Aikamatkustus

Suhteellisuusteoria tarkoittaa, että on mahdollista matkustaa tulevaisuuteen. Emme tarkalleen tarvitse edes aikakonetta. Meidän täytyy joko matkustaa lähellä valonnopeutta tai viettää aikaa voimakkaassa gravitaatiokentässä. Suhteellisuusteoriassa nämä kaksi tekoa ovat olennaisesti samanarvoisia. Joka tapauksessa koet suhteellisen lyhyen ajan subjektiivista aikaa, kun taas vuosikymmeniä tai vuosisatoja kuluu muualla universumissa. Jos haluat nähdä, mitä tapahtuu satojen vuosien kuluttua, tee se näin.

Sitä vastoin ajassa taaksepäin meneminen näyttää paljon, paljon vaikeammalta.

Sen verran suhteellisuusteoriaan perustuvasta aikamatkustuksesta. Entä toinen suuri maailmankaikkeuden teoria: kvanttimekaniikka?

Kun suhteellisuusteoria kuvaa suurten esineiden, kuten ihmisten ja galaksien, käyttäytymistä, kvanttimekaniikka kuvaa hyvin pieniä – erityisesti atomeja pienempiä hiukkasia, kuten elektroneja ja fotoneja. Näillä subatomisilla asteikoilla fysiikka toimii tavoilla, jotka sekoittavat intuitiomme.

Yksi omituisista havainnoista, jotka ovat tulleet esiin kvanttimaailman tutkimuksessa, on ei-paikallisuus. Muutos hiukkasen tilassa yhdessä paikassa voi välittömästi vaikuttaa toiseen "kietoutuneeseen" hiukkaseen jossain muualla - mitä Einstein kutsui "pelottavaksi toiminnaksi etäisyydellä". Tämä on " näytetty kokeellisesti monta kertaa" Nobel-palkitussa tutkimuksessa, Adlam sanoo.

"Monet fyysikot ovat erittäin tyytymättömiä ei-paikallisuuksien mahdollisuuteen", Adlam sanoo. Tämä johtuu siitä, että jotta vaikutus olisi välitön, tiedot on välitettävä paikasta toiseen valonnopeutta nopeammin. Tämän oletetaan olevan mahdotonta.

Vastauksena jotkut fyysikot ovat ehdottaneet vaihtoehtoisia tapoja tulkita kokeita . Nämä tulkinnat pääsevät eroon ei-paikallisuudesta – mutta näin tehdessään ne sotkevat käsityksemme ajasta.

"Sen sijaan, että sinulla olisi välitön ei-paikallinen vaikutus, lähettäisit vain vaikutuksen tulevaisuuteen, ja sitten jossain vaiheessa se kääntyisi ja palaisi menneisyyteen", Adlam sanoo. "Se näyttäisi välittömältä." Mutta todellisuudessa vaikutus olisi mennyt matkaan tulevaisuuteen ja takaisin.

Tämä tulkinta näyttää tuovan "retrokausaalisuuden" eli tulevaisuuden tapahtumat, joilla on vaikutusta menneisyyteen. Tämä on vastoin intuitiota: kuvittelemme tapahtumien tapahtuvan suoraviivaisesti menneisyydestä nykyhetkeen tulevaisuuteen . Näissä erikoisissa kvanttiasetelmissa informaatio saattaa matkustaa tulevaisuuteen ja sitten takaisin menneisyyteen.

Anonyymi kirjoitti:

Suhteellisuusteoria tarkoittaa, että on mahdollista matkustaa tulevaisuuteen. Emme tarkalleen tarvitse edes aikakonetta. Meidän täytyy joko matkustaa lähellä valonnopeutta tai viettää aikaa voimakkaassa gravitaatiokentässä. Suhteellisuusteoriassa nämä kaksi tekoa ovat olennaisesti samanarvoisia. Joka tapauksessa koet suhteellisen lyhyen ajan subjektiivista aikaa, kun taas vuosikymmeniä tai vuosisatoja kuluu muualla universumissa. Jos haluat nähdä, mitä tapahtuu satojen vuosien kuluttua, tee se näin.

Sitä vastoin ajassa taaksepäin meneminen näyttää paljon, paljon vaikeammalta.

Sen verran suhteellisuusteoriaan perustuvasta aikamatkustuksesta. Entä toinen suuri maailmankaikkeuden teoria: kvanttimekaniikka?

Kun suhteellisuusteoria kuvaa suurten esineiden, kuten ihmisten ja galaksien, käyttäytymistä, kvanttimekaniikka kuvaa hyvin pieniä – erityisesti atomeja pienempiä hiukkasia, kuten elektroneja ja fotoneja. Näillä subatomisilla asteikoilla fysiikka toimii tavoilla, jotka sekoittavat intuitiomme.

