Pappisvirka saa alkunsa Mooseksen laista. Vanhaa liittoa hallitsi laissa asetettu Aaronin pappeus. VT:ssä pappi oli välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, joka uhrillaan sovitti kansan rikkomukset.
Uudessa liitossa ei ole enää tämän kaltaista virkapappeutta, sillä "yksi on välimies Jumalan ja ihmisten välillä, Jeesus Kristus" (1. Tim. 2:5). Jeesuksen täydellisen viattoman uhrin takia ei tarvita enää temppeliuhreja.
Jeesus on sovittanut syntimme ja hänen kauttaan meillä on pääsy Jumalan yhteyteen.
Heprealaiskirje osoittaa, että Jeesuksen uhrin ja uuden sovituksen kautta pappisvirka muuttui (Hepr. 7:11-14). Aaronin, Leevin heimon pappeus vaihtui Jeesuksen, Melkisedekin pappeudeksi. Nyt siis ylipappi, sovituksen välittäjä, on yksin Herra Jeesus Kristus.
Jeesuksen tähden me kaikki häneen uskovat saamme astua rohkeasti kaikkeinpyhimpään. Olemme Jeesuksen tähden arvolliset suorittamaan pyhää palvelusta, palvelemaan seurakuntaa. Siten kaikista uskovista on tullut "Kristuksen pappeja" (Ilm. 1:6) (1. Piet. 2:9), jotka emme ole saaneet asemaamme inhimillisen syntyperän perusteella, kuten Leevin heimo, vaan Jumalan lapseuden ja Taivaan valtakunnan kansalaisuuden perusteella.
Periaatteessa uuden liiton seurakunta rakentuu yleisen pappeuden varaan, jossa "ei ole miestä eikä naista" (Gal. 3:28), vaan kaikki uskovaiset seurakuntalaiset ovat kelvollisia ja velvollisia palvelemaan seurakuntaa. Tässä yleisessä pappeudessa nimenomaan armolahjat ja seurakunnan todistus ohjaavat sitä, mikä asema ja paikka uskovaisella seurakunnassa on.
Kuitenkin apostolien ja Pyhän Hengen todistuksen kautta tietyille valituille ihmisille annettiin armolahjojen ja seurakunnan hyvän tunnustuksen kautta erityinen asema seurakunnassa. Tämä erityinen asema eroaa yleisen pappisviran palveluksesta ja sitä kutsutaan Raamatussa "seurakuntaviraksi" (1. Kor. 12:5).
Tarkoituksena ei liene milloinkaan ollut erotella seurakunnanviran haltijoita erikseen miehiksi tai naisiksi.
Tuo käsite miespappeudeta juontunee varhaisesta Ignatiuksen harhaopista. UT sille on äärimmäisen vaikeaan löytää selkeää johdonmukaista perustetta.
Olenk mää taas jollantaval erhettyny tai olenk mää peräte vääräs? Mää ainaki tykkä naisit seurakunnavira haltioin, - ja muutenki. Ei tommone tykkämine voi ol syntti.
See o syntti jolte ollenka tykkä lähimäisistäs.
Turust
Uudessa liitossa ei ole enää tämän kaltaista virkapappeutta, sillä "yksi on välimies Jumalan ja ihmisten välillä, Jeesus Kristus" (1. Tim. 2:5). Jeesuksen täydellisen viattoman uhrin takia ei tarvita enää temppeliuhreja.
Jeesus on sovittanut syntimme ja hänen kauttaan meillä on pääsy Jumalan yhteyteen.
Heprealaiskirje osoittaa, että Jeesuksen uhrin ja uuden sovituksen kautta pappisvirka muuttui (Hepr. 7:11-14). Aaronin, Leevin heimon pappeus vaihtui Jeesuksen, Melkisedekin pappeudeksi. Nyt siis ylipappi, sovituksen välittäjä, on yksin Herra Jeesus Kristus.
