... , ja tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahduttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.
( Matt. 13:22)
Puhuessaan siitä, mikä tukahduttaa sanan, sydämessä itäneen hyvän siemenen, mainitsee Kristus ainoastaan maailman, huolen ja rikkauden viettelyksen. Ei hän mainitse törkeitä syntejä ja rikoksia, viekkautta, varkautta petosta, ym. syynä sielun hukkaan joutumiseen, vaan ainoastaan sanan tukahduttamisen sydämessä.
Tässä voimme siis huomata milloin muutoin luvallinen huolehtiminen maallisista asioista muuttuu kuoleman syyksi.
Vilpitön kristitty tuntee surukseen, ettei hän ole vapaa maallisista huolista. Silloin kysyy hän: Onko minulla elämä Jumalassa? Jokohan nämä maalliset ovat minulle kuolemaksi? Huomaa silloin Kristuksen vastaus: Silloin se on sinulle kuolemaksi, kun se tukahduttaa sanan sinun sydämestäsi Mutta milloin ja miten tämä tapahtuu? Koska hyvä siemen on Jumalan sana, niin ensin huomaamme mitä hedelmää Jumalan sana sydämessä tekee.
Sanaa on kahta lajia: laki ja evankeliumi. Sen vaikutus sydämessä on myös kahdenlainen. Lain työtä on herännyt ja särkynyt sydän, joka tuntee syntinsä ja tuntee sen niin, että se tekee koko maailman ahtaaksi, pakottaa ja ajaa häntä etsimään pelastusta ja rauhaa Kristuksessa.
Uskon herättyä me jokapäiväisen parannuksen harjoituksessa emme voi elää maailman mukaan iloisina ja vapaina synnissä, emme voi kulkea tuulien mukaan, vaan olemme Hengen ohjauksen, nuhteen ja ristiinnaulitsemisen alaisia.
Aina vain tunnemme vielä syntimme siinä määrässä, että meidän on sangen työlästä uskoa ja Kristus ja hänen evankeliuminsa ovat meille välttämättömät ja suloiset. Tämä on sekä lain että evankeliumin työtä.
Yksinomaan evankeliumin vaikutusta on se, että särjetty sydän saa rauhan Kristuksessa, saa evankeliumista elämän, lohdutuksen ja ilon. Saa siitä uuden rakkauden, joka puhkeaa iloiseen, yksinkertaiseen tunnustukseen ja rakkauden palvelukseen. Siis, parannuksen teko, usko. ja pyhitys ovat sanan vaikutusta sydämessä.
Meidän on nyt helppo käsittää, että tämän maailman huoli, rikkauden viettelys ja elämä hekuma tukahduttavat hyvän siemenen. Tämä tapahtuu siten, että saat niin paljon ajateltavaa, joko köyhyyden murheita, tahi voiton ja rikkauden tyydytystä ja nämä niin täyttävät ja voittavat sydämesi, että huoli Jumalan armon ja ystävyyden omistamisesta jää syrjäiseksi.
Silloin ei Jumalan sana saa vaikuttavaa voimaa sydämessäsi. Synti ei silloin vaivaa eikä masenna sinua, tuskin sitä huomaatkaan, sillä on ainoastaan höyhenen keveys. Sinulla on muita huolia ja iloja. Sinulla ei ole aikaa syventyä mihinkään hengelliseen huoleen. Maallinen onnesi on rauhasi pehmeä, untuvainen päänalunen.
Siksi olet kristillisyydessäsi aina rohkea ja vahva, et enää murru ja tule kurjaksi, vaivaiseksi syntiseksi. Et ole milläsikään synneistä, jotka ennen huolestuttivat sinua ja jotka todella ovat syntejä. Ei niiden harjoittaminen enää masenna sinua, päinvastoin, alat niitä suosia ja puolustella. Siis on lain työ tukahdutettu, sinun sydämesi ja omatuntosi on nukutettu ja paadutettu.
Mutta kun laki näin on menettänyt voimansa sinussa, synti kun ei enää masenna ja huolestuta sinua, - mitä on siis usko, Kristus ja evankeliumi sinulle? Ei muuta kuin päähän päntätty ulkoläksy jonka hyvin osaat mutta joka ei mitään sinussa vaikuta.
Sillä siellä, missä laki ei muserra ja kuoleta, ei siellä evankeliumikaan voi elämää ja voimaa antaa. Itseäsi katsellessasi et muserru ja tule heikoksi, etkä liioin oikein iloiseksi ja väkeväksi Herrassa.