Yksi omituisista havainnoista, jotka ovat tulleet esiin kvanttimaailman tutkimuksessa, on ei-paikallisuus. Muutos hiukkasen tilassa yhdessä paikassa voi välittömästi vaikuttaa toiseen "kietoutuneeseen" hiukkaseen jossain muualla - mitä Einstein kutsui "pelottavaksi toiminnaksi etäisyydellä". Tämä on " näytetty kokeellisesti monta kertaa" Nobel-palkitussa tutkimuksessa, Adlam sanoo.

"Monet fyysikot ovat erittäin tyytymättömiä ei-paikallisuuksien mahdollisuuteen", Adlam sanoo. Tämä johtuu siitä, että jotta vaikutus olisi välitön, tiedot on välitettävä paikasta toiseen valonnopeutta nopeammin. Tämän oletetaan olevan mahdotonta.

Vastauksena jotkut fyysikot ovat ehdottaneet vaihtoehtoisia tapoja tulkita kokeita . Nämä tulkinnat pääsevät eroon ei-paikallisuudesta – mutta näin tehdessään ne sotkevat käsityksemme ajasta.

"Sen sijaan, että sinulla olisi välitön ei-paikallinen vaikutus, lähettäisit vain vaikutuksen tulevaisuuteen, ja sitten jossain vaiheessa se kääntyisi ja palaisi menneisyyteen", Adlam sanoo. "Se näyttäisi välittömältä." Mutta todellisuudessa vaikutus olisi mennyt matkaan tulevaisuuteen ja takaisin.

Tämä tulkinta näyttää tuovan "retrokausaalisuuden" eli tulevaisuuden tapahtumat, joilla on vaikutusta menneisyyteen. Tämä on vastoin intuitiota: kuvittelemme tapahtumien tapahtuvan suoraviivaisesti menneisyydestä nykyhetkeen tulevaisuuteen . Näissä erikoisissa kvanttiasetelmissa informaatio saattaa matkustaa tulevaisuuteen ja sitten takaisin menneisyyteen.

Lue lisää

Mielenkiintoinen tulkinta lomittumisesta!

Itse mietin joskus Miten aikamatkustuksen paradoksit Vältetään menneisyyteen suuntautuvassa matkustuksessa jos ei oleteta useampia aikahaaroja tai rinnakkaistodellisuuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoinen tulkinta lomittumisesta!

Itse mietin joskus Miten aikamatkustuksen paradoksit Vältetään menneisyyteen suuntautuvassa matkustuksessa jos ei oleteta useampia aikahaaroja tai rinnakkaistodellisuuksia.

Lue lisää

Toisaalta olen melko varma, että niin kauan kuin paradokseja ei ole testattu käytännössä niiden olemassaoloa ei ole todistettu. Saattaa mennä jonkin verran aikaa ennen kuin pystytään useamman vuoden lentoja valonnopeudella harrastamaan..

Anonyymi kirjoitti:

Suhteellisuusteoria tarkoittaa, että on mahdollista matkustaa tulevaisuuteen. Emme tarkalleen tarvitse edes aikakonetta. Meidän täytyy joko matkustaa lähellä valonnopeutta tai viettää aikaa voimakkaassa gravitaatiokentässä. Suhteellisuusteoriassa nämä kaksi tekoa ovat olennaisesti samanarvoisia. Joka tapauksessa koet suhteellisen lyhyen ajan subjektiivista aikaa, kun taas vuosikymmeniä tai vuosisatoja kuluu muualla universumissa. Jos haluat nähdä, mitä tapahtuu satojen vuosien kuluttua, tee se näin.

Sitä vastoin ajassa taaksepäin meneminen näyttää paljon, paljon vaikeammalta.

Sen verran suhteellisuusteoriaan perustuvasta aikamatkustuksesta. Entä toinen suuri maailmankaikkeuden teoria: kvanttimekaniikka?

Kun suhteellisuusteoria kuvaa suurten esineiden, kuten ihmisten ja galaksien, käyttäytymistä, kvanttimekaniikka kuvaa hyvin pieniä – erityisesti atomeja pienempiä hiukkasia, kuten elektroneja ja fotoneja. Näillä subatomisilla asteikoilla fysiikka toimii tavoilla, jotka sekoittavat intuitiomme.

Yksi omituisista havainnoista, jotka ovat tulleet esiin kvanttimaailman tutkimuksessa, on ei-paikallisuus. Muutos hiukkasen tilassa yhdessä paikassa voi välittömästi vaikuttaa toiseen "kietoutuneeseen" hiukkaseen jossain muualla - mitä Einstein kutsui "pelottavaksi toiminnaksi etäisyydellä". Tämä on " näytetty kokeellisesti monta kertaa" Nobel-palkitussa tutkimuksessa, Adlam sanoo.

