"Tarinani tapahtui noin vuosi sitten. Kyse oli ennemminkin riivauksesta kuin kummittelusta. Olin auttamassa toista hoitajaa potilaan kanssa joka oli elänyt todella rankan elämän. Hänellä oli vakavia sydän ja munuaisongelmia. Kuolema pelotti tätä miestä todella paljon. Joka kerta kun hänen sydänmonitorinsa rupesi piippaamaan niin hän rupesi huutamaan ihan raivoissaan "älkää antako minun kuolla, ei älkää antako!". Saimme toisen hoitajan kanssa tietää miksi hän niin pelkäsi kuolemaa. Noin kahdelta aamuyöllä hänen sydänmonitorinsa alkoi valittamaan takygardiaa. Me ryntäämme huoneeseen. Minulla on perässäni elvytyskärry joten jään hieman jälkeen.
Kun pääseen huoneeseen huomaan että toinen hoitaja on vitivalkoinen, se mies istui noin viisi senttiä sänkynsä yläpuolella ja nauroi. Hänen koko olemuksensa muuttui, hänen silmistään näkyi täydellinen pahuus. Ja kasvoillaan hänellä oli todella pahansuopa hymy. Hän nauroi meille ja sanoi "ettehän te typerykset anna minun kuolla, ettehän?" Sitten hän jatkoi nauruaan. Me taas jäädyimme aloillemme. Onnistuin kurkottamaan kättäni ja painamaan sinistä koodia merkitsevää painiketta. Tämän tehdessäni miehen sydän meni välittömästi rytmihäiriötilaan ja mies rösähti takaisin sängylle.
Aloimme elvyttämään häntä mutta 20-minuutin kuluttua totesimme hänet kuolleeksi. Viisi minuuttia kuolleeksi toteamisen jälkeen hoitotiimin ollessa siivoamassa jälkiä, mies ampaisee suoraan ylös istumaan ja sitten sanoo: "annoitte hänen kuolla, kuinka harmillista." Ja sitten hän alkaa nauramaan. Tämän jälkeen mies rojahtaa takaisin sängylle. Kuulimme vielä kamalan tuskallisen huudon. Sinä yönä osaston kaikki muutkin potilaat olivat kuulleet kyseisen huudon ja puhuivat siitä seuraavana päivänä. Sinä yönä kuulimme myös kuiskimista "älkää antako minun kuolla, älkää antako minun kuolla." Kaikki hoitajat olivat sinä yönä kalpean pelokkaita eikä kukaan mennyt yksin mihinkään.
Aamun tullessa kuiskiminen oli lakannut. Me yövuoron hoitajat pidimme rukoushetken taukohuoneessa ennen kuin lähdimme kotiin. "
Kun pääseen huoneeseen huomaan että toinen hoitaja on vitivalkoinen, se mies istui noin viisi senttiä sänkynsä yläpuolella ja nauroi. Hänen koko olemuksensa muuttui, hänen silmistään näkyi täydellinen pahuus. Ja kasvoillaan hänellä oli todella pahansuopa hymy. Hän nauroi meille ja sanoi "ettehän te typerykset anna minun kuolla, ettehän?" Sitten hän jatkoi nauruaan. Me taas jäädyimme aloillemme. Onnistuin kurkottamaan kättäni ja painamaan sinistä koodia merkitsevää painiketta. Tämän tehdessäni miehen sydän meni välittömästi rytmihäiriötilaan ja mies rösähti takaisin sängylle.
Aloimme elvyttämään häntä mutta 20-minuutin kuluttua totesimme hänet kuolleeksi. Viisi minuuttia kuolleeksi toteamisen jälkeen hoitotiimin ollessa siivoamassa jälkiä, mies ampaisee suoraan ylös istumaan ja sitten sanoo: "annoitte hänen kuolla, kuinka harmillista." Ja sitten hän alkaa nauramaan. Tämän jälkeen mies rojahtaa takaisin sängylle. Kuulimme vielä kamalan tuskallisen huudon. Sinä yönä osaston kaikki muutkin potilaat olivat kuulleet kyseisen huudon ja puhuivat siitä seuraavana päivänä. Sinä yönä kuulimme myös kuiskimista "älkää antako minun kuolla, älkää antako minun kuolla." Kaikki hoitajat olivat sinä yönä kalpean pelokkaita eikä kukaan mennyt yksin mihinkään.
Aamun tullessa kuiskiminen oli lakannut. Me yövuoron hoitajat pidimme rukoushetken taukohuoneessa ennen kuin lähdimme kotiin. "
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mistäs tämä on käännetty?
Kuulostaa vähän samalta kuin se Venäjällä porattu helvetinreikä mistä kuului uikutusta ja valitusta.
Se oli demoni siksi ei halunnut antaa kuolla jotta voi jatkaa päänsisäistä kiduttamista. Molemmat puhujat oli sama demoni. Kuolema oli vapautus ja siksi demonille harmillista.
