Tässä nyt olen lueskellut monia viestejä, ja olen huomannut, että monet kristityt ja muiden uskontojen edustajat jotenkin luulevat, että ateistien mielessä on jokin täyttämistä vaativa aukko, että meidän elämämme on jotenkin tyhjää. Onko näin? Minusta ei ainakaan. En ajattele uskoa tai sen puutetta kuin todella harvoin, mitä nyt näillä keskustelupalstoilla kirjoittelen puolustaakseni katsomustani "kristittyjen hyökkäyksiltä". Elän tasapainoista elämää, varmasti tasapainoisempaa kuin moni kristitty. Minulta ei mielestäni puutu mitään; Minulla ei ole mitään tyhjää aukkoa, joka kaipaisi täyttämistä. Muistahan minä en tietenkään tiedä.... Olen löytänyt oman totuuteni ja olen siihen tyytyväinen, ja minun puolestani muiden totuus saa olla erilainen, kunhan minua ei yritetä käännyttää. Eletään ja annetaan toistenkin elää, jooko?
Ateismi ei ole puute. Vai onko?
hmmm
241499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ja eiköhän suurin osa uskovistakin ole kiihkottomia. Näillä palstoilla vain liikkuu enemmän noita.. ööö... "pehmenneitä", mutta ainahan ne voi jättää omaan arvoonsa. Hauskaa näitä juttuja on kieltämättä joskus seurata, monesti ei erota, kuka on mitäkin suuntaa, välillä vaikuttavat niin samanlaisilta, uskova ja ateisti. Toki juttujensa sisältö poikkeaa, mutta kiihko on usein samantyyppistä.
Ja tuo nyt oli vain minun pienen oma mielipide... Ei tarvitse suuttua :)
joo, täällä tunnteet kuumenee puolin ja toisin - yritän itse olla kiihkoilematta, mutta en tiedä, onnistuuko se aina. Jotkut noiden kiihko-kristittyjen jutuista saa oikeasti ärtymään. Ja varmaan kristittyjä ärsyttävät kiihko-ateistit. Tavalliset kristityt ja tavalliset ateistit, jotka esittävät hillittyjä, perusteltuja mielipiteitä, eivätkä tyrmää suoralta kädeltä toisen katsomusta, edustavat parhaiten omaa katsomustaan...
Sama on minuakin harmittanut, jopa raivostuttanut. Väitteet siitä, että elämästäni puuttuu jotakin, että se on huonoa ja vajavaista ja tarkoituksetonta ja tyhjää, ovat naurettavia.
Tuollaisten väitteiden takana on minun nähdäkseni uskovaisuuden aiheuttama ylimielinen asenne. Nämä henkilöt luulevat elävänsä parempaa ja laadukkaampaa elämää kuin ei-uskovat. Uskonto täyttää heidän elämänsä 24/7 niin, että siihen ei muuta mahdukaan ja se on sitä ainoaa "täyttä elämää", minkä he tuntevat.
Uskovat eivät ota kuuleviin korviinsakaan, vaikka heille kertoo, että mitään monttuja, jumaluuksien kaipuuta tai Jeesuksen mentäviä aukkoja ei minun elämässäni ole. Kun kuulen väitteitä "huonosta" elämästäni tarpeeksi monta kertaa, niin ärsytyskynnykseni sitten takuulla ylittyy.
Väärin arveltu:"Uskonto täyttää heidän elämänsä 24/7 niin, että siihen ei muuta mahdukaan ja se on sitä ainoaa "täyttä elämää", minkä he tuntevat."
Ensinnäkin käsitteistä USKO ja USKONTO: Uskontoja maapallolla on vaikka kuinka monta. Minulle Jeesus ei ole mikään USKONTO, minulla on syvä usko Häneen, Persoonaan. Sydämessäni uskon, että Hän on ollut täällä maan päällä ja Hän tulee jonain päivänä takaisin. Tunnen monia tosi ihania uskovaisia eri puolilta maapalloa. Heitä on eri ammattiryhmissä ja eri värisiä ihmisiä. Eivät he suinkaan ole ÄO-määrältään alempia kuin ateistitkaan. Ystäväpiirissäni on myös ateisteja, joilla voi olla huono tai hyvä koulutus ja ammatti.
