Lyökää ovet lukkoon P. Väyrysen perään

Kansalaispuolueen ja Tähtiliikkeen aikoihin todettiin, että kaikki Suomen Keskustan niin sanotutut jäsenet ovat kaikki muodollisesti paikallisosaston jäseniä, mistä syystä ainakaan puolueen kattojärjestö ei voi siten erottaa ketään puolueesta. Jos siis kattojärjestö haluaa jostain tyypistä eroon, sen täytyy tehdä erottamispyyntö paikallisosastolle tai jos tämä ei erottamiseen suostu, kattojärjestön pitää erottaa kyseinen paikallisosasto.

Ymmärsin että useimmilla muillakin vanhoilla puolueilla on samankaltainen jäsenrakenne. Sen sijaan Perussuomalaisten jäsenet ovat kaikki suoraan kattojärjestön jäseniä. Persujen järjestäytyminen paikallistasolla tapahtuu joltain muulta pohjalta.

Mitä yhdistyksiin yleensä tulee, aika harvalla lienee säännöissään pykälä jäsenen erottamisesta. Mitään valtakunnallista sääntöä siihen ei taida olla.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Kansalaispuolueen ja Tähtiliikkeen aikoihin todettiin, että kaikki Suomen Keskustan niin sanotutut jäsenet ovat kaikki muodollisesti paikallisosaston jäseniä, mistä syystä ainakaan puolueen kattojärjestö ei voi siten erottaa ketään puolueesta. Jos siis kattojärjestö haluaa jostain tyypistä eroon, sen täytyy tehdä erottamispyyntö paikallisosastolle tai jos tämä ei erottamiseen suostu, kattojärjestön pitää erottaa kyseinen paikallisosasto.

Ymmärsin että useimmilla muillakin vanhoilla puolueilla on samankaltainen jäsenrakenne. Sen sijaan Perussuomalaisten jäsenet ovat kaikki suoraan kattojärjestön jäseniä. Persujen järjestäytyminen paikallistasolla tapahtuu joltain muulta pohjalta.

Mitä yhdistyksiin yleensä tulee, aika harvalla lienee säännöissään pykälä jäsenen erottamisesta. Mitään valtakunnallista sääntöä siihen ei taida olla.

Jassoo. Ja sinä väität tietäväsi jotain Suomen Keskustan uudistetuista säännöistä !
Persu, ehtoopuolen entinen kepu.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Kansalaispuolueen ja Tähtiliikkeen aikoihin todettiin, että kaikki Suomen Keskustan niin sanotutut jäsenet ovat kaikki muodollisesti paikallisosaston jäseniä, mistä syystä ainakaan puolueen kattojärjestö ei voi siten erottaa ketään puolueesta. Jos siis kattojärjestö haluaa jostain tyypistä eroon, sen täytyy tehdä erottamispyyntö paikallisosastolle tai jos tämä ei erottamiseen suostu, kattojärjestön pitää erottaa kyseinen paikallisosasto.

Ymmärsin että useimmilla muillakin vanhoilla puolueilla on samankaltainen jäsenrakenne. Sen sijaan Perussuomalaisten jäsenet ovat kaikki suoraan kattojärjestön jäseniä. Persujen järjestäytyminen paikallistasolla tapahtuu joltain muulta pohjalta.

Mitä yhdistyksiin yleensä tulee, aika harvalla lienee säännöissään pykälä jäsenen erottamisesta. Mitään valtakunnallista sääntöä siihen ei taida olla.

Ei varmaan olekkaan mutta voidaan urheilujoukkueestakin erottaa jos ei toimi yhteisten sääntöjen mukaan.

Humaanioikeisto kirjoitti:

Ei varmaan olekkaan mutta voidaan urheilujoukkueestakin erottaa jos ei toimi yhteisten sääntöjen mukaan.

Urheilujoukkue on eri asia kuin urheiluseura. Seurasta erottaminen automaattisesti mahdollista vain siten, ettei jäsen maksa jäsenmaksuaan.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Urheilujoukkue on eri asia kuin urheiluseura. Seurasta erottaminen automaattisesti mahdollista vain siten, ettei jäsen maksa jäsenmaksuaan.

