Olen alkoholisti.Jumala on armosta pelastanut minutkin.En ole siitä huolimatta päässyt eroon viinasta.Onko muita jotka kärsii samasta asiasta?
Viina ja Usko
Rikkinäinen
7446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsekin olen alkoholisti ja uskovainen.
Lankean aina silloin tällöin juopottelemaan.
Siitä seuraa kauhea morkkis ja syntinen ja pahan ihmisen olo. Tuntuu, että Jumala on hyljännyt.
Alkoholismi on kauhea sairaus. Se vie mielen lopulta.Ja jos vielä uskoo , että se on sielunvihollinen, joka siinä houkuttelee juomaan on totinen pelon ja ahdistuksen paikka.
Jumala on armossaan pelastanut kaikki ihmiset.
Niin juopot kuin muutkin , jotka tekevät väärin.
Eroon siitä viinasta pääsee jos se on Jumalan tahto, mutta muussa tapauksessa on vain hyväksyttävä se tosiasia, että olen tällaisen sairauden uhri.
Itse vetoan heikkoina hetkinä sanaan:
Room. 7: 14-25
"Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty.
En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan.
Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä.
Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.
Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää.
Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.
En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.
Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.
Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan.
Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.
Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia"
Monien syyllisyyttä tuottavien asioiden kanssa kamppaileville, nuo raamatun kohdat ovat kuin voidetta haavoihin.
siunausta
Siipirikon kirjoitukseen ei ole paljon lisättävää, koska se oli hyvä ja lohduttava.
Minä olen paininut tuon saman ongelman kanssa jo muutaman vuoden. Minua lohduttaa raamatun lupaus "Jeesus on tie, jolla hullukaan ei eksy" (en siis minäkään). Toivoani en ole menettänyt. Rukoilen paljon ja olen pyytänyt myös uskovia rukoilemaan puolestani. Tunnen myös muita uskovia, jotka eivät ole vielä päässeet eroon alkoholista. Ollaan kärsivällisiä ja odotetaan Jumalaa.
Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua. PS 50:15
Kokeile. Huuda jossain sopivasssa paikassa Herraa. Apu on luvattu antaa myös alkoholin vaikutuksia vastaan. Herra voi katkaista kahleet kokonaan. Jumala ei halua, että alkoholilla sinua kiusataan. Ihmistä ei kiusaa kuin hänen oma himonsa.
Jumala ei hylkää.......Mutta Raamattu sanoo:Jos joku on Kristuksessa hän on uusi luomus, se mikä on vanhaa on kadonnut, katso uusi on tullut tilalle.
Kilvoitellaan ja taistellaa, Jeesus on luvannut viedä aloittamansa työn päätökseen. Tsemppiä!
Jumala ei hylännyt vaikka noissa kauheissa krapuloissani oli tunne, että ei enää kukaan rakasta minua.
Tämä on kauhea sairaus. On vain yksi parantaja tästä;Jeesus.
Aion tästä lähtien huutaa häntä aina avukseni kun tuo himo iskee.
Katson päivän kerrallaan, mutta nyt on tunne, että anna voimaa, ettei enää ikinä tarvitse juoda ja olen tosissani.
Ilman apua en jaksa, tarvitsen toisen ihmisen jonka kanssa käyn läpi nämä "syyt" ja tietenkin aion turvata Jumalaan ja rukouksiin.
Meitä on monta tämän sairauden kourissa taistelevia, siksi en voi muuta kuin huutaa, että Jumala armossaan koskettaisi kaikkia "alkoholismiin" sairastuneita, tämä sairaus kun on pitkälle sellainen ihmisen oma tahto asia siksi tämän voi parantaa kun pyytää tarpeeksi tahtoa Jumalalta.
Siunaten teitä kaikkia tämän kiusauksen ja sairauden pauloissa eläviä, Jumala on voimamme.
"Kilvoitellaan ja taistellaan, Jeesus on luvannut viedä aloittamansa työn päätökseen. Tsemppiä!"
(lainaus Timpalta)
Voi toki Jeesuksen rakkaissa on niin monella tapaa rikkinäisiä ihmislapsia, mutta Jeesukselle niin äärettömän rakkaita. Älä pelkää, sillä Hän on sinut pelastanut, pidä kiinni vain Jeesuksen viitan liepeistä Hän vie sinut kunniakkaasti kotiin.