"Monet fyysikot ovat erittäin tyytymättömiä ei-paikallisuuksien mahdollisuuteen", Adlam sanoo. Tämä johtuu siitä, että jotta vaikutus olisi välitön, tiedot on välitettävä paikasta toiseen valonnopeutta nopeammin. Tämän oletetaan olevan mahdotonta.

Vastauksena jotkut fyysikot ovat ehdottaneet vaihtoehtoisia tapoja tulkita kokeita . Nämä tulkinnat pääsevät eroon ei-paikallisuudesta – mutta näin tehdessään ne sotkevat käsityksemme ajasta.

"Sen sijaan, että sinulla olisi välitön ei-paikallinen vaikutus, lähettäisit vain vaikutuksen tulevaisuuteen, ja sitten jossain vaiheessa se kääntyisi ja palaisi menneisyyteen", Adlam sanoo. "Se näyttäisi välittömältä." Mutta todellisuudessa vaikutus olisi mennyt matkaan tulevaisuuteen ja takaisin.

Tämä tulkinta näyttää tuovan "retrokausaalisuuden" eli tulevaisuuden tapahtumat, joilla on vaikutusta menneisyyteen. Tämä on vastoin intuitiota: kuvittelemme tapahtumien tapahtuvan suoraviivaisesti menneisyydestä nykyhetkeen tulevaisuuteen . Näissä erikoisissa kvanttiasetelmissa informaatio saattaa matkustaa tulevaisuuteen ja sitten takaisin menneisyyteen.

Lue lisää

Kvanttimaailman voi tarkoitaa Matrix mailmaa.

Anonyymi kirjoitti:

Toisaalta olen melko varma, että niin kauan kuin paradokseja ei ole testattu käytännössä niiden olemassaoloa ei ole todistettu. Saattaa mennä jonkin verran aikaa ennen kuin pystytään useamman vuoden lentoja valonnopeudella harrastamaan..

Lue lisää

Ainakin nasalla oli poimuajo koe. Ilmeisesti myös venäjällä myös

Se on huomattu!

Anonyymi kirjoitti:

Toisaalta olen melko varma, että niin kauan kuin paradokseja ei ole testattu käytännössä niiden olemassaoloa ei ole todistettu. Saattaa mennä jonkin verran aikaa ennen kuin pystytään useamman vuoden lentoja valonnopeudella harrastamaan..

Lue lisää

Aikadilataatio on varmennettu atomikelloilla jo kauan sitten.

Anonyymi kirjoitti:

Aikadilataatio on varmennettu atomikelloilla jo kauan sitten.

Vai oliko se kellodilaatio?
Einsteinilla oli vaikeuksia määritellä kellon ja ajan suhde.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Vai oliko se kellodilaatio?
Einsteinilla oli vaikeuksia määritellä kellon ja ajan suhde.

R.

Ei, vaan ihan aikadilataatio.

Sillä minkälainen "kello" on tai miten ajan kuluminen mitataan ei ole vaikutusta ajan kulun muuttumiseen.

Kyllä ne ainakin aikamoisia matkoja järjestää.

Tuohon "mahdoton" käsitteeseen Arthur C. Clarke sanoi joskus; ainoa keino selvittää mahdollisen rajat, on mennä huikan mahdottoman puolelle. Sama kirjailija ehdotti satelliitteja kommunikaatioon. Ihmisellä on jo hyvät tiedot fysiikasta, mutta lomittuminen ja superpositio ovat ilmiöitä, joiden selvittämiseen menee vielä aikaa. Lisäksi mustien aukkojen fysiikka on vielä arvoitus. Niistä on olemassa todella eksoottisia teorioita, eikä niitä aivan tyhjästä ole otettu.

Anon.
"Jos liikutaan valon nopeudella....

..Tulevaisuuteen matkustaminen on niinikään mahdotonta, koska mitään tulevaisuutta ei ole olemassa."

Tulevaisuutta ei ole olemassa, mihin siis itse liikumme, kohti tulevaisuutta,
jos tulevaisuutta ei ole, luodaanko sitä sekunti sekunnilla lisää.

Aamulla kun heräämme olemme uudessa päivässä, mistä uusi päivä tuli?

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Jos liikutaan valon nopeudella....

..Tulevaisuuteen matkustaminen on niinikään mahdotonta, koska mitään tulevaisuutta ei ole olemassa."

Tulevaisuutta ei ole olemassa, mihin siis itse liikumme, kohti tulevaisuutta,
jos tulevaisuutta ei ole, luodaanko sitä sekunti sekunnilla lisää.

Aamulla kun heräämme olemme uudessa päivässä, mistä uusi päivä tuli?

R.

Lue lisää

Kari Enqvist sanoi viisi vuotta sitten että tiedemiehet eivät tiedä miksi aika kuluu.

