Monilla ateisteilla on sellainen käsitys, että "Mulla ei ole mitään kokemuksia jeesuksesta niin miten muka muilla voisi olla? Eihän sitä ole edes olemassa."
Rukoilkaa, niin teille vastataan.
Rukoilkaa, niin teille vastataan.
Yleinen ajatus
nelard
351901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
kun monilla uskovaisilla on kokemuksia Allahista?
Rukoilkaa Allahia niin teille vastataan.
rukoilkaa al-Qaidaa
rukoilkaa paavia ja keskiajan inkvisitiota, rukoilkaa (murhaaja) äiti teresaa
lisätietoja FBI saitilla
"Rukoilkaa, niin teille vastataan."
Väitätkö todellakin, että jos nyt, uskomatta mihinkään jumalaan, alan rukoilla, rukoukseeni todellakin vastataan?
Vai onko kyseessä se normaali systeemi: pitää ensin uskoa, jotta rukouksiin voisi joku vastata?
Tässä jälkimmäisessä tapauksessahan rukouksiin vastaaminen ei todista enään yhtään mitään, koska usko on tullut ensin. Omasta puolesta näkisin myös tämän mahdollisen rukousvastauksen olevan vain uskomisen yksi sivuoireista - ei todellista.
Minä en usko koska: a) minulla ei ole mitään kokemuksia jumalista, b) jumalat eivät ole jättäneet jälkiä itsestään, c) jumalia ei tarvita selittämään mitään, d) psykologiasta on helppo löytää selityksensä miksi ihminen on keksinyt jumalia, e) filosofisesti ajatellen jumalien olemassaolo, tai paremminkin niiden väitetty vaikutus useissa uskonnoissa, tuottaa aika kummallisia päätelmiä, f) sen ainoan oikean uskonnon kannattajista löytyy valtavasti mielipide-eroja, jopa täydellistä valehtelua (mikäli joku olisi oikeassa, on heitä kaikista ihmisistä vain pieni kourallinen, kaikki ovat silti omasta mielestään oikeassa ja aivan yhtä hyvin perusteluin)
Kirjoitit:"Väitätkö todellakin, että jos nyt, uskomatta mihinkään jumalaan, alan rukoilla, rukoukseeni todellakin vastataan?
Vai onko kyseessä se normaali systeemi: pitää ensin uskoa, jotta rukouksiin voisi joku vastata?"
Sinä koet sen kun kokeilet rukoilla Jeesusta. Kerro Hänelle, että et (vielä) usko, vaikka kyllä Hän sen tietääkin. Pyydä Häneltä merkkiä Hänen olemassaolostaan ja Hän vastaa sinulle ihan varmasti.
Jeesus on elävä Persoona, Ihminen ja samalla Jumala. Hän on Jumalan Poika. Hän todella vastaa rukouksiin. Hän on vastannut minullekin hyvin monta kertaa. Jeesus elää. Saat sinä kokeilla ja pyydä samalla, että saat ihan vain kokeilla, onko Hän olemassa. On Hän !
Minä tiedän ja minä uskon, koska olen ollut uskossa jo pian 20 vuotta. Uskoontultuani mietin, että jos olisin tiennyt sen olevan NÄIN IHANAA, niin olisin jo aikaisemmin antanut elämäni Jeesukselle.
Kuvitellaan, että minä tekisin sen ja rukoilisin Jeesusta. Mitään ei tapahdu. Mikään ei muutu. Sitten kerron sinulle, että ei toiminut.
Yleisin vastaus: "Et ollut nöyrä ja sinun mielesi on sulkeutunut sekä sinulla ei ole tarpeeksi uskoa."
Eli jos rukous ei toimi, niin syy on yksinomaan rukoilijassa. Vaihtoehto, että rukous on yhtä tyhjän kanssa on täysin pois suljettu.
Jumala on luvannut vastaavansa jokaiselle rukoilijalle. Jos todella rukoilee sydämestään Jumalaa, eikä vain latele paria rukoussanaa, saa kyllä vastauksen.
Ensin ei tarvitse uskoa - pitää vain hyväksyä se mahdollisuus, että voi olla olemassa Jumala, jonka puoleen nyt käännyn. Siinä mielessä koko touhu voi tuntua teatterilta, mutta kannattaa jaksaa yrittää. Hankala tätä voi olla ymmärtää.
