Olen hyperaktiivinen AD/HD, mutta en käytä lääkkeitä. Minulla on vakituinen työpaikka, kaksi lasta ja mielestäni kaikki hyvin. En vaihtaisi aivojani "normaaleihin".
Kirjoitin tämän ihan toiselle foorumille, mutta kun täällä kerran on tällainenkin keskustelupalsta niin pannaanpas sama teksti tännekin. Eli:
----------------------------------------------
Olen alkanut epäillä, että ADHD-diagnoosin alle niputetaan joukko aivan eri asioista kärsiviä ihmisiä. Ehkä meillä kaikilla ei olekaan "samaa ADHD:ta".
Joka tapauksessa näin olen asian opiskellut ja ymmärtänyt: ADHD-ihminen käyttää ajatteluun hieman eri osia aivoistaan kuin "tavalliset" ihmiset. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että osa ADHD-ihmisen aivojen hermoradoista ei ole toiminnassa tai jopa puuttuu, eli on pakko soveltaa.
Lisäksi ADHD-ihmisen aivoissa on jatkuva puutostila sellaisesta tärkeästä aivojen välittäjäaineesta kuin dopamiini. Dopamiinia tarvitaan keskittymiseen ja sen puute aiheuttaa levottoman, epämiellyttävän olotilan, jota ihminen herkästi kutsuu hermostuneisuudeksi tai ahdistukseksi. Onneksi aivot erittävät lisää dopamiinia mm. kuullessaan miellyttävää musiikkia ja saadessaan kofeiinia, tai kun mikä tahansa osa ruumiista liikkuu.
Niinpä esimerkiksi minä olen pienestä pitäen jatkuvasti (ja koulutovereitten mielestä naurettavasti, ei ihme että kiusattiin...) heiluttanut jotakin osaa itsestäni (aikuisena olen sentään oppinut tekemään sen hillitysti ja suhteellisen huomaamattomasti) ja kuunnellut koko ajan musaa tai laulellut itsekseni. Opittuani kofeiinin ja dopamiinin yhteyden olen surutta lipittänyt teetä. Siinä on vähemmän kofeiinia kuin kahvissa eikä toisaalta kahvin kaikkia myrkkyjä.
Vasta kun aloin säännöllisesti meditoimaan, pääsin eroon "ylilevottomat aivot" -tilasta. Aiemmin pääni oli kuin seitsemän moottoritien risteys, mutta huomasin, että meditoimalla sain sen kuriin. Se oli uskomaton tunne ja vahvisti rakkauttani Jumalaan, joka minulle on Krishna. En pysty istumaan paikoillani ja tyhjentämään mieltäni, mutta voin sulkea mielestäni ikävät asiat keskittymällä Krishnaan.
Se, että koko ajan pitää olla tekemistä, voidaan valjastaa voimavaraksi elämään: ihminen voi olla aikaansaava! :-) Minulle tosin ajattelukin on hauskaa tekemistä niin että kotityöt jäivät toiselle sijalle. Väkivaltaisuuttani toisia ihmisiä kohtaan on hillinnyt pienestä pitäen uskonnollisuus (joka lapsena ilmeni minussa kristillisyytenä), mutta saatoin kuitenkin lapsena paiskoa esimerkiksi sulkapallomailan muodottomaksi hävittyäni pelin...
Ailahtelevaisuus on hienommalta nimeltään impulsiivisuutta eli melkein kaikki ärsykkeet kiinnostavat niin paljon että se voi olla hermostuttavaa. Tämänkin hankaluuden voi valjastaa hyötykäyttöön, uteliaisuus voi olla opinhalua ja joka suuntaan katselu voi auttaa huomaamaan asioita, joita muut eivät huomaa.
Miksi pidän ADHD:ta hyödyllisenä ainakin itselleni? Siksi, että kun uskonnon ja ITSEKURIN (joka onkin hankalaa ilman uskonnollista motivaatiota ja Jumalan apua) avulla saa ADHD:n huonot puolet kuriin, voi nauttia hyvistä puolista: kyvystä ajatella monia asioita yhtä aikaa ja monista näkövinkkeleistä niin, että syntyy riemastuttavan nautinnollisia, luovia ja siksi ainutlaatuisia ajatusrakennelmia :-D Tästä on hyötyä joka ikisellä elämänalueella. Jokainen ADHD-ihminen ei ole nero, mutta sellainen letkautus saattaa pitää paikkansa, että jokaisella nerolla on jonkinasteinen ADHD.