Ateisteilla tällä palstalla on näkemys, että uskovaiset ovat jotenkin tyhmiä ja heidän (meidän) ÄÖ-määrämme on jotenkin alempi kuin ateisteilla. Jos joku uskovainen esitää jonkun mielipiteen tai fakta-TIEDON, niin joillekin ateisteille tulee kiire kumota se. Samalla nämä ateistit vitsailevat nopeasti tämän uskovaisen olevan tyhmä ja täysin älyä vailla ja olevan "säälittävän" ihmisen.
Minulla itselläni on yli 7 vuoden opiskelu takanapäin. Minulla on hyvä ammatti ja hyvä taloudellinen tilanne. Lapseni ovat kunnollisia suomalaisia aikuisia ihmisiä ja heillä oli myös hyvät koulutodistukset ja opiskelut ovat sujuneet hyvin. Kasvatukseni onnistui hyvin, vaikka puhuinkin heille Jeesuksesta. Tietääkseni he osaavat kunnioittaa kaikenvärisiä ja kaikenmaalaisia ja kaikkiin uskontoihin kuuluvia ihmisiä. Ketään uskovaisia he eivät varmasti ivaa.
Eivät KAIKKI uskovaiset ole samanlaisia. Eivät KAIKKI ateistitkaan varmastikaan ole samanlaisia.
Minä elän täyttä elämää, johon kuuluu yhtenä osa-alueena usko. Tapaan uskovia ja uskosta osattomia ystäviäni. Käyn elokuvissa,lenkillä,kuntosalilla, uimassa,rullaluistelemassa, luen, syön, nukun,katson TV:tä, siivoan JA TEEN KAIKKEA MUUTAKIN. Minunkaan elämästäni ei puutu mitään.
Ei uskoviakaan tarvitse "sääliä". Ei minunkaan elämäni ole vajavaista tai tarkoituksetonta.
minä en ainakaan ole väittänyt, että uskovaisten älykkyysosamäärä olisi pienempi. Ne ovat näitä meidän kiihkoateistejamme, jotka sitä ovat sanoneet. Mutta kiivaissa vastauksissaan he tekevät vain samaa, mitä uskovaiset ovat tehneet ateisteille paljon pidemmän aikaa. Kyllä uskovaisetkin tyrmäävät ateistejen väitteitä ainakin yhtä kiivaasti kuin me tyrmäämme teidän väitteitänne.
Minä en ole myöskään väittänyt uskovaisten elämää tyhjäksi. Olen vain vastannut uskovaisten väitteeseen, että ateistien elämä olisi jotenkin tyhjää. Sanoessani, että oma elämäni on varmasti tasapainoisempaa kuin monen kristityn, tarkoitin lähinnä aivan ääriääriäärikiihkoilija-oman-etunsa-ajaja-paasaaja-tuputtaja-kristittyjä, jotka käyttävät elämänsä muiden käännyttämiseen ja/tai eivät suvaitse muita kulttureja ja/tai haluaisivat tuhota muut kulttuurit ja/tai jotka sanovat, että naiset ovat alempiarvoisia ja/tai eivät suvaitse homoja/lesboja/bitä.
Sovitaanko, että näitä edellä mainittuja esimerkkejä lukuunottamatta molempi-parempi? Sinä vaikutat suhteellisen tasapainoiselta ihmiseltä, mutta sitä olen minäkin. Onhan niitä tasapainottomia ateistejakin, mutta ehkä kaikkien elämä on täyttä tahollaan, vai mitä? (Se vain, että millä tavalla täyttä.... heko-heko;).)
Kiitos asiallisesta vastauksestasi "hmmm".
Sovitaan sitten niin, että on olemassa niitä ääriryhmiä, sekä ateisteissa että uskovissa, jotka mollaavat toisiaan, väittäen itseään viisaammaksi, älykkäämmäksi, rikkaammaksi, kauniimmaksi, onnellisemmaksi, rohkeammaksi,
koska ovat / eivät ole: ateisteja / uskovaisia.
