Demarien veteraanipolitiikko julkaisi 2005 Nato-jäsenyyttä kannattavan kolumnin Demokraatti-lehdess

Demokraatti lopetti yhteistyön. Ohessa tuo demarit silloin suututtanut kolumni.

"Vanhan paradoksin peilikuva

Hämmentävää on ollut seurata presidentinvaaliasetelmiin kytkettyä ulkopoliittista kinastelua. Tuntuu kuin kiistely väitetyistä tai todellisista erimielisyyksistä ulkopoliittisessa johdossa esim. EU:n ja YK:n roolista kriisien hallinnassa veisi huomion Suomen lähivuosien ulkopolitiikan ratkaisemattomista peruskysymyksistä.

NIIHIN luen suhteemme Venäjään, yhtä lailla sen lupaaviin mahdollisuuksiin kuin potentiaaliseen uhkaan. Se on ja pysyy kansallisena kohtalonkysymyksenä. Ajatus, että Suomi tulisi toimeen ilman omaa Venäjän-politiikkaa, on kovin lyhytnäköinen – etten sanoisi historiaton.

Kun kylmän sodan geopolitiikka asetti läntisen yhteistyön kehittymisen ehdoksi hyvät idänsuhteet, tämä suomalainen paradoksi näkyy nyt kääntyneen peilikuvakseen. Jotta voisimme syventää yhteistyötä Venäjän kanssa, jonka kehitys on ja pysyy arvaamattomana, Suomella pitää olla semmoinen side länteen, joka tekee tyhjäksi kaikki spekulaatiot.

Suomella pitää olla semmoinen side länteen, joka tekee tyhjäksi kaikki spekulaatiot.

Jos EU olisi lähtenyt laajentumisen sijasta syventämisen tielle, EU-jäsenyys kenties riittäisi. Nyt Natoon liittymisestä ei päästä yli eikä ympäri. Haluan luottaa ulkopoliittisen johtomme taitoon tuon ratkaisun täsmällisessä ajoittamisessa.

Mutta kun seuraa käynnissä olevaa turvallisuuspoliittista aprikointia kaikkien ulkopoliittisten eliittien ulkopuolelta, ei aina ymmärrä, mikä peli milloinkin on menossa. Julki lausuttu tai lausumaton olettamus tuntuu kuitenkin yhdistävän kaikkia ”virallisia” pohdiskelijoita.

Se on Venäjän kehityksen epävakaus ja arvaamattomuus. Mikä sitten ilmiselvästi erottaa, on näemmä eräänlainen koulukuntakysymys. Jotkut toivovat, että suhteiden mahdollinen kriisiytyminen viime kädessä olisi selvitettävissä maltillisen myöntyväisyyspolitiikan reseptein, joilla kylmän sodan oloissa menestyttiin.

Osaltani olen vakuuttunut siitä, että Natoon pitää liittyä silloin, kun kriisiä ei ole edes näköpiirissä. Luulenpa, että Paasikiven kokemuksilla ja Kekkosen konsteilla olisimme jo Natossa.

”Luulenpa, että Paasikiven kokemuksilla ja Kekkosen konsteilla olisimme jo Natossa.”

Venäjän vallankäyttäjät arvostavat vahvaa ja voimakasta vastapuolta. Naton jäsenenä Suomi on naapurille selkeästi uskottavampi kumppani kuin heikko ja häilyvä.

PAREMPAA kumppanuutta Venäjän kanssa tarvitaan kipeästi etenkin ympäristön ja talouden saralla, myös kulttuurin kentällä ja esim. rikollisuuden torjunnassa. Presidenttien suhteet tuntuvat toimivan. Mutta miten on muutoin?

Minne hävisi ”pohjoinen ulottuvuus” EU-politiikkamme painopisteenä?

9.4.2005, Ilkka-Christian Björklund, valtiotieteen lisensiaatti, Helsinki"


https://demokraatti.fi/veteraanipoliitikko-kun-puhuin-ennen-vuotta-2014-venajasta-realistisesti-taisin-paasta-kylahullun-kirjoihin
9153
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Demari ei hyväksy järkipuhetta

Äänestä
  • 😍😋😍😋😍😋😍😋😍

    🍑 ­­­N­y­­­m­­­f­­o­­m­­a­­­a­­­n­­i -> https://ye.pe/finngirl21#18179864O

    🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞

    Äänestä

Tavja järjesti IC:lle potkut kolumnistin paikalta

Äänestä
  • Siellä oli yksi ikivanha (ex?)demari perustajissa

    Äänestä

Fiksut ajetaan pois demareista.

