään aihetta:
http://groups.yahoo.com/group/saarnarinki/message/3032
1) Oletettavaa on, että edellinen kirjoittaja tarkoittaa Luterilaista Maailman Liittoa.
Suomen Ev.lut. kirkko kuuluu Luterilaiseen Maailman Liittoon. Sen kotisivut ovat http://www.lutheranworld.org/
Kuuluessaan osana mailma luterilaiseen kirkkoon, Suomen Ev.lut. kirkon on noudatettava samoja luterilaisia oppeja
kuin maailman muutkin luterilaiset kirkot. Kuitenkin Suomen luterilainen kirkko on poikennut paljon muiden maiden
lut.kirkoista johtuen herätysliikkeistämme. Maailman luterilaiset kirkot ovat ajan myötä oppineet hyväksymään
tämän luterilaisuudesta poikkeavan erityispiirteemme herätysliikkeinemme ja hyväksyvät
perinteikkäät herätysliikkeemme.
Maailmalla luterilainen kirkko ei ole hyväksynyt Ruotsin ja Suomen liikettä, jota Suomessa
edustaa Luthersäätiö. Se on selkeää kaikille luterilaisille sekä myös luthersäätiöläisille.
2) Pohjola rikkoi kahta perustavaa laatua olevaa Suomen Ev.lut. kirkon sääntöä vastaan ja hänet on asianmukaisesti erotettu määräajaksi niiden tähden.
3) Jos Pohjola aikoo työsuhteeseen kirkkoon, silloin hänen palkkansa maksajia ovat kirkollisverojen maksajat.
On ymmärrettävää, että kirkollisverojen maksajat ovat huolissaan siitä, että heidän rahansa laitetaan hukkaan palkkaamalla
työtään tekemättömiä ja kirkkokuria vastaan sekä esimiehiään vastaan niskoittelevia henkilöitä.
Tästä syystä on täysin ymmärrettävää, että kirkon jäsenet eivät tahdo Pohjolaa kirkkoon töihin.
5) Jos pappina toimiva henkilö ei kykene toimimaan kirkon oppien mukaisesti (esimerkiksi
naispappeus on nykyisen kirkon oppi), vaan alkaa karttamaan töitään ja käyttää pappisasemaansa väärin
sulkien toisia ehtoollisyhteydestä sen tähden, että kokee heidät liian syntisiksi hyväksyessään
naispappeuden - olisi luonnollista tuollainen pappi erottaa toimestaan, jos hän itse ei
kykene eroamaan oma-aloitteisesti.
Jos pappi ei hyväksy kirkon oppeja ja sääntöjä, mutta ei anna vaikuttaa niiden töihinsä, silloin
hän luonnollisestikin voi halutessaan toimia pappina: kunhan tekee työnsä työsuhteen ja
kirkon määräämillä tavoilla.
Hiukan vain LML:stä, että millaista materiaalia se julkaisee.
Tässä yksi LML:n julkaisema dokumentti:
http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/ei_vakivallalle.pdf
Seuraavassa artikkelissa on kommentoitu kyseistä dokumenttia:
http://www.koskenniemi.fi/EK/nyt/valta.html
"Parasta oppimateriaalia on Luterilaisen Maailmanliiton (LML) tuottama kirjanen Naiset kirkossa ja yhteiskunnassa (Kirkkohallitus 2004, myös ladattavissa täältä.. Kirjasen taustalla on naisiin kohdistuva väkivalta ja syrjintä yhteiskunnassa ja kirkossa - siis hyvin tärkeä ja kipeä näkökulma. Tämän kirjasen motto on kuitenkin yksiselitteinen ja näkökulma hyvinkin tuttu: Fyysisestä väkivallasta päästään varsin pian siihen, että kirkkojen jumalakuva on nimiä, vertauksia ja kertomuksia myöten miesten muokkaama ja tästä on päästävä irti. "
Siis jopa Jumalasta käytettäviä termejä tahdotaan muuttaa. Eikö mikään ole Raamatusta luopuville pyhää? Jos ymmärsin oikein, niin haluavat muuttaa jo uskontunnustustakin.