(Ymmärrät kai, että kärjistin hieman).
Onhan tuollainen toisen persoonan haukkuminen kypsymätöntä ja lapsellista. Ei ihmistä tee paremmaksi / huonommaksi se että: on / ei ole: uskossa / ateisti. Elämässä on monta ulottuvaisuutta.
Riippuu täysin siitä mitä tuolla puutteella tarkoittaa... Vertaa ilmaisuja PUUTOS ja PUUTE.
Niissä on hiuksenhieno ero. Uskova ajattelee että ateisti elää puutostilassa joka voitaisiin täyttää. Vaikka kyse on siitä että ateistin uskomusjärjestelmästä puuttuu usko jumalaan/jumaliin.
Huomasin tuossa itsekin, että tuo otsikko on vähän hämäävä. Sen olisi pitänyt olla; "Ateisteilla ei ole elämässään tyhjää aukkoa. Vai onko?", mutta nykyinen otsikko on iskevämpi;).
ei siis puutu mitään.
no puuttuuko psykopaatilta kyky empatiaan vai ollaanko me muut jotenkin nössöjä, jos meillä on tarve myötäelää?
Vastaan, vaikka aiheesi ei liity kysymykseen:
Psykopaatilta todellakin puuttuu kyky empatiaan ja myötäelämiseen.
Uskovaiset eivät ole psykopaatteja jos he uskovat.
He eivät myöskään ole skitsofreenikoita eivätkä paranoidisia, kun uskovat Jumalaan.
Tuliko ymmärrettävä vastaus, vai mitä tarkoitat ?
..kun minusta tuntui jotenkin, että vertasit ateisteja psykopaatteihin?
Jos todella tarkoitit sitä, niin.... en oikein tajua ajatuksenjuoksuasi.
Kopio:okei
Kirjoittanut: insurgent 2.6.2005 klo 16.47
ei siis puutu mitään.
no puuttuuko psykopaatilta kyky empatiaan vai ollaanko me muut jotenkin nössöjä, jos meillä on tarve myötäelää?
No en minä ateiteja pidä psykopattina. Vastasin vain tuohon edelliseen tekstiin.
Tulkitsit minun tekstini väärin. Hyvä kun kysyit.
Ateismi ei ole puute. Vai onko?
Ei ole muuten kuin uskon puute jumaliin, mutta ateistilla toki voi olla puute, riippuen ateistista, mutta harvemmin kuitenkaan puute samasta kuin hihhuleilla, eli järjestä.
Onneks olkoon, tämä on varmasti järkevin keskustelu mihin olen tähän mennessä törmännyt. Ei vihamielisiä viestejä, ei haukkumista. Ihmiset tosiaan lukevat ajatuksella toistensa viestejä, ja vastaavat järkevästi, toiset huomioon ottaen. Tällaista kaivataan ehdottomasti enemmänkin näillä palstoilla.
Itse olen ihan samaa mieltä teidän kanssanne. Kukaan ei voi mennä väittämään että toisen elämästä puuttuisi jotain. Ihminen itse luo omat periaatteensa, ja itselleen sopivan elämän, ja jokainen on erilainen.
Itse uskovaisena Jumala on osa elämääni, mutta kaikki eivät katso Häntä tarvitsevansa, eikä siinä mitään vikaa ole. :)
Todella ihailtavan rauhallista keskustelua tästä aiheesta!
Onko ateismi puute? Kysymys ei ratkea kohteliaisuutena, vaikka hyvä keskustelu rakentuukin juuri kohteliaisuudelle.
Mielestäni Martin Buber on mainiosti filosofoinut tästä aihepiiristä. Buber katsoo, että todellisuudenkäsitystämme saattaa hallita "sen" tarkastelu. Kokonaisvaltaisempaa olisi katsoa todellisuutta sinä-minä-suhteiden kautta. JOs maailmankuva on vain "se", silloin kaikki pelkistyy vain selityksiin, eikä synny todellista suhdetta luontoon, lähimmäisiin ja Jumalaan.