Ja jos et kuitenkaan tunnusta tilasi olevan arveluttavan, vaan vielä evankeliumista kerskailet, niin silloin joudut ulkokultaisuuden valtaan, joka lopullisesti paaduttaa sinut ja tekee lopun viimeisestäkin armotyön kipinästä.
Sellaiset sydämet muistuttavat noita sileitä, liukkaita ja kovia rantakiviä, joita meren aallot ja hiekka hiovat. Kun pauhaavat maailman murheet toiselta puolen ja toiselta puolen ulkokultainen sanaan turvautuminen sydämen oikein silittävät ja hiovat, niin se on viimein niin kova ja liukas, ettei siihen enää mikään pysty.
Ja kuitenkin oli tämä sydän kerran avonainen armon hengelle, se tunsi syvästi syntinsä, mutta armon Kristuksessa ylenpalttisesti. Ja kuitenkin ovat maailman ohdakkeet tukahduttaneet tämän taivaan siemenen.
( C.O.Rosenius 1816 - 1868)
s-seutulainen
( Matt. 13:22)
Puhuessaan siitä, mikä tukahduttaa sanan, sydämessä itäneen hyvän siemenen, mainitsee Kristus ainoastaan maailman, huolen ja rikkauden viettelyksen. Ei hän mainitse törkeitä syntejä ja rikoksia, viekkautta, varkautta petosta, ym. syynä sielun hukkaan joutumiseen, vaan ainoastaan sanan tukahduttamisen sydämessä.
Tässä voimme siis huomata milloin muutoin luvallinen huolehtiminen maallisista asioista muuttuu kuoleman syyksi.
Vilpitön kristitty tuntee surukseen, ettei hän ole vapaa maallisista huolista. Silloin kysyy hän: Onko minulla elämä Jumalassa? Jokohan nämä maalliset ovat minulle kuolemaksi? Huomaa silloin Kristuksen vastaus: Silloin se on sinulle kuolemaksi, kun se tukahduttaa sanan sinun sydämestäsi Mutta milloin ja miten tämä tapahtuu? Koska hyvä siemen on Jumalan sana, niin ensin huomaamme mitä hedelmää Jumalan sana sydämessä tekee.
Sanaa on kahta lajia: laki ja evankeliumi. Sen vaikutus sydämessä on myös kahdenlainen. Lain työtä on herännyt ja särkynyt sydän, joka tuntee syntinsä ja tuntee sen niin, että se tekee koko maailman ahtaaksi, pakottaa ja ajaa häntä etsimään pelastusta ja rauhaa Kristuksessa.
Uskon herättyä me jokapäiväisen parannuksen harjoituksessa emme voi elää maailman mukaan iloisina ja vapaina synnissä, emme voi kulkea tuulien mukaan, vaan olemme Hengen ohjauksen, nuhteen ja ristiinnaulitsemisen alaisia.
Aina vain tunnemme vielä syntimme siinä määrässä, että meidän on sangen työlästä uskoa ja Kristus ja hänen evankeliuminsa ovat meille välttämättömät ja suloiset. Tämä on sekä lain että evankeliumin työtä.
Yksinomaan evankeliumin vaikutusta on se, että särjetty sydän saa rauhan Kristuksessa, saa evankeliumista elämän, lohdutuksen ja ilon. Saa siitä uuden rakkauden, joka puhkeaa iloiseen, yksinkertaiseen tunnustukseen ja rakkauden palvelukseen. Siis, parannuksen teko, usko. ja pyhitys ovat sanan vaikutusta sydämessä.
Meidän on nyt helppo käsittää, että tämän maailman huoli, rikkauden viettelys ja elämä hekuma tukahduttavat hyvän siemenen. Tämä tapahtuu siten, että saat niin paljon ajateltavaa, joko köyhyyden murheita, tahi voiton ja rikkauden tyydytystä ja nämä niin täyttävät ja voittavat sydämesi, että huoli Jumalan armon ja ystävyyden omistamisesta jää syrjäiseksi.
Silloin ei Jumalan sana saa vaikuttavaa voimaa sydämessäsi. Synti ei silloin vaivaa eikä masenna sinua, tuskin sitä huomaatkaan, sillä on ainoastaan höyhenen keveys. Sinulla on muita huolia ja iloja. Sinulla ei ole aikaa syventyä mihinkään hengelliseen huoleen. Maallinen onnesi on rauhasi pehmeä, untuvainen päänalunen.
