HS kirjoittaa: joulu on roomalainen Saturnalia-juhla!

Oli helpompi vaihtaa juhlan otsikko kuin estää kansaa viettämästä perinteistä vuoden tärkeintä, jopa seitsemän päivää kestänyttä juhlaa.

Raamatun kertomukset viittaavat tutkijoiden mukaan syksyllä (lokokuussa?) syntyneeseen Jeesukseen.

RAM Allah on auringon jumala Egyptistä
mutta kristityt ei vietä mitään saturnalioita vaan JOULUA jos teillä on lukihäiriö siihen saa apua.Joulu on ihan eri sana kuin Saturnus. J o u l u. Syntymäpäivä Pojan Jeesuksen. Ihmiseksi syntynyt poika. Betlehemissä.

Anonyymi kirjoitti:

Oli helpompi vaihtaa juhlan otsikko kuin estää kansaa viettämästä perinteistä vuoden tärkeintä, jopa seitsemän päivää kestänyttä juhlaa.

Raamatun kertomukset viittaavat tutkijoiden mukaan syksyllä (lokokuussa?) syntyneeseen Jeesukseen.

Lue lisää

Jeesus syntyi talvella talliin betlehemissä koska ei ollut tilaa majatalossa verolle panon takia. Hyvää joulua !

Juutalainen mene otsikkoon juutalaisuus.Varastaminen kristityiltä vie sinutkin kirouksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Oli helpompi vaihtaa juhlan otsikko kuin estää kansaa viettämästä perinteistä vuoden tärkeintä, jopa seitsemän päivää kestänyttä juhlaa.

Raamatun kertomukset viittaavat tutkijoiden mukaan syksyllä (lokokuussa?) syntyneeseen Jeesukseen.

Lue lisää

Juutalainen ei usko Jeesukseen 666

Muslimeilla on Egyptin RAM Jumalan paastota ja juhla ajat ne liittyy faaraon ja ismaillin myös se on aurinkojumala Ra. RAM Jumalan paastot on niitä syödään yöllä paastotaan päivät.

Anonyymi kirjoitti:

Oli helpompi vaihtaa juhlan otsikko kuin estää kansaa viettämästä perinteistä vuoden tärkeintä, jopa seitsemän päivää kestänyttä juhlaa.

Raamatun kertomukset viittaavat tutkijoiden mukaan syksyllä (lokokuussa?) syntyneeseen Jeesukseen.

Lue lisää

Jeesus syntyi talvella verollepanon aikana betlehemissä ja taas sun ei tarvi miettiä muita uskontoja pysyt omassasi rauha säilyy.

"Joo, ja syynä on Voittamattoman Auringon juhla 25.12. Krisselit laittoivat joulunsa siihen päivään, plagioivat toisten juhlia. "

Asia on päinvastoin, kristityt alunperin juhlivat syntymäpäivää 25.12. ja auringon juhla oli kesällä. Vuonna 273 keisari Aurelianus vaihtoi auringon juhlan keskelle talvea kristittyjen juhlapäivän päälle, ja samalla määräsi että sol invictuksesta tulee Rooman pääuskonto. Vuonna 306 Konstantinus Suuresta tuli Rooman keisari, ja hän oli ensimmäinen keisari joka suvaitsi kristittyjä.

😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋

🍒 ­­N­y­­­m­­­f­­­o­­­m­­­a­­a­n­i -> https://ye.pe/finngirl21#18179973Z

🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞

Mantsin saari on Suomeen kuulunut alue vielä ennen Stalinia. Ja Raamattu kieltää syömästä elukan verta viimeksi sikojen tai kanien. Asut siis Suomesta varastetulla alueella. Syöt elukan verta vaikka myös uusi testamentti sen kieltää.

Anonyymi kirjoitti:

Mantsin saari on Suomeen kuulunut alue vielä ennen Stalinia. Ja Raamattu kieltää syömästä elukan verta viimeksi sikojen tai kanien. Asut siis Suomesta varastetulla alueella. Syöt elukan verta vaikka myös uusi testamentti sen kieltää.

Lue lisää

Meni vähän sekaisin. Juurihan siksi vaimoni tuli evakkona nyky-Suomeen, koska alue jouduttiin luovuttamaan Neuvostolalle. Ja niin kuin omakin perheeni lähti evakkona Viipurista, niin minäkin asun nyky-Suomessa.

Muuten, minusta palviryynimakkarat savupekonin ja pottumuussin kera ovat aivan ykkösherkkua, kaiken parempaa mitä on, nykyisin vain enää vaikea saada, kun kaupassa on niitä vain harvoin.

Hyvää niiku Joulua!

Mantšinsaaressa oli ennen sotia 1 500 asukasta. Oikea kirikkö oli eikä pelkkä tšasouna. Appi muisti mainita tämän moneen kertaan. Naapurisaaria olivat Valamo ja Lunkula. Vain yksi suomalainen Mantšille jäi, ja yksi venäläinen sinne muutti. Inhosivat toisiaan kuin ruttoa, kiersivät kaukaa.