Totta. Kiitos täsmennyksestä. Joku viittasi siihen että puolueen jäsenyyydellä ei enää ole samaa merkitystä kuin ennen.
Taru Tujunen ja Mikael Jungner joskus ansiokkaasti aamu teeveessä tästä puhuivat. Nykypäivän äänestäjä ottaa poliittiseen identiteettiinsä palan sieltä ja toisen täältä. Jopa ristiriitaisista ideologioista.

onko tyhmyyksien Alokas todella, aikuisten oikeasti tehty noin heikoista aineksista. Ryhdistäydy, ole mies. Nyt olet vain samaa toistava papukaija.

kyllä tuolle "sotilas" kirjoittelijalle on saatava rajoitus. Jamaa itsekehuaan hoilaa joka ikinen päivä.

Mielestäni Väyrynen on opportunisti, ei niinkään toisinajattelija.

Nuorena hän laski, että Kekkosen suojissa avautuu kekkosmainen ura. Kekkonen sairastui Väyrysen kannalta liian aikaisin, ja asemiaan kohentaakseen niin Kepun sisällä kuin SDP:tä vastaan, hän kävi ensin Virolaisen (juhannuspommi) ja sitten Koiviston kimppuun Kekkosen heikennyttä otetta hyväksikäyttäen.

Väyrynen oli se, joka Kekkoselle kävi Virolaisen yleiset syyt puheesta kuiskuttamassa, ja Koiviston hallituksen kaatoyritys oli sekin yksin Väyrysen peliä, joka tähtäsi Koiviston aseman heikentämiseen ennenaikaisen presidentin vaihdoksen tarpeen tultua ilmeiseksi.

Kepun puheenjohtajuuden jättäminen, se ainoa virhe jonka Väyrynen myöntää tehneensä, oli sekin opportunistinen laskelma. Hän ajatteli Kepun vanhana isäntänä pystyvänsä ohjamaan nuorta Ahoa, ja siten pysytellä päivänpolitiikan roiskeista sivussa. Aho veti kuitenkin itsenäistä linjaa, ja niin Väyrynen valui puolueen ytimestä pois, hänestä ei tullutkaan sitä taustavoimaa joka ohjaisi puoluetta.

Kassakaappisopimus sekin on näitä opportunistisia manooverejä päästä pääministeriksi, ja siten vahvistaa tietä sinne minne hän tähtäsi. Presidentiksi. No, osasihan se Koivistokin pelata, ja tuosta kassakaappisopimuksesta vihiä saatuaan junttasi hallitukseksi Holkerin sinipunan, samalla hajottaen porvaripuolueiden rintaman joka olisi voinut uhata myös hänen uudelleenvalintaa.

Väyrysen vaalipiirin muutokset ovat nekin tuota samaa opportunismia, Uudeltamaalta hän katsoi pystyvänsä paremmin ponnistamaan tärkeisiin tehtäviin kuin Lapista.

Omat puolueviritykset olivat nekin tuota samaa päämäärää palvelevia. Kun Kepussa tie puolueen kärkipaikoille oli mennyttä, piti hakea näkyvyyttä omien puolueiden kautta.

Mahtaako tällä kertaa Väyrynen lääkäriltä kyselleen, että voiko vitutukseen kuolla, mutta varmasti melkoinen vitutus Paavolla on ollut kun kävi ilmi, ettei edes vaadittavaa kannattajakorttimäärää saatu kasaan.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Mielestäni Väyrynen on opportunisti, ei niinkään toisinajattelija.

Nuorena hän laski, että Kekkosen suojissa avautuu kekkosmainen ura. Kekkonen sairastui Väyrysen kannalta liian aikaisin, ja asemiaan kohentaakseen niin Kepun sisällä kuin SDP:tä vastaan, hän kävi ensin Virolaisen (juhannuspommi) ja sitten Koiviston kimppuun Kekkosen heikennyttä otetta hyväksikäyttäen.

Väyrynen oli se, joka Kekkoselle kävi Virolaisen yleiset syyt puheesta kuiskuttamassa, ja Koiviston hallituksen kaatoyritys oli sekin yksin Väyrysen peliä, joka tähtäsi Koiviston aseman heikentämiseen ennenaikaisen presidentin vaihdoksen tarpeen tultua ilmeiseksi.

Kepun puheenjohtajuuden jättäminen, se ainoa virhe jonka Väyrynen myöntää tehneensä, oli sekin opportunistinen laskelma. Hän ajatteli Kepun vanhana isäntänä pystyvänsä ohjamaan nuorta Ahoa, ja siten pysytellä päivänpolitiikan roiskeista sivussa. Aho veti kuitenkin itsenäistä linjaa, ja niin Väyrynen valui puolueen ytimestä pois, hänestä ei tullutkaan sitä taustavoimaa joka ohjaisi puoluetta.