Hänhän on puolijumala. :-)

...

Anonyymi kirjoitti:

Kari Enqvist sanoi viisi vuotta sitten että tiedemiehet eivät tiedä miksi aika kuluu.

Hänhän on puolijumala. :-)

...

Anon.
"Kari Enqvist sanoi viisi vuotta sitten..."

Toisaalta Enqvist totesi uusimmassa kirjassaan, ettei hän ymmärrä
mitä aika on. Hän totesi, että kyllä hän osaa pyöritellä Einsteinin
kaavoja tai kirjoitella kirjoja niistä, mutta aika on täysi mysteeri,
oli vähän nolostuneen tuntuinen.

R.

Kyseessä on osa 1.
Hakusanalla Art Bell löytyy netistä lisää hänen tekemiään haastatteluja.

H. kirjoitti.
"uusi teoria? :

aikamatkustus luo uuden nyt-hetken menneisyyteen mihin matkustus
kohdistuu. se ikään kuin herättää ajan henkiin ja luo yhden etenevän
nyt-hetken menneisyyteen."

Olen itse ajatellut jotain tuollaista ja monet scifi-kirjailijat ovat tehneetkin
tuohon ideaan nojaavia tarinoita.

Tässä on huomattava eräs vähän puhuttu aikamatkatarinoihin liittyvä
tekijä. Kirjoittajat olettavat, että aikalinjalla tai jatkumolla on jokin tietty
ominaisuus, joka määrittelee mitä voisi matkalla tapahtua.

1. Menneisyyttä ei ole olemassa tavalla millä sinne voisi matkustaa,
suomalainen käsitys.

2. Jos aikalinja on kiinteä ja muuttumaton ei ajassa voi matkustaa.

3. Aikamatkaaja voi matkustaa ajassa ja muuttaa sitä hetkeä mihin hän
on saapunut.

4. Aikamatkaaja muuttaa saapumishetken tapahtumia, mutta syy-seuraus
ilmiöt eivät etene aikalinjaa eteenpäin aikamatkaajan lähtöhetkeen.

5. Aikamatkaaja muuttaa saapumishetken tapahtumia ja koko aikalinja
muuttuu "uusiksi", aina aikamatkaajan lähtöhetkeen saakka, dynaaminen
versio.

6. Aikamatkaaja muuttaa saapumishetken tapahtumia ja todellisuus haarautuu
kahdeksi uudeksi aikalinjaksi, jossa toisessa ei ole "paradoksia".

7.Kuten edellinen mutta matkaaja siirtyy toiseen universumiin, missä ei ole
"paradoksia".

8. Aikakone voidaan rakentaa ja saadaan toimimaan, mutta sillä voidaan
matkustaa vain siihen hetkeen kun se käynnistettiin, suhteellisuusteorian
aikakone.

Paradokseista on ehkä kaksi ajatusta.

1. Aikaparadokseja on olemassa, todellisuus torjuu niitä haarautumalla,
tai sitten aiheuttamalla kummallisia tilanteita.

2. Aikaparadokseja ei esiinny todellisuudessa, kuten ei muitakaan
paradokseja, ne ovat vain kertomuksessa esiintyviä aikakäsitteeseen
liittyviä virheitä.

R.

"aikamatkustus luo uuden nyt-hetken menneisyyteen mihin matkustus kohdistuu. se ikään kuin herättää ajan henkiin ja luo yhden etenevän nyt-hetken menneisyyteen."

Ihmisen muisti ja niihin muistoihin uudelleen eläytyminen mahdollistaa jo sellaisen "aikamatkailun" jossa herätetään tavallaan henkiin se aikaisempi jopa vuosikymmeniä vanha tapahtuma joka saattaa hyvinkin voimakkaasti vaikuttaa ko. henkilön käyttäytymisen tulevaisuuteen ja tämä liittyy usein nimenomaan tunnetason asioihin.

Luonnontieteiden hahmotuksessa nyt-hetki on kestoltaan nolla tai hyvin lyhyt vaikka varsinkin jo kemiallisten reaktioiden tasolla se nyt-hetki on kokonainen tapahtuma jonka kesto voi olla miltei kuinka pitkä tahansa.

Ihmisen näköaistin "virkistystaajus" liikkeen hahmotukselle on vähintään 15-30 kuvaa sekunnissa mihin myös alkup. animaatiotekniikka perustui. Myös kokemisen "virkistystaajuus" voi vaihdella eri eliölajeilla niin että ne hahmottavat nykyhetken itselleen eri pituiseksi kuin tyypillisesti ihmisellä.

