Natsi-Saksan häviö ajoi saksalaiset itsemurhiin: vanhemmat surmasivat itsensä ja lapsensa myrkyillä ja hukuttamalla. Saksalaisten mielet täytti pelko keväällä 1945. Saksa häviäisi sodan ja edessä olisivat synkät ajat.
Se tiedettiin varmaksi keväällä 1945, kun puna-armeijan kostonhimoiset sotilaat tunkeutuivat Saksan kyliin ja kaupunkeihin huhti-toukokuussa.
Toivottomuus voimistui kaikkialla maassa.
”Kaikki, mihin olen uskonut, paljastuukin hulluudeksi ja rikokseksi”, kirjoitti eräs Hitlerin lupauksiin Saksan suuresta tulevaisuudesta uskonut berliiniläinen ja lisäsi:
”Ymmärrän, että minulla on vain yksi vaihtoehto.”
HILLITÖN PELKO
Puna-armeija valmistautui talvihyökkäykseen yli Saksan itärajan ja kohti Berliiniä tammikuussa 1945.
Veikseljoen takana oli lähtövalmiina yli kuusi ja puoli miljoonaa miestä, jotka pursuivat kostonhimoa.
Yli 25 miljoonaa Neuvostoliiton kansalaista oli kuollut sen jälkeen, kun Adolf Hitlerin johtama natsi-Saksa oli hyökännyt maahan kesäkuussa 1941.
Saksalaisten julmuuksissa erityisesti Valko-Venäjällä ja Ukrainassa oli kuollut kymmenientuhansien puna-armeijan sotilaiden vaimoja, morsiamia, lapsia, isiä, äitejä. Berliiniä kohti edetessään sotilaat suuntasivat kostonvimmansa tavallisiin siviileihin.
He olivat pääosin naisia, jotka eivät ehtineet paeta, koska natsihallinto oli jyrkästi kieltänyt ihmisiä jättämästä kotejaan.
Saksan lehdet julkaisivat kuvia pienestä itäpreussilaisesta Nemmersdorfin kylästä, johon puna-armeijan sotilaat olivat tunkeutuneet, ennen kuin heidät oli joksikin aikaa ajettu takaisin.
Kuvat ja sanat eivät kuitenkaan synnyttäneet saksalaisissa raivokasta vastarintatahtoa, vaan täyttivät ihmiset hillittömällä pelolla.
Demminin idyllinen pikkukaupunki sijaitsi lähellä Itämeren rantaviivaa. Vastarintaa kohtaamatta puna-armeijan joukot tulvivat kaupunkiin 29. huhtikuuta.
Kaupunkilaiset tiesivät idempää valuneiden tietojen perusteella, mitä oli odotettavissa – julmaa väkivaltaa, julmia kuolemia.
Demminissä puhkesi itsemurha-aalto, joka tempaisi mukaansa myös aviopareja ja kokonaisia perheitä.
Omassa asunnossaan hirttäytyivät esimerkiksi 64-vuotias vaunuseppä Franz Höffler ja hänen vaimonsa.
Kymmenen vuotta vanhempi Ernst Hoffmann ja hänen vaimonsa hukuttautuivat yhteen Peenejoen monista kanavista.
Saksan valtakunnan työjoukkojen upseeri, 27-vuotias Lothar Brückner hirttäytyi yhdessä nuoren vaimonsa, tämän siskon, äidin ja isoäidin kanssa.
”Sitä ennen joko Brücknerin tai jonkun naisista on täytynyt pujottaa hirttosilmukka kolmevuotiaan Georg-Peterin kaulaan”, kirjoittaa saksalainen Florian Huber uutuuskirjassaan Lupaathan tappaa itsesi (Atena). Huber nostaa kirjassaan päivänvaloon lähes vaietut sodanjälkeisen natsi-Saksan itsemurha-aallot.
Hukuttautuminen oli yksi Demminin asukkaiden tavoista päättää päivänsä. Se ei ollut ongelma, sillä kaupungin lähellä virtasi Peenen lisäksi kaksi sen sivujokea.
Huberin mukaan jokiin hukuttautuminen vaati kuitenkin ankaraa päättäväisyyttä, koska ne olivat suhteellisen matalia. Joillakin oli selässään kiviä täynnä olevat painavat reput, jotka vetivät heidät pinnan alle.
Se tiedettiin varmaksi keväällä 1945, kun puna-armeijan kostonhimoiset sotilaat tunkeutuivat Saksan kyliin ja kaupunkeihin huhti-toukokuussa.
Toivottomuus voimistui kaikkialla maassa.
”Kaikki, mihin olen uskonut, paljastuukin hulluudeksi ja rikokseksi”, kirjoitti eräs Hitlerin lupauksiin Saksan suuresta tulevaisuudesta uskonut berliiniläinen ja lisäsi:
”Ymmärrän, että minulla on vain yksi vaihtoehto.”
HILLITÖN PELKO
Puna-armeija valmistautui talvihyökkäykseen yli Saksan itärajan ja kohti Berliiniä tammikuussa 1945.
Veikseljoen takana oli lähtövalmiina yli kuusi ja puoli miljoonaa miestä, jotka pursuivat kostonhimoa.