Kassakaappisopimus sekin on näitä opportunistisia manooverejä päästä pääministeriksi, ja siten vahvistaa tietä sinne minne hän tähtäsi. Presidentiksi. No, osasihan se Koivistokin pelata, ja tuosta kassakaappisopimuksesta vihiä saatuaan junttasi hallitukseksi Holkerin sinipunan, samalla hajottaen porvaripuolueiden rintaman joka olisi voinut uhata myös hänen uudelleenvalintaa.

Väyrysen vaalipiirin muutokset ovat nekin tuota samaa opportunismia, Uudeltamaalta hän katsoi pystyvänsä paremmin ponnistamaan tärkeisiin tehtäviin kuin Lapista.

Omat puolueviritykset olivat nekin tuota samaa päämäärää palvelevia. Kun Kepussa tie puolueen kärkipaikoille oli mennyttä, piti hakea näkyvyyttä omien puolueiden kautta.

Mahtaako tällä kertaa Väyrynen lääkäriltä kyselleen, että voiko vitutukseen kuolla, mutta varmasti melkoinen vitutus Paavolla on ollut kun kävi ilmi, ettei edes vaadittavaa kannattajakorttimäärää saatu kasaan.

edelleen, alokas ei ole sotilas

Anonyymi00013 kirjoitti:

edelleen, alokas ei ole sotilas

tämän palstan on täydellisesti pilannut ihminen joka väittää olevansa "sotilas".
Joka ikinen päivä.
Vuoden jokaisena päivänä useampaan kertaan.

Anonyymi00014 kirjoitti:

tämän palstan on täydellisesti pilannut ihminen joka väittää olevansa "sotilas".
Joka ikinen päivä.
Vuoden jokaisena päivänä useampaan kertaan.

Mutta osaisiko palstan persu muodostaa useammista kappaleista muodostuvaa hölynpölyä vain meitä kepulaisia kiusatakseen ?

Kyllä.

Koska hän saa rahaa kirjoituksistaan.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Mutta osaisiko palstan persu muodostaa useammista kappaleista muodostuvaa hölynpölyä vain meitä kepulaisia kiusatakseen ?

Kyllä.

Koska hän saa rahaa kirjoituksistaan.

Paavo Väyrysen toiminnan puolustajat löytyvät ihan eri joukoista kuin Suomen Keskustasta.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Mielestäni Väyrynen on opportunisti, ei niinkään toisinajattelija.

Nuorena hän laski, että Kekkosen suojissa avautuu kekkosmainen ura. Kekkonen sairastui Väyrysen kannalta liian aikaisin, ja asemiaan kohentaakseen niin Kepun sisällä kuin SDP:tä vastaan, hän kävi ensin Virolaisen (juhannuspommi) ja sitten Koiviston kimppuun Kekkosen heikennyttä otetta hyväksikäyttäen.

Väyrynen oli se, joka Kekkoselle kävi Virolaisen yleiset syyt puheesta kuiskuttamassa, ja Koiviston hallituksen kaatoyritys oli sekin yksin Väyrysen peliä, joka tähtäsi Koiviston aseman heikentämiseen ennenaikaisen presidentin vaihdoksen tarpeen tultua ilmeiseksi.

Kepun puheenjohtajuuden jättäminen, se ainoa virhe jonka Väyrynen myöntää tehneensä, oli sekin opportunistinen laskelma. Hän ajatteli Kepun vanhana isäntänä pystyvänsä ohjamaan nuorta Ahoa, ja siten pysytellä päivänpolitiikan roiskeista sivussa. Aho veti kuitenkin itsenäistä linjaa, ja niin Väyrynen valui puolueen ytimestä pois, hänestä ei tullutkaan sitä taustavoimaa joka ohjaisi puoluetta.

Kassakaappisopimus sekin on näitä opportunistisia manooverejä päästä pääministeriksi, ja siten vahvistaa tietä sinne minne hän tähtäsi. Presidentiksi. No, osasihan se Koivistokin pelata, ja tuosta kassakaappisopimuksesta vihiä saatuaan junttasi hallitukseksi Holkerin sinipunan, samalla hajottaen porvaripuolueiden rintaman joka olisi voinut uhata myös hänen uudelleenvalintaa.