Ehkä koko ajan hahmotus on jollain tavalla pielessä kun se jaetaan staattiseen menneisyyteen, tulevaisuuteen ja nyt-hetkeen koska joidenkin ilmiöiden ja tapahtumien suhteen se fysiikatieteen menneisyys on vielä nykyisyyttä ja vastaavasti ennakoitavissa oleva tulevaisuus voi olla myös nyt-hetkeä joidenkin havaitsijoiden kannalta.

Entä jos planeettojen, tähtien ja galaksien tasolla se niiden NYT on meidän kannalta tuhansia tai jopa miljoonia vuosia varsinkin jos tähtitieteen entiteetit ovat jollain tavalla hyperdimensionaalisia olioita ja jos suhteellisuusteorian avaruuden kaareutuminen käännetään toisinpäin niin että se kaareutuminen tuottaa massan ja toimii se planeetan tai tähden "muottina" ja esim. ns. Boden alki osoittaa että planeettojen ja muidenkin tähtitieteen entiteettien konfiguraatiot (radat, sijainti) eivät ole satunnaisia vaan harmoonisten hyperdimensionaalisten ja epälokaalien vuorovaikutusten seurausta.

Ts. lyhesti jos siis ajan jakaminen menneisyyteen, tulevaisuuteen ja nykyhetkeen onkin vain keinotekoinen ihmisten hahmotus niin aikamatkustus pitää myös hahmottaa eri tavoin ja nykyistä laajemmin.

B

Anonyymi kirjoitti:

H. kirjoitti.
"uusi teoria? :

aikamatkustus luo uuden nyt-hetken menneisyyteen mihin matkustus
kohdistuu. se ikään kuin herättää ajan henkiin ja luo yhden etenevän
nyt-hetken menneisyyteen."

Olen itse ajatellut jotain tuollaista ja monet scifi-kirjailijat ovat tehneetkin
tuohon ideaan nojaavia tarinoita.

Tässä on huomattava eräs vähän puhuttu aikamatkatarinoihin liittyvä
tekijä. Kirjoittajat olettavat, että aikalinjalla tai jatkumolla on jokin tietty
ominaisuus, joka määrittelee mitä voisi matkalla tapahtua.

1. Menneisyyttä ei ole olemassa tavalla millä sinne voisi matkustaa,
suomalainen käsitys.

2. Jos aikalinja on kiinteä ja muuttumaton ei ajassa voi matkustaa.

3. Aikamatkaaja voi matkustaa ajassa ja muuttaa sitä hetkeä mihin hän
on saapunut.

4. Aikamatkaaja muuttaa saapumishetken tapahtumia, mutta syy-seuraus
ilmiöt eivät etene aikalinjaa eteenpäin aikamatkaajan lähtöhetkeen.

5. Aikamatkaaja muuttaa saapumishetken tapahtumia ja koko aikalinja
muuttuu "uusiksi", aina aikamatkaajan lähtöhetkeen saakka, dynaaminen
versio.

6. Aikamatkaaja muuttaa saapumishetken tapahtumia ja todellisuus haarautuu
kahdeksi uudeksi aikalinjaksi, jossa toisessa ei ole "paradoksia".

7.Kuten edellinen mutta matkaaja siirtyy toiseen universumiin, missä ei ole
"paradoksia".

8. Aikakone voidaan rakentaa ja saadaan toimimaan, mutta sillä voidaan
matkustaa vain siihen hetkeen kun se käynnistettiin, suhteellisuusteorian
aikakone.

Paradokseista on ehkä kaksi ajatusta.

1. Aikaparadokseja on olemassa, todellisuus torjuu niitä haarautumalla,
tai sitten aiheuttamalla kummallisia tilanteita.

2. Aikaparadokseja ei esiinny todellisuudessa, kuten ei muitakaan
paradokseja, ne ovat vain kertomuksessa esiintyviä aikakäsitteeseen
liittyviä virheitä.

R.

Lue lisää

"Tässä on huomattava eräs vähän puhuttu aikamatkatarinoihin liittyvä tekijä. Kirjoittajat olettavat, että aikalinjalla tai jatkumolla on jokin tietty ominaisuus, joka määrittelee mitä voisi matkalla tapahtua."

Itse epäilen vahvasti että ei ole mitään rinnakkaisia aika-janoja eikä sellaista ajan jatkuvuutta kuten pallopeleihin perustuvassa klassisessa fysiikassa oletetaan vaan kyse on paljon monimuotoisemmasta ja samalla johdannaistensa suhteen monimutkaisemmasta asiasta.

"1. Menneisyyttä ei ole olemassa tavalla millä sinne voisi matkustaa,
suomalainen käsitys."

Lineaarinen liike ei voi ylittää valonnopeuden "virkistystaajuutta" mutta epälineaarinen ajan ja paikan muutos voi olla mahdollista. Miten se suomalaisuus tähän liittyy ?:D

"2. Jos aikalinja on kiinteä ja muuttumaton ei ajassa voi matkustaa."