Jeesuksen tähden me kaikki häneen uskovat saamme astua rohkeasti kaikkeinpyhimpään. Olemme Jeesuksen tähden arvolliset suorittamaan pyhää palvelusta, palvelemaan seurakuntaa. Siten kaikista uskovista on tullut "Kristuksen pappeja" (Ilm. 1:6) (1. Piet. 2:9), jotka emme ole saaneet asemaamme inhimillisen syntyperän perusteella, kuten Leevin heimo, vaan Jumalan lapseuden ja Taivaan valtakunnan kansalaisuuden perusteella.
Periaatteessa uuden liiton seurakunta rakentuu yleisen pappeuden varaan, jossa "ei ole miestä eikä naista" (Gal. 3:28), vaan kaikki uskovaiset seurakuntalaiset ovat kelvollisia ja velvollisia palvelemaan seurakuntaa. Tässä yleisessä pappeudessa nimenomaan armolahjat ja seurakunnan todistus ohjaavat sitä, mikä asema ja paikka uskovaisella seurakunnassa on.
Kuitenkin apostolien ja Pyhän Hengen todistuksen kautta tietyille valituille ihmisille annettiin armolahjojen ja seurakunnan hyvän tunnustuksen kautta erityinen asema seurakunnassa. Tämä erityinen asema eroaa yleisen pappisviran palveluksesta ja sitä kutsutaan Raamatussa "seurakuntaviraksi" (1. Kor. 12:5).
Tarkoituksena ei liene milloinkaan ollut erotella seurakunnanviran haltijoita erikseen miehiksi tai naisiksi.
Tuo käsite miespappeudeta juontunee varhaisesta Ignatiuksen harhaopista. UT sille on äärimmäisen vaikeaan löytää selkeää johdonmukaista perustetta.
Olenk mää taas jollantaval erhettyny tai olenk mää peräte vääräs? Mää ainaki tykkä naisit seurakunnavira haltioin, - ja muutenki. Ei tommone tykkämine voi ol syntti.
See o syntti jolte ollenka tykkä lähimäisistäs.
Turust
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuliha sit turu murret! Olenkin sitä jo odotellut!
Aamen sanos tämä plikka! Samaa mieltä!
Olen pohtinut tuota naispappeutta todella paljon viimeaikoina... Kyllä täytyy sanoa että jos suusta tulee oikeanlaista sanaa niin mitä väliä sillä on että onko se miehen vai naisen suu?
Et simmottii! =)
että pappeuteen kutsutaan? Se ei ole automaattisesti kaikilla.
Aaron Jumalan kutsuma ja valtuuttama: 2. Moos. 28:1; 40:13-15.
Pietarille oli luvattu valtakunnan avaimet: Matt. 16:19.
Jeesus asetti ne 12: Mark. 3:14-15.
"Minä valitsin ja asetin teidät". Joh. 15:16.
Ei kukaan sitä arvoa (pappeutta) itselleen ota. Hepr. 5:6; 10.1.
1. Piet. 2:9 kyllä sanoo, että te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, mutta kenelle se sanotiin? Se on voitu sanoa vain jo pappeuteen kutsutuille ja siihen valituille. Monet muut kohdat viittaavat siihen, että pappeuteen kutsumiseen tarvitaan valtuus tuohon kutsumiseen. "Kukaan ei sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niín kuin Aaroninkin." Mooses sai Jumalalta käskyn kutsua Aaron poikineen palvelemaan häntä.
oli ennen Aaronia. Raamattu mainitsee esimerkkinä Melkisedekin.
Jos alkukirkossa oli samanlainen pappeuskäsitys kuin luterilaisilla, niin miten on mahdollista, että Katolisella kirkolla samoin kuin ortdokseilla on erityinen papisto. Se että mainituilla kirkoilla on erityisesti virkaan vihittyjä pappeja ja piispoja juontaa aluperin apostolien ajalta, jolloin eri pappeuden virkoihin asetettiin kutsuttuja miehiä. Se, että siitä syntyi myöhemmin oma ammattikunta, on todiste tapahtuneesta luopumuksesta. Aluperin seurakunnan diakonit, vanhimmat ja piispat olivat ns. maallikoita, jotka hankivat elatuksen omalla työllä. Mainitut virat olivat kutsumusvirkkoja, joita hoidettiin vapaa-aikana palkatta.