Erkki Koskenniemen artikkeli
(en tiedä onko aivan samassa muodossa kuin aiemmin antamani linkin takaa löytyvä artikkeli)
on julkaistu myös Sisarenpoika-lehdessä nro 1/2005.
Artikkelin otsikko:
"Valta ja uskonto - mitä meidän pitäisi tietää?"
http://www.paavalinsynodi.net
SP nro 1/2005
LML:n dokumentissa aletaan pohtia ainakin karismaatikoita ja ymmärtääkseni myös meitä luterilaisia vanhakantaisia demonisina olentoina. Ehkä näin ei kuitenkaan ole, tai näin ainakin toivon ettei niin ole, mutta pahalta vaikuttaa. Koko dokumentin tasolla vanhauskoisia kyllä syytetään aika pahasti.
Oikea kirjoitusasu on Luterilainen maailmanliitto, jos saan huomauttaa. Se perustettiin 1948.
- sisälsi useita asiavirheitä ja harhaanjohtavia tulkintoja. Houkutus vastaamiseen on suuri, mutta en halua olla yksin tässä vänkäämässä vaan toivoisin oikaisupuheenvuoroja - mahdollisimman maltillisia - muiltakin. Kajoan tässä vain yhteen kohtaan:
Naispappeuskiistassa erimielisyyden kohteena on juuri se, onko kyseessä oppiin vaiko järjestykseen liittyvä asia. Puolustajille se on järjestyskysymys, vastustajille oppikysymys. Ainakin asia oli näin aina naispappeuden toteuttamiseen asti.
Kirjoitat ajattelevasi, että minä haluan muuttaa uskontunnustusta.
Kerrotko tarkemmin.
meillä on kolme uskontunnustusta käytössä, enkä yhtäkään niistä ole halunnut muuttaa. Päinvastoin.
Mitä näistä kolmesta uskontunnustuksestamme koet minun halunneen muttaa?
Missä olet lukenut tai kuullut minun halunneen ko. uskontunnustusta muuttaa?
Me luterilaiset emme todellakaan hyväksy toista kirkkoa kirkkomme sisälle. Hyväksymme vapaata ja monenlaista Raamatun tulkintaa ja jopa herätysliikkeitä. Mitkään niistä eivät ole ristiriidassa kirkon oppien ja premissien kanssa.
Luterilainen kirkko ei kuitenkaan ole hyväksynyt, eikä tule hyväksymään, Ruotsissa ja Suomessa olevaa lahkoa, joka kantaa Suomessa nimeä Luthersäätiö.
Perehdyhän tuohon Luterilaisen MaailmanLiiton nettisivuun, luterilaisen kirkon toimintaan ja LML:n lausuntoihin ja tehtäviin ja julkilausumiin.
Olisi hyvä ensin perehtyä kunnolla.
Jos sinua ei miellytä luterilaisen kirkon opit, silloin sinulla on kaikki vapaus läöhteä pois luterilaisesta kirkosta. Ei sinun ole siihen pakko kuulua. Vain hölmö kuuluu sellaiseen yhteisöön, jonka oppeja ei hyväksy.
Suosittelisin liittymään esim. luthersäätiölahkoon, jos vaikka heidän oppinsa miellyttäisivät. Et kuitenkaan voi kuulua kahteen kirkkoon yhtäaikaa: valitse jompi kumpi. Se on jokaisen luthersäätiöläisen edessä lähitulevaisuudessa, sillä ei kirkko voi hyväksyä sellaista toimintaa ja sellaisia oppeja, jotka sotivat kirkon oppeja ja toimintaa vastaan. pitäisihän tämän nyt ymmärtää jo pienemmälläkin älykkyysosamäärällä.
