Pystykö pelirippuvainen ikinä oppiman pelaman hallitusti?

Kysymys on omituinen. Peliriippuvaiselle peli on pahe, joka suistaa elämän raiteiltaan. Jos tilanne on niin paha että peleistä pitää vierottaa itsensä ja jos siinä onnistuu, minkä ihmeen takia pelien pariin pitäisi palata kokeilemaan jääkö koukkuun uudestaan? Eiköhän jokaiselle peliriippuvaiselle ole tullut ihan selväksi mikä hinta rahapeliharrastuksesta on maksettava.

Pelaamaan hallitusti voi ajatella kahdella merkityksellä ajankäytöllä ja pelatattavalla rahamäärällä.
Käyttääkö pelaamiseen aikaa, että rahapelien parissa on joka päivä vai kerran viikossa.
Rahallisesti, hallitseeko rahankäytön peleissä, jos häviää, niin laittaako vielä enemmän rahaa saadakseen häviöt takaisin ja päälle vielä voittoa.
Pelaako muutamalla kymmnellä sentillä, muutamalla eurolla vai kymmenillä/sadoilla euroilla.
Tosiasia on, että rahapeleissä häviää rahansa, jos pelaajat voittaisivat, niin peliyhtilt olisivat aikoja sitten menneet konkurssiin.

Rahapelejä olen pelanut, tosin vain muutamien kymmenen senttien panoksella.
Pelikassa on ollut 20 euroa ja siinä pysynyt jo yli 2 vuoden ajan.
1-2 kertaa viikossa olen pelanut, joskus pelasin joka päivä ja välillä oli usean kuukauden taukoja, etten pelanut.
Mikään pakko ei ole päästä rahapelejä pelaamaan, eikä haittaisi, vaikka rahapelit lopetettaisiin kokonaan.