Vaimoni kävi poikamme kanssa Neukkulan matkalla Valamossa, mistä näkivät Mantšinkin. Vaimoni äiti ja täti sekä pari vaimoni siskoa kävivät katsomassa myös lapsuudentilaa, mutta ei siellä enää ollut kuin kaivon rauniot jäljellä. Sota oli hävittänyt kaiken.

Juu. Laatokan pohjoispuolelta tulleiden mielestä oikeat Karjalan piirakat sisältävät perunamuusia eivätkä riisiä. Tietenkin nimitys Karjalan piirakka on muiden kuin karjalaisten itsensä antama, elleivät sitä sitten ole antaneet Kannaksen kauppiaat yrittäessään elättää itsensä evakuoitumisen jälkeen.

Toki arkisempi täyte on ollut jotain kotoista viljapuuroa, ilmeisesti myös Kannaksella.

Joulun perinneruuat ovat monitasoinen ja pitkä sukellus ruokahistoriaamme. Siinä on herkuiksi miellettyjä ruokia eri ajoilta ja hyviä ne ovat lähes kaikki. Itse söin juuri porkkanalaatikkoa, laatikot kun kuuluvat riisipuuron lisäksi minun menyyseeni. Toki porkkanalaatikossa nykyään on riisiä siinäkin, mutta aikoinaan varmaankin ohrasuurimoita ja se suurin herkku on ollut lanttu, josta siitäkin on joulun kunniaksi tehty laatikkoa.

Anonyymi kirjoitti:

Juu. Laatokan pohjoispuolelta tulleiden mielestä oikeat Karjalan piirakat sisältävät perunamuusia eivätkä riisiä. Tietenkin nimitys Karjalan piirakka on muiden kuin karjalaisten itsensä antama, elleivät sitä sitten ole antaneet Kannaksen kauppiaat yrittäessään elättää itsensä evakuoitumisen jälkeen.

Toki arkisempi täyte on ollut jotain kotoista viljapuuroa, ilmeisesti myös Kannaksella.

Joulun perinneruuat ovat monitasoinen ja pitkä sukellus ruokahistoriaamme. Siinä on herkuiksi miellettyjä ruokia eri ajoilta ja hyviä ne ovat lähes kaikki. Itse söin juuri porkkanalaatikkoa, laatikot kun kuuluvat riisipuuron lisäksi minun menyyseeni. Toki porkkanalaatikossa nykyään on riisiä siinäkin, mutta aikoinaan varmaankin ohrasuurimoita ja se suurin herkku on ollut lanttu, josta siitäkin on joulun kunniaksi tehty laatikkoa.

Lue lisää

Ennen riisin tuloa Venäjälle karjalanpiirakoiden täytteenä käytettiin mitä tahansa viljapuuroa, tavallisimmin ohrasta. Perunatäytettä käytettiin usein. Joskus myös mannapuuroa, mutta harvoin.

Kun riisi tuli 1800-luvun puolivälissä, se syrjäytti pian kaikki viljat. Vanhat karjalaiset tunsivat vielä ohrapiirakan, mutta riisipiirakkaa pidettiin 'makeampana'. Perunapiirakka säilyi harvinaisena. Lopulta karjalaiset tekivät lähes ainoastaan riisipiirakoita. Eivät voineet ollenkaan käsittää, että jotkut arvostivat enemmän ohra- ja perunapiirakoita.

Brasil kirjoitti:

Ennen riisin tuloa Venäjälle karjalanpiirakoiden täytteenä käytettiin mitä tahansa viljapuuroa, tavallisimmin ohrasta. Perunatäytettä käytettiin usein. Joskus myös mannapuuroa, mutta harvoin.

Kun riisi tuli 1800-luvun puolivälissä, se syrjäytti pian kaikki viljat. Vanhat karjalaiset tunsivat vielä ohrapiirakan, mutta riisipiirakkaa pidettiin 'makeampana'. Perunapiirakka säilyi harvinaisena. Lopulta karjalaiset tekivät lähes ainoastaan riisipiirakoita. Eivät voineet ollenkaan käsittää, että jotkut arvostivat enemmän ohra- ja perunapiirakoita.

Lue lisää

Puolikuun muotoon suljettu hersryynipiirakka, eli hirssipiirakka. Parempaa ei ole.

Samoin tattarpiirakka ja tietysti perunapiirakka. Vesi herahti kielelle.

Meillä kannaksenkarjalainen suku tekee perunakakkaroita ja noita muita herkkuja koko ajan, emme ole riisipilaantuneita.

he-ma kirjoitti:

Meillä kannaksenkarjalainen suku tekee perunakakkaroita ja noita muita herkkuja koko ajan, emme ole riisipilaantuneita.