Olisipa fiksua, jos osaisit ilmaista mitä Sinä koet "asiavirheiksi ja harhaanjohtaviksi tulkinnoiksi" minun kirjoituksessani.
Kysymys naispappeudesta ei enää todellakaan ole ilmaisemallasi kiista-tasolla - asia, jonka sinun pitäisi tietää, jos olet työsuhteessa Suomen Ev.lut. kirkossa.
Jollekin on hyvin vaikea niellä sitä tosiasiaa ettei Pohjola ole koskaan ollut Suomen ev.lut. kirkon seurakuntavirassa eikä saanut siitä palkkaa.
Jos joku on eri mieltä niin kertokaa missä seurakunnassa Pohjola toimi pastorina.
Kirkkolaki on se kirkon sisäinen laki, jota kirkossa noudatamme. Siinä lukee mm. näin:
KIRKKOLAKI (1054/1993)
II OSA PAPPISVIRKA, VIRANHALTIJAT JA TYÖNTEKIJÄT
06 Luku Viranhaltijat ja työntekijät
A. Yleiset säännökset
1 §
Viranhaltijat ja työntekijät
Kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltijoita ovat niiden palvelukseen virkasuhteeseen ja työntekijöitä niiden palvelukseen työsopimussuhteeseen otetut henkilöt.
Kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa sekä jumalanpalvelukseen, kirkollisiin toimituksiin, diakoniaan tai opetukseen liittyvässä pysyväisluonteisessa työssä voi olla vain evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Tuomiokapituli voi myöntää tästä kelpoisuusvaatimuksesta erivapauden muun kristillisen kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan papille, jos kirkolliskokous on hyväksynyt tuon kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan kanssa tehdyn sopimuksen pappisviran vastavuoroisen hoitamisen edellytyksistä. Erivapaus voidaan myöntää toistaiseksi tai määräajaksi. (28.12.2001/1473)
Naispapit ovat otetut virkasuhteeseen. Jos joku toinen kirkon työntekijä vastustaa naispappia tai syrjii naispappia,
hän rikkoo silloin Kirkkolain II Osa, 6. luku, 1§ vastaan.
KIRKKOLAKI (1054/1993)
II OSA PAPPISVIRKA, VIRANHALTIJAT JA TYÖNTEKIJÄT
05 Luku Pappisvirka
1 §
Pappisvirka ja papiksivihkiminen
Evankeliumin julistamista ja sakramenttien jakamista varten kirkossa on pappisvirka, joka saadaan papiksi vihkimisessä.
Pappisvirkaan vihittäväksi hyväksymisestä päättävät piispa ja tuomiokapituli. Pappisvirkaan vihkimisen edellytyksistä ja muista seikoista, jotka on otettava huomioon harkittaessa hakijan vihkimistä, määrätään kirkkojärjestyksessä.
Jos siis joku kirkon työntekijä torjuu naispappia, joka on virkasuhteessa kirkossa, hän silloin rikkoo
Kirkkolain II Osa, 5. Luku, 1§ vastaan.
Kirkkojärjestys, johon Kirkkolaki nojaa tässä asiassa sanoo näin:
KIRKKOJÄRJESTYS (1055/1993)
III OSA PAPPISVIRKA, VIRANHALTIJAT JA TYÖNTEKIJÄT
05 Luku Pappisvirka
2 §
Papiksi vihittävän tulee olla
1) jumalaapelkäävä ja kristillisestä elämästään tunnettu konfirmoitu kirkon jäsen;
2) suorittanut yliopistossa sellaisen teologisen tutkinnon, jonka piispainkokous on hyväksynyt pappisviran kelpoisuusvaatimukseksi;
3) terveydeltään pappisvirkaan kykenevä; sekä
4) muutoinkin pappisvirkaan soveltuva. (9.11.2002/50/2003)
Tässä Luvussa ja momentissa ei ilmaista, että sukupuolen tulisi olla maskuliininen.