Siksi olet kristillisyydessäsi aina rohkea ja vahva, et enää murru ja tule kurjaksi, vaivaiseksi syntiseksi. Et ole milläsikään synneistä, jotka ennen huolestuttivat sinua ja jotka todella ovat syntejä. Ei niiden harjoittaminen enää masenna sinua, päinvastoin, alat niitä suosia ja puolustella. Siis on lain työ tukahdutettu, sinun sydämesi ja omatuntosi on nukutettu ja paadutettu.
Mutta kun laki näin on menettänyt voimansa sinussa, synti kun ei enää masenna ja huolestuta sinua, - mitä on siis usko, Kristus ja evankeliumi sinulle? Ei muuta kuin päähän päntätty ulkoläksy jonka hyvin osaat mutta joka ei mitään sinussa vaikuta.
Sillä siellä, missä laki ei muserra ja kuoleta, ei siellä evankeliumikaan voi elämää ja voimaa antaa. Itseäsi katsellessasi et muserru ja tule heikoksi, etkä liioin oikein iloiseksi ja väkeväksi Herrassa.
Ja jos et kuitenkaan tunnusta tilasi olevan arveluttavan, vaan vielä evankeliumista kerskailet, niin silloin joudut ulkokultaisuuden valtaan, joka lopullisesti paaduttaa sinut ja tekee lopun viimeisestäkin armotyön kipinästä.
Sellaiset sydämet muistuttavat noita sileitä, liukkaita ja kovia rantakiviä, joita meren aallot ja hiekka hiovat. Kun pauhaavat maailman murheet toiselta puolen ja toiselta puolen ulkokultainen sanaan turvautuminen sydämen oikein silittävät ja hiovat, niin se on viimein niin kova ja liukas, ettei siihen enää mikään pysty.
Ja kuitenkin oli tämä sydän kerran avonainen armon hengelle, se tunsi syvästi syntinsä, mutta armon Kristuksessa ylenpalttisesti. Ja kuitenkin ovat maailman ohdakkeet tukahduttaneet tämän taivaan siemenen.
( C.O.Rosenius 1816 - 1868)
s-seutulainen
Vastaukset 21
Vanhimmat
Taas vain tätä lutherilaista huttua !
Puurot ja vellit sekaisin, kuten tapana onkin.
Kyllä tämä Roseniuksen teksti on - tai sen ainakin tulisi olla - herättelevää niin sinulle kuin minullekin. Itse asiassa jokaiselle itseään uskovana pitävälle, olipa sitten luterilainen, helluntailainen tahi mihin hyvänsä kristilliseen tunnustuskuntaan kuuluva.
s-seutulainen
Siinä on perusvirheitä, joita sinä et ikävä kyllä näe !
Lutherilainen oppi tulee läpi ja se taas on eksytystä.
Ja kun lutherilaiselta pohjalta lähdetään, niin kun perusta on jo väärä, ei rakennuksestakaan voi millään tulla suora.
Mutta tämä perus asia sinulta on yhä vain kateissa ja siksi sinä yhä uudestaan ja uudestaan tuot näitä lutherilaisten oppeja tänne !
Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
( Gal. 3:28)
Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
( Room. 10:12)
Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.
( Kol. 3:11)
s-seutulainen
Eivätkö kaikki ne, jotka ovat kuulleet Jumalan kutsua ja ovat Hänen vetäminään saaneet tulla Jeesuksen Kristuksen tykö, ja ovat saaneet Jumalan armosta ottaa hänet vastaan syntiensä sovittajana ja lunastajanaan, Herranaan ja Vapahtajanaan, ole saaneet tulla Jumalan lapsiksi!?
Herra Jeesus itse sanoo, ettei kukaan voi tulla hänen tykönsä, ellei Isä, joka on hänet ( Jeesuksen Kristuksen) lähettänyt, häntä ( kyseistä ihmistä) vedä.
11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
( Joh. 1)
Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
( Joh. 6:44)
s-seutulainen
Nyt on kyse siitä, että kuka sopii opettajaksi ja kuka taas ei ?
Ja aivan samoin jo lähtökohta, eli kuka oikeasti on Jumalan lapsi ja kuka taas ei sitä ole ?