Jumalan kädenjälki näkyy tänäänkin maailmassa. Mielestäni tieteelliset päätelmät eivät voi sanoa juuta eikä jaata Jumalan olemassaolosta.
Onhan kristinuskon sisällä hyvin monta mielipidettä (kun meitä on sentään 2 mrd.) mutta me kaikki uskomme samaan Jumalaan, toiset vähän erilailla. Jotkut painottavat jotain merkitystä, toiset jotain rituaalia. Ei sillä ole loppujen lopuksi merkitystä.
miksi ei uskota tai miksi uskotaan. Eikö ensin ole usko tai uskon puute ja sitten vasta sille asialle löydetty selitys? Itse en ainakaan pysty selittämään, miksi uskon. Uskominen vain on osa minua niin kuin jollekin muulle uskon puute. Vai onko jollekin uskon puute pohdinnan seurausta?
Olisi mielenkiintoista kuulla pohdintaa tältäkin pohjalta eikä aina niitä samoja selityksiä, että ei tarvitse uskoa, uskontoja, jumalia, selityksiä uskonnon pohjalta, ei ole heikko, ei ole kokemuksia, on monia uskontoja, uskominen on lapsellista ja heikoille ihmislle tarkoitettua jne. Itse en ole kokenut mitään yliluonnollista enkä tunne ketään, joka olisi kokenut, en koe saaneeni koskaan vastausta rukouksiini jne.
Entäpä jos todella olisi kysymys erilaisista ( mutta terveistä ) aivoista tai erilaisesta aivolohkojen toiminnasta? Voisiko olla niin, että sinun aivoillasi ei voi uskoa eikä minun aivoillani voi olla uskomatta? Jos näin olisi, niin eikö silloin voisi lopettaa keskinäisen kahinoinnin uskomisesta ja uskomattomuudesta?
luterilaisen kirkon kanta nykyään tähän kysymykseen: onko usko tai epäusko oman vapaan valinnan tulos?
ateismipalstalla voidaan keskustella ihan omien subjektiivisten käsitysten pohjalta vetämättä aina jotain auktoriteettia mukaan, varsinkin kun uskovia aina syytetään auktoriteeetteihin vetoamisesta. Sinäkin voisit yksinkertasiesti vain sanoa oman mielipiteesi. Luterilaisen kirkon virallista kantaa voit etsiä kirkon nettisivuilta, jos se asia sinua todella kiinnostaa.
luulla luterilaisten ajattelevan luterilaisesti.
En ole löytänyt itseltäni vapaata tahtoa, vaan toistaiseksi ainoastaan illuusion siitä. Siksi en mielelläni myönnä lajitovereillenikaan vapaata tahtoa, vaan onnistun näkemään sekä uskikset että ateistit aika viattomina luontokappaleina.
Silti voi aivan hyvin keskustella erilaisista uskoon liittyvistä kysymyksistä ja argumenteista puolesta ja vastaan. Kaikkihan eivät voi olla oikeassa asioissa, joissa totuuksien määrä on erilaisten mielipiteiden määrää pienempi.
..uskovaisista, jos todella noin sinulle on käynyt.
Meidän uskovaisten joukossa on hyvin monelaisia ihmisiä. Yksi "porukka" on juuri tuollaisia kuin kerroit. Jos he vaikka rukoilevat jonkun sairauden puolesta, ja sairas ei paranekaan, he alkavat heti syyttämään: "Sinulla ei ole tarpeeksi uskoa, usko vain niin paranet".
Sitten on yksi tosi vaarallinen porukka jotka sanovat sairaalle: "Nyt voit jättää kaikki sydänlääkkeesi / astmalääkkeesi / diabetes lääkkeesi pois jeesus paransi sinut juuri nyt"
TÄMÄ ON VAARALLISTA JA TIEDÄN YHDEN DIABEETIKON MENNEEN SHOKKIIN - Huh Huh!
On meidän uskovien joukossa ihan järkeviäkin ihmisiä, kun tuntuu, että ateistit heti leimaavat hulluksi ja hihhuliski jos kertoo olevansa uskossa. Kyllä minä uskon ja olen nähnytkin ihmeparanemisia. Jumala on antanut meille ihmisille järjen ja sen käyttö on sallittu myös uskovaisilla. Minäkin rukoilen ihmisten puolesta, mutta en ikinä sano, että nyt saa jättää kaikki lääkkeet pois. Joskus joku mielenterveyspotilas on kysynyt mitä hän tekee, kun joku rukoili ja käski jättää lääkkeet pois. Käskin kysyä omalta lääkäriltä, ennenkuin tekee mitään. Myös mielenterveyspotilaille voi olla vaarallista yhtäkkiä lopettaa vuosia syömänsä lääkkitys.