Väyrysen vaalipiirin muutokset ovat nekin tuota samaa opportunismia, Uudeltamaalta hän katsoi pystyvänsä paremmin ponnistamaan tärkeisiin tehtäviin kuin Lapista.

Omat puolueviritykset olivat nekin tuota samaa päämäärää palvelevia. Kun Kepussa tie puolueen kärkipaikoille oli mennyttä, piti hakea näkyvyyttä omien puolueiden kautta.

Mahtaako tällä kertaa Väyrynen lääkäriltä kyselleen, että voiko vitutukseen kuolla, mutta varmasti melkoinen vitutus Paavolla on ollut kun kävi ilmi, ettei edes vaadittavaa kannattajakorttimäärää saatu kasaan.

Olen samaa mieltä siitä, että Väyrynen oli opportunisti silloin, kun hän pyrki valtaan ja säilyttämään valtaansa. Kepulaisuteen on sinällään liittynyt aina vahvaa opportunismia. Liittoudutaan kulloisenkin poliittisen tilanteen mukaisesti niiden kanssa, joiden liittoutuma edistää parhaiten kepulaisia tavoitteita. Yleensä se oli ns. punamultayhteistyö, missä voitiin sopia rahan- ja etujen jaosta kummallekin osapuolelle. Siinä sivussa edistettiin myös hyvinvointivaltiopyrkimystä ja hyvin edistettiinkin.

Väyrynen on ajatunut vähitellen puolueessaan sivuraiteille ja oppositioon. Sen myötä hänen opportunisminsa on vaihtunut toisinajatteluun. Kun näinä vuosina vastustaa Nato-jäsenyyttää ja näkee Ukrainan sodan syynä ensisijaisesti lännen itälaajentumisen, se ei missään tapauksessa ole opportunismia, ellei Väyrynen usko, että tilanne johtaa siihen, että Suomi ajautuu jossain vaiheessa Venäjän syliin, sen etupiiriin. Jos näin kävisi, Väyrysestä tuli Suomelle presidentti yli 80-vuotiaanakin. Kansa valitsisi hänet silloin vapaasti pakotettuna vaikka keisariksi. Onhan Väyrynen itsekin pitänyt itseään Jumalan Suomelle valitsemaksi johtajaksi.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Mielestäni Väyrynen on opportunisti, ei niinkään toisinajattelija.

Nuorena hän laski, että Kekkosen suojissa avautuu kekkosmainen ura. Kekkonen sairastui Väyrysen kannalta liian aikaisin, ja asemiaan kohentaakseen niin Kepun sisällä kuin SDP:tä vastaan, hän kävi ensin Virolaisen (juhannuspommi) ja sitten Koiviston kimppuun Kekkosen heikennyttä otetta hyväksikäyttäen.

Väyrynen oli se, joka Kekkoselle kävi Virolaisen yleiset syyt puheesta kuiskuttamassa, ja Koiviston hallituksen kaatoyritys oli sekin yksin Väyrysen peliä, joka tähtäsi Koiviston aseman heikentämiseen ennenaikaisen presidentin vaihdoksen tarpeen tultua ilmeiseksi.

Kepun puheenjohtajuuden jättäminen, se ainoa virhe jonka Väyrynen myöntää tehneensä, oli sekin opportunistinen laskelma. Hän ajatteli Kepun vanhana isäntänä pystyvänsä ohjamaan nuorta Ahoa, ja siten pysytellä päivänpolitiikan roiskeista sivussa. Aho veti kuitenkin itsenäistä linjaa, ja niin Väyrynen valui puolueen ytimestä pois, hänestä ei tullutkaan sitä taustavoimaa joka ohjaisi puoluetta.

Kassakaappisopimus sekin on näitä opportunistisia manooverejä päästä pääministeriksi, ja siten vahvistaa tietä sinne minne hän tähtäsi. Presidentiksi. No, osasihan se Koivistokin pelata, ja tuosta kassakaappisopimuksesta vihiä saatuaan junttasi hallitukseksi Holkerin sinipunan, samalla hajottaen porvaripuolueiden rintaman joka olisi voinut uhata myös hänen uudelleenvalintaa.

Väyrysen vaalipiirin muutokset ovat nekin tuota samaa opportunismia, Uudeltamaalta hän katsoi pystyvänsä paremmin ponnistamaan tärkeisiin tehtäviin kuin Lapista.

Omat puolueviritykset olivat nekin tuota samaa päämäärää palvelevia. Kun Kepussa tie puolueen kärkipaikoille oli mennyttä, piti hakea näkyvyyttä omien puolueiden kautta.