Eli tässä on meikäläisen ongelmanratkaisutaulukko ADHD:ta varten. Ominaisuudet voi itsekurilla valjastaa hyötykäyttöön seuraavasti:
aivot ylikierroksilla = lahja, jonka avulla voi ajatella valtavan tehokkaasti
tarve tehdä jotain koko ajan = kyky saada aikaan enemmän kuin muut
ailahtelevaisuus = kyky oppia kaikesta ja huomata asioita joita muut eivät huomaa
nopea pitkästyminen ja kyllästyminen = apuväline eteenpäin siirtymiseen, uuden oppimiseen ja hengelliseen luopumiseen & takertumattomuuteen
levottomuus ja väkivaltaisuus = parannettavissa liikunnalla, kofeiinilla, musalla ja rukouksella
Vielä yksi juttu: aika monelle AD/HD -ihmisille kirjat aiheuttavat levottomuutta ja ahdistusta, kun taas minulle kirjat ovat olleet pienestä pitäen pakopaikka, keino päästä irti levottomuudesta ja ahdistuksesta. Uskonkin, että monien AD/HD -ihmisten yhteiskunnallisten ongelmien taustalla ovat lukemisvaikeudet, eikä addimainen, rönsyilevän luova tapa ajatella.
Kirjoitin tämän ihan toiselle foorumille, mutta kun täällä kerran on tällainenkin keskustelupalsta niin pannaanpas sama teksti tännekin. Eli:
----------------------------------------------
Olen alkanut epäillä, että ADHD-diagnoosin alle niputetaan joukko aivan eri asioista kärsiviä ihmisiä. Ehkä meillä kaikilla ei olekaan "samaa ADHD:ta".
Joka tapauksessa näin olen asian opiskellut ja ymmärtänyt: ADHD-ihminen käyttää ajatteluun hieman eri osia aivoistaan kuin "tavalliset" ihmiset. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että osa ADHD-ihmisen aivojen hermoradoista ei ole toiminnassa tai jopa puuttuu, eli on pakko soveltaa.
Lisäksi ADHD-ihmisen aivoissa on jatkuva puutostila sellaisesta tärkeästä aivojen välittäjäaineesta kuin dopamiini. Dopamiinia tarvitaan keskittymiseen ja sen puute aiheuttaa levottoman, epämiellyttävän olotilan, jota ihminen herkästi kutsuu hermostuneisuudeksi tai ahdistukseksi. Onneksi aivot erittävät lisää dopamiinia mm. kuullessaan miellyttävää musiikkia ja saadessaan kofeiinia, tai kun mikä tahansa osa ruumiista liikkuu.
Niinpä esimerkiksi minä olen pienestä pitäen jatkuvasti (ja koulutovereitten mielestä naurettavasti, ei ihme että kiusattiin...) heiluttanut jotakin osaa itsestäni (aikuisena olen sentään oppinut tekemään sen hillitysti ja suhteellisen huomaamattomasti) ja kuunnellut koko ajan musaa tai laulellut itsekseni. Opittuani kofeiinin ja dopamiinin yhteyden olen surutta lipittänyt teetä. Siinä on vähemmän kofeiinia kuin kahvissa eikä toisaalta kahvin kaikkia myrkkyjä.
Vasta kun aloin säännöllisesti meditoimaan, pääsin eroon "ylilevottomat aivot" -tilasta. Aiemmin pääni oli kuin seitsemän moottoritien risteys, mutta huomasin, että meditoimalla sain sen kuriin. Se oli uskomaton tunne ja vahvisti rakkauttani Jumalaan, joka minulle on Krishna. En pysty istumaan paikoillani ja tyhjentämään mieltäni, mutta voin sulkea mielestäni ikävät asiat keskittymällä Krishnaan.
Se, että koko ajan pitää olla tekemistä, voidaan valjastaa voimavaraksi elämään: ihminen voi olla aikaansaava! :-) Minulle tosin ajattelukin on hauskaa tekemistä niin että kotityöt jäivät toiselle sijalle. Väkivaltaisuuttani toisia ihmisiä kohtaan on hillinnyt pienestä pitäen uskonnollisuus (joka lapsena ilmeni minussa kristillisyytenä), mutta saatoin kuitenkin lapsena paiskoa esimerkiksi sulkapallomailan muodottomaksi hävittyäni pelin...