Äänestä
  • Ei siellä niitä ole koskaan ollutkaan

    Äänestä

Demarit perustivat Venäjän ystävyysseuran

Äänestä
  • Siellä oli yksi ikivanha (ex?)demari perustajissa

    Äänestä

2005 Nato-jäsenyyden kannattaminen on vähäistä Suomessa. Pelättiin, että Nato-jäsenyyden myötä suomalaiset joutuisivat mukaan USA:n sotiin (Silloin on parhaillaan Irakin sota)

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Demokraatti lopetti yhteistyön. Ohessa tuo demarit silloin suututtanut kolumni.

"Vanhan paradoksin peilikuva

Hämmentävää on ollut seurata presidentinvaaliasetelmiin kytkettyä ulkopoliittista kinastelua. Tuntuu kuin kiistely väitetyistä tai todellisista erimielisyyksistä ulkopoliittisessa johdossa esim. EU:n ja YK:n roolista kriisien hallinnassa veisi huomion Suomen lähivuosien ulkopolitiikan ratkaisemattomista peruskysymyksistä.

NIIHIN luen suhteemme Venäjään, yhtä lailla sen lupaaviin mahdollisuuksiin kuin potentiaaliseen uhkaan. Se on ja pysyy kansallisena kohtalonkysymyksenä. Ajatus, että Suomi tulisi toimeen ilman omaa Venäjän-politiikkaa, on kovin lyhytnäköinen – etten sanoisi historiaton.

Kun kylmän sodan geopolitiikka asetti läntisen yhteistyön kehittymisen ehdoksi hyvät idänsuhteet, tämä suomalainen paradoksi näkyy nyt kääntyneen peilikuvakseen. Jotta voisimme syventää yhteistyötä Venäjän kanssa, jonka kehitys on ja pysyy arvaamattomana, Suomella pitää olla semmoinen side länteen, joka tekee tyhjäksi kaikki spekulaatiot.

Suomella pitää olla semmoinen side länteen, joka tekee tyhjäksi kaikki spekulaatiot.

Jos EU olisi lähtenyt laajentumisen sijasta syventämisen tielle, EU-jäsenyys kenties riittäisi. Nyt Natoon liittymisestä ei päästä yli eikä ympäri. Haluan luottaa ulkopoliittisen johtomme taitoon tuon ratkaisun täsmällisessä ajoittamisessa.

Mutta kun seuraa käynnissä olevaa turvallisuuspoliittista aprikointia kaikkien ulkopoliittisten eliittien ulkopuolelta, ei aina ymmärrä, mikä peli milloinkin on menossa. Julki lausuttu tai lausumaton olettamus tuntuu kuitenkin yhdistävän kaikkia ”virallisia” pohdiskelijoita.

Se on Venäjän kehityksen epävakaus ja arvaamattomuus. Mikä sitten ilmiselvästi erottaa, on näemmä eräänlainen koulukuntakysymys. Jotkut toivovat, että suhteiden mahdollinen kriisiytyminen viime kädessä olisi selvitettävissä maltillisen myöntyväisyyspolitiikan reseptein, joilla kylmän sodan oloissa menestyttiin.

Osaltani olen vakuuttunut siitä, että Natoon pitää liittyä silloin, kun kriisiä ei ole edes näköpiirissä. Luulenpa, että Paasikiven kokemuksilla ja Kekkosen konsteilla olisimme jo Natossa.

”Luulenpa, että Paasikiven kokemuksilla ja Kekkosen konsteilla olisimme jo Natossa.”

Venäjän vallankäyttäjät arvostavat vahvaa ja voimakasta vastapuolta. Naton jäsenenä Suomi on naapurille selkeästi uskottavampi kumppani kuin heikko ja häilyvä.

PAREMPAA kumppanuutta Venäjän kanssa tarvitaan kipeästi etenkin ympäristön ja talouden saralla, myös kulttuurin kentällä ja esim. rikollisuuden torjunnassa. Presidenttien suhteet tuntuvat toimivan. Mutta miten on muutoin?

Minne hävisi ”pohjoinen ulottuvuus” EU-politiikkamme painopisteenä?

9.4.2005, Ilkka-Christian Björklund, valtiotieteen lisensiaatti, Helsinki"


https://demokraatti.fi/veteraanipoliitikko-kun-puhuin-ennen-vuotta-2014-venajasta-realistisesti-taisin-paasta-kylahullun-kirjoihin

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu