Paavo Värysen mukaan ratkaiseva käänne Kepun linjassa tapahtui Kepun puoluekokokouksessa Lahdessa vuonna 2010. En itse miellä muutoksen ajankohtaa tuohon päivämäärään enkä tunne, millä perusteella Väyrynen sijoittaa muutoksen tuohon päivään. Sen sijaan Värysen näkemys puolueen sisällä vellonneesta liberaalista ja globalistisesta linjasta vs. alkiolaisesta kansallisesta linjasta on oikea. Se vaan alkoi paljon ennen vuoden 2010 puoluekokousta.
Jos päivämäärää haetaan, ratkaisevaa oli tieto ja varmistuminen siitä, että NL hajoaa. Siitä alkoi Kepun sisäinen myllerrys, vaikka liberalismin merkkejä oli nähtävissä jo 1980-luvulla. Kepu jakautui pahasti EU-kysymyksessä ja oikeastaan oli ihme, ettei puolue silloin hajonnut. Suomi liittyi samalla länsimaiseen liberalismiin ja näki globalisaation hyödyt kansalaisten hyvinvoinnille. Väyrysen linja hävisi silloin Ahon ja häntä liberaalimpien linjalle.
Liberaali linja ei ole kuitenkaan ollut selkeä ja yksinään vallitseva Kepussa. Siihen on sekoittunut kummallisella tavalla kansallisten erityispiirteiden vaalimista. Tosin siinä on taidettu epäonnistua surkeasti. Siis niiden kepulaisten mielestä, joiden mukaan kansallisia etuja olisi pitänyt vaalia paremmin. Tyytymättömät ovat siirtyneet Kepun sisarpuolueen persujen kannattajiksi. Väyrysen politiikka on monessa kohdin lähempänä persuja kuin Kepua. Silti Väyrynen ei ole liittynyt persuihin, mikä ehkä olisi ollut luontevaa.
Kepulaisuuden linja on erittäin sekava. Se on lähinnä linjattomuutta. Ennen varsin selkeälinjaisesta puolueesta on tullut sellainen poliittinen mössö, josta ei ota itse pirukaan oikein selvää. Se kertoo ehkä siitä, että liberalismin ja alkiolaisuuden yhdistäminen on ollut mission impossible.
Jos päivämäärää haetaan, ratkaisevaa oli tieto ja varmistuminen siitä, että NL hajoaa. Siitä alkoi Kepun sisäinen myllerrys, vaikka liberalismin merkkejä oli nähtävissä jo 1980-luvulla. Kepu jakautui pahasti EU-kysymyksessä ja oikeastaan oli ihme, ettei puolue silloin hajonnut. Suomi liittyi samalla länsimaiseen liberalismiin ja näki globalisaation hyödyt kansalaisten hyvinvoinnille. Väyrysen linja hävisi silloin Ahon ja häntä liberaalimpien linjalle.
Liberaali linja ei ole kuitenkaan ollut selkeä ja yksinään vallitseva Kepussa. Siihen on sekoittunut kummallisella tavalla kansallisten erityispiirteiden vaalimista. Tosin siinä on taidettu epäonnistua surkeasti. Siis niiden kepulaisten mielestä, joiden mukaan kansallisia etuja olisi pitänyt vaalia paremmin. Tyytymättömät ovat siirtyneet Kepun sisarpuolueen persujen kannattajiksi. Väyrysen politiikka on monessa kohdin lähempänä persuja kuin Kepua. Silti Väyrynen ei ole liittynyt persuihin, mikä ehkä olisi ollut luontevaa.
Kepulaisuuden linja on erittäin sekava. Se on lähinnä linjattomuutta. Ennen varsin selkeälinjaisesta puolueesta on tullut sellainen poliittinen mössö, josta ei ota itse pirukaan oikein selvää. Se kertoo ehkä siitä, että liberalismin ja alkiolaisuuden yhdistäminen on ollut mission impossible.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No niin, taas unohtui kirjautuminen. Eli avauksen kirjoittajaksi tunnustautuu MPP.
Ei sinulla ressukalla parempaa tekemistä talvisena päivänä ole kuin kirjoittaa paskaa kepusta?
Mitä dorga tarkoitat, avaus on harvinaisen fiksua analyysiä keskustasta.
Mitä on "länsimainen liberalismi" Kapi? Minä ainakin olen suomalainen. HO HOO, HO HOO!
Kaiken huippuna tässä sopassa on se, että puolue väkisin halusi Rinteen hallitukseen. Jatkona sille tuli Marinin täysin tohelo hallitus. Sipilän tiukat talousopit heitettiin romukoppaan ja mentiin vihervasemmistoan takuumieheksi. Kukaan ei enää tunnistanut mikä on puolueen sanoma. Liekö sitä ollutkaan. Nyt muutoksen tuulet ovat niin voimakkaat, että puolue ei enää pysy mukana. Näivettyy näivettymistään ennen kuin saadaan kunnon johtaja.
Anneli ulos.
Ei auta, on jo liian myöhäistä...
Keskustan linjasta on hyvä keskustella, mutta ilman epäselviä termejä.
Esimerkiksi liberalismi on siihen keskusteluun liian laaja kansainvälinen termi, jolla on useita alatermejä, kuten sosiaaliliberalismi, talousliberalismi, markkinaliberalismi ja arvoliberalismi. Suomen puolueista tuskin yksikään on omaksunut koko liberalismin kentän itselleen ja toisaalta on hyväksymättä käsitteen sisällön ainakin joiltakin osin.
Alkiolaisuus on taas melko sisällyksetön käsite. Vaikka kepussa arvostetaankin Santeri Alkiota puolueen aatteellisena isänä, ei hän kuitenkaan jälkipolville oppikirjaa luonut, vaan oli pitkälti omassa ajassaan kiinni ollut käytännön poliitikko. Jos näiltä alkiolaisuutta iskulauseena käyttäviltä kysyttäisiin, mitä se alkiolaisuus on, selkeää vastausta ei heiltäkään kuultaisi.
Alkiolaisuuden kytkeminen EU-vastaisuuteen on erityisen väärin. Vuonna 1920 hän kirjoitti: ”Kansojen liiton heimolaisajatuksena tulisi Euroopan niin ikään kiireesti ottaa harkitakseen kysymystä Euroopan Yhdysvalloista. On ilmeistä, että oman rauhansa vuoksi Euroopan täytyy ruveta johtamaan politiikkaansa siihen, että valtojen väliltä katoaa tarve pitää yllä sotajoukkoja, tullirajoja ja eriarvoista rahaa.” Alkio itse kertoi saaneensa vaikutteita muun muassa Mahatma Gandhin politiikasta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Santeri_Alkio