Jumala on niin suuri Jumala, että me hänen lapsensa saamme kysellä häneltä suoraan asioita. Voit asettaa jonkun merkin Jeesuksella ja pyydä vastaus siihen. Älä kerro niille sinua kiusanneille uskovaisille mitään. Jumala toimii siten kuin Jumala toimii.
(Älä nyt pyydä mitään fysiikan lakien vastaista, kuten "anna tuon auton tai talon nousta ilmaan" tms. Aloita pienen merkin pyytämisestä).
..ninkuin minä ajattelen ja olen kuullut opetettavankin. Kun ihminen tulee uskoon, on alussa ihan ihanaa ja monet rukoukset saavat vastauksen niinkuin rukoillaan. Me kasvamme uskossa, aivan niinkuin vastasyntynyt lapsikin kasvaa. Ukossa ollessakin voi olla monia erilaisia vaiheita, ja niitä kutsutaankin "erämaavaiheeksi" (kun mitään ei taphdu kun on vaikka itse sairaana); sitten voi olla ihania vaiheita, jolloin vain haluaisi rukoilla ja ylistää.
Oletko koskaan ajatellut, että kun rukoilet ja niinkuin rukoilet, ei tapahdukaan. Jumala voi vastata myös: "EI". Sekin on vastaus. Viikkojen, kuukausien tai vasta vuosien kuluttua voitkin sitten huomata, että noinhan olikin paremi, eikä niinkuin olit pyytänyt. Näin ainakin minulle on käynyt useinkin. Jumala on viisas Isä, joka kasvattaa meitä lapsiaan armossaan, rakkaudessaan ja totuudessa.
ei mitään fysiikan lain vastaista? Eikö jumala olekaan kaikkivoipainen? Minäkin alkaisin uskomaan jos lentävä kerrostalo tulisi vastaa ja alkaisi puhumaan... Eli jos jumala rakastaa minua hän tekee jonkun fysiikan lakien vastaisen tempun, koska hän tietää että se on ainut keino jolla saa minut uskomaan tai sitten jumala on kiero paskiainen ja haluaa minut helvettiin. Tai sitten jumalaa ei ole olemassa.
Vaude, kun rukoilee tarpeeksi, saa varmasti vastauksen. Tässähän on jotakin samanlaista logiikkaa kuin siinä, että jos uudenvuodenyönä tuijottaa kynttilänvalossa kolme tuntia peiliin, voi nähdä maailman suurimman ääliön, tai vaikkapa siinä, että tyhmät ihmiset eivät keisarin uusia vaatteita kykene näkemään.
"Jumala hylkäsi minut. Lukuisista etsinnöistäni ja rukouksistani huolimatta hän ei vastannut minulle. Tajusin, että minua oli pienestä pitäen johdettu harhaan. Mitään Jumalaa ei ollutkaan olemassa. Eeli, Eeli, lama sabaktani?"
olettaa, että sinun tai yleensä jonkun uskomattoman kanssa voisi keskustella tältä pohjalta. No, yritän silti. Ilmeisesti halutaan, että uskovalla on joka asiaan kirkon sanelema ajattelutapa, jolloin voidaan sitten moittia uskovia siitä, että nämä eivät ajattele omilla aivoillaan. Siitä tulee sitten kehäpäätelmä: uskovan tulee kysyä joka asiassa kirkon mielipidettä, mutta jos kysyy, niin ei ole itsenäinen omilla aivoillaan ajatteleva yksilö, sillä järjen käyttö kun on tarkoitettu vain niille, jotka eivät usko.
Ei ole mitään luterilaista vastausta erikseen joka ikiseen tässä maailmassa esitettyyn kysymykseen.
Jos sinulla on oma mielipide edellisessä viestissäni esittämääni kysymykseen, niin olisi mielenkiintoista kuulla se. Puuttuuko ihmiseltä ensin usko ja perusteet keksitään sen jälkeen vai onko ensin perusteet ja uskon puute tulee sen jälkeen?
