Nämä "edelleen vain kaipaan" aloitukset.. ymmärrän palstan terapeuttisuuden, mutta totta puhuen kiinnostaisi tietää, kuinka moni ikävöijistä täällä on saanut ihan suoraan pakit kohteeltaan. En ole pessimisti, päin vastoin, mutta realismiin on pakko avata silmät. Ainakin siinä määrin, ettei ketään voi pakottaa olemaan tekemisissä. Henkilö, jota kaipasin pitkään, on tovi sitten jo toistamiseen sanonut suoraan "älä ota yhteyttä". Ekalla kerralla luulin, että häntä jännitti tai oli muutoin jossain tunteenpaloon vallassa, koska on niin erikoinen luonne ja poistui yhtäkkiä pyörremyrskymäisesti kiihtyneenä.
Katsoin Escaping Twin Flames Netflixistä ja heräsin mm. sellainen ajatus, että voihan sitä toki kannustaa itseään/toisia vaikka vainoamiseen saakka menevään obsessointiin, mutta siinä tapauksessa sitten vain oikeustoimet odottanevat. Onko myöskään järkeä takertua päänsä sisällä yhteen ihmiseen tai hänen hetkelliseen representaatioonsa? Tai no, johonkin puoleen hänen sielustaan.. Vai onko kaipaus sittenkin miltei henkilökohtainen uskonto, pelastusrengas pimeässä? Mitä mieltä olette?
(Pohdiskelee eräs N vain)
Edelleen vain selittämättömästi kaipaan
7
287
Vastaukset
Niin. Mitäpä se kenellekään kuuluu kuka kaipaa ja ketä. Kaipaavat pitää kuitenkin jättää rauhaan. Aivan sairasta kiusata ihmistä, joka on valmiiksi puoliksi polvillaan. Sitä näkee ja kokee täällä paljon.
Niin kauan kuin kaivatulle ei aiheuta haittaa, niin ei pitäisi toisten kaipaus olla toisilta pois. Annetaan kaikkien kaipaavien elää ja hengittää.- Anonyymi
Joo, en mä ainakaan sitä tarkoittanutkaan.. ei se kuulukaan kellekään. Lähinnä pohdiskeli myös omalta kannaltani, onko siinä mitään järjenhiventäkään tuhlata yhtäkään ajatusta ko. hlöön vai pitäisikö keksiä jokin muu (tunnelmasta riippuen) viipyilevä tai räjähtävä nautinto korvikkeeksi tai turrukkeeksi, kunnes ei enää tarvitse korvata tai turruttaa. Vai pitääkö kaksoisliekkiä/sielunkumppania jahdata kuin hullu, koska ken tietää, miten ja mihin ensi elämässä inkarnoidumme? Mihin orientoitua? Tunteitaanhan toki voi säädellä.
- aloittaja Anonyymi kirjoitti:
Joo, en mä ainakaan sitä tarkoittanutkaan.. ei se kuulukaan kellekään. Lähinnä pohdiskeli myös omalta kannaltani, onko siinä mitään järjenhiventäkään tuhlata yhtäkään ajatusta ko. hlöön vai pitäisikö keksiä jokin muu (tunnelmasta riippuen) viipyilevä tai räjähtävä nautinto korvikkeeksi tai turrukkeeksi, kunnes ei enää tarvitse korvata tai turruttaa. Vai pitääkö kaksoisliekkiä/sielunkumppania jahdata kuin hullu, koska ken tietää, miten ja mihin ensi elämässä inkarnoidumme? Mihin orientoitua? Tunteitaanhan toki voi säädellä.
- aloittajaNiin. Tai sitten vaan antaa niiden tunteiden tulla, olla ja mennä. Antaa niiden puhutella niin kauan kuin on tarvetta. Jos ne hautaa johonkin suohon, niitä yrittää siirtää tai turruttaa, niin kylläpä ne tuppaa tupsahtelemaan esiin jossain tilanteissa.
Jos minulla on oikein "ranteet auki" -fiilis, niin kuuntelen jotain rypemismusiikkia ja itken. Kun on hyvä fiilis, niin tuppaan siirtämään sitä myös eteenpäin muille. Silloin soi iloinen ja melodinen musiikki. Huumorillakin pääsee jo aika pitkälle. Lyö läskiksi vaan ne tunteet siinä tilanteessa, kun on tarpeeksi vellonut ja sen päivän rypemiset on ryvetty.
Niinhän ne ammattipsykologit suosittelee, että täytyisi pitää huolivartteja ja sitten lopettaa rypeminen. Miksipä se ei kävisi myös tunnevarttina. Pistää hirveät itkupotkut päälle tai vaikka riehuu itsekseen ja sitten vaan jatkaa muita puuhia. Tsemppiä sinulle ja mukavaa iltaa! 😊
- Anonyymi
Juuri siksihän kirjoitan _tänne_, koska en tietenkään livenä halua ahdistella ihmistä, joka on kerran torjunut. En kirjoittele tänne maanisesti päivittäin, vaan silloin tällöin, ikävän iskiessä. Tämä ihminen on iskenyt kovempaa kuin kukaan muu, eikä mikään järki ole häntä sydämestä pyyhkinyt. Tämä on paikka mihin voin purkaa tunnetta, koska mihinkään muualle en voi. Olisi epärealistista, että mitään enää koskaan tapahtuisi välillämme, ja hullua ajatella, että juuri hän täällä minua kaipailisi. Joskus kuitenkin saan hetkellisesti vettä myllyyn jostain pienestä eleestä hänen puoleltaan, ja alan haihatella, että mitä jos.. mutta pian taas palaan maan pinnalle tolkun ihmisten pariin.
- Anonyymi
Tää on hyvä palsta purkaa sitä mitä ei voi kohteelleen sanoa 😏 koska jos kertoisin hänelle kaiken mä vaan saisin sen olon pahaksi….ja en halua hänelle ja mulle vaivaantunutta oloa koska joudutaan kuitenkin yhteisen lapsen takia olemaan tekemisissä. Hän on kertonut mulle epätoivoisesta exästään joka yritti häntä takaisin saada ja en halua että hän ajattelee musta samoin…. rakastan sitä naista vielä vuodenkin jälkeen 💔💔
- Anonyymi
Irti päästäminen on prosessi. Se nyt vie oman aikansa kullakin. Joskus saattaa vuosien jälkeen palata miettimään jotakuta, ehkä osa avauksista on tällaisiakin tunteenpurkauksia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 933441
- 1063119
- 542324
- 221892
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201735Olisitpa rakkaimpani
Kaipaan sinua. Ikävä sinun läsnäoloa ja kaikkea sinussa. Päivistä, jolloin nähdään tulee onnellisia päiviä. Sinun seuras61708Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..111680Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein231509Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131411Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin381394