Usein kuulee tapauksista tai kuulee uutisia, joissa joku ihminen on kerännyt kotiinsa kymmeniä tai satoja kissoja tai koiria joista he eivät pysty asianmukaisesti huolehtimaan. Kyse on eläinten pakonomaisesta keräilystä. Tämän voi katsoa olevan jo merkki psykologisesta ongelmasta. Ongelmaa on kartoitettu Amerikassa. Useimmat massakeräilijät ovat naisia 2/3, joista naimattomia 70%, mutta mies miehiä on joukossa. Naisille on tyypillisempää kerätä kissoja, kun taas miehet suosivat enemmän koiria. Sosiaalinen eristyneisyys oli yleistä, mutta oli pikemminkin seurasta pakonomaisesta keräilystä, kuin syy siihen. Useimmat kertoivat pakonomaisesta keräilystä alkaneen jo nuorena. Usein keräilyyn liittyi myös elottomien esineiden keräämistä.
Keräilijät omaksuivat usein äidinroolin suhteessa eläimiin. Tämä johti vastentahtoisuuteen luopua eläimistä edes silloin, kuin kunnollinen vastaanottokoti odotti eläintä. Monet korostivat, että eläimet antoivat heille ”ehdotonta ja taattua rakkautta.” Keräilijät ihmismäistivät kokemukset eläimistä ja kokivat ne ihmismäisinä persoonina. Samalla he näkivät itsensä kärsivien tai ei-rakastettujen eläimien pelastajina.
Osa massakeräilijöistä ei pysty kunnolla huolehtimaan ja eläimet tällaisen massakeräilijän hoivissa ovat yleensä huonossa kunnossa, usein osa kuolleena tai sairaana ja vailla kunnollista lääkitystä ja ravintoa. Yleisiä ovat myös puutteet saniteetti-olosuhteissa. Jopa 60 % eläinten massakeräilijöistä ei kuitenkaan tunnista näitä tosiasioita ja näe realistisesti eläinten kärsimystä. Eräässä tutkimuksessa 69 %:lla keräilijöistä eläinten virtsaa ja ulosteita oli lattioilla, ja 25 %:lla keräilijän vuode oli virtsassa. Vaikka viranomaiset estävät tällaisen massakeräilijän toiminnan, niin jopa 60 prosenttia aloittaa keräilyn uudestaan.
Syitä ja selityksiä:
Hyvin pienelle alalle keskittynyt harhaluuloisuus häiriö voisi selittää pakonomaista keräilyä. Keräilijät joskus kuvittelevat, että heillä on erityinen kyky ymmärtää ja kommunikoida eläinten kanssa.
Lievä dementia voi olla yksi selitys, elottomien esineiden keräilyä esiintyy 20 %:lla dementikoista.
Impulssikontrollin häiriöt voisivat olla yhteydessä myös impulssikontrollin häiriöihin, ja sitä voisi verrata pelihimoon tai pakonomaiseen shoppailuun. Nähdessään kotia tarvitseman eläimen, ei keräilijä voi vastustaa sen ottamista omaan kotiinsa, vaikka pian eläin jää ilman sen suurempaa huomiota.
Eläimiin liittyy kiintymys, ja keräilyn takana voi olla jo keräilijän lapsena kokema epävarmuus vanhempien rakkauden suhteen ja kiintymyksen siirtyminen lapsuuden lemmikkieläimeen, joka kaoottisessa perheympäristössä on tarjonnut varmemman kiintymyksen kuin suhteet vanhempiin. Keräilijällä korostuvat huolenpito eläimistä ja niiltä saatu ehdoton rakkaus.
Ehkä parhaan selityksen eläinten pakonomaiseen keräilyyn tarjoaa pakko-oireinen häiriö.
Pakko-oireiselle häiriölle tyypilliseen tapaan ylisuuri velvoittava tunne estää kuvitellun vahingon tapahtuminen eläimille ja tähän vahingon estämisen velvollisuuteen käytetään suhteettomasti aikaa ja energiaa. Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivällä on samanlainen ylisuuri velvollisuudentunto erilaisten kuviteltujen vahinkojen estämisen suhteen ja he kehittävät erilaisia rituaaleja vahinkojen estämiseksi. Eläinten keräilylle on myös tyypillistä luopumisen vaikeus, esimerkiksi kuollut kissa voidaan yksinkertaisesti jättää lattialle lojumaan koska päätöstä ruumiin hävittämisestä on liian vaikea tehdä.
Pakonomainen keräily voi kohdistua myös elottomiin esineisiin ilman eläinten keräilyä. Kerätään esimerkiksi sanomalehtiä, vahoja vaatteita tai jopa maitopurkkeja.
Yleensä:
Esineet koetaan arvokkaina.
Esineet tuovat turvallisuuden tunnetta.
Pelätään esineiden unohtamista tai menettämistä.
Jatkuva keräily ja säilyttäminen ovat pakonomaista.
Rakkautta ei koeta saatavan ihmisiltä.
Pelätään, että toiset ihmiset saavat selville henkilökohtaisia tietoja itsestä.
Kyky järjestellä ja organisoida asioita on heikentynyt huomattavasti.
On huomattava, että vaikka ihmisellä on useita lemmikkejä, ei kyse ole välttämättä pakonomaisesta keräilystä, jos hän pystyy huolehtimaan kunnolla eläimistään ja säilyttämään kotinsa siistinä ja järjestyksessä, eikä anna lemmikkien liikaa hallita elämänsä sisältöä.
