https://yle.fi/a/74-20064595
"– Valitsijayhdistykseni on saanut haltuunsa tänään postitse vastauslähetyksinä saapuneet kannattajakortit. Korttien kokonaismäärä jää selvästi alle 20 000 kortin rajan, Väyrynen kirjoittaa lähettämässään tiedotteessa."
Väyrysen ongelma on ollut aina besserwisserismi yhdistettynä itsepäisyyteen saakka luuloon oikeassa olemisesta. Peiliin hän ei ikinä katsonut vaan oli aina sitä mieltä, että vastoinkäymiset olivat milloin kenenkin syytä.
Tietenkin Väyrystä on syytä kiittää pitkästä urasta.
"– Valitsijayhdistykseni on saanut haltuunsa tänään postitse vastauslähetyksinä saapuneet kannattajakortit. Korttien kokonaismäärä jää selvästi alle 20 000 kortin rajan, Väyrynen kirjoittaa lähettämässään tiedotteessa."
Väyrysen ongelma on ollut aina besserwisserismi yhdistettynä itsepäisyyteen saakka luuloon oikeassa olemisesta. Peiliin hän ei ikinä katsonut vaan oli aina sitä mieltä, että vastoinkäymiset olivat milloin kenenkin syytä.
Tietenkin Väyrystä on syytä kiittää pitkästä urasta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ihmetyttää Väyrysen yritys lähteä ehdokkaaksi erityisesti viime kevään eduskuntavaalien jälkeen, jolloin jäi kauaksi kansanedustajapaikasta jopa synnyinvaalipiirissään Lapissa. Eikä niiden jälkeen ymmärtänyt edes tarkistaa kielteistä Nato-jäsenyyskantaansa ja yleensäkään ulkopoliittista asennoitumistaan. Tuolla kokemuksella luulisi osaavan todeta, että "kyllä kansa tietää".
Paavo Väyrynen ja Sanna Marin: siinä kaksi, jotka ovat aina kaikessa oikeassa! Väyrynen kuitenkin inhimillisempi olemukseltaan.
Paavolla olisi ollut täydet mahdollisuudet eläköityä arvokkaasti mutta pakko oli pilata maineensa lopullisesti
Olet Arska väärässä. Ei aika ole ajanut Väyrysestä ohi, vaan Väyrynen ajoi ajasta ohi. Hän on tulevaisuudessa.
Hän on seuraavien presidentin vaalien äänikuningas.
Jollei koko Suomen presidentin vaalissa, niin ainakin Keminmaan Pohjantähden presidenttiä valittaessa Väyrynen on ylivoimainen.
Kapin vika.
Ei ole, vaan siksi, että tulostimia on enää vain harvoilla, koska ne ovat niin kalliita.
Väyrysen suurin ongelma on ollut koko ajan täydellinen ymmärtämättömyys omasta suosiostaan.
Hänellä on ollut aiemmin vankka taustajoukko tukijoita mutta vielä suurempi joukko vastustajia ja tämä on se ratkaiseva asia. Kun valtaosa kansalaisista äänestävät mieluummin ketä tahansa muuta kuin Väyrystä ei se riitä voittoisaan vaalitulokseen.
Mistä tämä johtuu?
Väyrynen ei ikinä päässyt eroon Jukka Tarkan paljastamasta salakähmäisestä vehkeilystä jossa Väyrynen ennen 1982 presidentivaaleja yritti sopia silloisen Neuvostoliiton suurlähetysön ministerineuvos Viktor Vladimirovin kanssa että Neuvostoliitto solmisi erilaisia kauppasopimuksia öljyn myyntiä koskien, jolloin Suomen vienti voisi vastaavasti lisääntyä. Tämä olisi lisännyt Ahti Karjalaisen suosiota.
Tästä jäi kansan sieluun näkemys Väyrysestä vehkeilijänä joka yritti Neuvostoliiton avulla kampittaa Virolaisen ehdokkuuden.
Koko ajan, näihin vuosiin saakka Väyrynen on suhtautunut yltiö-ymmärtäväisesti Neuvostoliitto/venäjän aikeisiin. Mikäli Väyrynen olisi ollut vaikutusvaltaisessa asemassa viimeisen kolmen vuoden ajan, olisi hän takuulla vastustanut keinolla millä hyvänsä Suomen liittymistä Natoon. Nyt hänen keinonsa Natoon liittymistä vastaan on onneski ollut vain oman bloginsa julkaisuissa. Tuo hänen asenteensa poiki sen, ettei hän ole pääsyt enää edes eduskuntaan. Hän on muuttunut samanlaiseksi poliittikseksi ruumiiksi kuin Ano Turtiainen.
Ei millään vuosikymmeniä vanhoilla asioilla ollut vaikutusta siihen, että Väyrynen ei nyt saanut tarpeeksi kannattajakortteja, mutta Ukrainan sodan aikaisilla kirjoituksillaan kyllä. Väyrynen ei ymmärtänyt, että Suomen kansa oli muuttanut täysin suhtautumisensa Nato-jäsenyyteen, vaikka asia oli todistettu mielipidekyselyilläkin. Ainakin hän luotti siihen, että päinvastoin herättää kiinnostusta erilaisena politiikkona.