Se kirkon työntekijä, joka vastustaa naispappia tai torjuu tätä, vastustaa siis Kirkkojärjestyksen
III Osa, 5. Luku, 2§ vastaan.
Tässä oli mainittuna kolme kohtaa, jotka ovat Suomen Ev.lut. kirkon virallisia lakeja, sääntöjä ja oppeja pappeudesta.
Nämä eivät annan minkaanlaista tulkinnallista vapautta siihen, että väittäisi, että
kirkossa ei olisi lakia pappeudesta. Tässä pappeudessa ei tehdä, tämän Kirkkolain mukaan,
eroa sukupuolten välillä. Asia on äärimmäisen selkeästi ja huolella ilmaistu siten, että naispapit ovat luonnollinen osa kirkon lakeja ja oppeja.
Ilmaisit jossakin kirjoituksessasi Kirkkolain ja Kirkkojärjestyksen vastaisia näkemyksiäsi tästä asiasta, tai epäilit, ettei kirkossa ole sellaista oppia ja lakia, jossa naiset hyväksytään papeiksi. Siinä ne kolme kohtaa, joissa kirkkomme hyväksyy naispappeuden. Aiheesta on myös enemmän kirkkomme premisseissä.
Joutava löpinää koko luterikkojen touhu. Eikö ole se ja sama, kuka ne keksit kirkossa jakaa. Eihän niiten jakamisella ole ehtoollisen kanssa mitään tekemistä
väitteesi, ettei "luterikkojen touhulla" ole mitään tekemistä ehtoollisen kanssa. Katolilaiselta tai ortodoksilta tuon ymmärtäisin, mutta puheenvuorosi sävystä päätellen et ole kumpaakaan - he keskustelevat yleensä asiallisesti.
En löydä Raamatustani kohtaa, jossa Jeesuksen kerrottaisiin jakaneen opetuslapsilleen koneella painettuja keksejä ja tarjoilleen heille pikareista viiniä. Ortodoksien ja katolilaisten eukaristian vietto on kokonaan eri asia, siinä leipä ja viini muuttuvat todellisesti Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
- ensi sunnuntainakin, ja pidän sitä oikeana ja täydellisenä messuna. Luterilaisen päätunnustuskirjan (Augsburgin tunnustuksen) mukaan "Kristuksen todellinen ruumis ja veri ovat ehtoollisessa leivän ja viinin muodossa todella läsnä ja siinä jaetaan ja nautitaan. Näin ollen vastakkainen oppi hylätään." Tämän katolilaiset hyväksyivät aikoinaan huomautuksitta, kuten todetaan Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa, jossa muuten mainitaan ohimennen muuttuminenkin ilman kritiikkiä sitä ilmausta kohtaan. Luterilaisella ehtoollisella käytetään ymmärtääkseni samanlaista leipää kuin roomalaiskatolisellakin, ja siunattu viini, Kristuksen veri, jaetaan yhteisestä maljasta, tosin useimmiten erillispikareihin, mitä ehkä voidaan pitää "hätävarjelun liioitteluna", mutta läsnäoloa se ei kumoa.
Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa sanotaan: "Tiedossamme on, ettei ainoastaan Rooman kirkko pidä kiinni siitä, että Kristus on ruumiillisesti läsnä, vaan myös kreikkalainen kirkko on samaa mieltä ja on vanhastaan ollut sillä kannalla. Senhän todistaa heidän ehtoollisliturgiansakin: siinä pappi selvin sanoin rukoilee, että leivästä sen muututtua tulisi itse Kristuksen ruumis."
Leivän ja viinin muuttuminen Kristuksen todelliseksi, läsnä olevaksi lihaksi ja vereksi siis edellyttää eukaristista, Pyhälle Hengelle osoitettua rukousta. Oikean ja täydellisen messun (kat.) tai liturgian (ort.) suorittamiseksi ei riitä, että sinä siunaat ehtoollislevän ja -viinin. Et voi ylentää itseäsi Pyhän Hengen vertaiseksi.