Einsteinin blokkiuniversumi tuskin pitää paikkansa koska hän ajatteli myös pallopelifysiikan rajoitusten puitteissa. Musiikin harrastajana hänen kuitenkin olisi pitänyt huomata että musiikkia ei voi ennustaa koska se on epälokaalina suunnitelmana olemassa nuoteissa ja tuotetaan niiden nuottien mukaan soittimilla jotka tuottavat harmoonisia resonansseja kuulijoiden kehossa joka on enimmäkseen nestettä (vrt. cymatics).

3-8

Väärä hahmotus tuottaa helposti vääriä oletuksia ja sitä kautta vääriä loogisia johtopäätöksiä.

Tämä on tosiasia jonka avulla voi kyseenalaistaa kaiken nykyisen tieteen yleispätevyyden ja todeta sen lähinnä olevan putkinäköistä näpertelyä lillukanvarsien tasolla. :D

B

"uusi teoria? :

aikamatkustus luo uuden nyt-hetken menneisyyteen mihin matkustus kohdistuu."

Tämän hetken ymmärryksen mukaan aikadilataatiosta ja sen käytöstä "aika-matkustukseen" ei vaadi vastaavaa hypoteesia, sillä aika jokaisessa paikassa jatkaa etenemistä *vain* eteenpäin (tai teoreettisesti saavuttaessa äärettömän gravitaatiokentän tai valonnopeuden, pysähtyy).

Tämä tarkoittaa siis että vaikka voit muokata kahden "paikan" aikasuhdetta... Äärimmäisessä tapauksessa (Onnistut lähes pysäyttämään ajan lopulta maailmalta ja itse liikut silti ajassa eteenpäin) saavut silti takaisin melkein samaan aikaan kuin lähdit.

Eli siis menneisyyden muuttumisesta ei tarvitse huolehtia koska siihen ei enää voi vaikuttaa mitenkään.

Anonyymi kirjoitti:

"aikamatkustus luo uuden nyt-hetken menneisyyteen mihin matkustus kohdistuu. se ikään kuin herättää ajan henkiin ja luo yhden etenevän nyt-hetken menneisyyteen."

Ihmisen muisti ja niihin muistoihin uudelleen eläytyminen mahdollistaa jo sellaisen "aikamatkailun" jossa herätetään tavallaan henkiin se aikaisempi jopa vuosikymmeniä vanha tapahtuma joka saattaa hyvinkin voimakkaasti vaikuttaa ko. henkilön käyttäytymisen tulevaisuuteen ja tämä liittyy usein nimenomaan tunnetason asioihin.

Luonnontieteiden hahmotuksessa nyt-hetki on kestoltaan nolla tai hyvin lyhyt vaikka varsinkin jo kemiallisten reaktioiden tasolla se nyt-hetki on kokonainen tapahtuma jonka kesto voi olla miltei kuinka pitkä tahansa.

Ihmisen näköaistin "virkistystaajus" liikkeen hahmotukselle on vähintään 15-30 kuvaa sekunnissa mihin myös alkup. animaatiotekniikka perustui. Myös kokemisen "virkistystaajuus" voi vaihdella eri eliölajeilla niin että ne hahmottavat nykyhetken itselleen eri pituiseksi kuin tyypillisesti ihmisellä.

Ehkä koko ajan hahmotus on jollain tavalla pielessä kun se jaetaan staattiseen menneisyyteen, tulevaisuuteen ja nyt-hetkeen koska joidenkin ilmiöiden ja tapahtumien suhteen se fysiikatieteen menneisyys on vielä nykyisyyttä ja vastaavasti ennakoitavissa oleva tulevaisuus voi olla myös nyt-hetkeä joidenkin havaitsijoiden kannalta.

Entä jos planeettojen, tähtien ja galaksien tasolla se niiden NYT on meidän kannalta tuhansia tai jopa miljoonia vuosia varsinkin jos tähtitieteen entiteetit ovat jollain tavalla hyperdimensionaalisia olioita ja jos suhteellisuusteorian avaruuden kaareutuminen käännetään toisinpäin niin että se kaareutuminen tuottaa massan ja toimii se planeetan tai tähden "muottina" ja esim. ns. Boden alki osoittaa että planeettojen ja muidenkin tähtitieteen entiteettien konfiguraatiot (radat, sijainti) eivät ole satunnaisia vaan harmoonisten hyperdimensionaalisten ja epälokaalien vuorovaikutusten seurausta.

Ts. lyhesti jos siis ajan jakaminen menneisyyteen, tulevaisuuteen ja nykyhetkeen onkin vain keinotekoinen ihmisten hahmotus niin aikamatkustus pitää myös hahmottaa eri tavoin ja nykyistä laajemmin.

B

Lue lisää

B:n kritiikistä.