Kysymys uskon vapaasta valitsemisesta on oleellisen tärkeä kristillisen pelastusopin eri versioissa. Muistaakseni luterilaisuudessa pelastukseen ei synnytä, vaan se valitaan ihan itse. Mutta en ihmettelisi, vaikka jotkut henkilöt onnistuisivat uskomaan olevansa luterilaisia, vaikkeivat he uskoisi moniakaan kirkkonsa tärkeimmistä dogmeista. Ateistit tuntuvat usein jopa kiinnostuneemmilta opillisista kysymyksistä kuin uskikset itse.
Kristinusko puuttuu sangen varmasti kaikilta ihmisiltä, joille ei ole koskaan kerrottu kristinuskosta, mieluiten jo lapsuudessa. Kristinuskoon onnistuneesti opetettu voi sitten perästäpäin keksiä itseään imartelevia selityksiä kuten "Jumala kutsui juuri minua" tai "ymmärsin uskon olevan ainoa mielekäs valinta" tai "koska olen niin hienosti suunniteltu Jumalan on oltava".
Taipumus yliluonnollisiin uskomuksiin voi silti olla ihmisessä luontainen. Maailmassa on ihmiselle tuttuja ja ymmärrettäviä alueita ja sitten on rajantakaisia, eli tiedon ja ymmärryksen ulkopuolisia. Sinne voi olla kiva sijoittaa vaikka jumalia.
enkä edes luterilaisuudesta, vaan yleensä uskosta. Minua kiinnostaa sinun subjektiivinen mielipiteesi.
Ilmeisesti se taipumus yliluonnollisen uskomiseen on ihmisessä luontainen, ainakin näin on ollut aikaisemmin. Ehkä se kyky sitten on nykyisin vähentynyt tai joiltakin hävinnyt kokonaan. Siihen, mitä ei itsellä ole, suhtaudutaan sitten torjuvasti, aivan kuin sellaista kykyä ei koskaan olisi kenelläkään ollutkaan.
1) Uskon olemassaolo.
2) Uskon kohteen olemassaolo.
En käyttäisi ykkösestä nimitystä kyky, jos kakkonen puuttuu.
sinun mielestäsi oikein on? Kelpaisivatko kyvyn synonyymit taito tai lahja? Miten olisi taito uskoa tai uskomisen lahja? Jos uskon kohde voitaisiin todistaa olemassaolevaksi kaikkien hyväksymällä tavalla, niin olisko kysymys enää silloin uskosta lainkaan? Eikö se olisi tietoa? Jos tarvitset tietoa uskon kohteen olemassaolosta voidaksesi uskoa, niin silloin voidaan unohtaa koko sana usko. No, vasen aivopuolisko on silloin liian halitseva vai onko?
Jeesus oli huoran poika ja itsekin huora.
"Mietin sitä,voidaanko perustella, miksi ei uskota tai miksi uskotaan"
Mietipä itse omaa Jumalaasi ja sitten jotain toista Jumalaa johon et usko.
Yritä perustella itsellesi molemmat vaihtoehdot, niin sinulle selviää voidaanko asia perustella.
Minä olen ainakin pohtinut asiaa uskomattoman paljon. Tuntuu, että uskonto hallitsee elämääni liikaakin, vaikka en edes kuulu kirkkoon tai mihinkään lahkoon. Olen käynyt rippikoulun ja minut on kastettu vasta yläasteikäisenä, mutta joskus tuntuu, että olen menettänyt uskoni.
Vai onko sitä koskaan ollutkaan?? En tiedä voinko uskoa Jumalaan, sillä mitään toditusta asiasta ei ole. Toisaalta on Uusi Testamentti, ja olen lukenut asian pohjalta muitakin dokumentteja.
Asia on hyvin monimutkainen ja tarvitsee paljon pohdiskelua. Olen tutustunut maailman eri uskontoihin mm. eri uskontoihin kuuluvien ystävieni kautta, ja ottamalla itse asioista selvää.
Uskonto sinänsä on jo todella mielenkiintoinen asia. Kun miettii, miten varhaisimmat uskonnot ovat syntyneet, rupeaa mietityttämään, onko tämä kaikki vain ihmisten keksintöä. Haluamme keksiä erilaisia selityksiä, jotta tietäisimme, että meillä on joku turva tässä suuressa maailmassa. Haluamme uskoa, koska on vaikea kuolla uskomatta mihinkään. Toisaalta kuolema ei sinänsä minua pelota, sillä kuka muistaa, että ennen syntymäämme olisi ollut kamalaa?