Eikö sellainen demoni muka voi mennä helposti jonkun toisen sisään? Livahtaa vaan sairaalan ikkunasta ulos ja sieltä vain sopivaa ja terveempää objektia etsimään.
Kuolema oli uhrille vapautus. Yksi vaihtoehto voisi olla että sairaalan päällikkö on demoni ja hallitsee tapahtumia sairaalassa. Kulkee potilaasta toiseen aiheuttaen ongelmia ja hoitajien täytyy ravata perässä yrittäen auttaa. Sitten ilkkuu hoitajille. Sama idea toimii monessakin työpaikassa. Tai sitten vain yksittäinen demoni aiheuttaen kaaosta siellä sun täällä.
Usein kun joku joutuu hoitokotiin tai vastaavaan systeemiin niin vointi droppaa hetkessä sen jälkeen kun hoitokotiin on kirjauduttu. Mitä ne lääkkeet ovat mitä ylinjohto määrää? Sen jälkeenhän maataan paskat housuissa vuosikausia ja hoitokodit kuppaavat rahaa.
Ne on sellaisia pillereitä joilla turhankin virkeistä vanhuksista pyritään tekemään "helppohoitoisia".
Karmeaa, mutta totta.
Ajattelisin että demonille olisi hauskinta piinata yhtä koko elämä. Menisi muuten liian vaikeaksi.
Mutta kun paikalle tuleekin eksorkisti ja ajaa pois! Mikä ilonpilaaja!
Ei sairaalaan eksorkistia kovin usein taida tulla. Siellä kun on ammattislaiset.
Niin jos tapahtuu luterilaisessa maassa niin eipä katolista pappia saada ehkä ihan heti paikalle.
BÖÖ!!!
Kuka pelkää öljylämmitystä?
Mitenkäs muuten formulakuski voi? Lääkärit varmasti mielellään kuppaa viimeisetkin rahat ja pelailee aikaa.
Kovin erikoinen tarina, jos se on totta?
Ei kai kukaan ole niin lapsellinen että nykyaikana uskoo riivauksiin ja demoneihin.
Kyllä sellaista voi olla.
Surullista jos joku uskoo moiseen.
Miten se on sulta mitenkään pois mihin kukanenkin uskoo?
Multa ei oo mitenkään pois se että sä menet aikanaan Helvettiin, jotenka en koe tarvetta asiaa mitenkään muuttaa sun kohdalla.
Saat vapaasti valita eikä sun siihen tarvi edes uskoa; sinne sä menet joka tapauksessa uskoit tai et.
Onhan noita TV:ssäkin esitetty.
NG:llä Morgan Freemanin ohjelmassakin. Siinä yksi ukko murisi uhkailevasti ja toinen ukko ajoi hänestä paholaista pois.
Minä olen TI eli joukkovainon kohde. Toivon, että vainoajani, stalkkerini, kiduttajani jne joutuvat taivaaseen enkeleitten kanssa harppua soittamaan. Helvetissä niillä olisi turhan rattoisaa, kun samankaltaista seuraa olisi niin paljon.
Minä taas toivon että saisit tarvitsemaasi hoitia ja lääkityksen jotta pääset tuollaisista harhoista eroon ja voit elää onnellisen loppuelämän.
Minusta on surullista että aikuiset uskovat satuihin. Olen pahoillani mutta helvetti ei muutu todeksi vaikka sinä olet niin lapsenmielinen että siihen uskot.
Tiesitkö että helvettiä ei mainita edes raamatussa vaan se on myöhempää keksintöä?
Kristinuskon alkuaikoina oli riitaa mitä pahoille sieluille tapahtuu kuoleman jälkeen, yksi vaihtoehto oli että pahojen sielu raukeaa ja vain katoaa.
Katso miten joudun opettamaan sinua omassa uskonnossasi, surullista.
Kuten sanoin, ei aio muuttaa sun uskoa asiassa; se ei sillä muuksi muutu.
Sinne sä menet.
Olen itsekin hoitajana ollessani kokenut jotain tällaisia (en noin hurjaa kuin aloituksessa), kuullut myös muilta hoitajilta tällaisia kertomuksia. Myös jotain kaunistakin:
Yöhoitajat ihmettelivät kun erään tajuttoman naispotilaan sängyn kello hälytti. He ajattelivat, että joku sekava potilas olisi eksynyt ja painanut hälytintä. He menivät yhdessä huoneeseen, pysähtyivät ovelle, kun jokin valoisa, enkelin kaltainen, istui potilaan vierellä. Sitten enkeli, valossa kohosi ilmaan ja katosi ylös, läpi ikkunan. Kun he menivät potilaan luo, tämä oli kuollut.
Tämä itse enkelinäky oli tapahtunut jo monta vuosikymmentä sitten.
Olipas aloitus taas.
Tuollainen meni läpi vielä joskus 50 luvulla.
Mutta sen jälkeen?
BÖÖÖ!!!
Kuka pelkää öljylämmitystä?