Hauska sana tuo riisipilaantunut. Siitähän valitettavasti on kyse.

Muuten, kaulitaanko teillä šipanjiekan eli tavallisen karjalanpiirakan kuori soikeaksi vai pyöreäksi. Olen ollut huomaavinani, että Luadogalla ja muualla Itä-Karjalassa yleensä soikeaksi, kannaksella ja nyky-Suomen Karjalassa yleensä pyöreäksi.

Brasil kirjoitti:

Hauska sana tuo riisipilaantunut. Siitähän valitettavasti on kyse.

Muuten, kaulitaanko teillä šipanjiekan eli tavallisen karjalanpiirakan kuori soikeaksi vai pyöreäksi. Olen ollut huomaavinani, että Luadogalla ja muualla Itä-Karjalassa yleensä soikeaksi, kannaksella ja nyky-Suomen Karjalassa yleensä pyöreäksi.

Lue lisää

Pyöreitä tietenkin.

he-ma kirjoitti:

Pyöreitä tietenkin.

Minulle 'tietenkin' tarkoittaa soikeita, mutta šipanjiekkojen leviäminen teolliseksi kansallisruoaksi on hyvin totuttanut lyhyeen muotoon.

he-ma kirjoitti:

Puolikuun muotoon suljettu hersryynipiirakka, eli hirssipiirakka. Parempaa ei ole.

Samoin tattarpiirakka ja tietysti perunapiirakka. Vesi herahti kielelle.

Miksi te olette kristittyjen otsikossa ? Juutalaisille on oma ortodokseilla oma otsikko mässäys on ahneutta myös varastaminen on syntiä.

Olette väärän otsikon alla nyt ortodoksisuus on erikseen täällä Suomi24

Brasil kirjoitti:

Hauska sana tuo riisipilaantunut. Siitähän valitettavasti on kyse.

Muuten, kaulitaanko teillä šipanjiekan eli tavallisen karjalanpiirakan kuori soikeaksi vai pyöreäksi. Olen ollut huomaavinani, että Luadogalla ja muualla Itä-Karjalassa yleensä soikeaksi, kannaksella ja nyky-Suomen Karjalassa yleensä pyöreäksi.

Lue lisää

Ortodokseilla on oma palsta ja otsikko . Asutte Suomen kristittyjen mailla.

Brasil kirjoitti:

Meni vähän sekaisin. Juurihan siksi vaimoni tuli evakkona nyky-Suomeen, koska alue jouduttiin luovuttamaan Neuvostolalle. Ja niin kuin omakin perheeni lähti evakkona Viipurista, niin minäkin asun nyky-Suomessa.

Muuten, minusta palviryynimakkarat savupekonin ja pottumuussin kera ovat aivan ykkösherkkua, kaiken parempaa mitä on, nykyisin vain enää vaikea saada, kun kaupassa on niitä vain harvoin.

Hyvää niiku Joulua!

Lue lisää

Miten nää liittyy Jeesukseen ?

Brasil kirjoitti:

Mantšinsaaressa oli ennen sotia 1 500 asukasta. Oikea kirikkö oli eikä pelkkä tšasouna. Appi muisti mainita tämän moneen kertaan. Naapurisaaria olivat Valamo ja Lunkula. Vain yksi suomalainen Mantšille jäi, ja yksi venäläinen sinne muutti. Inhosivat toisiaan kuin ruttoa, kiersivät kaukaa.

Vaimoni kävi poikamme kanssa Neukkulan matkalla Valamossa, mistä näkivät Mantšinkin. Vaimoni äiti ja täti sekä pari vaimoni siskoa kävivät katsomassa myös lapsuudentilaa, mutta ei siellä enää ollut kuin kaivon rauniot jäljellä. Sota oli hävittänyt kaiken.

Lue lisää

Valamo on venäjän ortodokskirkko menkää ortodoksisuus otsikkoon.

Anonyymi kirjoitti:

Juu. Laatokan pohjoispuolelta tulleiden mielestä oikeat Karjalan piirakat sisältävät perunamuusia eivätkä riisiä. Tietenkin nimitys Karjalan piirakka on muiden kuin karjalaisten itsensä antama, elleivät sitä sitten ole antaneet Kannaksen kauppiaat yrittäessään elättää itsensä evakuoitumisen jälkeen.

Toki arkisempi täyte on ollut jotain kotoista viljapuuroa, ilmeisesti myös Kannaksella.

Joulun perinneruuat ovat monitasoinen ja pitkä sukellus ruokahistoriaamme. Siinä on herkuiksi miellettyjä ruokia eri ajoilta ja hyviä ne ovat lähes kaikki. Itse söin juuri porkkanalaatikkoa, laatikot kun kuuluvat riisipuuron lisäksi minun menyyseeni. Toki porkkanalaatikossa nykyään on riisiä siinäkin, mutta aikoinaan varmaankin ohrasuurimoita ja se suurin herkku on ollut lanttu, josta siitäkin on joulun kunniaksi tehty laatikkoa.