Buberin mukaan niin luonto, ihminen kuin Jumalakin avautuvat persoonallisen suhteen kautta. Silloin maailmankuvaamme eivät hallitse vain esineellistävät kausaaliset selitykset. Buber ei kuitenkaan torju tietoa objekteista, vaikka korostaakin subjektien välisen suhteen merkitystä käsityksellemme todellisuudesta.
Buberin kritiikki ei kuitenkaan kohdistu vain ateismiin, vaan myös tietynlaiseen esineellistävään teologiaan ja kultteihin...
Buberille Jumala voidaan kohdata, kun hänen annetaan olla lähellä omia muotojaan, jotka avautuvat rehellisenä (vaikakin epätäsmällisenä) puheena hänelle. Tämän jumala-suhteen Buber katsoo heijastuvan kaikkien muiden suhteiden läpi.
Mikäli uskoo Buberin filosofiaa, ateistin (ja dogmaattisen uskovan) elämästä todella puuttuu se jokin!
Eipähän tuo olkiukkojen rakentelu sekä niiden kaataminen näköjään ole helppoa sekään kun Martinin juttuja lukee.
Kuten lopussa toteat: "mikäli uskoo Buberin filosofiaa, ateistin (ja dogmaattisen uskovan) elämästä todella puuttuu se jokin!"
hmmm kysyy aivan oikeaa asiaa. Kokemus elämän täyteydestä tai tyhjyydestä ei ole suoraan verrannollinen ateismiin tai teismiin.
Joku viisas on sanonut, että jos yrität hankkia onnea (onnen itsensä vuoksi), se pakenee sinua. -
Jos sen sijaan omistaudut jollekin tärkeälle asialle, saat onnen sivutuotteena!
Tämä on niin totta kuin vesi.
Saattaa olla, että ateismi on moraalisti tyhjää loogisena aatteena. Esim. ateismille tärkeä darwinismi ja erit. sosiaalidarwinismi tukevat vahvemman oikeudelle rakentuvaa ihmiskuvaa. Tämä ihmiskuvahan oli osasyynä kansallissosialismin ja kommunismin inhimillisyyttä tuhoavassa rakenteessa. - ON KUITENKIN NIIN, ETTÄ MONET ATEISTIT EIVÄT SEURAA TÄTÄ LOGIIKKAA.
Monet ateistit toteuttavat (kaikista?) suurista uskonnollisista kulttuureista nousevaa ajatusta rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Näin ateistit pääsevät mukaan siitä onnesta, joka tulee lahjana toisen ihmisen hyväksi omistautumisesta.
Olisi siis tekopyhyyttä väittää kaikkia ateisteja itsekkäiksi tai sisällyksetöntä elämää eläviksi.
Minä arvostan eettisesti vastuuntuntoista elämää eläviä ateisteja, vaikka he eivät eläisikään sosiaalidarwinismille kohdonmukaisesti. Ateistillekin sydän kertoo oikean ja väärän, vaikka järki veisi toiseen suuntaan (ja hyvä näin!)
Itse olen siis teisti, mutta huomaan usein vaalikoneissa saavani sekä kristittyjä että ateisteja ehdokkaita... Eettisyys on se yhteinen asia, jossa ateistit ja uskovat kohtaavat, vaikka se onkin niin irrationaalista.
Hyvää jatkoa
tosin eipä tässä jatkoa tarvita.
Sinullakin näyttää olevan tarve rakentaa ateismin ympärille jotain sinne kuulumatonta, tässä tapauksessa "sosiaalidarwinismia", mitä sillä tarkoitatkaan.
Rakenna vain, mikäli sitä tarvitaan täydentämään omaa maailmankuvaasi.
mutta eivät kaikki uskovaiset käyttäydy eettisesti...:D Monet tosin käyttäytyvät....
t: entinen hmmm...
Kommenttisi sosiaalidarwinismista oli hyvä kysymys. Tarkoitan sosiaalidarwinismilla sitä Darwinin evoluutiosta keksimän oivalluksen jälkeistä teoriaa, joka ulotettiin myös yhteiskuntaan.