Mahtaako tällä kertaa Väyrynen lääkäriltä kyselleen, että voiko vitutukseen kuolla, mutta varmasti melkoinen vitutus Paavolla on ollut kun kävi ilmi, ettei edes vaadittavaa kannattajakorttimäärää saatu kasaan.

Jos Väyrynen olisi opportunisti, hän ei olisi ryhtynyt avoimen natovastaiseksi hetkellä, jolloin kaikki puolueet ja mielipidekyselyt osoittivat toiseen suuntaan. Mitä hän kuvitteli hyötyvänsä sillä, että jää yksin? Natomyönteinen Väyrynen olisi kerännyt kannattajakortit kasaan parissa kuukaudessa.

En ryhdy tässä sen laajempaan keskusteluun noista Väykyn aiemmista tempauksista, mutta totean vain kuuluvani niihin, jotka uskovat Koiviston hallituksen kaatoyrityksessä olleen mukana myös Kalevi Sorsan, joka haaveili presidentinvirasta heti Kekkosen jälkeen.

mielipidepankki kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä, että Väyrynen oli opportunisti silloin, kun hän pyrki valtaan ja säilyttämään valtaansa. Kepulaisuteen on sinällään liittynyt aina vahvaa opportunismia. Liittoudutaan kulloisenkin poliittisen tilanteen mukaisesti niiden kanssa, joiden liittoutuma edistää parhaiten kepulaisia tavoitteita. Yleensä se oli ns. punamultayhteistyö, missä voitiin sopia rahan- ja etujen jaosta kummallekin osapuolelle. Siinä sivussa edistettiin myös hyvinvointivaltiopyrkimystä ja hyvin edistettiinkin.

Väyrynen on ajatunut vähitellen puolueessaan sivuraiteille ja oppositioon. Sen myötä hänen opportunisminsa on vaihtunut toisinajatteluun. Kun näinä vuosina vastustaa Nato-jäsenyyttää ja näkee Ukrainan sodan syynä ensisijaisesti lännen itälaajentumisen, se ei missään tapauksessa ole opportunismia, ellei Väyrynen usko, että tilanne johtaa siihen, että Suomi ajautuu jossain vaiheessa Venäjän syliin, sen etupiiriin. Jos näin kävisi, Väyrysestä tuli Suomelle presidentti yli 80-vuotiaanakin. Kansa valitsisi hänet silloin vapaasti pakotettuna vaikka keisariksi. Onhan Väyrynen itsekin pitänyt itseään Jumalan Suomelle valitsemaksi johtajaksi.

Olet nyt toistanut tuon "opportumismi" kirjoituksesi toistamiseen. Minä en edelleenkään pidä Väyrystä tyhmänä, koska hän ei ole tyhmä. Kirjoituksesi antaa kuvan, että vain idiootti venäjämyönteinen haluaisi Ukrainan sodan aikaan pitää yllä valtiosuhteita Venäjään ?

mielipidepankki kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä, että Väyrynen oli opportunisti silloin, kun hän pyrki valtaan ja säilyttämään valtaansa. Kepulaisuteen on sinällään liittynyt aina vahvaa opportunismia. Liittoudutaan kulloisenkin poliittisen tilanteen mukaisesti niiden kanssa, joiden liittoutuma edistää parhaiten kepulaisia tavoitteita. Yleensä se oli ns. punamultayhteistyö, missä voitiin sopia rahan- ja etujen jaosta kummallekin osapuolelle. Siinä sivussa edistettiin myös hyvinvointivaltiopyrkimystä ja hyvin edistettiinkin.

Väyrynen on ajatunut vähitellen puolueessaan sivuraiteille ja oppositioon. Sen myötä hänen opportunisminsa on vaihtunut toisinajatteluun. Kun näinä vuosina vastustaa Nato-jäsenyyttää ja näkee Ukrainan sodan syynä ensisijaisesti lännen itälaajentumisen, se ei missään tapauksessa ole opportunismia, ellei Väyrynen usko, että tilanne johtaa siihen, että Suomi ajautuu jossain vaiheessa Venäjän syliin, sen etupiiriin. Jos näin kävisi, Väyrysestä tuli Suomelle presidentti yli 80-vuotiaanakin. Kansa valitsisi hänet silloin vapaasti pakotettuna vaikka keisariksi. Onhan Väyrynen itsekin pitänyt itseään Jumalan Suomelle valitsemaksi johtajaksi.