Lue lisää

Menette nyt ortodoksien otsikkoon

he-ma kirjoitti:

Puolikuun muotoon suljettu hersryynipiirakka, eli hirssipiirakka. Parempaa ei ole.

Samoin tattarpiirakka ja tietysti perunapiirakka. Vesi herahti kielelle.

Tattari tatar tätä on muslimi heimo Wikipedia tataarit

Brasil kirjoitti:

Hauska sana tuo riisipilaantunut. Siitähän valitettavasti on kyse.

Muuten, kaulitaanko teillä šipanjiekan eli tavallisen karjalanpiirakan kuori soikeaksi vai pyöreäksi. Olen ollut huomaavinani, että Luadogalla ja muualla Itä-Karjalassa yleensä soikeaksi, kannaksella ja nyky-Suomen Karjalassa yleensä pyöreäksi.

Lue lisää

Siellä sitä asutaan varastetuissa taloissa

Anonyymi kirjoitti:

Tattari tatar tätä on muslimi heimo Wikipedia tataarit

Tattar on kannaksenkarjalan murteella tattari.

Tietyt kreikkalaiset Syyria uskonnot oikeasti uhrasi myös sikoja kun muslimit uhraa eniten vuohia juutalaiset lampaita oinaita kukkoja niin budhat uhraa ihan ruokia ja muslimit uhraa myös lintuja Kreikassa oli kuten Egyptissä erilaisia jumalia.Kristityt ei uhraa millekään Jumalalle yhtään mitään maallista vaan veisaa virsiä Jeesukselle.Ruokana tosiaan sika on MYYNTITUOTE köyhien ruoka ja ortodoksit kyllä syö lammasta pääsiäisenä useimmat kristityt ei niin välitä maallisista mutta hirven lihaa poroa.Pääsiäinen on harrasta aikaa eikä ruoka aikaa rukouksen aikaa.Ihan sama mitä syöt se ulostuu eikö niin.Te mietitte maallisia kun muut kulkee rukoilemassa.

Brasil kirjoitti:

Mantšinsaaressa oli ennen sotia 1 500 asukasta. Oikea kirikkö oli eikä pelkkä tšasouna. Appi muisti mainita tämän moneen kertaan. Naapurisaaria olivat Valamo ja Lunkula. Vain yksi suomalainen Mantšille jäi, ja yksi venäläinen sinne muutti. Inhosivat toisiaan kuin ruttoa, kiersivät kaukaa.

Vaimoni kävi poikamme kanssa Neukkulan matkalla Valamossa, mistä näkivät Mantšinkin. Vaimoni äiti ja täti sekä pari vaimoni siskoa kävivät katsomassa myös lapsuudentilaa, mutta ei siellä enää ollut kuin kaivon rauniot jäljellä. Sota oli hävittänyt kaiken.

Lue lisää

Suomalaiset asutti alueita siellä ennen teitä ja olivat katolisia ennen uskon uudistusta meillä Suomen heimoilla oli terijoella äänisellä katoliset kirkot oikein. Myös Viipurissa . Jaksatte väärentää.

Anonyymi kirjoitti:

Juu. Laatokan pohjoispuolelta tulleiden mielestä oikeat Karjalan piirakat sisältävät perunamuusia eivätkä riisiä. Tietenkin nimitys Karjalan piirakka on muiden kuin karjalaisten itsensä antama, elleivät sitä sitten ole antaneet Kannaksen kauppiaat yrittäessään elättää itsensä evakuoitumisen jälkeen.

Toki arkisempi täyte on ollut jotain kotoista viljapuuroa, ilmeisesti myös Kannaksella.

Joulun perinneruuat ovat monitasoinen ja pitkä sukellus ruokahistoriaamme. Siinä on herkuiksi miellettyjä ruokia eri ajoilta ja hyviä ne ovat lähes kaikki. Itse söin juuri porkkanalaatikkoa, laatikot kun kuuluvat riisipuuron lisäksi minun menyyseeni. Toki porkkanalaatikossa nykyään on riisiä siinäkin, mutta aikoinaan varmaankin ohrasuurimoita ja se suurin herkku on ollut lanttu, josta siitäkin on joulun kunniaksi tehty laatikkoa.

Lue lisää

MÄSSÄYS ON YKSI KUOLEMAN SYNNEISTÄ KUIN AHNEUSKIN ON

he-ma kirjoitti:

Puolikuun muotoon suljettu hersryynipiirakka, eli hirssipiirakka. Parempaa ei ole.

Samoin tattarpiirakka ja tietysti perunapiirakka. Vesi herahti kielelle.