Ongelma: Suomessa pakonomaisiin keräilijöihin viitataan yleensä termillä kissankerääjänaiset. Keräilyn kohteena voi kuitenkin olla myös koirat. Mikä on mielestänne paras ilmaisu kuvaamaan eläimiä pakonomaisesti keräilevää ihmistä?
Keräilijät omaksuivat usein äidinroolin suhteessa eläimiin. Tämä johti vastentahtoisuuteen luopua eläimistä edes silloin, kuin kunnollinen vastaanottokoti odotti eläintä. Monet korostivat, että eläimet antoivat heille ”ehdotonta ja taattua rakkautta.” Keräilijät ihmismäistivät kokemukset eläimistä ja kokivat ne ihmismäisinä persoonina. Samalla he näkivät itsensä kärsivien tai ei-rakastettujen eläimien pelastajina.
Osa massakeräilijöistä ei pysty kunnolla huolehtimaan ja eläimet tällaisen massakeräilijän hoivissa ovat yleensä huonossa kunnossa, usein osa kuolleena tai sairaana ja vailla kunnollista lääkitystä ja ravintoa. Yleisiä ovat myös puutteet saniteetti-olosuhteissa. Jopa 60 % eläinten massakeräilijöistä ei kuitenkaan tunnista näitä tosiasioita ja näe realistisesti eläinten kärsimystä. Eräässä tutkimuksessa 69 %:lla keräilijöistä eläinten virtsaa ja ulosteita oli lattioilla, ja 25 %:lla keräilijän vuode oli virtsassa. Vaikka viranomaiset estävät tällaisen massakeräilijän toiminnan, niin jopa 60 prosenttia aloittaa keräilyn uudestaan.
Syitä ja selityksiä:
Hyvin pienelle alalle keskittynyt harhaluuloisuus häiriö voisi selittää pakonomaista keräilyä. Keräilijät joskus kuvittelevat, että heillä on erityinen kyky ymmärtää ja kommunikoida eläinten kanssa.
Lievä dementia voi olla yksi selitys, elottomien esineiden keräilyä esiintyy 20 %:lla dementikoista.
Impulssikontrollin häiriöt voisivat olla yhteydessä myös impulssikontrollin häiriöihin, ja sitä voisi verrata pelihimoon tai pakonomaiseen shoppailuun. Nähdessään kotia tarvitseman eläimen, ei keräilijä voi vastustaa sen ottamista omaan kotiinsa, vaikka pian eläin jää ilman sen suurempaa huomiota.
Eläimiin liittyy kiintymys, ja keräilyn takana voi olla jo keräilijän lapsena kokema epävarmuus vanhempien rakkauden suhteen ja kiintymyksen siirtyminen lapsuuden lemmikkieläimeen, joka kaoottisessa perheympäristössä on tarjonnut varmemman kiintymyksen kuin suhteet vanhempiin. Keräilijällä korostuvat huolenpito eläimistä ja niiltä saatu ehdoton rakkaus.
Ehkä parhaan selityksen eläinten pakonomaiseen keräilyyn tarjoaa pakko-oireinen häiriö.
Pakko-oireiselle häiriölle tyypilliseen tapaan ylisuuri velvoittava tunne estää kuvitellun vahingon tapahtuminen eläimille ja tähän vahingon estämisen velvollisuuteen käytetään suhteettomasti aikaa ja energiaa. Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivällä on samanlainen ylisuuri velvollisuudentunto erilaisten kuviteltujen vahinkojen estämisen suhteen ja he kehittävät erilaisia rituaaleja vahinkojen estämiseksi. Eläinten keräilylle on myös tyypillistä luopumisen vaikeus, esimerkiksi kuollut kissa voidaan yksinkertaisesti jättää lattialle lojumaan koska päätöstä ruumiin hävittämisestä on liian vaikea tehdä.
Pakonomainen keräily voi kohdistua myös elottomiin esineisiin ilman eläinten keräilyä. Kerätään esimerkiksi sanomalehtiä, vahoja vaatteita tai jopa maitopurkkeja.
Yleensä:
Esineet koetaan arvokkaina.
Esineet tuovat turvallisuuden tunnetta.
Pelätään esineiden unohtamista tai menettämistä.
Jatkuva keräily ja säilyttäminen ovat pakonomaista.
Rakkautta ei koeta saatavan ihmisiltä.
Pelätään, että toiset ihmiset saavat selville henkilökohtaisia tietoja itsestä.
Kyky järjestellä ja organisoida asioita on heikentynyt huomattavasti.
On huomattava, että vaikka ihmisellä on useita lemmikkejä, ei kyse ole välttämättä pakonomaisesta keräilystä, jos hän pystyy huolehtimaan kunnolla eläimistään ja säilyttämään kotinsa siistinä ja järjestyksessä, eikä anna lemmikkien liikaa hallita elämänsä sisältöä.
Ongelma: Suomessa pakonomaisiin keräilijöihin viitataan yleensä termillä kissankerääjänaiset. Keräilyn kohteena voi kuitenkin olla myös koirat. Mikä on mielestänne paras ilmaisu kuvaamaan eläimiä pakonomaisesti keräilevää ihmistä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.