Ihmisen "virkistystaajuus", mitä se nyt onkaan, aivot rakentavat
näköaistimuksen 0.1 sekunnissa, merkitsee ettei sitä lyhyempiä
tapahtumia havaita, taikurit käyttävät tätä tempuissaan.

Mutta kun ihmisillä ja eläimillä on erilainen reaktionopeus, mitä hyötyä on
nimittää tätä "nyt-hetkeksi", se mitä todellisuudessa tapahtuu on aivan
eri asia.

Ajan jakaminen menneisyys-nyt-tulevaisuus osiin on suosittu amerikkalainen
käsitys, esiintyy jopa ajanfilosofiaa käsittelevissä aineistoissa.

Menneisyys-nyt-tulevaisuus hahmotus on huono, koska tuo jako ei
liity ajan ominaisuuksiin vaan tapahtumien eräisiin suhteisiin, kuten
varmaan huomaat hyvä B.

Jo eräät hinduloogikot ymmärsivät tämän aikoja sitten.

R.

Anonyymi kirjoitti:

"Tässä on huomattava eräs vähän puhuttu aikamatkatarinoihin liittyvä tekijä. Kirjoittajat olettavat, että aikalinjalla tai jatkumolla on jokin tietty ominaisuus, joka määrittelee mitä voisi matkalla tapahtua."

Itse epäilen vahvasti että ei ole mitään rinnakkaisia aika-janoja eikä sellaista ajan jatkuvuutta kuten pallopeleihin perustuvassa klassisessa fysiikassa oletetaan vaan kyse on paljon monimuotoisemmasta ja samalla johdannaistensa suhteen monimutkaisemmasta asiasta.

"1. Menneisyyttä ei ole olemassa tavalla millä sinne voisi matkustaa,
suomalainen käsitys."

Lineaarinen liike ei voi ylittää valonnopeuden "virkistystaajuutta" mutta epälineaarinen ajan ja paikan muutos voi olla mahdollista. Miten se suomalaisuus tähän liittyy ?:D

"2. Jos aikalinja on kiinteä ja muuttumaton ei ajassa voi matkustaa."

Einsteinin blokkiuniversumi tuskin pitää paikkansa koska hän ajatteli myös pallopelifysiikan rajoitusten puitteissa. Musiikin harrastajana hänen kuitenkin olisi pitänyt huomata että musiikkia ei voi ennustaa koska se on epälokaalina suunnitelmana olemassa nuoteissa ja tuotetaan niiden nuottien mukaan soittimilla jotka tuottavat harmoonisia resonansseja kuulijoiden kehossa joka on enimmäkseen nestettä (vrt. cymatics).

3-8

Väärä hahmotus tuottaa helposti vääriä oletuksia ja sitä kautta vääriä loogisia johtopäätöksiä.

Tämä on tosiasia jonka avulla voi kyseenalaistaa kaiken nykyisen tieteen yleispätevyyden ja todeta sen lähinnä olevan putkinäköistä näpertelyä lillukanvarsien tasolla. :D

B

Lue lisää

B:n toinen kritiikki.

"Itse epäilen vahvasti että ei ole mitään rinnakkaisia aika-janoja eikä
sellaista...."

Tässä ne ovat scifi-kirjoittajien paradoksiratkaisuja, eivät allekirjoittaneen
omia kehitelmiä.

1. Kohta, "Miten se suomalaisuus tähän liittyy ?:D "

Tämä on hauska kommentti, kriitikolta puuttuu näköjään
"kokemusasiantuntijan" käsitys ajasta.

Meistä jokainen on tavallaan "kokemusasiantuntija" myös ajasta, olemme
kokeneet todella paljon aikaan liittyviä asioita elämän aikana, jos vain
osaamme katsoa asioita "sillä silmällä". Suomalaisilla on erilainen
käsitys ajasta kuin vaikka amerikkalaisilla.

Käsitys ajasta kehittyy pitkän ajan kuluessa, jos henkilö menee
opiskelemaan 20+ ikäisenä aikaan fysikkaan liittyviä asioita, hänelle
rakentuu "sudenkuoppa" johon hän sitten vanhempana fyysikkona
putoaa. Hän "tietää" paljon fysiikasta, mutta ei ymmärrä ajasta mitään,

Tämä "Enqvistin sudenkuoppa" näyttää olevan todellinen riski, kun taas
filosofiaa opiskelleet paremman käsitetajun saaneina eivät tipahda siihen.

B:n käsitys ajasta näyttää olevan esoteerinen kehitelmä, youtubevideoiden
vahvistama kupla, lillukanvarsien puutarhassa harhauttaneen hänet täysin.

Kun jo 1. kohta tuottaa vaikeuksia, loput arviot ovat samaa tasoa
lillukanvarsien kasvattajan tasolla. :DD

R.

