Kertokaa nyt

Herra antoi sana sulle raks mirka!!!

Luukas 11
2 Niin hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; (tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;)
3 anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme;

Ei mirka voi.

Ja kun joku "hyvinkoulutettu" sitten uskookin, ei hän sitä retostele julkisesti vaan se näkyykin sydämen uskona, nöyryytenä, hiljaisuutena, kanssakkulkemisena ja ymmärtäväisyytenä. Elämä jatkuu, tieteen tekeminen jatkuu ja usko sulautuu elämään. Jaa onhan professoreista ainakin Eskolan Ana kirjoittanut uskostaan.

Jos livenäkin tuollaisella asenteella kyselisit asioita, niin luuletko kenenkään vastaavan?

Miten odotat kenenkään vastaavan täällä? Jos sitten kuvittelet todistavasi ettei vastauksia ole kun sinulle ei vastata, niin voit elää kyllä niissä kuvitelmissasi halutessasi mutta ymmärräthän ettei se ketään vakuuta. Tyhmemkikin näkee vastausten puutteen olevan henkilökohtainen ongelmasi.

Niin..joo...mitä tätä maailmaa katselee, niin en usko uskon voittavan. Häviäjien puolella tässä ollaan.

Ehkä Jumala teki ihmiskunnalla kokeen, ehkä tämä oli jonkinlainen tutkintovankeus, tai koeaika, tai ehdonalailinen.

Maailman ja oman olemassaolonsa voi rationalisoida kyllä, pilkkoa pieniin osiin ja analysoida tieteellisin termein, ja niin suurin osa ihmisistä taitaa tehdä. Suurimmalle osalle merkitsee työpaikan löytäminen, koulutus, perheen perustaminen; nämä mitä Jeesus nimitti "elatuksen murheet" kaikkea kaikessa.

Mun on vaikea uskoa että ENEMMISTÖLÄISYYS selittäisi mitään; että jos olet enemmistön puolella se merkitsisi että olet automaattisesti oikeassa. Silloin tullaan "miljoonan kärpäsen" ongelmaan.

Tutkijat on menestynyttä porukkaa, miksi heillä olisi tarve etsiä uskonnollisia selityksiä? Uskonto antaa lohtua/kompensaatiota kait enemmänkin kurjille, ja ongelmaisille; kelkasta tipahtaneille.

Itse Jumalan sana vastaa kysymykseen parhaiten.
2Tes 3:12 ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä;sillä usko ei ole joka miehen.

Matt22:14 Sillä monet ovat kutsutut,mutta harvat valitut.

Ilm17:14 He sotivat Karitsaa vastaan,mutta Karitsa on voittava heidät,sillä hän on herrain Herra ja Kuningasten kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voitavat hänen kanssaan.

Eikös uskovat ole joka paikassa ja millä tahansa mittarilla mitattuna vähemmistönä, oli kysymys koulutetuista taikka vähemmän koulutetuista ihmisistä.

Uskonto on vähä-älyisten harrastus, siinä ei paljon aivoja tarvitse. Muuhun he eivät edes kykene. Tämä on totuus.

Mututuntumalta suurin osa luonnonuskovaisista (wiccat, suomenjuuriset pakanat, asatru-uskoiset jne.) on akateemisesti koulutettuja.

Ettei vain nyt kristiuskoisuus tarkoittaisi suomenkielessä kaikkea uskovaisuutta?

Kysymys on yhteiskuntatieteiden kannalta tietysti kiinnostava.

Toisaalta, jos on Jumala, hän olisi, vaikkei kukaan hänen uskoisi.

Kirjoitin joskus seuraavan iltasadun teille ja mielestäni siinä on vastaus tähänkin.

"Teisti ja ateisti ovat kuin kaksi ihmistä, jotka lähtivät matkalle ja saapuivat risteykseen.
Risteyksessä teisti uskoi, että kyltti ei valehtele vaan se osoittaa suoran tien ja päätti lähteä sille.
Ateisti ei sen sijaan luottanut viittaan, koska se oli vanha ja epäili, että se ei enää ole voimassa. Ateisti päätti siten siis lähteä toista polkua. Siinä polussa ei sinänsä ole mitään vikaa, sekin johtaisi samaan pisteeseen, mutta olisi paljon vaikeampi. Ateistin reitti kulki vaikeiden maastojen kautta ja kun hän oli kulkenut pitkän matkaa ja saavuttanut paljon pysähtyi hän ihailemaan sitä kulkemaansa matkaa ja oli innoissaan nähdessään mitä kaikkea oli saavuttanut ja siinä hän tyytyväisenä sitten oli. Ajan kuluessa paikalle saapui toisia ateisteja joiden kanssa tyytyväisenä kehuskeli omasta saavutuksestaan. Eräänä päivänä tuli kuitenkin menosuunnasta takaisin päin ateisteja, jotka olivat pidemmällä käyneet ja he kertoivat, lähtekää vain takaisin ei määränpäätä ole, kuljimme todella kauas, eikä siltikään perille päästy. Päähenkilö ateistimme ajatteli kuitenkin, että no käydään nyt vähän pidemmällä ja lähti jatkamaan matkaa. Matkalla hän kuitenkin alkoi ajatella, olenkohan vain kuvitellut itselleni tämän polun. Sitten hän ajatteli, ei tämä on vain alue, joka laajenee koko ajan ja alkoi tutkimaan kaikkea, mitä polun varrelta löytyi. Samalla hän mietti, että mitäköhan teistille kuuluu, se on varmaan vieläkin siinä uskossa, että polku johtaa jonnekkin. Ja sillä aikaa kun ateisti kehitteli hienoja teorioita, teisti oli jo perillä, koska uskoi. Ateistikin voisi löytää perille jos jaksaisi tai haluaisi jatkaa matkaa, mutta kulkeminen on hidasta ja on helppo jäädä ihailemaan omia saavutuksia.
Ja voisihan ateisti koska tahansa palata helposti sen risteyksen ja kyltin luo ja valita sen toisen reitin, mutta voisiko siihen enää uskoa, ainakaan kun on nähnyt miten pitkä ja monimutkinen toinen reitti on ja kun on saavuttanut niin paljon.

Ja kuten satu osoittaa ateistit saattavat olla "kehittyneempiä", mutta he eivät ole kuitenkaan perillä."

Sadusta voi ehkä nähdä myös sen, ettei uskova tarvitse huippukoulutusta/tutkimista, kun taas ateistilla ei ole muuta, mihin tukeutua.

Siihen satu ei vastaa, miksi joku ei usko alunperin.
Miksi toinen ei usko? Itse sanoisin, että se johtuu siitä, että on asioita, jotka houkuttelevat olemaan uskomatta, esim. ihminen ei halua luopua ylpeydestä, jolloin hän mielummin on uskomatta. En usko, että uskomattomuus "risteyksessä" johtuisi tiedosta, vaan ihminen tekee uskon ratkaisun muista syistä.

olet vähä-älyinen ja huonotapainen.
Tyhmyys on geeneissä.
Ei sinusta saa tekemälläkään hyvin koulutettua, korkeintaan hyväksi käytetyn.
Luepa sieltä unikirjastasi, miksi uskovaisuus on katoavaista. Siellähän selvin sanoin kirjoitetaan
luopumuksesta ja sitä aikaa eletään nyt.
Selitäpä nuo kommenttisi sitten Jumalan edessä.