Tuulen voimakkuutta voi mitata monella tapaa.
Avosylin kallion laella, rotkon reunalla -
tai kodin ikkunasta kaukaista huminaa
varovasti kuunnellen.
Koettavan tunteen ja menneiden tunteiden fuusio, muistoiksi siirtyvien
nykyisyyksien ristivalotus ruumiin suodattimessa,
ikuisen läsnäolon paperilla, antaa
jokaiselle erilaisen tuloksen.
Mikä toisesta tuntuu tänään heikolta, kalpealta, heiveröiseltä -
arkipäivän harmaassa mitättömyydessä - voi toiselle, rakastuneelle
tai muuten vain vereslihalla olevalle, olla suorastaan
riemullinen kokemus.
Kuinka arvioidaan tulosten oikeallisuus, saadaan
oikea lukema?
Ei ainakaan vertailemalla!
Avoinna itselleen ja todellisuudelle
jokainen tulos on oikea.
Toisten manipuloimana, oman idealistisen minäkuvansa
väärentämänä, olevan valkeaa paperia kavahtaen,
ehkä laskutikkuun, mittauslaitteisiin ja
matemaattisiin kaavioihin turvautuen, vereslihalla olevaa
sydäntään suojaten - jokainen tulos väärä.
Puhalla tuuli, puhalla seitit kasvoiltamme!
Kallion huipulla, rotkojen reunoilla, kotien ikkunoissa
voimme kysymyksen kohdata:
uskallanko olla minä?
Hyväksyä itseni, katsoa eteenpäin
ruumiini voimalla, nykyisyyttäni värähdellä
tuulen puhaltaessa suodattimen läpi -
Ristivalotus.
Silloin, silloin on jokainen tuuli kyllin voimakas,
kyllin raju, kyllin lempeä, kyllin hyväilevä -
tarpeeksi kaikkea, juuri siinä
kuinka koen.
Kun elän ristin kautta.
Kristuksen kohtaamisessa.
Löytäen - yhä avautuen.
Tiedätkö, mitä se merkitsee,
mitä se tarkoittaa?
Elää ristin kautta, kohtaamisessa - uskontoa vai
hengellisyyttä, totuuden kohtaamista, realismia vai sen
pakenemista.
Kuinka määrittelet?
Turvautuen ennakkoajatuksiin, mielipiteisiin,
älyn laskutikkuun, psykologian selityksiin ja uskontotieteeseen?
Oikean selityksen voi löytää
vain yhdellä tavalla: avautuen Hänelle.
Siis puhalla, puhalla tuuli -
auta meitä tuntemaan kaipaus ruumiissamme -
seitit kasvoiltamme.
Minun, minun kasvoiltani.
Ikuinen Kristus,
alati puhdistavaa, kirkastavaa elämää:
tässä.
Avosylin kallion laella, rotkon reunalla -
tai kodin ikkunasta kaukaista huminaa
varovasti kuunnellen.
Koettavan tunteen ja menneiden tunteiden fuusio, muistoiksi siirtyvien
nykyisyyksien ristivalotus ruumiin suodattimessa,
ikuisen läsnäolon paperilla, antaa
jokaiselle erilaisen tuloksen.
Mikä toisesta tuntuu tänään heikolta, kalpealta, heiveröiseltä -
arkipäivän harmaassa mitättömyydessä - voi toiselle, rakastuneelle
tai muuten vain vereslihalla olevalle, olla suorastaan
riemullinen kokemus.
Kuinka arvioidaan tulosten oikeallisuus, saadaan
oikea lukema?
Ei ainakaan vertailemalla!
Avoinna itselleen ja todellisuudelle
jokainen tulos on oikea.
Toisten manipuloimana, oman idealistisen minäkuvansa
väärentämänä, olevan valkeaa paperia kavahtaen,
ehkä laskutikkuun, mittauslaitteisiin ja
matemaattisiin kaavioihin turvautuen, vereslihalla olevaa
sydäntään suojaten - jokainen tulos väärä.
Puhalla tuuli, puhalla seitit kasvoiltamme!
Kallion huipulla, rotkojen reunoilla, kotien ikkunoissa
voimme kysymyksen kohdata:
uskallanko olla minä?
Hyväksyä itseni, katsoa eteenpäin
ruumiini voimalla, nykyisyyttäni värähdellä
tuulen puhaltaessa suodattimen läpi -
Ristivalotus.
Silloin, silloin on jokainen tuuli kyllin voimakas,
kyllin raju, kyllin lempeä, kyllin hyväilevä -
tarpeeksi kaikkea, juuri siinä
kuinka koen.
Kun elän ristin kautta.
Kristuksen kohtaamisessa.
Löytäen - yhä avautuen.
Tiedätkö, mitä se merkitsee,
mitä se tarkoittaa?
Elää ristin kautta, kohtaamisessa - uskontoa vai
hengellisyyttä, totuuden kohtaamista, realismia vai sen
pakenemista.
Kuinka määrittelet?
Turvautuen ennakkoajatuksiin, mielipiteisiin,
älyn laskutikkuun, psykologian selityksiin ja uskontotieteeseen?
Oikean selityksen voi löytää
vain yhdellä tavalla: avautuen Hänelle.
Siis puhalla, puhalla tuuli -
auta meitä tuntemaan kaipaus ruumiissamme -
seitit kasvoiltamme.
Minun, minun kasvoiltani.
Ikuinen Kristus,
alati puhdistavaa, kirkastavaa elämää:
tässä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta tulihan se sieltä, Krishna-inkarnaatio, Osirir -myytin toisinto.
onko sinulle veren evankeliumi ja ylosnousemus koko totuus,vai osia jostakin'suuremmasta' [jota ei ole].