...Meidän sydämemme tulee vahvistua armosta, ei ruoista, jotka eivät ole ketään hyödyttäneet. Hepr. 13:9
-
( Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.
Hebr. 13:9 KR 33/38)
-
Älä tartu, älä maista, älä kosketa -kristillisyys on aina menestynyt mainiosti. Ihmisen luontainen uskonnollisuus sanoo kaikelle laintäyttämiselle niin mielellään kyllä. Silloin elämä on selkeää ja hallittavissa olevaa ja lain täyttäjä kokee tehneensä osuutensa.
Milloin nämä käskyt koskevat ruokia tai juomia, milloin vaatetusta tai käyttäytymistä, milloin hengellistä kieltä tai kulttuuria. Aina ne kuitenkin ovat ihmisen rakentamia ehtoja ja malleja, joita Jumala ei ole koskaan käskenyt rakentaa.
Evankeliumin ilosanoma on juuri päinvastainen: Vapauteen Kristus vapautti meidät, älkäämme antako enää sitoa itseämme orjuuden ikeeseen. On pääasia ja kaikin tavoin hyvä, että sydän saa vahvistua armosta, ei käskyjen täyttämisestä.
( Lähde: Päivän sana 7.12 - 23/Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa/Ajankohtaista uskosta - sivusto)
s-seutulainen
-
( Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.
Hebr. 13:9 KR 33/38)
-
Älä tartu, älä maista, älä kosketa -kristillisyys on aina menestynyt mainiosti. Ihmisen luontainen uskonnollisuus sanoo kaikelle laintäyttämiselle niin mielellään kyllä. Silloin elämä on selkeää ja hallittavissa olevaa ja lain täyttäjä kokee tehneensä osuutensa.
Milloin nämä käskyt koskevat ruokia tai juomia, milloin vaatetusta tai käyttäytymistä, milloin hengellistä kieltä tai kulttuuria. Aina ne kuitenkin ovat ihmisen rakentamia ehtoja ja malleja, joita Jumala ei ole koskaan käskenyt rakentaa.
Evankeliumin ilosanoma on juuri päinvastainen: Vapauteen Kristus vapautti meidät, älkäämme antako enää sitoa itseämme orjuuden ikeeseen. On pääasia ja kaikin tavoin hyvä, että sydän saa vahvistua armosta, ei käskyjen täyttämisestä.
( Lähde: Päivän sana 7.12 - 23/Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa/Ajankohtaista uskosta - sivusto)
s-seutulainen
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vieraita oppeja ovat
kippokaste
abortit
kirkkojen poltot
pridemarssit
tappelut
murhat
huumeet
kossu
Oikein. Pysykää edes näistä poissa.
Suomalialaisille on varsin vieraita nuo aavikkouskonnot, joten jospa hankkisit vaikka ihan oikeaa tietoa?
Miekalla tänne tuotiin kristinuskonharha ja sinä innoissasi odotat seuraavaa käännytystä.
Kyllähän uuteen liittoon kuuluu myös käskyjen noudattaminen, mutta pitää vain tietää, mitä käskyjä noudatetaan ja mitä ei tarvitse enää noudattaa.
Israel oli velvoitettu noudattamaan kaikkia Mooseksen lain käskyjä, mutta uuden liiton kristityille on annettu käskyksi vain rakkauden käsky ja uskoa Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan.
Näihin käskyihin sisältyvät yhdeksän käskyä kymmenestä, sillä sapatin käsky ei kuulu uuteen liittoon, koska sen noudattaminen edellyttäisi rakkauden käskyn rikkomista sitä kautta, että ei saisi auttaa lähimmäistä ja tehdä hyvää. Kaikki palkkatyö ja kotiaskareet ovat hyvän tekemistä ja tapahtuvat toisten parhaaksi.
Sitten niihiin sisältyvät haureuden kieltävä käsky (porno, homoseksuaalisuus, jne.) ja käsky karttaa veren syömistä. Tämä viimeinen on ohitse moraalilain terveyteen vaikuttava käsky ja onhan se iljettävääkin verta syödä. Epäjumalille uhratun lihan syöntikielto on jo tulkinnallinen, sillä Paavali itse salli myöhemmin syödä sitäkin, kun ei vain osallistu uhrimenoihin eikä kysele torilla lihan perään, onko se epäjumalalle uhrattua vai ei. Nykyään ei ole tätä pulmaa enää jäljellä.