Tattari on muslimien puolikuu arabiasta.

he-ma kirjoitti:

Meillä kannaksenkarjalainen suku tekee perunakakkaroita ja noita muita herkkuja koko ajan, emme ole riisipilaantuneita.

Hema kieltää Jeesuksen kyllä juutalaisia asui Viipurissa heillä oli kauppoja siellä nythän Moskovan juutalaisia on muuttanut Israeliin oikein asumaan Golanin kerrostaloihin.

Brasil kirjoitti:

Hauska sana tuo riisipilaantunut. Siitähän valitettavasti on kyse.

Muuten, kaulitaanko teillä šipanjiekan eli tavallisen karjalanpiirakan kuori soikeaksi vai pyöreäksi. Olen ollut huomaavinani, että Luadogalla ja muualla Itä-Karjalassa yleensä soikeaksi, kannaksella ja nyky-Suomen Karjalassa yleensä pyöreäksi.

Lue lisää

Juutalaiset asuu muiden maissa vieläkin vaikka jo voi palata ollaankin maahan 1948 katsotaan ottaako Jahve taas sen maan heiltä pois.

Kristitty ei ole pakana kuulkaa vaan niin sanotusti Jeesuksessa liitetty jumalaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kristitty ei ole pakana kuulkaa vaan niin sanotusti Jeesuksessa liitetty jumalaan.

Kristuksessa ei ole juutalaista kreikkalaista kiinalaista afrikkalaista vaan kaikki ovat yksi kansa. Yhdessä. Ei siis erotella ketään juutalainen tai mikä tahansa vaan kaikki ovat kristittyjä myös ne juutalaiset jotka ovat pelastuksesta osallisia. Lakkaavat synneistään.

Johan oli taas luterilaista arroganssia puhtaimmillaan:
"Eivät kaikki pakanat ole olleet pahoja ihmisiä"

Luuletko oikeasti olevasi lähtökohtaisesti YHTÄÄN sen parempi kuin yksikään "pakana". Omahyväisyys ei tee ihmisestä parempaa.

Anonyymi kirjoitti:

Johan oli taas luterilaista arroganssia puhtaimmillaan:
"Eivät kaikki pakanat ole olleet pahoja ihmisiä"

Luuletko oikeasti olevasi lähtökohtaisesti YHTÄÄN sen parempi kuin yksikään "pakana". Omahyväisyys ei tee ihmisestä parempaa.

Lue lisää

Kyllä historia siihen viittaa, että kristinuskon menestys on suurelta osin johtunut siitä, että pakanallisia hyvin raakoja tapoja on saatu karsittua pois. Paikoin tilalle on tosin tullut kristittyjen tuomia raakoja tapoja, mutta ei sentään kaikkialla.

Anonyymi kirjoitti:

Kristitty ei ole pakana kuulkaa vaan niin sanotusti Jeesuksessa liitetty jumalaan.

Totuus salatuimpaan saakka on itse Jeesus ette voi etsiä ihmisistä jotka kuolee mitään totuuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Johan oli taas luterilaista arroganssia puhtaimmillaan:
"Eivät kaikki pakanat ole olleet pahoja ihmisiä"

Luuletko oikeasti olevasi lähtökohtaisesti YHTÄÄN sen parempi kuin yksikään "pakana". Omahyväisyys ei tee ihmisestä parempaa.

Lue lisää

Juutalainen on ainoa ihminen maan päällä joka nimittele muita pakanoiksi !

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä historia siihen viittaa, että kristinuskon menestys on suurelta osin johtunut siitä, että pakanallisia hyvin raakoja tapoja on saatu karsittua pois. Paikoin tilalle on tosin tullut kristittyjen tuomia raakoja tapoja, mutta ei sentään kaikkialla.

Lue lisää

Mitkä on juutalaisten raa at tavat luettelo kiitos. Aletaan sieltä ihan Egyptistä toorasta.

Anonyymi kirjoitti:

Johan oli taas luterilaista arroganssia puhtaimmillaan:
"Eivät kaikki pakanat ole olleet pahoja ihmisiä"

Luuletko oikeasti olevasi lähtökohtaisesti YHTÄÄN sen parempi kuin yksikään "pakana". Omahyväisyys ei tee ihmisestä parempaa.

Lue lisää

Menkää taas Thaimaaseen naimaan että syntinen loistaa ulkokultaa vähän huumekuljetusta ja muuta

Olet vastuussa muiden uskonnon pilkkaamisesta

Juutalaiset myy karkkia että hampaat sulaa paskaksi faktaa ja sikaa että voidaan huonosti maksaa liian pieniä tuloja ja siirtää heille. He asuvat muiden maissa omaa ei ollut satoihin vuosiin.

Kristityt eivät vain huomanneet, että samalla kun pakanalliset juhlat uudelleenbrändättiin kristityiksi hallinnon mahtikäskyllä, niin samalla kristinusko kaapattiin valtionjohdon omaisuudeksi. Radikaalista uudistajasta ja kansanliikkeestä tuli eliitin sylikoira ja vallankäytön väline.