Yli 25 miljoonaa Neuvostoliiton kansalaista oli kuollut sen jälkeen, kun Adolf Hitlerin johtama natsi-Saksa oli hyökännyt maahan kesäkuussa 1941.
Saksalaisten julmuuksissa erityisesti Valko-Venäjällä ja Ukrainassa oli kuollut kymmenientuhansien puna-armeijan sotilaiden vaimoja, morsiamia, lapsia, isiä, äitejä. Berliiniä kohti edetessään sotilaat suuntasivat kostonvimmansa tavallisiin siviileihin.
He olivat pääosin naisia, jotka eivät ehtineet paeta, koska natsihallinto oli jyrkästi kieltänyt ihmisiä jättämästä kotejaan.
Saksan lehdet julkaisivat kuvia pienestä itäpreussilaisesta Nemmersdorfin kylästä, johon puna-armeijan sotilaat olivat tunkeutuneet, ennen kuin heidät oli joksikin aikaa ajettu takaisin.
Kuvat ja sanat eivät kuitenkaan synnyttäneet saksalaisissa raivokasta vastarintatahtoa, vaan täyttivät ihmiset hillittömällä pelolla.
Demminin idyllinen pikkukaupunki sijaitsi lähellä Itämeren rantaviivaa. Vastarintaa kohtaamatta puna-armeijan joukot tulvivat kaupunkiin 29. huhtikuuta.
Kaupunkilaiset tiesivät idempää valuneiden tietojen perusteella, mitä oli odotettavissa – julmaa väkivaltaa, julmia kuolemia.
Demminissä puhkesi itsemurha-aalto, joka tempaisi mukaansa myös aviopareja ja kokonaisia perheitä.
Omassa asunnossaan hirttäytyivät esimerkiksi 64-vuotias vaunuseppä Franz Höffler ja hänen vaimonsa.
Kymmenen vuotta vanhempi Ernst Hoffmann ja hänen vaimonsa hukuttautuivat yhteen Peenejoen monista kanavista.
Saksan valtakunnan työjoukkojen upseeri, 27-vuotias Lothar Brückner hirttäytyi yhdessä nuoren vaimonsa, tämän siskon, äidin ja isoäidin kanssa.
”Sitä ennen joko Brücknerin tai jonkun naisista on täytynyt pujottaa hirttosilmukka kolmevuotiaan Georg-Peterin kaulaan”, kirjoittaa saksalainen Florian Huber uutuuskirjassaan Lupaathan tappaa itsesi (Atena). Huber nostaa kirjassaan päivänvaloon lähes vaietut sodanjälkeisen natsi-Saksan itsemurha-aallot.
Hukuttautuminen oli yksi Demminin asukkaiden tavoista päättää päivänsä. Se ei ollut ongelma, sillä kaupungin lähellä virtasi Peenen lisäksi kaksi sen sivujokea.
Huberin mukaan jokiin hukuttautuminen vaati kuitenkin ankaraa päättäväisyyttä, koska ne olivat suhteellisen matalia. Joillakin oli selässään kiviä täynnä olevat painavat reput, jotka vetivät heidät pinnan alle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ja jotkut haluavat Suomesta äärioikeisto natsimaata !!
Saksakaan ei anna aatteelle laatutakuutaa , takuuaika meni jo .
Natsismin takuuaika meni umpeen jo heti alkuunsa natsismin maanalais-vuosina.
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑
😍 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18160536d
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Fun IKL
MVSS? = Mitä V###UA SÄ SELITÄT?
Suomessa äärioikeisto pakeni Ruotsiin ja Venezuelaan. Muutamat tekivät itsemurhan. Monilta onnistui takinkääntö.
Mikäs siellä Venezuelassa vetosi? Vai oliko kuin Hitlerille olisi ollut Argentiina, sattui vain sopivasti olemaan saatavilla?
Naisten itsemurhat turhia. Olisivat saaneet runsaasti seksiä.
Siksi en suosittele persuihin hurahtamista. Voi tulla iso pettymys.
*persuihin, sinimustiin uusnatseihin tai kristillis-demareihin
Nuo viimeiset eivät ole demokratian kannalla lainkaan, yhtä valetta koko nimi kuin pohjois-Korean sanominen Demokraattiseksi Korean Kansantasavallaksi.
Suomalaiset sotahullut petaavat kansalleen samanlaisen kohtalon. 1700-luvun onnettomuus toistuu.
Siksi edes persut Suomessa eivät paljo Kaarle XII:ta. Mutta Ruotsin äärioikeisto onanisoi hänen kuvan edessä.
”Kaupunkilaiset tiesivät idempää valuneiden tietojen perusteella, mitä oli odotettavissa – julmaa väkivaltaa, julmia kuolemia.
Demminissä puhkesi itsemurha-aalto, joka tempaisi mukaansa myös aviopareja ja kokonaisia perheitä.”
Pelättiin kuolemaa, joten tapettiin itse itsemme. Ok!
Kootut holokaustisadut vol 2023.
Tästä asenteesta huomaa hyvin, millaista aikaa elettiin. Eutanasiaa ihannoitiin ja romantisoitiin rohkeana tekona, armon lahjana.
Sitten kuitenkin natsi-Saksan toimittamana sitä pidettiin äärimmäisenä julmuutena.
Ryti: "nerokas sotapäällikkö Hitler".