Anonyymi kirjoitti:

B:n kritiikistä.

Ihmisen "virkistystaajuus", mitä se nyt onkaan, aivot rakentavat
näköaistimuksen 0.1 sekunnissa, merkitsee ettei sitä lyhyempiä
tapahtumia havaita, taikurit käyttävät tätä tempuissaan.

Mutta kun ihmisillä ja eläimillä on erilainen reaktionopeus, mitä hyötyä on
nimittää tätä "nyt-hetkeksi", se mitä todellisuudessa tapahtuu on aivan
eri asia.

Ajan jakaminen menneisyys-nyt-tulevaisuus osiin on suosittu amerikkalainen
käsitys, esiintyy jopa ajanfilosofiaa käsittelevissä aineistoissa.

Menneisyys-nyt-tulevaisuus hahmotus on huono, koska tuo jako ei
liity ajan ominaisuuksiin vaan tapahtumien eräisiin suhteisiin, kuten
varmaan huomaat hyvä B.

Jo eräät hinduloogikot ymmärsivät tämän aikoja sitten.

R.

Lue lisää

"Ihmisen "virkistystaajuus", mitä se nyt onkaan, aivot rakentavat näköaistimuksen 0.1 sekunnissa, merkitsee ettei sitä lyhyempiä tapahtumia havaita, taikurit käyttävät tätä tempuissaan."

Entä jos kaikki liike ja samalla myös etäisyydet ja koko avaruus on jonkinlainen illuusio samalla tavalla kuin elokuvien animaatio koostuu pysäytyskuvista eli jokainen liikkeen hetki onkin siinä mielessä simulaation kaltaista että se muodostuu niistä vahvistuvista ja heikentyvistä interferenssimuoteista joiden muutosnopeus(virkistystaajuus) voi olla korkeintaan se valonnopeuden vakio kuten Thomas Campbellin My Big Toe mallissa jonka kokeellista testausta on jo valmisteltu useita vuosia eri fyysikoiden kanssa liittyen mm. delayed choice quantum eraser kokeeseen vaikka tosin TC ei itse sovella tuota interferenssimallinnusta joka on oikeastaan kaiken ajallisuuden ja paikallisuuden ydin eli ts paljon radikaalimpi mahdollisuus kuin joko ajan tai paikan kieltäminen kun kielletään tavallaan molempien olemassaolo keskittymällä pelkästään havaitsijaan/kokijaan joka projisoi itselleen sen aika-paikkakoordinaatiston pelkkänä hahmotuksen apuvälineenä ja koko todellisuus on sen interferenssimuotin tuottamaa ja lokaali realismi siis illuusiota kuten monet kvanttifysiikan teoreetikot nykyään esittävät vaikka hieman erilaisin ja mielestäni väärin perusteluin kuin minä tässä koska esim. standardihavaitsijat kuten Alice & Bob ovat myös harhaoletus. (kivan pitkä lause:D)

https://www.scientificamerican.com/article/the-universe-is-not-locally-real-and-the-physics-nobel-prize-winners-proved-it/

Toisenlainen nyt-hetken hahmotus on ottaa huomioon ne kaikki mahdolliset asiat jotka menneisyyden suhteen vielä vaikuttavat läsnä olevaan kokemukseen eli kaikki muistot ja niihin liittyvät aistimukset ja tunnetilat, kaikki dokumentaatio joka on vielä tarkistettavissa siltä ajalta kuin on ollut ylipäätänsä kirjallista aineistoa eli tavallaan delayed choice eraser makromaailmaan sovellettuna ja tähän saattaa liittyä myös ns. Mandela -efekti joka minusta saattaa olla muutakin kuin ns. valemuistia esim. tähän liittyen:

https://phys.org/news/2011-10-erasing-history-temporal-cloaks-adjust.html

eli tapahtumia voi poistaa ja muokata menneisyydessä ja yhtä hyvin lisätä sinne menneisyyteen jotain uutta tilalle.

Tuo interferensitemplaatti on idea joka esiintyy aika usein mm. Thomas Beardenin Neuvostoliiton ja natsi-Saksan salaisten projektien analyyseissä hänen kirjoissaan ja se mahdollistaa periaatteessa lähes kaiken olemassaolevan muokkaamisen ja myös aikaisempien tilanteiden palauttamisen ns. phase conjugate mirror tekniikalla jossa esim. sähkömagneettinen vaikutus voidaan palauttaa takaisin alkup. lähteeseen ja samalla palauttaa aikaisempi ajallinen konfiguraatio.

https://archive.org/search?query="phase+conjugate"&sin=TXT

Näin villisti taas spekuloiden koska se on paljon mielenkiintoisempaa ja hauskempaa kuin ns. viralliseen tieteeseen tiukasti sitoutuminen... ;D

B