"Tuo possun osuus hieman tuossa arveluttaa. "

Minua ei ihmetytä yhtään sillä sian kasvattaminen nälkäkuoleman partaalla keväällä otetun porsaan teurastaminen ennen Joulua oli eräs ratkaisevista asioista että selvittiin seuraavaan kesään hengissä.

Anonyymi kirjoitti:

"Tuo possun osuus hieman tuossa arveluttaa. "

Minua ei ihmetytä yhtään sillä sian kasvattaminen nälkäkuoleman partaalla keväällä otetun porsaan teurastaminen ennen Joulua oli eräs ratkaisevista asioista että selvittiin seuraavaan kesään hengissä.

Lue lisää

Minua ihmetytti juuri se, että joulukinkku olisi kovin uusi asia. Mihin se käsitys perustuu ja jos se on oikea, miksi joulu- tai kekrikinkku on ollut harvinaisuus?

Ymmärrän, että siitä on tullut harvinaisempi kaupungeissa asutuksen alkaessa tihentyä niin, että pihoissa ei ole enää ollut tilaa kaikkien asukkaiden possuille. Ennen teollista räjähdystä kaupungeissakin oli tuotantoeläimiä asumusten pihoissa.

Anonyymi kirjoitti:

Minua ihmetytti juuri se, että joulukinkku olisi kovin uusi asia. Mihin se käsitys perustuu ja jos se on oikea, miksi joulu- tai kekrikinkku on ollut harvinaisuus?

Ymmärrän, että siitä on tullut harvinaisempi kaupungeissa asutuksen alkaessa tihentyä niin, että pihoissa ei ole enää ollut tilaa kaikkien asukkaiden possuille. Ennen teollista räjähdystä kaupungeissakin oli tuotantoeläimiä asumusten pihoissa.

Lue lisää

Viron perinnejouluruoka on mustamakkara eli verimakkara joka on tyypillinen teurasruoka. Kinkun suolaaminen ja kypsentäminenhän kestää, mutta verimakkara syödään heti teurastuksen jälkeen ja idea onkin, että siihen tungetaan veri ja maksa jne jotka eivät säilyisi niin pitkään kuin suolattu tai savustettu liha.

Anonyymi kirjoitti:

Viron perinnejouluruoka on mustamakkara eli verimakkara joka on tyypillinen teurasruoka. Kinkun suolaaminen ja kypsentäminenhän kestää, mutta verimakkara syödään heti teurastuksen jälkeen ja idea onkin, että siihen tungetaan veri ja maksa jne jotka eivät säilyisi niin pitkään kuin suolattu tai savustettu liha.

Lue lisää

Ilmeisesti myös Tampereen mustamakkara on nimenomaan urbanisoitumiseen liittyvää kulttuuria. Eli kun kaupunki on ollut niin suuri, että siellä on ollut teurastamo, jonne karjaa on toimitettu teurastettavaksi läpi vuoden, on teurastamiseen liittyviä herkkuja ollut saatavilla ympäri vuoden jo aikana ennen pakastamista ja muita nykyaikaisia säilömistapoja.

Meillä ainakin eri vuoden aikoina oli omat herkkuruokansa, joilla herkuteltiin silloin, ja ne liittyivät vuoden kulkuun. Kuten sanottua "tappaiskeittoa" ja mykykeittoa syötiin syksyllä. Veriletut lienevät myöhempää aikaa, niitä syötiin milloin mieli teki ja ne tehtiin ostetusta verestä. Toki mykyt tehtiin aika samalla tavalla "tappaiskeittoon". Talven kylmimpään aikaan herkku oli madekeitto. Se ei voi olla hirveän vanha tapa, sillä talvikalastus on aika uusi tulokas, jopa senkin jälkeen kun siirryttiin rautakauteen, koska työläs ja vähän ravintoa tuottava tapa se on. Metsästys on ollut parempi ravinnon lähde. Arvelisin, että muikkujen nuottaaminen, yleensä koko kylän voimin, on ollut ensimmäinen enemmän harrastettu talvikalastuksen muoto, ja kotiseudullani keskisessä Suomessa se tapa on säilynyt vieläkin. Paikallisia tuotteita tarjoavaan kauppaan tulee edelleen talvella vastapyydettyä muikkua, jota on sitten tuoreena ja savutettuna ja maistettuna säilöttyä. Ne ovat olleet paikallisia juhlahetkiä talven keskellä ja niihin on liittynyt herkkuruokana saaliskalat. Meidän kulmalla kuntaamme sellaista ei ollut, kun lähijärvissä ei ollut muikkua, mutta jonkun matkan päässä sukulaisten luona meno oli jo toinen, kun heidän kyläkuntansa sijaitsi hyvin muikkuisen järven rannalla. Eli ensinnäkin riittävän ison järven, ja muutkin asiat tulee olla kohdallaan.