Toinen syy Väyrysen kannatuksen romahtamiseen oli hänen puolueseikkailunsa, joiden vuoksi menetti pitkäaikaisten keskustalaistenkin kannatuksen Lapin vaalipiiriä myöten. Jos Väykky olisi edes loikannut persuihin, keskustan äänestämisestä luopuneiden kepulaisten kannatus olisi voinut säilyä. Noista hänen pikkupuolueistaan ei ole kiinnostunut kukaan, Päinvastoin ne vain ärsyttävät niitäkin, jotka eivät enää kepua kannata.
Väyrynen on opportunisti, joka yrittää hakea kannatusta keinolla millä hyvänsä.
EU vastustus oli hyvä esimerkki, koska kansan keskuudessa oli paljon epäluuloja EU:ta kohtaan, mutta poliitikot olivat suhteellisen yksimielisesti, myös kepu, EU:hun liittymisen kannalla, Väyrynen katsoi tilaisuutensa tulleen. No, se homma meni viivytyspuheineen ja Eduskuntatalossa yöpymisineen pahasti yli ja kääntyi lopulta häntä itseään vastaan.
Nyt viime aikoina Väyrynen kuvitteli, että saisi kannatusta sellaisilta, jotka eivät täysin tue Ukrainan avustamista, hän ajatteli olevansa Suomen Orban, saavansa riittävästi kannatusta omalle tielleen. No ei sekään toteutunut.
Siinä välissä on ollut jos jonkinmoista viritystä, jopa kepun puolueosaston kaappaaminen omien tarkoitusperien ajamiseen.
Väyrysen taistelu tuulimyllyjä ja aikojen muuttumista vastaan muistuttaan ay-liikkeen älyttömyyksiä ,kun se vastustaa oikeistohallituksia. Aivan kuten Väyrynen venkoilullaan lopulta teki eniten hallaa itselleen, myös ay-liike sahaa omaa oksaansa aina vaan innokkaammin. Olisiko Hakaniemessä luettu Väyrysen kirjoja tai muuten opeteltu hänen strategiaa?
Narsistina Väyrynen saattoi olettaa, että suomalaiset haluavat nähdä hänet presidentinvaalitenteissä, vaikka eivät hänen ajatustensa takana olisikaan. Toisin sanoen täyttäisivät kannattajakortin, vaikka tietäisivät äänestävänsä itse vaaleissa jotain muuta ehdokasta, jotta saisivat vaalikeskusteluihin lisää väriä.
Näin saattoi olla vielä kuusi vuotta sitten, mutta tässä ajassa Väyrynen on jäänyt niin sivuun poliittisesta keskustelusta, että hänet hädin tuskin muistetaan. Väyrynen onkin kiukutellut siitä, ettei hänestä kirjoiteta enää missään mitään. Hyvin kuvaavaa, että juuri päättyneissä Ylen 17 uutisissa ei mainittu, että Väyrynen ei saanut tarpeeksi kannattajakortteja.
Kyllä vuosikymmeniä vanhoilla asioillakin voi olla merkitystä. Tämä lienee sukupolvikysymys. Sellaiset äänestäjät kuin minä muistamme kyllä hyvin 1980-luvun taitteeseen ajoittuvat poliittiset vehkeilyt. Niiden pääarkkitehti oli Paavo Väyrynen, joka lopulta näki itsensä Jumalan valitsemana itseoiketettuna Urho Kekkosen manttelinperijänä. Väyrynen juoni Kepun sisällä Virolaista vastaan. Päävihollinen oli kuitenkin Mauno Koivisto, jonka valtava kansansuosio sai varmaan Väyrysen ja Ahti Karjalaisen raivon valtaan. Mauno Koivisto olikin Väyrysen juonittelun pääkohde. Koivistosta haluttiin synnyttää kuvaa, jonka mukaan hän olisi neukkujen silmissä epäluotettava presidentti ja jonkinlainen Väitö Tannerin politiikan perillinen. Tannerhan oli NL:ssa pahimpia kirosanoja. Väyrysen, Suomisen ja Taxellin salainen kassakaappisopimus ja sen läskiksi meno ei tietenkään helpottanut asetelmaa myöhemminkään. Se oli kova poliittinen takaisku Väryselle, kun sen vastapainoksi synnytettiin Harri Holkerin sinipunahallitus. Holkeri oli Kokoomuksessa Koiviston luottomies, joka siis ohitti pääministerivalinnassa Kokoomuksen puheenjohtajan Ilkka Suomisen osana Koiviston vastaiskua. Uusille sukupolvilla Väyrysen venkoilu voi olla tuntematon ja vaikuttamaton asia, mutta 1980-luvulla aikuisina eläneet oppivat tuntemaan Väyrysen armottomana poliittisena juonittelijana, joka ei kaihtanut mitään keinoja.
