Dinosauruksia ja Raamattu

Raamattu puhuu lohikäärmeistä, lentävistä käärmeistä, Behemotista ja Leviatanista. Raamattu ei tietenkään käytä dinosaurus-sanaa, joka otettiin käyttöön vasta 1800-luvulla sen jälkeen kun dinosaurusten fossiileja oli löydetty. Olisivatko nämä viittauksia dinosauruksiin sekä lento- ja joutsenliskoihin? Vai oliko Darwin oikeassa ja nämä pedot olisivat kuolleet sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten?
Hämmästyttävät tuoreet dinosauruslöydöt ovat ongelma darvinismille
Kun ”68 miljoonan” vuoden ikäisestä dinosaurusfossiilista löytyy pehmytkudoksia ja valkuaisaineita, vaatii tämä selityksen.
Iänmääritystä kehäpäätelmän avulla
Darvinismin mukaan maakerrostuman ikä määritetään ”johtofossiilien avulla”. Toisin sanoen, jos maakerrostumasta löydetään tietyn dinosauruksen fossiili, joka on darvinismin mukaan elänyt 68 miljoonaa vuotta sitten, niin tämä määrittää kerrostuman iäksi ”68 miljoonaa vuotta”.
Entä radiometrinen iänmääritys?
Radiometrisesti suoraan fossiilista voidaan määrittää ikä radiohiiliajoituksella, jolla päästään varmoihin lukemiin vain noin 6 000 vuoden päähän kuten menetelmän löytämisestä Nobelin saanut professori Libby itse totesi. Yli 50 000 vuoden yli mentäessä tulokset ovat jo varsin epävarmoja. Mielenkiintoista onkin, että dinosauruksen luissa on radiohiiltä, joka osoittaa luut vain joidenkin vuosituhansien ikäisiksi: Triceratops soft tissue (https://creation.com/triceratops-soft-tissue)
Miten kauan eläinten pehmytkudokset säilyvät huokoisessa hiekkakivessä?
Pehmytkudokset ja valkuaisaineet eivät säily maaperässä vuosimiljoonia Ne rakentuvat pääosin valkuaisaineista, jotka voivat säilyä maaperässä korkeintaan joitakin tuhansia vuosia. Tämän ymmärtää maallikkokin. Jos kudos ei kokonaisuudessaan kivety nopeasti, maaperän mikrobitoiminta tuhoaa sen. Maaperän pieneliöt käyttävät energiarikkaat valkuaisainemolekyylit ravinnokseen välittömästi. Näin tapahtuu tietysti myös hapettomissa oloissa anaerobisten bakteerien toimesta. Vettähän maaperässä on varmasti, ainakin huokoisessa hiekkakivessä, mistä kyseiset pehmytkudokset on löydetty. Se että ne olivat kivettyneen luun sisällä, ei muuta asiaa. Vaikka luun sisältö olisi steriili, vesi ja molekyylien lämpöliike hajottaa aminohappoketjun, josta valkuaisainemolekyyli rakentuu.
Dinosaurusten jäännöksiä on löydetty hyvin monilta alueilta aina Alaskaa, Etelämannerta ja Huippuvuoria myöten. Monien muinaiskansojen toisiaan muistuttavat kertomukset suurista eläimistä, kuten ”lohikäärmeistä” voivat perustua silminnäkijähavaintoihin.
Raamatussa Jobin kirjan 40. luvussa kerrotaan Behemotista
Sillä oli "häntä kuin setripuu ja lujiksi punotut jänteet". Punottu jänne oli välttämätön, sillä mikään muu biologinen rakenne ei olisi pystynyt kannattamaan suuren dinosauruksen tuhansien kilojen painoista häntää ja tekemään sen liikuttelua mahdolliseksi. Uudessa raamatunkäännöksessä puhutaan virheellisesti virtahevosta, jonka häntä ei todellakaan muistuta setripuuta.
Eräs merkittävimmistä fossiilien asiantuntijoista, edesmennyt Harvardin yliopiston professori Stephen Jay Gould totesi, että Jobin kirjan kuvaus Behemotista sopii kuvaukseksi dinosauruksesta (Job 40:10-19). Stephen Jay Gould oli vakaumukseltaan marxilainen ateisti. Gould arveli Jobin kirjan kirjoittajien löytäneen dinosaurusten fossiileja ja niiden perusteella laatineen kuvauksensa Behemotista. Raamatussa kyse on kuitenkin Jumalan puheesta: "Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin" (Job 40:10). Ihmisen käyttämiä kivityökaluja on myös löydetty samoista kerrostumista kuin dinosaurusten jäänteitä (Vergessene Archäologie, Michael Brandt). Missä ovat ihmisten fossiilit? Pohdintaa tästä asiasta on osoitteissa: http://creation.com/images/pdfs/cabook/chapter15.pdf ja http://creation.com/where-are-all-the-human-fossils Tyrannosaurus rexin pehmytkudokset https://luominen.fi/ohjaa_muualle/ytyQvzC6 Duodecim 2005; 121:1371 joka on suomalainen lääketieteellinen julkaisu, raportoi pehmytkudoslöydöksistä.
Sitaatti Duodecim-lehden artikkelista:
“Tutkijat löytävät ikivanhan Tyrannosaurus rexin luurangon pohjoisilta Kalliovuorilta. He demineralisoivat aseptisissa oloissa reisiluun palan ja onnistuvat eristämään läpinäkyviä, taipuisia ja onttoja verisuonia.
Suonia voi venyttää useita kertoja niin, että ne palautuvat alkuperäiseen kokoonsa. Suonet muodostavat luulle tyypillisen haarautuvan Haversin kanavien näköisen rakenteen. Suonen sisäpinnalla näkyy endoteelisolun tuman kaltaisia pullistumia ja mahdollisesti endoteelisolujen välisiä liitoksia. Suonten sisältä löytyy punaruskeita verisoluja tumanmuotoisine rakenteineen. Immunologisissa kokeissa tyrannosauruksen luujauho reagoi evoluutiossa hyvin säilyneisiin antigeeneihin (kanan kollageeni ja lehmän osteokalsiini) kohdistuvien vasta-aineiden kanssa osoittaen, että näyte sisältää jonkin verran liskon alkuperäisiä proteiineja. Tutkijat jäävät selvittämään, onko tästä poikkeuksellisen hyvin säilyneestä fossiilista eristettävissä liskon DNA:ta.
Ky