Anonyymi kirjoitti:

Minua ihmetytti juuri se, että joulukinkku olisi kovin uusi asia. Mihin se käsitys perustuu ja jos se on oikea, miksi joulu- tai kekrikinkku on ollut harvinaisuus?

Ymmärrän, että siitä on tullut harvinaisempi kaupungeissa asutuksen alkaessa tihentyä niin, että pihoissa ei ole enää ollut tilaa kaikkien asukkaiden possuille. Ennen teollista räjähdystä kaupungeissakin oli tuotantoeläimiä asumusten pihoissa.

Lue lisää

ArtoTTT

Siis ennen Lampaat ja lehmät olivat paljon yleisempiä tuotantoeläimiä kuin siat, lampaita taas oli lähes jokaisessa pienessäkin mökissä, 1920-1930 joulupöydässä saatettiin syödä lampaan kylkeä, 1800 luvulla sian kasvatus oli varsin kehittymätöntä. Vasta maatalouden kehitys toi mukanaan sian lihan tuotannon kasvun.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti myös Tampereen mustamakkara on nimenomaan urbanisoitumiseen liittyvää kulttuuria. Eli kun kaupunki on ollut niin suuri, että siellä on ollut teurastamo, jonne karjaa on toimitettu teurastettavaksi läpi vuoden, on teurastamiseen liittyviä herkkuja ollut saatavilla ympäri vuoden jo aikana ennen pakastamista ja muita nykyaikaisia säilömistapoja.

Meillä ainakin eri vuoden aikoina oli omat herkkuruokansa, joilla herkuteltiin silloin, ja ne liittyivät vuoden kulkuun. Kuten sanottua "tappaiskeittoa" ja mykykeittoa syötiin syksyllä. Veriletut lienevät myöhempää aikaa, niitä syötiin milloin mieli teki ja ne tehtiin ostetusta verestä. Toki mykyt tehtiin aika samalla tavalla "tappaiskeittoon". Talven kylmimpään aikaan herkku oli madekeitto. Se ei voi olla hirveän vanha tapa, sillä talvikalastus on aika uusi tulokas, jopa senkin jälkeen kun siirryttiin rautakauteen, koska työläs ja vähän ravintoa tuottava tapa se on. Metsästys on ollut parempi ravinnon lähde. Arvelisin, että muikkujen nuottaaminen, yleensä koko kylän voimin, on ollut ensimmäinen enemmän harrastettu talvikalastuksen muoto, ja kotiseudullani keskisessä Suomessa se tapa on säilynyt vieläkin. Paikallisia tuotteita tarjoavaan kauppaan tulee edelleen talvella vastapyydettyä muikkua, jota on sitten tuoreena ja savutettuna ja maistettuna säilöttyä. Ne ovat olleet paikallisia juhlahetkiä talven keskellä ja niihin on liittynyt herkkuruokana saaliskalat. Meidän kulmalla kuntaamme sellaista ei ollut, kun lähijärvissä ei ollut muikkua, mutta jonkun matkan päässä sukulaisten luona meno oli jo toinen, kun heidän kyläkuntansa sijaitsi hyvin muikkuisen järven rannalla. Eli ensinnäkin riittävän ison järven, ja muutkin asiat tulee olla kohdallaan.

Lue lisää

"siellä on ollut teurastamo, jonne karjaa on toimitettu teurastettavaksi läpi vuoden"

Tämä lienee liittynyt rautateiden tuloon myös täällä Suomessa. Toki Yhdysvalloissa karjapaimenet kai ajoivat laumoja teurastamojen aitauksiin jo ennen rautateitä, mutta sielläkin se toiminta saavutti paljon suuremman koon kun rautatiet rakennettiin ja karjavaunut ilmestyivät. Taitaapa jossain westerneissäkin olla taustatarinana karjan ajaminen rautatieasemien aitauksiin, josta ne sitten ovat matkanneet todella isoihinkin paikkoihin kuten Chicagoon tai New Yorkiin.

Teurasruuathan ovat hyviä D-vitamiinin lähteitä ja siten korvanneet aiempaa riistaruokaa. Tummempi-ihoiset ihmiset varsinkin ovat hyötyneet teurasruuan saamisesta läpi koko talven ja vielä tuoreena.

Yllättävää, ettei vastaavaa perinnettä näytä kehittyneen muihin suuriin kaupunkeihin. Ehkä siksi, että Helsinki ja Turku sijaitsevat meren rannalla ja ovat kalakaupunkeja, joihin on ollut helppo saada suolaa kalojen säilömiseen kohtuullisen lyhyen jäisen kauden yli. Toisaalta tiedetään hämäläisten ja pirkkalaisten olleen innokkaita metsästäjiä, väitetään että melkoinen osa Keski-Suomen ja läntisen Savon asutuksestakin olisi peräisin Hämeen ja Pirkanmaan metsästäjistä, jotka asuivat talvet riistasaunoillaan, jotka rakensivat pohjoisempiin korpiin metsästäessään ja syksyisin kai jo kalastaessaan, sen jälkeen kun lappalaiset oli verotettu kuiviin ja paenneet pohjoisemmaksi. Teurasmakkara perinneruokana voi siis olla metsästyskulttuurin muistuma teollistuneessa kaupungissa.