..vaan semmoinen ajatus, että olen ollut kyllä toisaalta onnekas siinä suhteessa ettei minulle ole tyrkytetty mitään uskontoa, vaan olen itse saanut tutkiskella ja pohtia asioita, ja näin päättää mihin uskon. siksi en välttämättä usko tuohon, että uskosta pitäisi kauheasti kertoa lapsille jo pikkulapsena, sillä eiväthän ne edes ymmärrä, mistä on kysymys. toisaalta taas toivoisin kouluihin enemmän opetusta yleisesti uskonnoista, sillä sitä tietoahan me tarvitsemme. luterilaisen uskonnon opettaminen koulussa taas voi olla alaluokilla jopa turhan päiväistä. tärkeämpiä olisi juuri elämänkatsomustietotunnit, jossa asioita ja omia arvojaan voidaan pohtia ryhmissä. minä olen ainakin saanut elämänkatsomustiedosta paljon enemmän kuin ikätoverini ala-asteen uskontotunneilta. mutta toisaalta en ole jyrkästi tätä mieltä. tuli vain mieleen...
lisätunneista olisi?
Jos ei edes niin pientä asiaa oppinut että virke aloitetaan isolla kirjaimella ja päätetään pisteeseen?
on eri merkityksiä. Itse uskon esim. Ranskan vallankumouksen olleen vuonna 1789, koska monissa luotettavalta vaikuttavissa lähteissä vakuutetaan niin. Lisäksi se on asia, jonkalaisia tosiaan tapahtuu, enkä näe syytä, miksi tiedot Ranskan vallankumouksesta olisivat pötyä.
En halua uskoa sokeasti asioihin, joita en tunne, vaan jätän ne mieluummin auki. Sinä kai haluat uskoa, mutta onko sinulle selvinnyt miksi?
Vasen aivopuoliskoni ei häiritse elämääni, joten hyväksyn sen.
"Jumala on luvannut vastaavansa jokaiselle rukoilijalle. Jos todella rukoilee sydämestään Jumalaa, eikä vain latele paria rukoussanaa, saa kyllä vastauksen."
Senkin valehtelija! Lopeta moinen harhaanjohtaminen ja valheen levittely!
"Ensin ei tarvitse uskoa - pitää vain hyväksyä se mahdollisuus, että voi olla olemassa Jumala, jonka puoleen nyt käännyn."
Kas kummaa kun ei toiminut minun tapauksessani. Annas kun arvaan, minun syytäni? Ehkä rukous ei yksinkertaisesti toimi, ellei usko epätoivoisesti, että rukous toimii.
en puhunut lisätunneista enkä äidinkielen tunneista.
ja sitä paitsi jos tässä nyt pilkunviilajia ollaan, niin tarkistapa oman lauseesi oikeinkirjoitus. löytyypä siitäkin korjattavaa.
ja "vastauksiakin" on saatu. Olen ollut hartaassa uskossa monta vuotta ja kokenut "Jeesuksen" voiman elämässäni. Silti olen ollut jo kymmenen vuotta niin ateisti kuin olla ja voi. Toisille ateisteille tätä ei tarvitse selittää- sinulle en pysty, koska haluat ja tarvitset uskoa korkeampaan voimaan tällä hetkellä.
Mitä sinulle tapahtui kun luovuit uskostasi Jeesukseen ? Minulla itselläni oli vähän "kuivempi kausi" uskossani, mutta nyt uskon taas ja rukouksiini tulee vastauksia.
Muistathan, että aina voit palata niinkuin tuhlaajapoika palasi isänsä luo, ja Isämme ottaa sinut jälleen rakastavaan isänsyliinsä, sillä hänellä on paljon armoa ja anteeksiantamusta.
Siunausta sinulle ja siunausta kaikille lukijoille.
Taisin vain lukea liikaa ja vääränlaisia kirjoja :) Usko lähti minusta, eikä ole tullut takaisin.
En myöskään koe olevani minkään korkeamman voiman anteeksiannon tarpeessa. Osaan itse antaa anteeksi itselleni ja muille.