Sinä kelpuutat sokeuttasi Roseniuksen, ja vaikuttaa siltä, että jopa Opettajaksi, siis Jeesuksen rinnalle tai jopa yläpuolelle !
Tämä on sinun perus ongelmasi ollut kaiken aikaa ja yhä tulee näköjään olemaan.
Olet muiden oppien / kirjoitusten / Raamatun tulkintojen varassa, sen todistavat nämä sinun loputtomasti jatkuvat Rosenius lainaukset !
Jumalan lapsen tulisi kiinnittyä Herraan, eikä ihmiseen / ihmisiin.
Kuten viinipuu vertaus kertoo, jos sen ymmärtää:
1 "Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.
2 Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
3 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.
4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.
Siis hedelmän kantaminen !
Viinin kohdalla on niin, että vain se oksa(uskova), joka on suoraan rungossa(Kristuksessa) kiinni tuottaa hedelmää.
Oksa, joka ei ole kiinni itse rungossa(Kristuksessa), vaan toisessa oksassa(toinen ihminen/ ihmiset), ei tuota hedelmää.
Jokaisen uskovan tulisi siis saada opetus suoraan Herralta, eikä välikäden kautta toiselta / toisilta ihmisiltä.
Siten vain voi uskova itse tuottaa hedelmää, kun saa opetuksen itselleen suoraan Herralta !
Aina kun tukeudutaan toiseen oksaan / ihmiseen, on vaarana se, mistä olen edellä kirjoittanut, että saadaan väärääkin, eikä kaikki ole puhdasta, kuten Herralta suoraan saatu opetus !
Eli ei tule olla enää ns. imeväinen, joka saa ravintonsa toiselta.
Uskovan tulee saada se Hengellinen ravintonsa Herralta, Pyhän Hengen avaaman Sanan kautta ja avulla.
Silloin sitä ravintoa / niitä eväitä voi jakaa muillekin, eli se on osaltaan sitä hedelmän tuottamista.
Eli s-seutulainen, missä on sinun oma hedelmäsi ?
Miksi olet kaiken aikaa vain muiden eväillä ?
En minä Carl-Olof Roseniukseen turvaa enkä Paavaliinkaan.
Kyllä minä uskallan uskoa ja luottaa, että Jumalan armosta saan turvata yksin Jeesukseen Kristukseen ja hänen nimeään avukseni huutaa.
s-seutulainen
Miksi siis sinä itse et tuota Hengen ravintoa muillekin ?
Miksi vain lainaat toisten eväitä ?
"Ei mikään teko voi ansaita eikä mikään synti estää Jumalan armoa. Nyt jää jäljelle vain se, että syntinen tulee Isän luo, joka on jo sovitettu, ja ottaa uskon kautta vastaan sen, mitä Kristus on tehnyt. Mutta Isän luo emme koskaan tule ennen kuin laki on saanut tehdä suuriluuloisesta, omavanhurskaasta ja ylpeästä syntisestä neuvottoman."
-
"Yksityisen ihmisen ei nyt tarvitse muuta kuin tulla ja ottaa vastaan kaikki tämä, mikä hänelle kuuluu. Hän saa ilmaiseksi pukeutua parhaisiin vaatteisiin ja uskoa halki elämänsä anteeksi kaiken synnin, mikä hänessä vielä on jäljellä. Syntiä ei koskaan enää lueta hänen syykseen eikä laki koskaan enää tuomitse häntä kadotukseen."
-
" Jumala ei koskaan enää vihastu häneen vaan rakastaa häntä iankaikkisella ja muuttumattomalla rakkaudella ja sulkee hänet syliinsä lapsenaan ja perillisenään, niin kauan kuin hän uskoen pysyy Kristuksessa eli siis niin kauan kuin hän synnin vuoksi yhä uudelleen palaa Kristuksen luo eikä tule toimeen ilman hänen armoaan"
( C.O.Rosenius)
-
P. S. Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina ( Luuk. 14:17)
s-seutulainen
Tuossa on pahoja valheita !
Nuo lainaukset viittaavat oppiin: " Kerran pelastunut - aina pelastunut" !
Joka on selvästi Raamatun terveen opetuksen vastainen !
Voi tuota sinun sokeuttasi s-seutulainen !
Noin käy juurikin silloin, kun ihminen sokeasti vain ottaa vastaan toiselta ihmiseltä oppeja, kykenemättä itse niitä edes Raamatulla arvioimaan !