Mieti tätä, kun ryhdyt sunnuntaina toimiisi.
- enkä huomannut lukea vastaustasi ennen sitä. Mutta kyllä messuun tuo eukaristinen rukous sisältyi. Luterilaisuudessa vain liitytään sikäli läntisen kristikunnan perinteeseen, että varsinaisena konsekraationa pidetään asetussanoja. Siksi en pidä messua pätemättömänä, vaikka jotkut jättävätkin jonkin kohdan rukouksesta väliin. En pidä itseäni Pyhän Hengen vertaisena konsekraattorina, mutta muistelen jonkun läntisen opettajan (varmaan Augustinuksen) sanoneen, että "accedit verbum ad elementum et fit sacramentum". Tarkoittanee että Sana liittyessään aineeseen saa aikaan sakramentin. Se on Pyhän Hengen työtä, luettiinpa epikleesirukous tai ei. Lutherin kastevirressä on kohta, joka on ehtoolliseenkin sovellettavissa: "Silmämme näkee kasteessa vain vettä paljaaltansa, vaan sana Hengen voimassa on siinä veden kanssa."
Yrittääkö Luther-säätiö olla luterilainen Opus Dein vastine? Kummasti sieltä ainakin sympatiaa löytyy katoliselle kirkolle silloin, kun vedotaan siihen, että kristittyjen enemmistö vastustaa naispappeutta. Tulisiko meidän ryhtyä kutsumaan Pohjolaa ja Korpista Padre Juhanaksi ja Padre Sakariksi?
- yksikin järjellinen peruste sille, että suomalaisia pappeja kutsuttaisiin italialaisittain/espanjalaisittain! Latinan vielä jotenkin ymmärtäisi...
Nyt täytyy kyllä sanoa, että joko et ymmärrä huumoria lainkaan tai sitten olet hakemassa kuoliaaksinaurattajan paikkaa!
- halua kenenkään henkeä tunnolleni; muuten kyllä olet oikeilla jäljillä... Mutta tunnet kai sananlaskun: "Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli"! Tässä tapauksessa se totisempi puoli on se, ettei "isä" ole täysin tuntematon luterilaisenkaan papin tittelinä. Ainakin toisella noista patereista on tapana piirtää myös risti nimmarinsa eteen! Piikkivöistä en tiedä, mutta henkisestä masokismista voi olla kyse - paitsi jos, kuten luulen, herrojen vakaumus ei vain ole kaupan.
>kristittyjen enemmistö vastustaa naispappeutta<
Markus Kirla on kirjoittanut aiheesta hyvän kirjan, Kirkon paimenvirka ja feministi teologia, 2020.
Erityisesti luku 4. Miehinen paimenuus Uudessa testamentissa olisi kaikkien suosteltava lukea.
Edistystä - oalsta on vain 12 vuotta jäljessä.
ArtoTTT
Mitenkäs sateekaaripappien erottaminen viroistaan etenee?
Ääriuskonnollisten tahojen aiheuttama hajaannus Kirkon ja kaikkien suomalaisten uskonnollisten toimijoiden piirissä saattaa aiheuttaa maallistumisen huomattavan piikin lähitulevaisuudessa.
Tavalliset ihmiset varmasti näkevät pyrkimysten taakse ja ymmärtävät miten hajaannusta ajavat tahot edellyttävät toisilta sellaista Raamatun Kirjoitusten noudattamista, mihin eivät itsekään vaivaudu vaikka hyvin tuntevat Kirjoitusten sisällön.
Huolettaa myös se, miten Uudestisyntyneiksi Jeesuksen seuraajaksi itsensä ilmaisseet muuntelevat lukevat Raamatusta synniksi asioita joita ei kuitenkaan ole Raamattuun kirjoitettu synniksi. Itsensä Jumalan asemaan korottaneet ihmiset siis asettavat perusteettomasti toisia ihmisiä uskonnollisesti eriarvoiseen asemaan Suomessa.