Kiina ottaa venäjältä Siperian

Ennustajien mukaan se on todennäköistä, että se tapahtuu.

Vanhin Vissarion (Optina Pustyn): ”Venäjällä tapahtuu jotain vallankaappauksen kaltaista. Samana vuonna kiinalaiset hyökkäävät. He saavuttavat Uralin.

Terelya: ”2000-luvun alussa tulee kauhea sota. Minulle näytettiin Venäjän kartta tulen välähdyksen keskellä. Tulisijat paloivat Kaukasuksella, Keski-Aasiassa, Baltian maissa ja koko Kaukoidässä, missä Kiinasta on tullut Venäjän vihollinen..."

"Tulee aika, jolloin Venäjä repeytyy. Ensin he jakavat sen, ja sitten he alkavat ryöstää vaurautta. Länsi myötävaikuttaa kaikin mahdollisin tavoin Venäjän tuhoamiseen ja luovuttaa itäosan Kiinalle ennen aikaa..."

"Venäjällä tulee olemaan sota: lännestä saksalaiset, ja idästä - kiinalaiset... Kiinalaiset saavuttavat Tsheljabinskin kaupungin. Venäjä yhdistyy mongolien kanssa ja ajaa heidät takaisin."

Schemaarchimandrite Seraphim (Tyapochkin) Rakitnojesta profetoi tapahtumien tulevasta kehityksestä Venäjällä (1977): ”Paikalla oli nuori nainen Siperian kaupungista. Vanhin sanoi hänelle: "Sinä hyväksyt marttyyrikuoleman kiinalaisten käsissä kaupunkisi stadionilla, jonne he ajavat kristityt asukkaat ja ne, jotka ovat eri mieltä heidän hallinnostaan."

Käytännössä siis Siperia joutuisi kiinalaisille. Vanhin sanoi, että aika on Jumalan käsissä, ja paljon riippuu siitä, kuinka hengellinen elämä Venäjän kirkko kehittyy, kuinka vahva usko Jumalaan tulee olemaan venäläisten keskuudessa, mikä tulee olemaan uskovien rukous.
Hän sanoi, että Venäjän romahtaminen, viranomaisten ilmeisestä vahvuudesta ja jäykkyydestä huolimatta, tapahtuisi nopeasti. Ensin slaavilaiset kansat jaetaan, minkä jälkeen liittotasavallat putoavat: Baltia, Keski-Aasia, Kaukasia ja Moldova.
Sitten keskusvalta Venäjällä heikkenee, jolloin autonomiset tasavallat ja alueet alkavat erota toisistaan.
Seuraa vielä suurempi romahdus: keskuksen viranomaiset lakkaavat tosiasiallisesti tunnustamasta yksittäisiä alueita, jotka yrittävät elää itsenäisesti, eivätkä enää kiinnitä huomiota Moskovan säädöksiin niin, että autonomiset tasavallat ja alueet alkavat erota.

Suurin tragedia on Siperian valloitus Kiinan toimesta. Tämä ei tapahdu sotilaallisin keinoin: vallan heikkenemisen ja avoimien rajojen vuoksi kiinalaiset massat alkavat muuttaa Siperiaan, ostavat kiinteistöjä, yrityksiä, asuntoja. Lahjuksella, pelottelulla ja sopimuksilla vallanpitäjien kanssa he alistavat vähitellen kaupunkien taloudellisen elämän. Yhtenä aamuna Siperiassa asuvat venäläiset heräävät Kiinan valtiossa. Sinne jääneiden kohtalo tulee olemaan traaginen, mutta ei toivoton.

Kiinalaiset tukahduttavat raa'asti kaikki vastarintayritykset. (Siksi vanhin ennusti marttyyrikuolemaa Siperian monien ortodoksien ja isänmaan patrioottien stadionilla.) Länsi myötävaikuttaa tähän maamme hiipivään valloitukseen ja tukee kaikin tavoin Kiinan sotilaallista ja taloudellista voimaa. vihasta Venäjää kohtaan.
Mutta sitten he näkevät vaaran itse, Venäjän on kestettävä tässä taistelussa, kärsimyksen ja täydellisen köyhtymisen jälkeen hän löytää voiman nousta itsestään. Ja tuleva herätys alkaa vihollisten valloittamista maista, entisiin unionin tasavaltoihin jääneiden venäläisten keskuudessa.

Siellä venäläiset ymmärtävät menettämänsä, oivaltavat olevansa yhä elävän isänmaan kansalaisia, haluavat auttaa maata nousemaan tuhkasta. Monet ulkomailla asuvat venäläiset auttavat palauttamaan elämän Venäjälle... Monet niistä, jotka voivat paeta vainoa ja vainoa, palaavat alkuperäisille venäläisille mailleen täyttämään hylättyjä kyliä, viljelemään laiminlyötyjä peltoja, ja käyttämään jäljellä olevaa kehittymätöntä maaperää.
Herra lähettää apua, ja huolimatta siitä, että maa menettää tärkeimmät raaka-aine-esiintymät, Vanhin sanoi, että Herra sallisi Venäjälle annettujen valtavien maiden menetyksen, koska emme itse kyenneet käyttämään niitä riittävästi, vaan vain saastutimme...

Mutta Herra jättää Venäjän taakse ne maat, joista tuli Venäjän kansan kehto, ja suuren Venäjän valtion perusta. Tämä on 1500-luvun Moskovan suurruhtinaskunnan alue, josta on pääsy Mustallemerelle, Itämerelle ja Pohjanmerelle. Venäjä ei ole rikas, mutta se pystyy ruokkimaan itsensä.

Toinen kysymys kysyttiin mahdollisuudesta palauttaa monarkia Venäjälle. Vanhin vastasi, että tämä palautus on ansaittava. Se on olemassa mahdollisuutena, ei ennaltamääräyksenä. Jos olemme arvokkaita, Venäjän kansa valitsee tsaarin, ja tämä on mahdollista juuri ennen Antikristuksen valtakuntaa, tai jopa sen jälkeen - hyvin lyhyen aikaa. (Aleksandro Nikolajevin artikkelista "Muistoja tulevaisuudesta".)