Mooseksen laista suurin osa ei siis kuulu uuteen liittoon noudatettavien käskyjen joukkoon. Olisi jopa syntiä tappaa Mooseksen lain käskyjä rikkoneet kuten sapatin rikkojat, sillä uudessa liitossa ei tapeta vaan tarjotaan armon evankeliumia syntien anteeksisaamiseksi. Toraistit tahtovat tappaa kaikki eri tavalla uskovat, jotka rikkovat Mooseksen lakia ja ovat hylänneet sen joko kokonaan tai suurelta osin. Sellaisia karta.
Toraistit ovat murhanhimoisia ja siten ulkopuolella Jumalan valtakunnan, sillä kenessäkään murhamiehessä ei ole iankaikkista elämää Johanneksen kirjeen mukaan.
>>Armo on Kristus minun puolestani ja Kristus minussa
”Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan” (Gal. 2:21).
Lakihurskauden pohjakerroksessa asuu peto. Lakihurskas tunnetaan siitä, että hän on lakkaamatta lähimmäisensä kurkussa, tekemässä parannusta toisten synneistä ja valtaamassa itselleen etummaisia paikkoja. Galatalaiskirje on osoitettu eksytetyille, lammastarhalle, jonka keskuudessa on mekastanut korkeaa hengellisyyttä näyttelevä raateleva koiralauma.
Lakihurskaus mitätöi armon. Armo ei suostu olemaan tyly. Se tulee juhtansa selästä sitä nopeammin alas, mitä suurempi vahinko jonkun kristillisyydessä on tapahtunut. Siitä puuttuu kiihkomieliseen oikeaoppisuuteen kuuluva raakuus. Se asioi rakkauden voimin silloinkin, kun sen kasvoille syljetään.
Jumala ei jätä ketään tuuliajolle. Hän näkee vaivaa armosta langenneittenkin pelastamiseksi. Paavali koki, ettei ketään ole niin vaikea valaista kuin lain alla elävää kristittyä. Hän selittää ja todistelee. Hänellä on joka hetki pelko siitä, hän menee opissa tai vaelluksessa Kristuksen ohitse. Tuo vaara onkin olemassa. Syntien synti on tehdä Jumalan armo mitättömäksi. Silloin turhennetaan Kristuksen kärsimys ja kuolema. Lain tiellä joudutaan toivottomuuteen.
Paavali ei tee Jumalan armoa turhaksi. Jumalan armosta minä olen se, mikä minä olen, eikä hänen armonsa ollut minun kohdallani turha, hän kirjoittaa. Armo on Kristus minun puolestani ja minussa. Sen hallitessa ei jää tilaa lihan pyrkimyksille tulla pyhäksi. Armo nujertaa ylpeyden, joka väsymättömästi pyrkii minussa esiin. Armo on minulle enemmän kuin elämä.
Kyselemme ehkä, kuuluuko tämä armo kuitenkaan meille, kuuluuko se minulle. Erehdyksemme, lankeemuksemme, heikkoutemme ja syntisyytemme nousevat vuorina eteemme, kun ajattelemme heittäytymistä Jumalan armon turvaan. Emme rohkene tulla huikaisevaan valoon.
Ovi armoon on auki suurimmallekin syntiselle. Saamme anteeksi armosta, emme ansiosta. Pakkala sanoo, että puhekin omasta mahdollisuudestamme on ymmärtämättömyyttä, jopa röyhkeyttä.
Päästyämme armon suojaan olemme todella turvassa. Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa, hänen sydänveressään, haihduttaa syntivelkamme olemattomiin. Se on armoa ja rakkautta, joka ei muistele kärsimäänsä pahaa. Se on rakkautta ja armoa, joka peittää syntien paljouden. Armon tähden eilisestään vapautettu sielu nousee kuin lintu taivaalle.>>
( Niilo Tuomenoksa)
s-seutulainen
Kirje heprealaisille on "jonkun tyypin" kirjoittama. Kukaan ei tiedä kenen kirjoittama se on. Tertullianus arveli, että kirjoittaja oli Barnabas. Martti Luther arveli, että kirjoittaja oli Apollos. Kirjoittaja saattoi olla myös Luukas, Siilas, Klemens Roomalainen tai "joku tyyppi".
Joku tyyppi ilmoitti Syyrian ja Jerusalemin juutalaiskristityille, että Mooseksen lait eivät ole enää voimassa. "Kirje osoittaa Jaakobin posselle varoituksen: Älkää sortuko takaisin Mooseksen lain alle."
Kirjoittajan tavoitteena oli osoittaa uusi tulkinta Mooseksen lain merkityksestä ja lopullisesta tarkoituksesta.
Kirjoittaja, eli "joku tyyppi" halusi osoittaa, että laki on tarkoitettu symboliseksi ja ikään kuin väliaikaiseksi. Hän selittää, että leeviläinen pappeus oli esikuva Jeesuksen tehtävälle ja että laissa määrätyt uhrit olivat esikuvia ristiinnaulitsemiselle.
