Urpilainen nyt tuli liput liuhuen, ettei kokokansan presidentistä edes kisaile
Sdp:ssä on haistettu, että valitsijayhdistyksen presidenttiehdokkaan Pekka Haaviston (vihr) ratkaisu ottaa etäisyyttä ”punaiseen" tarjoaa iskun paikan Urpilaiselle. Puoluevaltuustolle pitämässään puheessa Urpilainen heittikin piikin Haavistolle.
Haavisto sanoi IS:n haastattelussa kesällä, ettei hän halua leimautua punavihreän blokin ehdokkaaksi, koska hän ”ei ole yhtään punainen”.
– Oikeistolaisten ja keskustaoikeistolaisten miesten rinnalle mahtuu hyvin – ja tarvitaankin – yksi eurooppalaisuuteen ja kansainvälisiin kumppanuuksiin sitoutunut punavihreä nainen. Suomalaisnainen, joka sanoo, että ketään ei jätetä, Urpilainen julisti.
Urpilaiselta kysyttiinkin, kuinka paljon hänessä on punaista.
– Olenhan mä nyt punainen. Olen neljännen polven sosialidemokraatti ja tämän kansanliikkeen entinen puheenjohtaja, Urpilainen vastasi.
Urpilainen lisäsi, että hänen tarinassaan on ollut erilaisia vaiheita ja viittasi runoilija Pentti Saarikoskeen, jonka mukaan elämä on epätasaisesti valoisa.
– Kaikki hetket eivät ole olleet ihan valoisiakaan, mutta usko aatteeseen ei ole koskaan hiipunut.
Urpilaiselle oli selvää, että hän haluaa olla nimenomaan Sdp:n presidenttiehdokas ja hänen toiveensa oli, ettei kansanliikettä perusteta ehdokkuutta varten.
Urpilainen lisäsi olevansa myös punavihreä, mutta ”pääväri on punainen”.
Kyllä varteenotettavien ehdokkaiden pitää tuoda esille, että ovat kokokansan presidentti sitten, ei Urpilaisen lailla vain omaa punaista väriään tunnustava. Tuntuu että Jutta nyt karkasi pois varteenotettavasta ehdokkaasta, vaikka täälläkin punatoverit niin ylistää, toki Li Anderssonista selvä hajurako, joka enemmän sieltä ANTIFA asioilla.
Itse ehdotan Stubbia varteeotettavaksi, ehkä Rehn myös, ja kolmantena mielestäni Aaltola, vaikka vihreä vielä onkin, mutta on kasvun varaa.
EHKÄPÄ JUTTA KINUAA HAAVISTOA LAIHEMMAKSI, VARMAAN SITÄ AJAAKIN LAUSUNNOILLAAN. Tämä äkkiä muuttui sosialisteilla oli Haavisto parasta ennen Jutan ilmestymistä.
Sdp:ssä on haistettu, että valitsijayhdistyksen presidenttiehdokkaan Pekka Haaviston (vihr) ratkaisu ottaa etäisyyttä ”punaiseen" tarjoaa iskun paikan Urpilaiselle. Puoluevaltuustolle pitämässään puheessa Urpilainen heittikin piikin Haavistolle.
Haavisto sanoi IS:n haastattelussa kesällä, ettei hän halua leimautua punavihreän blokin ehdokkaaksi, koska hän ”ei ole yhtään punainen”.
– Oikeistolaisten ja keskustaoikeistolaisten miesten rinnalle mahtuu hyvin – ja tarvitaankin – yksi eurooppalaisuuteen ja kansainvälisiin kumppanuuksiin sitoutunut punavihreä nainen. Suomalaisnainen, joka sanoo, että ketään ei jätetä, Urpilainen julisti.
Urpilaiselta kysyttiinkin, kuinka paljon hänessä on punaista.
– Olenhan mä nyt punainen. Olen neljännen polven sosialidemokraatti ja tämän kansanliikkeen entinen puheenjohtaja, Urpilainen vastasi.
Urpilainen lisäsi, että hänen tarinassaan on ollut erilaisia vaiheita ja viittasi runoilija Pentti Saarikoskeen, jonka mukaan elämä on epätasaisesti valoisa.
– Kaikki hetket eivät ole olleet ihan valoisiakaan, mutta usko aatteeseen ei ole koskaan hiipunut.
Urpilaiselle oli selvää, että hän haluaa olla nimenomaan Sdp:n presidenttiehdokas ja hänen toiveensa oli, ettei kansanliikettä perusteta ehdokkuutta varten.
Urpilainen lisäsi olevansa myös punavihreä, mutta ”pääväri on punainen”.
Kyllä varteenotettavien ehdokkaiden pitää tuoda esille, että ovat kokokansan presidentti sitten, ei Urpilaisen lailla vain omaa punaista väriään tunnustava. Tuntuu että Jutta nyt karkasi pois varteenotettavasta ehdokkaasta, vaikka täälläkin punatoverit niin ylistää, toki Li Anderssonista selvä hajurako, joka enemmän sieltä ANTIFA asioilla.
Itse ehdotan Stubbia varteeotettavaksi, ehkä Rehn myös, ja kolmantena mielestäni Aaltola, vaikka vihreä vielä onkin, mutta on kasvun varaa.
EHKÄPÄ JUTTA KINUAA HAAVISTOA LAIHEMMAKSI, VARMAAN SITÄ AJAAKIN LAUSUNNOILLAAN. Tämä äkkiä muuttui sosialisteilla oli Haavisto parasta ennen Jutan ilmestymistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jutta luulee suuria.