Minä en usko mihinkään jumalaan, eikä se ole siitä kiinni, ettenkö haluaisi uskoa. Olisi ihanaa, jos tietäisi, että kuoleman jälkeen jatkaisi elämää, tapaisi kaikki aiemmin kuolleet uudestaan jne. En vain voi uskoa sellaiseen, minkä ihminen on kehittänyt kuolemanpelossaan. Usko jumalaan (ja sitä myöten ikuiseen elämään) on toiveajattelua, toivoa, että jospa sittenkään emme vain lakkaa olemasta olemassa, kun kuolemme. Sillä kaikkihan pohjimmiltaan pelkäävät kuolemaa. Jumalaan tai jumaliin uskovat ja luottavat eivät pelkää, koska he uskovat pääsevänsä taivaaseen -ja niiden, jotka eivät usko, helvettiin. Mutta jos usko otetaan pois, kaikki me pelkäämme. Pelottava ajatus, että yhtäkkiä ei enää ole minua. "Jos ei ole minua, ei ole mitään" on luultavasti sellainen ajatus, jota hyvin monet ovat miettineet.
Ihmiset uskovat saadakseen toivoa, saadakseen takuun "ikuisesta elämästä". Alkuun tuntui musertavalta tajuta, että kuolemani jälkeen ei enää ole minua. Mutta olen hyväksynyt sen ja yritän elää mahdollisimman hyvin, sillä ei tuolla ylhäällä ole ketään antamassa anteeksi.
.. Kokemukset jumalallisuudesta.... olettekos nähneet muuan dokumenttia (->Asuuko jumala aivoissa?), joka tuli tuossa syksyllä? Siinä monia näkyjä selitettiin magneettikentillä. Esim. Pieni tyttö oli nähnyt näkyjä, kun hänen vuoteensa vieressä oli ollut digitaalinen kello. Kun se otettiin pois, näkyjä ei enää ollut. Joissakin paikoissa havaittiin myös luonnollisia magneettikenttiä.
Ko. Dokumentissa kerrottiin myös, miten aivojen sivulohko vaikuttaa uskonnollisten kokemusten saantiin -oli tutkittu, että esim. epileptikot reagoivat voimakkaammin uskonnollisiin asioihin, kuin muut, juuri poikkeavan sivulohkonsa vuoksi, suuntaan tai toiseen.
Oli myös tutkittu, että suurten ihmismäärien rukoillessa yhdessä, ihan mitä tahansa jumalaa, on todennäköisempää, että kaikki "kokevat jumalallisen läsnäolon". Henkilökohtaisesti ajattelen, että monet näkevät näissä kokoontumisissa näkyjä vain yhteisön paineesta ja alkavat sitten itsekin uskoa niihin.
Minä en yritä käännyttää ketään ateistiksi, luottakaa jumalaan, jos luotatte -saattepa ainakin toivoa. Vaikka taivaaseen te(kään) ette pääse;) ellen sitten ole ihan väärässä. Ja olisin kyllä mielelläni väärässä, ja menisin sitten vaikka itse helvettiin.
Lukiessani itse tätä omaa tekstiäni, se vaikuttaa aika.... hmmm.. No, mutta kuitenkin, vaikka teksti nyt on semmoinen kuin on, en yritä käännyttää ketään ja suvaitsen muiden näkemyksiä uskosta aika hyvin, niin kauan kuin ketään ei yritetä käännyttää/kenellekään ei saarnata, että kadotukseen menet/ kaikkien kantaa arvostetaan/ ketään ei vahingoiteta.
Ja näitä tekstejä kun olen täällä lukenut, täällä on kyllä aika paljon sellaista porukkaa, jotka syyllistyvät kolmeen ensimmäiseen. Ja nyt tarkoitan SEKÄ kristittyjä JA ateisteja JA mahdolisia muiden uskontojen/katsomusten edustajia täällä.
...se on ateistien yhtäkkiä alkaa uskomaan. Sehän on vastoin heidän periaatteitaan. Kuitenkaan ateisti ei voi ymmärtää miksi ihminen uskoo, koska ei itse usko. Voivathan he eri mielipiteitään heittää,muttei sitä tunnetta tiedä ellei ole itse kokenut.
Pienen ikäni olen rukoillut,välillä koiran puolesta,välillä jonkun läheisen puolesta.
Vieläkään ei ole tämä Jumala(jumala) antanut minulle vastausta. Läheinen on edelleen huonossa jamassa.
En kiellä uskontoja,mutta en itse usko niihin.Kristinuskossa ainakin on niin paljon epäkohtia ja vääryyttä,etten enää usko siihen.
Jossain luonnonuskonnoissa on enemmän järkeä,Aurinko on sentään todellinen (tai mistäs me tavalliset tallaajat tiedämme ettei se ole iso hehkulamppu ;)