En ollenkaan väitä, että sosiaalidarwinismi ohjaisi vain ateististen loogikkojen ajattelua. Saattaa myös olla niin, että osa ateismista rajautuu tämän ulkopuolelle. (Mitenhän mahtaa olla esim. buddhalaisen ateismin laita?) Minusta kuitenkin näyttää siltä, että kun darwinismista tehdään ihmisyyden kokonaisselitys, silloin myös sosiaalidarwinismi (eli vahvemman laki) ulottuu etiikkaan.
EN SUINKAAN HYÖKKÄÄ NYT EVOLUUTIOTEORIAN KIMPPUUN SINÄNSÄ, vaan sanon kun darwinismista tehdään ihmisyyden ja luonnon kehittymisen kokonaisselitys. - On nimittäin ihan yhtä mahdollista ajatella evoluutioprosessia sattuman sanelemana juttuna tai taitavan suunnittelijan työnä. Tämä kiista edellyttää uskon hyppyä puoleen tai toiseen.
Ratkaisevaa kuitenkin on päätyykö darwinismi moraalistenkin pelisääntöjen taustaselitykseksi! Jos niin käy, sosiaalidarwinismi valtaa alaa. - Minusta näyttää, että erit. darwinistisella ateismilla on selkeä liittymäkohta tälläiseen.
Esa Saarinen on sanonut, että esim. kuuluisan ateistin Nietzschen väkevin värein piirretty moraaliteoria sopii kuin nyrkkirauta natsijohtajan kouraan. Hän vielä kysyy samassa hengessä, kun evoluutioteoria on innostanut paitsi fasisteja, miten suhtautua Karl Marxiin ja Josef Staliniin? - Minusta näyttää, että sosiaalidarwinismin karmea todellisuus tulee hyvin lähelle myös em. henkilöitä , jotka sattumalta ovat myös ateisteja.
Ateistisen unelman piti olla lännen uusi vallankumouksellinen maailmankatsomus. Sen piti vapauttaa ihmiset uskonnon orjuudesta ja tyrannimaisten monarkkien hallinnon alta...
Näyttää siltä, että unelma ei ole saavuttanut täyttymystään, vaan osoittautunut itsekin monia vaikeita kysymyksiä herättäväksi.
Pyydän anteeksi suoria sanojani. En kuitenkaan halua loukata. En pyri rakentamaan mitään minulle sopivaa maailmankatsomusta. Yritän vain rehellisesti kysellä totuutta ihmisenä olemisen suureen kysymykseen. En etsi näppärää selitystä, joka ratkaisee yhden ongelman tuhannesta.
Kuka kannattelee ihmisen ja luonnon suunnatonta mysteeriä. Kuka antaa pelisäännöt, jotka kestävät vuosituhannesta toiseen? Uskon kultaiseen sääntöön ja etsin vastausta uskonnoista, sillä niiden maaperältä tämä turvallinen ja elämää suojeleva viisaus on peräisin...
Sinä olet avannut hyvän keskustelun.
Tämäkin heittosi oli hyvä.
Itse ajattelen, että jos uskoisin uskovien eettisyyteen, minäkin olisin hyvin nopeasti ateisti. Eettisyyden syvimmän perustan täytyy olla jossakin muualla kuin meissä itsessämme, muuten tästä jutusta ei oikein saa tukea korkeammalle ponnistamiseen...
Hyvät sinulle
t. nykyinen jaakko
paskanlänkyttämisen sijasta paneutuisit esittämiisi asioihin, tulisit huomaamaan että uskovaisen moraali ja etiikka on rajoittunutta, eikä koskaan voi saavuttaa korkeaa tasoa.
Ehkä sinulle on jo tuo epäilys herännyt, koska olet ruvennut rakentamaan olkiukkoja joita vastaan voit hyökätä?
Opiskele vaikka avoimessa yliopistossa muutama pätkä ja palaa asiaan.
"Tselavek jest taina.
Ja zanimaajus etoi tainoi,
ibu hotsu bijt tselavekam."
F.M.Dostojevski
puutteessa olevien puolesta. Mahdollisesti siinä tarkoitetaan juuri puutteessa olevia ateisteja.