Miksei meillä olisi oikeutta totaaliseen, lopulliseen lepoon? Miksi miedän tulisi huolehtia kaikesta ajasta? On lohdullista ajatella, että minulla on tämä elämä ja vastuu siitä, mitä teen ajalla, minkä olen olemassa.
Ei mitään
jaina
5464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lopullinen lepo on kaunis ajatus.
lisäksi se saa arvostamaan elämää. en ole oikein koskaan käsittänyt miksi tätä elämää väheksytään niin paljon, että halutaan kuvitella jokin toinen, parempi, kuolemanjälkeisen elämän muoto. ikäänkuin tämä ei riittäisi.
eikö voitaisi vaan olla kiitollisia tästä mitä on?
Joo, mikäs siinä. Se olisi suuri helpotus, jos kuoleman jälkeen ei olisi mitään.
täytyy nyt tuhota teidän haaveenne, mutta joudutte kyllä vastaamaan tekosistanne, taikka tekemisistä jättämisistänne tämän elämän jälkeen ja jo tässä elämässä.
Valitettavasti pitää todeta että lepoa ei ole eikä tule, vaikka kuinka siitä haaveilette.
Taivaassa näet ei nukuta, kun siellä ei laisinkaan nukuta. Tämä elämä vaan pakkaa nukuttamaan joskus niin vietävästi täällä.
Uskon mieluummin, että jos kuolemanjälkeistä elämää on, tämän maailman teot eivät vaikuta siihen millään tavalla.
Mieheni kuoli 14.7.04. En pitkään aikaan nähnyt edes unia, jotka olisivat auttaneet surussani. Viimein näin unen jossa jouduin hieromaan hänen hartioitaan. Kului aikaa ja mieheni serkku vasta nyt toukokuussa kertoi nähneensä unen jossa mieheni pyysi häntä ilmoittamaan minulle: Elän ja voin hyvin. Nämä ovat vain unia, mutta on tapahtunut muutakin.
Nuorempi tyttäreni ennen joulua näki kuinka hänen takapihansa yhtäkkiä valaistui vaikka toiset pihat olivat pimeinä. Hän sanoi; äiti, iskä kävi täällä ja minulle tuli hyvä olo.
Itse koin joulun ja uudenvuoden välillä ja oman
"ihmeeni". Olin silittämässä pyykkiä, kun yhtäkkiä tuli tunne, että en ole talossa yksin(ovi lukossa, varmuusketju päällä), lähdin kiertämään huoneita. Kissamme, nyt 15 v, nukkuu yleensä sängyssämme. Kun tulin makuuhuoneeseen, kissalla oli korvat pystyssä ja silmät paloivat, siis pupillit olivat suuret vaikka oli huone hämärä. Oli outo tunne, vähän peloittavakin.
Kysyin ääneen T...o, oletko sinä täällä? Heti toisen läsnäölö haihtui ja kissakin painoi päänsä ja jatkoi nukkumistaan.
Olen iltarukouksieni myötä lähettänyt terveisiä T....lle ja pyytänyt tiettyjä apuja kiinteistön- ja muidenkin asioiden hoitamiseksi. Kummasti on tullut yhtäkkiä joitakin lauseita mm lämmiotysasioissa sekä kesämökin jutuissa mieleen, asioita joita hän joskus ohimennen lausahti. Olen myös pyytänyt iltarukouksessani auttamaan monissa henk.koht.sanoisinko "paheissani, saunakalja, viini", joihin lääkärini on antanut luvan(olen haimasyöpäpotilas, tosin kaikki paha saatiin pois n 3 kk sitten ja nyt voin hyvin. Toivon kommenttejanne.