Tämä oli ja on nyt siis oikein malliesimerkki siitä, mistä jo edellä kirjoitin !
Joten kiitos s-seutulainen, kun vahvistit itse minun sanani tosiksi !
Huom!
>>Jumala ei koskaan enää vihastu häneen vaan rakastaa häntä iankaikkisella ja muuttumattomalla rakkaudella ja sulkee hänet syliinsä lapsenaan ja perillisenään, niin kauan kuin hän uskoen pysyy Kristuksessa eli siis niin kauan kuin hän synnin vuoksi yhä uudelleen palaa Kristuksen luo eikä tule toimeen ilman hänen armoaan>> ( Rosenius)
¦¦¦¦
s-seutulainen
Huom !
"Yksityisen ihmisen ei nyt tarvitse muuta kuin tulla ja ottaa vastaan kaikki tämä, mikä hänelle kuuluu. Hän saa ilmaiseksi pukeutua parhaisiin vaatteisiin ja uskoa halki elämänsä anteeksi kaiken synnin, mikä hänessä vielä on jäljellä. Syntiä ei koskaan enää lueta hänen syykseen eikä laki koskaan enää tuomitse häntä kadotukseen."
Ei Rosenius julistanut "Kerran pelastettu aina pelastettu" oppia.
Noista siteeraamistani kohdista, jos niin asian haluaa nähdä, voi tietysti semmoiseen käsitykseen tulla.
Ymmärtääkseni en ole missään viesteissäni niiden vuosien kuluessa, kun täällä olen viestejä postaillut, antanut ymmärtää, että itse allekirjoittaisin kyseisen opin.
Sanoisin, että mieluummin päin vastoin.
s-seutulainen
Vaikka sinä itse et allekirjoita tuota oppia, niin se ei ole nyt se asian ydin !
Asian ydin on se, että lainauksiesi sanoma on juurikin se !
Se sitten on toinen asia, että miten Rosenius oikeasti uskoi.
Joten ei pitäisi lainailla toisten sanoja ja niiden osia ja siten mahdollisesti vaikka sitten tahattomasti levittää harhaoppeja.
Jos sinun on pakko vain lainailla muiden sanoja, niin silloin sinulla on vastuu siitä, että mitä lainailet !!!
Nyt et tunnu tajuavan omaa vastuutasi, tai sinä et siitä vain välitä ?
Kumpi vaihtoehto on oikea ?
Ja s-seutulainen, otan ääri esimerkin siitä, miten voi käydä, kun lainailee kirjoituksia pätkittäin ja koko sanoma vääristyy.
Kyse on tästä kirjoittajasta, joka väittää Paavalia eksyttäjäksi ja vaikka miksi !
Hänhän sentään lainaa Sanaa siihen, mutta pätkien sitä hän vääristää ihan kaiken päälaelleen !
Tajuatko ?
Antaapa taas olla tällä erää.
Minun osaltani.
s-seutulainen
😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍
🍑 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18127943z
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Se on väärin että ei laki saa aikaan parannusta.
Se saa aikaan sen että alkaa muita herjaamaan ja syyttämään lain rikkomisesta ja laittomuuden tekijöiksi.
Se tekee ihmisestä aivan kammottavan otuksen.
Ottete kyllä perkeleestä kun pelkääte maan matoset!
Sen tekee kirkkojen uskonto mitä ei ole oikeasti muualla mailman kaikkeudessa.
Kirkon pelon keksi ihmiset,hallitakseen.
Kristus on totta mutta hän ei kirjoittanut Raamattua vaan ihmiset monen vuosi kymmenten aikana,omien mielipiteiden miettiessä.
On ihmeellistä,että te pelkäätte?
Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden..!
Mutta hänen sanoma oli Rakkaus !
Usko Rakkauteen ja tee hyvää kanssa kulkijoille.
Tiedän,että jäätte jumimiin tänne maan inkarnatioon kiertämään niin pitkään,kunnes ymmärätte mitä on Rakkaus ja se kokemus,ihmisiin,eläimiin kaikkiin luotuihin ! Ja tästä olen varma,että meidän /teidän on koettava elämän suunnat.
Sekä tekee omituisen höpöttäjän.
Raamattu on otettava vakavasti, sillä se on Jumalan sanaa ja siitä todistus tässä. https://salatturaamattu.fi/kirje-jonka-ivan-panin-kirjoitti-new-york-sun-lehdelle/