Ailahtelevaisuus on hienommalta nimeltään impulsiivisuutta eli melkein kaikki ärsykkeet kiinnostavat niin paljon että se voi olla hermostuttavaa. Tämänkin hankaluuden voi valjastaa hyötykäyttöön, uteliaisuus voi olla opinhalua ja joka suuntaan katselu voi auttaa huomaamaan asioita, joita muut eivät huomaa.
Miksi pidän ADHD:ta hyödyllisenä ainakin itselleni? Siksi, että kun uskonnon ja ITSEKURIN (joka onkin hankalaa ilman uskonnollista motivaatiota ja Jumalan apua) avulla saa ADHD:n huonot puolet kuriin, voi nauttia hyvistä puolista: kyvystä ajatella monia asioita yhtä aikaa ja monista näkövinkkeleistä niin, että syntyy riemastuttavan nautinnollisia, luovia ja siksi ainutlaatuisia ajatusrakennelmia :-D Tästä on hyötyä joka ikisellä elämänalueella. Jokainen ADHD-ihminen ei ole nero, mutta sellainen letkautus saattaa pitää paikkansa, että jokaisella nerolla on jonkinasteinen ADHD.
Eli tässä on meikäläisen ongelmanratkaisutaulukko ADHD:ta varten. Ominaisuudet voi itsekurilla valjastaa hyötykäyttöön seuraavasti:
aivot ylikierroksilla = lahja, jonka avulla voi ajatella valtavan tehokkaasti
tarve tehdä jotain koko ajan = kyky saada aikaan enemmän kuin muut
ailahtelevaisuus = kyky oppia kaikesta ja huomata asioita joita muut eivät huomaa
nopea pitkästyminen ja kyllästyminen = apuväline eteenpäin siirtymiseen, uuden oppimiseen ja hengelliseen luopumiseen & takertumattomuuteen
levottomuus ja väkivaltaisuus = parannettavissa liikunnalla, kofeiinilla, musalla ja rukouksella
Vielä yksi juttu: aika monelle AD/HD -ihmisille kirjat aiheuttavat levottomuutta ja ahdistusta, kun taas minulle kirjat ovat olleet pienestä pitäen pakopaikka, keino päästä irti levottomuudesta ja ahdistuksesta. Uskonkin, että monien AD/HD -ihmisten yhteiskunnallisten ongelmien taustalla ovat lukemisvaikeudet, eikä addimainen, rönsyilevän luova tapa ajatella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hieno juttu, että elämäsi on järjestyksessä, antaa toivoa muillekin. Olen itsekin ADHD-lapsen äitinä sitä mieltä, että ADHD-lapset ovat erityinen lahja meille vanhemmille, joskin haasteellinen tehtävä normaaliarjessa. Kuinka paljon olisikaan jäänyt kokematta, jos en olisi tätä älykästä ja hetkestä toiseen muuttuvaa lasta saanut kasvattaa. Paljon on vielä edessä, että lapsi kasvaa aikuiseksi, mutta uskon tulevaisuuteen lujasti ja toivon, että jokainen ADHD-lapsen vanhempi jaksaisi arjessa.
Ihan hienosti olet kirjoittanut ja oivaltanut elämästäsi. Sen verran haluan sanoa, että minun käsitykseni mukaan adhd-diagnoosi on erittäin laaja. Se voi pitää sisällään vaikka mitä vaikeuksia, mutta myös hyviä asioitakin. Pahimmillaan käy niin, että adhd:n aiheuttamat vaikeudet poikivat itsetunnon romahtamista, käytöshäiriöitä yms.Sinulla on asiat hyvin. Toivon, että myös minun lapsilleni "käy" hyvin adhd-diagnoosista huolimatta.
On vain niin raivostuttavaa omalla kohdallani tämä kun ei oikeasti saa asioita loppuuun asti hoidettua.. (Itse olen add)
Itsetunto todellakin aivan romuna ja vaikka asiani ovat ulkoisesti kohtalaisen hyvin.; kaksi lasta, ukko, koti ja myös työ, niin oma sielun elämä on aivan ruvella. Olen myöskin harjoittanut ajoittain meditaatiota ja taiji harjoituksia ja ne auttavat kun vain se jatkuvuus säilyisi .. en siis aina siirtyisi seuraavaan mielenkiinnon kohteeseen ja sitten seuraavaan..jne
On todella hienoa kun joku on löytänyt oman tapansa toimia tämän asian kanssa. Itse yritän löytää "voimia" jotenkin oppia edes osan yhteiskunnan normeista ja siihen tarvitsen lääkityksen.. Onko sinulla myös tarkkavaisuushäiriö vai vain hyperaktiivisuutta impulsiivisuudella?