Evankeliumin tehtävänä ei ollut muuttaa lakia vaan peittää ja syrjäyttää se. Tarkoituksena oli vastustaa niitä juutalaiskristittyjä, jotka halusivat sotkea juutalaisia tapoja ja lakeja kristinuskoon, vaikka sinällään hyväksyivätkin Jeesuksen messiaaksi.
Kaiken kaikkiaan kirje heprealaisille toistaa Paavalinkin kirjeissään esittämän näkemyksen, jonka mukaan uusi liitto oli korvannut vanhan.
Varhaiset kristilliset lahkot tekivät suuren pesäeron Heprealaisen Raamatun Jumalaan. Markionilaiset, Valentinolaiset, setiläiset, Karpokritiaanit, Marcellinolaiset jne., jne. kokivat, että Jeesuksen Jumala ei ollut sama Jumala, josta Heprealainen Raamattu kertoo. He kokivat, että Jeesus oli vapahtaja (vanhasta liitosta) ja profeetta, joka toi ilmoituksen todellisesta Jumalasta. Näihin samoihin aikoihin kreikkalais-roomalaisessa maailmassa oli syntynyt hypsistarianismina tunnettu oppi, joka muistutti paljon Jeesuksen oppeja. Hypsistarianismi uskoi yhteen Jumalaan (Theos Hypsistos (Korkein Jumala). Heidän seurakunnissaan vallitsi tasa-arvo miesten ja naisten, mutta myös patriisien ja orjien välillä ja yhdenvertaisuus - yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Hypsistariaanit mainitaan Apostolien teoissa "Jumalaa-pelkäävinä ei-juutalaisina".
Ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen vallinnut proto-ortodoksinen kristillisyys tukahdutti kaikki kilpailevat opit 3. js 4. vuosisadalla. Eusebios väitti, että vain proto-ortodoksinen kristinuskon on tosi oppi ja kaikki muut ovat harhaoppeja. Proto-ortodoksiset patriarkat, kuten Tertullianus, Irenaeus, Eusebios ja Origenes olivat kusipäisiä naisia vihaavia patriarkkoja, jotka loivat kristinuskon pohjaksi hierarkkisen uskonnollisen monarkian - katolisen kirkon, joka opettaa Jeesuksesta, mutta ei Jeesuksen oppeja (ymmärrättekö eron?). Proto-ortodoksit säilyttivät Uudessa testamentissa paljon juutalaisten Heprealaisen Raamatun oppeja ja rakensivat sillan Uuden ja Vanhan testamentin välille. Evankeliumeja oli nelisenkymmentä, joista vain neljä hyväksyttiin Uutteen testamenttiin. Seurakuntien välistä kirjeenvaihtoa oli valtavasti, mutta siitäkin vain pieni osa kanonisoitiin. Kirkko rakentui vallan ympärille ja vallankäytön välineeksi. Se oli hyvin kaukana Jeesuksen rakkauden ja armon opetuksista. Yksi vastenmielisimpiä katolisen kirkon temppuja oli mustamaalata Maria Magdalena, joka oli Jeesuksen läheisin oppilas ja todennäköisesti vaimo. Itäinen ortodoksisuus ei tulkitse Mariaa huonona naisena; se on täysin läntisen kirkon misogynististen kirkkoisien kehittämä oppi.
Kristinuskon tarkoitus ei ole, eikä koskaan ollut olla juutalainen lahko. Heprealaisen Raamatun opit eivät kuulu kristillisyyteen. Vanha testamentti voi toimia johdantona kristillisyydelle, mutta ei opillisena tai teologisena teoksena. Vanhan testamentin Jumala ja Kristuksen Jumala ovat kaksi tyystin erilaista entiteettiä, jotka eivät mitenkään voi olla sama - ja joka sellaista väittää, ei ole lukenut Raamattua tai ymmärtänyt lukemaansa.
Kyllä. Juuri näin. Pitkä lainaus:
Paavali oli perustanut Galatian seurakunnat itse aikaisemmilla matkoillaan (Ap.t. 16:6; Gal. 1:8; 4:13, 19). Ne koostuivat lähinnä pakanuudesta kääntyneistä kristityistä, mutta niihin kuului myös jonkin verran juutalaiskristittyjä. Nämä halusivat liittää juutalaisia sääntöjä ja tapoja kristinuskoon. Suurin osa alkukristillisestä kirkosta oli tällä kannalla.
Paavali kirjoitti kirjeen hyökkäykseksi tätä näkemystä vastaan. Paavali halusi palauttaa galatalaiset evankeliumin yksinkertaiseen ja vapauttavaan sanomaan. Samalla hän joutui puolustamaan omaa toimivaltaansa apostolina.