Minun isäni oli myös alkoholisti. Hän kuului helluntaiseurakuntaan, veti tupakkaa kuin korsteeni ja usein joutui myös pullon vangiksi.
Silti hänen voimansa oli Jumala ja hän jaksoi nostaa katseensa kohti taivasta ja uskoi. Isä kävi meidän luonamme aina kun oli selvä ja hänellä oli aina raamattu mukana. Ei hän minulle sen kummenpaa osannut kertoa, mutta minun piti aina päästä koskemaan ja selaamaan isän kultareunaista raamattua. Siinä taisin minäkin ensi henkeni Jeesuksesta vetää.
Voinko siis sanoa muuta kuin Jumalan lähettiläshän se siinä oli ja piti minua sylissään.
Luin juuri erään kristityn psykologin kirjaa riippuvuuksista.
Siinä hän mainitsi mm. monet asiat, jotka ovat riippuvuuden takana.
Monesti tukkapipoinen uskoontulo on uusi riippuvuus alkoholismille, eli itse riippuvuudesta ei silloin ole päästy vaan on otettu tilalle uusi riippuvuus eli tekoihin ja lakihenkisyyteen perustuva usko, joka ei hyväksy muuta kuin sen mitä "yhteisö, joka on riiipuvuudesta kärsivän henkilön "pelastanut" opettaa.
Siinä puhuttiin myös siitä miten ihminen antaessaan elämänsä Jeesukselle ja tajutessaan sen Jumalan armon ja rakkauden merkityksen alkaa vasta tajuta olevansa rakastettu ja ei tarvitse riippuvuutta aiheuttavia aineita tai "tekoja".
Ja vasta kun on tuon armon käsittänyt oikein alkaa"paraneminen" eli oikeanlainen pois pääsy vahingollisesta riippuvuudesta eikä suinkaan riippuvuudesta toiseen siirtymistä tapahdu.
Tosin lakihenkinen usko on paljon terveellisempi riippuvuus kuin alkoholismi, mutta ajan mittaan sekin syö henkistä kapasiteettiä ja sitä Jeesus ei tarkoita opetuksillaan.
Vasta kun olemme tajunneet, että sairauksistamme, heikkouksistamme ja riippuvuuksistamme huolimatta olemme rakkaita Jeesukselle alamme päästä noista "synneistä" pois. Emme omien tekojemme kautta vaan ainoastaan ja vain Jumalan armosta.
Se Jumalan armo ja rakkaus koskettaa, niin, että me emme enää halua satuttaa Vapahtajaamme tekemällä väärin itseämme tai muita kohtaan lankeamalla riippuvuuksiin.
Mutta me saamme sen voiman vain ja ainoastaan Jumalan armosta emme omien tekojemme kautta.
Siksi toivonkin, että jokainen riippuvuudesta kärsivä tarttuisi Jumalaa kädestä kiinni ja antaisi Hänen johdattaa meitä, vaikka lankeaisimme tuohon riippuvuuteen uudelleen voimme nousta sieltä uudelleen Jumalan armosta ja jonakin päivänä olemme vapaita noista riippuvuuden kahleista, joko jo tässä ajassa tai sitten iankaikkisuudesa.
Joka tapauksessa ihminen, joka on antanut elämänsä Jeesukselle on pelastettu, sillä sielu on pelastettu , mutta syntinen liha saattaa tehdä vielä ihmisessä syntiä, mutta nekin on pois pyyhitty. Jumalan rakkaus on vain niin suuri kokemus, että usein käy niin, että riippuvuudesta kärsivä pääsee kokonaan eroon ongelmastaan.
Jos Jumala on minua noin paljon rakastanut, olen minäkin kykenevä rakastamaan itseäni ja muita ja ennenkaikkea Jumalaa ja haluan näin ollen olla kuuliainen Jumalan sanalle siitä mikä on hyvää ja oikein tehdä.
Alkoholisti tulen aina olemaan. Mutta Jumalan armosta olen saanut pitää jo viikon verran ihanaa lepoa viinan huuruisesta elämästä ja nyt ei sinne ole edes halua palata. Mutta päivä kerrallaan, koskaan ei tiedä milloin heikko liha sortuu, mutta onneksi silloinkin tiedän nostajan olevan olemassa, Jeesuksen.
siunattaua kesän alkua kaikille kärsiville....