Väyrysen kannatuksen romahtaminen myöhemmin liittyy siihen, että hävisi Kepun sisällä linjariidan, jonka osallisena hän edusti vanhaa K-linjaa omine mausteineen. Vastapuolelle olivat Kepua liberalismin suuntaan kääntämässä olevan voimat Olli Rehnin johdolla. Rehn ja Väyrynen ovat suorastaan vihamiehiä, joilla on vaikea tukea toisiaan missään asiassa. Väyrysellä meni heit sukset ristiin jo Esko Ahon kanssa, vaikka ehkä miehiä alunperin pidettiin samanmielisinä. Ehkä entinen ulkoministeri Keijo Korhonen oli Väyrysen merkittävin tuki, mutta kyllä Korhosellakin oli oma näkemyksensä Väyrysen henkilökohtaisista tavoitteista ja persoonasta. Korhonen on jossain kirjoittanut, että hän joutui sulkemaan jossain ulkomaan matkalla Väyrysen alkoholiongelmien vuoksi tämän johonkin koppiin ja ottamaan avaimen pois lisähaittojen vähentämiseksi sillä reissulla.
Puoluekikkailun osalta ihan oikeassa. Väyrysellä olisi voinut olla jollain lailla realistisia mahdollisuuksia, jos hän olisi siirtynyt persuihin. Väyrysen on kuitenkin vaikea olla missään puolueessa muu kuin ehdoton johtotähti ja sitä paikkaa hänelle olisi tuskin persuissa luvatti.
Mutta kaikki em. kolme asiaa vaikuttavat. Eli poliittisen juonittelijan maine, otteen irtoaminen Kepun johtajuudesta ja Kepusta eroamisen jälkeinen pienpuoluekausi. Väyrysen kannatus laihtui näiden kaikkien asioiden vuoksi. Hänestä tuli politiikan epäsuosituin henkilö toisille. Heidän määränsä on ollut Väyryselle liian suuri.
Vuosien 1988, 1994, 2012 ja 2018 presidentinvaaleissa Väyrynen sai kohtalaisen hyvät ääniosuudet, vaikka ne 1980-luvun asiat olivat silloin lähempänä. Siksi tämä, ettei hän nauti enää luottamusta edes siinä määrin, että pääsisi eduskuntaan Lapin vaalipiiristä ja nyt presidenttiehdokkaaksi, johtuvat hänen viime vuosien tekemisistään.
Keijo Korhonen oli muuten vuoden 1994 presidentinvaaleissa itsekin ehdokkaana, joten en pitäisi häntä ja Väyrystä aivan samanmielisinä. Korhonen oli vielä paljon kovempi EU-vastustaja kuin Väyrynen.
Yksi Väyrysen suosion laskuun vaikuttanut tekijä on hänen oman ikäpolvensa äänestäjien väheneminen kuoleman kautta tai ainakin väistyminen aktiivitoiminnasta esimerkiksi kannattajakorttien kerääjinä.
Game is not over. Paavo ei kortaista välitä vaan viime tinkaan ilmoittautui ehdokkaaksi. Hyvä Paavo. Sinussa on maamme tulevaisuus.
Aika ajoi Väyrysen ohi jo 80-luvulla.
Yritteliäisyyden puutteesta ei Väyrystä voi syyttää kun sai jatkoaikaa korttien keräämiselle. Melkein tekisi mieli kannatuskortti lähettää mutta vain melkein.
Sanotaan, että ihmisen poliittinen muisti on max. 4 vuotta mutta kyllä Väyrysen kohdalla moni iäkkäämpi muistaa kaiken Väyrysen urasta ja sen vuoksi suurin osa ihmisistä ei ikinä hänelle ääntänsä antaisi.
Miksi Nato muka oli mikään virhe? Meillä on nyt paras puolustus kuin koskaan.
Ei tämä ole mikään uskon asia, vaan se on parantunut. EIkä siihen edes tarvita tuota viidettä artiklaa. Vai väitätkö että muut eivät tulisi apuun jos sitä pyydetään? Voitko kertoa miksi näin kävisi.
On muuten huvittavaa miten teet väitteen jostain, mutta et koskaan pysty puolustamaan sitä. Vaan muiden pitäisi itse hakea todisteet sinun väitteiden tueksi.
Johtuuko tämä siitä että et itse osaa vai siitä että et pysty puolustamaan näitä väitteitä koska valehtet taas?
En ole kapi, eikä tämä nato ole mikään uskon asia.
Mutta miksi taas lopetit kesksutelun? Johtuiko se siitä että sinun väitteille ei löydy mitään faktaa, taaskaan?
Ja Suomella ei koskaan ole ollut mitään itsenäistä puolustutsta, vaan olemme aina tukeneet muiden apuun.
Joten voitko kertoa että mikä vika tuossa viidennssä artikkelissa on? Va kuitataanko se taas yhtenä sinun valeena?