Kirje on kirjoitettu apostolisen neuvoston kokoontumisen jälkeen. Kirjeen yhtäläisyydet Roomalaiskirjeen kanssa ovat johtaneet johtopäätökseen, että ne on kirjoitettu samaan aikaan, eli talvella 57–58 Paavalin ollessa Korintissa (Ap.t. 20:2–3).
Kirjeen pääteemana on kysymys siitä, koskeeko juutalainen laki kristittyjä. Kirje pyrkii todistamaan juutalaisia vastaan, että ihmiset tulevat vanhurskaiksi yksin uskosta, ilman Mooseksen lain vaatimia tekoja.
Johdanto-osan (Gal. 1:1–10) jälkeen Paavali puhuu asioista, jotka ovat saaneet aikaan kirjeen kirjoittamisen.
1. Hän puolustaa omaa apostolista toimivaltaansa (1:11–19; 2:1–14)
2. Hän osoittaa juutalaiskristittyjen pahan vaikutuksen, jolla he ovat olleet tuhoamassa evankeliumin ydinsanomaa (3, 4).
3, Hän kehottaa galatalaisia uskovia pysymään tiukasti uskossa Jeesukseen, ja nauttimaan hengen hedelmistä ja oikeasta kristillisen vapauden noudattamisesta (5, 6:1–10)
4. Hän päättää kirjeen yhteenvetoon keskustelluista aiheista, ja siunaukseen.
Galatalaiskirje ja Roomalaiskirje yhdessä muodostavat todisteen sille, että vanhurskauttaminen ei tapahdu ihmisen ansioilla, ei moraalisilla teoilla eikä uskonnollisilla riiteillä tai seremonioilla, vaikka niillä olisikin jumalainen alkuperä.
Sen sijaan vanhurskaus on ilmainen lahja, joka tulee ainoastaan Jumalan armosta niille jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan.
Kirjeen loppupuolella (6:11) Paavali kirjoittaa: "Katsokaa, miten suurin kirjaimin minä nyt omakätisesti kirjoitan teille!" Tästä voidaan päätellä, että tämä on ollut hyvin poikkeuksellista. Hänellä oli yleensä tapana kirjoittaa ainoastaan aivan viimeinen lopputervehdys ja siunaus omin käsin, ja muun osan kirjeestä oli kirjoittanut kirjuri sanelusta. Tässä kohden Paavali kuitenkin otti kynän kirjuriltaan, ja kirjoitti lopun itse. Tämä johtuu mahdollisesti siitä, että tuohon aikaan väärennettyjä kirjeitä oli alettu esittää Paavalin nimissä (2. Tess. 2:2, 3:17).
Paavali halusi ehkä antaa pidemmän näytteen käsialastaan, toimenpiteenä väärennöksiä vastaan. Lopetuksessa Paavali esittää yhteenvedon kirjeestä suppeilla, nopeilla, toisiinsa liittymättömillä lauseilla. Hän kirjoittaa myös isoilla kirjaimilla (kreikaksi pelikois grammasin), joka mahdollisesti symboloi hänen sielunsa energisyyttä ja päättäväisyyttä.
Huomiona: Joko olet kristitty tai juutalainen. Sillä ei ole merkitystä, mutta Uusi testamentti sanoutuu irti Vanhan testamentin opeista. Välimuoto on valehtelua itselle ja muille. Et voi olla samaan aikaan sekä kristitty, että juutalainen. Niiden opillinen perusta on erilainen. Kristittyjen on tehtävä valinta tai päädyttyvä harhaoppien harmaalle vyöhykkeelle, jossa pelastusta ei tarjoa Kristus tai juutalaisten Jumala.
"Kirje on kirjoitettu apostolisen neuvoston kokoontumisen jälkeen."
Galatalaiskirje on kirjoitettu vuonna 48, kaksi vuotta ennen Jerusalemin kokousta. Vain tämä ajoitus sopii yhteen sen kanssa, että Paavali sanoo käyneensä Jerusalemissa vain kaksi kertaa ennen kirjeen kirjoittamista. Lisäksi, jos Jerusalemin vanhinten ja apostolien laatima kirje olisi ollut kirjoitettu silloin, niin Paavali olisi voinut vedota siihen. Nyt hän joutuu taistelemaan judaisteja vastaan ilman sen kirjeen tukea.
https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2020/06/13/uuden-testamentin-tapahtumia-ja-kirjoituksia-aikajarjestyksessa/
Tuolla on Uuden testamentin tapahtumia ja kirjoituksia aikajärjestyksessä.