Natsi-Saksan viimeiset viikot - valtava määrä joukkoitsemurhia, omien lasten tappamista

Natsi-Saksan häviö ajoi saksalaiset itsemurhiin: vanhemmat surmasivat itsensä ja lapsensa myrkyillä ja hukuttamalla. Saksalaisten mielet täytti pelko keväällä 1945. Saksa häviäisi sodan ja edessä olisivat synkät ajat.

Se tiedettiin varmaksi keväällä 1945, kun puna-armeijan kostonhimoiset sotilaat tunkeutuivat Saksan kyliin ja kaupunkeihin huhti-toukokuussa.

Toivottomuus voimistui kaikkialla maassa.

”Kaikki, mihin olen uskonut, paljastuukin hulluudeksi ja rikokseksi”, kirjoitti eräs Hitlerin lupauksiin Saksan suuresta tulevaisuudesta uskonut berliiniläinen ja lisäsi:

”Ymmärrän, että minulla on vain yksi vaihtoehto.”

HILLITÖN PELKO

Puna-armeija valmistautui talvihyökkäykseen yli Saksan itärajan ja kohti Berliiniä tammikuussa 1945.

Veikseljoen takana oli lähtövalmiina yli kuusi ja puoli miljoonaa miestä, jotka pursuivat kostonhimoa.

Yli 25 miljoonaa Neuvostoliiton kansalaista oli kuollut sen jälkeen, kun Adolf Hitlerin johtama natsi-Saksa oli hyökännyt maahan kesäkuussa 1941.

Saksalaisten julmuuksissa erityisesti Valko-Venäjällä ja Ukrainassa oli kuollut kymmenientuhansien puna-armeijan sotilaiden vaimoja, morsiamia, lapsia, isiä, äitejä. Berliiniä kohti edetessään sotilaat suuntasivat kostonvimmansa tavallisiin siviileihin.

He olivat pääosin naisia, jotka eivät ehtineet paeta, koska natsihallinto oli jyrkästi kieltänyt ihmisiä jättämästä kotejaan.

Saksan lehdet julkaisivat kuvia pienestä itäpreussilaisesta Nemmersdorfin kylästä, johon puna-armeijan sotilaat olivat tunkeutuneet, ennen kuin heidät oli joksikin aikaa ajettu takaisin.

Kuvat ja sanat eivät kuitenkaan synnyttäneet saksalaisissa raivokasta vastarintatahtoa, vaan täyttivät ihmiset hillittömällä pelolla.

Demminin idyllinen pikkukaupunki sijaitsi lähellä Itämeren rantaviivaa. Vastarintaa kohtaamatta puna-armeijan joukot tulvivat kaupunkiin 29. huhtikuuta.

Kaupunkilaiset tiesivät idempää valuneiden tietojen perusteella, mitä oli odotettavissa – julmaa väkivaltaa, julmia kuolemia.


Demminissä puhkesi itsemurha-aalto, joka tempaisi mukaansa myös aviopareja ja kokonaisia perheitä.

Omassa asunnossaan hirttäytyivät esimerkiksi 64-vuotias vaunuseppä Franz Höffler ja hänen vaimonsa.

Kymmenen vuotta vanhempi Ernst Hoffmann ja hänen vaimonsa hukuttautuivat yhteen Peenejoen monista kanavista.

Saksan valtakunnan työjoukkojen upseeri, 27-vuotias Lothar Brückner hirttäytyi yhdessä nuoren vaimonsa, tämän siskon, äidin ja isoäidin kanssa.

”Sitä ennen joko Brücknerin tai jonkun naisista on täytynyt pujottaa hirttosilmukka kolmevuotiaan Georg-Peterin kaulaan”, kirjoittaa saksalainen Florian Huber uutuuskirjassaan Lupaathan tappaa itsesi (Atena). Huber nostaa kirjassaan päivänvaloon lähes vaietut sodanjälkeisen natsi-Saksan itsemurha-aallot.

Hukuttautuminen oli yksi Demminin asukkaiden tavoista päättää päivänsä. Se ei ollut ongelma, sillä kaupungin lähellä virtasi Peenen lisäksi kaksi sen sivujokea.

Huberin mukaan jokiin hukuttautuminen vaati kuitenkin ankaraa päättäväisyyttä, koska ne olivat suhteellisen matalia. Joillakin oli selässään kiviä täynnä olevat painavat reput, jotka vetivät heidät pinnan alle.