Tämä Väyrysen viimeaikainen "toisinajattelu" perustuu siihen opportunistiseen ajatteluun, että on kuitenkin aina tietty osa kansaa, joka vastustaa Natoa, ja pitää länttä sinä pahan voimana, joka on syy Ukrainan sotitilaan.

Väyrysen ajattelu on ihan ymmärrettävää, mutta sitä Väyrynen ei ole ymmärtänyt, että näin ajattelevat ovat lähinnä vasemmistolaisia, tai sitten pienen pieni joukko aivan oikeaa äärilaitaa. Kun pääosa tavoitelluista kannattajista on Vasemmistoliiton äänestäjiä, ja jokunen tuomiojalainen demari, sekä muutama äärioikeistolainen hörhö, joille kaikille Väyrynen on lähes vihon viimeinen jota voisi äänestää, niin Paavo jäi vaille kannatusta. Eduskunnassa vain Vasemmistoliitto ja pari demaria jaksaa vastustaa Natoa ja kahdenvälistä puolustussopimusta USA:n kanssa, Paavolle ei jää ketään.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Mielestäni Väyrynen on opportunisti, ei niinkään toisinajattelija.

Nuorena hän laski, että Kekkosen suojissa avautuu kekkosmainen ura. Kekkonen sairastui Väyrysen kannalta liian aikaisin, ja asemiaan kohentaakseen niin Kepun sisällä kuin SDP:tä vastaan, hän kävi ensin Virolaisen (juhannuspommi) ja sitten Koiviston kimppuun Kekkosen heikennyttä otetta hyväksikäyttäen.

Väyrynen oli se, joka Kekkoselle kävi Virolaisen yleiset syyt puheesta kuiskuttamassa, ja Koiviston hallituksen kaatoyritys oli sekin yksin Väyrysen peliä, joka tähtäsi Koiviston aseman heikentämiseen ennenaikaisen presidentin vaihdoksen tarpeen tultua ilmeiseksi.

Kepun puheenjohtajuuden jättäminen, se ainoa virhe jonka Väyrynen myöntää tehneensä, oli sekin opportunistinen laskelma. Hän ajatteli Kepun vanhana isäntänä pystyvänsä ohjamaan nuorta Ahoa, ja siten pysytellä päivänpolitiikan roiskeista sivussa. Aho veti kuitenkin itsenäistä linjaa, ja niin Väyrynen valui puolueen ytimestä pois, hänestä ei tullutkaan sitä taustavoimaa joka ohjaisi puoluetta.

Kassakaappisopimus sekin on näitä opportunistisia manooverejä päästä pääministeriksi, ja siten vahvistaa tietä sinne minne hän tähtäsi. Presidentiksi. No, osasihan se Koivistokin pelata, ja tuosta kassakaappisopimuksesta vihiä saatuaan junttasi hallitukseksi Holkerin sinipunan, samalla hajottaen porvaripuolueiden rintaman joka olisi voinut uhata myös hänen uudelleenvalintaa.

Väyrysen vaalipiirin muutokset ovat nekin tuota samaa opportunismia, Uudeltamaalta hän katsoi pystyvänsä paremmin ponnistamaan tärkeisiin tehtäviin kuin Lapista.

Omat puolueviritykset olivat nekin tuota samaa päämäärää palvelevia. Kun Kepussa tie puolueen kärkipaikoille oli mennyttä, piti hakea näkyvyyttä omien puolueiden kautta.

Mahtaako tällä kertaa Väyrynen lääkäriltä kyselleen, että voiko vitutukseen kuolla, mutta varmasti melkoinen vitutus Paavolla on ollut kun kävi ilmi, ettei edes vaadittavaa kannattajakorttimäärää saatu kasaan.

Mikäs Ahon oli toimiessa kun syvää antagonismia Väyrystä kohtaan tuntenut Mäntyniemen isäntä tuki varauksetta.
Selvää on että Holkeri jonka hallitus sai aivan turhaa rapaa niskaan maksoi Koivistolle kiitollisuudenvelkaa helmikuussa 1988.

Ei kannata. Oikeusministeriön virallinen korttimalli voi muuttua seuraaviin vaaleihin.

Repisin ne olemasassa olevatkin kannattajakortit. Väyrysestä voisi silti olla Venäjän suuntaan parempi yhteys neuvottelijana kuin kaikki perseet nuolleella Halosella.