Eivät suurin osa kiusaajistani ole pyytäneet anteeksi ja yksikin vain virnuilee ja nauraa päin naama

Kerran jääkiekko-ottelussa näin kun katsoi minuun päin ja nauraa virnuili. Omituinen tyyppi, mä ajattelin mielessäni , että sillai teki eli oikeastaanhaan häpäisi itsensä.
Sitten on eräs toinen joka asuu vanhempiensa helmoissa(kuten minä) joka kiusasi minua tosi rankasti eli hän osasi valita kaikkein rankimmat kiusaamismuodot eli halveksi minun ihmisarvoa ja kehoitti minut itsemurhaan. Se olisi voinut riittää hyvin kunnianloukkaustuomioonkin. Nielin kaiken aina enkä koskaan pieksänyt ketään kiusaajaani. Kaikki jäi sisälleni ja huolimatta 15 vuoden pituisesti puheterapiasta ja lääkkeistä, tilanteeni on huono eli en jaksa tehdä mitään ja millään ei oikein mitään väliä kunhan vain olen enkä tee mitään. Enkä ole ainoa jolla tällainen elämäntilanne. Onko täällä muita kohtalotovereitani joiden kanssa voimme jakaa näitä juttuja. Oletteko integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan? Minä olen vain hyvin vähän saanu jalkaani työelämän oven väliin, siis hyvin vähän, mut kai sekin on ihan ok, mutta on paljon ihmisiä jotka halveksii minua siitä kun en tee töitä kovinkaan paljoa, mut heiltä puuttuu ymmärrystä ja veikkaan että osa heistä on kiusaajia, ei kaikki.

Kaikkein rajuinta on se, ettei ole pyytäneet anteeksi. Minä sen sijaan olen pyytänyt anteeksi yhdeltä jonka kanssa netissä oli kahnauksia eli verbaalisesti otimme yhteen mutta minä voin kehua itseäni eli pyysin anteeksi heti.

Yksi kiusaajani(joka kohdisti minuun jokapäiväistä kiusaamista yläasteella) on sen sijaan järkevä tyyppi joka on pyytänyt anteeksi.

Elämä on sitä samaa eli neljän seinän sisällä ja ainoot kaverini on muutamat nettikaverit. En mä tapaile ihmisiä. Ei ole mitään haluakaan tapailla eikä nähdä ihmisiä mutta kyllä minä aina tervehdin kaikkia ihmisiä jotka täällä kylällä asuvat. Ja voin vaihtaa kuulumisia lenkkipolulla mut usein oon niin arka, että keksin jotakin etten joudu siihe tilanteeseen että joku tulis puhuttelemaan eli jotenkin mä keksin miten ei joutua siihen tilanteeseen kun alkaa toi sosiaalinen puoli heti jökittää tökkiä.

On siitä ollut ihan tutkittua tietoa mitä henkinen ja fyysinen väkivalta aiheuttaa ihmisen psyykkeelle. Jopa vahvimmatkin ihmiset voi sairastua siitä tosi vakavasti. Tulee helposti arvottomuuden tunteita, vihaa, katkeruutta, aggressiivisuutta, ja osalla menee niiin pahasti mieli sekaisin että he saattaa mennä rikosten polulle ja osa on istunut ihan vankilassakin eli tiedän yhden joka puukotuksesta istui vankilassa. Minulla on kai niin hyvä itsehillintä ja oon kai niin kiltti ja väkivallaton etten koskaan ole joutunut tekemisiin poliisien kanssa. Mut oli minulla 2000 luvulla niitä raivokohtauksia joita en koskaan kohdistanut ihmisiin vaan löin lujaa oven vain kiinni ja menin vällyjen alle pillittämään pois pahaa oloa. Noh paniikkihäiriöhän siitä puhkesi melko pian ja monet eri sairausmuodot. Estynyt persoona, lievä skitsofrenia, voimakas ahdistus, traumat kiusaamisesta ja varmaan voi olla lisänä synnynnäisiä sairauksia kuten asperger(lievä autismi) ja ehkä myös olen erityisherkkä ja adhd. Mun veljelläni on nimittäin ADHD ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se on lähisuvussa toi sairastelu meillä aika yleistä. Onpa minulla myös hahmotushäiriövika joka todettiin kun olin 5 vuotta vanha.

Tunnen mm yhden tyypin joka ei käy missään eikä tee mitään duunia suomen yhteiskunnan eteen vaan päivät pitkät istuu koneella pelaten videopelejä aamusta yöhön. Ei hänellä ole oikein mitään. Sama minulla. Kun kaikki menee, kaikki halu ja kaikki niin silloin menee ihan kaikki.

Eipä kaikilla kiusaajillakaan hyvin mene. Osa voi esim seota ja mennä rikosten poluille.