Ja sitten seuraavaksi tappelemaan, onko se siis pohjimmiltaan modernia urbaania vai maalaista junttimaista kulttuuria. Sen lisäksi, että voi tietenkin tapella siitä, onko se kristillistä vai maallista syntisyyttä. Oleellista kun kuitenkin kai on, kuka on parempi ihminen ja kenellä on paremmat tavat kuin niillä huonommilla ihmisillä.

Anonyymi kirjoitti:

"siellä on ollut teurastamo, jonne karjaa on toimitettu teurastettavaksi läpi vuoden"

Tämä lienee liittynyt rautateiden tuloon myös täällä Suomessa. Toki Yhdysvalloissa karjapaimenet kai ajoivat laumoja teurastamojen aitauksiin jo ennen rautateitä, mutta sielläkin se toiminta saavutti paljon suuremman koon kun rautatiet rakennettiin ja karjavaunut ilmestyivät. Taitaapa jossain westerneissäkin olla taustatarinana karjan ajaminen rautatieasemien aitauksiin, josta ne sitten ovat matkanneet todella isoihinkin paikkoihin kuten Chicagoon tai New Yorkiin.

Teurasruuathan ovat hyviä D-vitamiinin lähteitä ja siten korvanneet aiempaa riistaruokaa. Tummempi-ihoiset ihmiset varsinkin ovat hyötyneet teurasruuan saamisesta läpi koko talven ja vielä tuoreena.

Yllättävää, ettei vastaavaa perinnettä näytä kehittyneen muihin suuriin kaupunkeihin. Ehkä siksi, että Helsinki ja Turku sijaitsevat meren rannalla ja ovat kalakaupunkeja, joihin on ollut helppo saada suolaa kalojen säilömiseen kohtuullisen lyhyen jäisen kauden yli. Toisaalta tiedetään hämäläisten ja pirkkalaisten olleen innokkaita metsästäjiä, väitetään että melkoinen osa Keski-Suomen ja läntisen Savon asutuksestakin olisi peräisin Hämeen ja Pirkanmaan metsästäjistä, jotka asuivat talvet riistasaunoillaan, jotka rakensivat pohjoisempiin korpiin metsästäessään ja syksyisin kai jo kalastaessaan, sen jälkeen kun lappalaiset oli verotettu kuiviin ja paenneet pohjoisemmaksi. Teurasmakkara perinneruokana voi siis olla metsästyskulttuurin muistuma teollistuneessa kaupungissa.

Ja sitten seuraavaksi tappelemaan, onko se siis pohjimmiltaan modernia urbaania vai maalaista junttimaista kulttuuria. Sen lisäksi, että voi tietenkin tapella siitä, onko se kristillistä vai maallista syntisyyttä. Oleellista kun kuitenkin kai on, kuka on parempi ihminen ja kenellä on paremmat tavat kuin niillä huonommilla ihmisillä.

Lue lisää

ArtoTTT

No jos nyt ulos katsoo niin ei siellä ajeta suuria karjalaumoja kokoon ruoholaitumilta tähän aikaan vuodesta, sää lienee yhdysvalloissa hieman toisenlainen, Suomessa vasta modernit navetat mahdollisti suuremmat karjamäärät ja ne on vieläkin aika uusi asia.

Anonyymi kirjoitti:

ArtoTTT

Siis ennen Lampaat ja lehmät olivat paljon yleisempiä tuotantoeläimiä kuin siat, lampaita taas oli lähes jokaisessa pienessäkin mökissä, 1920-1930 joulupöydässä saatettiin syödä lampaan kylkeä, 1800 luvulla sian kasvatus oli varsin kehittymätöntä. Vasta maatalouden kehitys toi mukanaan sian lihan tuotannon kasvun.

Lue lisää

Olet sinänsä oikeassa. Mainitsemanasi aikana 1920-1930 kaupungit olivat jo "nykyaikaisia" sikäli, että ne olivat jo tiheään asuttuja (vaikka paljon asuttiinkin puurakennuksissa, jotka olivat eräälaisia ikään kuin rivitaloja, jotka ympäröivät suljettuja pihoja, joskin myös ensimmäiset kerrostalotkin olivat jo ilmestyneet). Sen sijaan maaseudulla maatonta väestöä on ollut vähemmän kuin 1800-luvulla. Nimittäin maaton väestöhän ei sekään ole voinut kasvataa sikaa. Tai kyllä se aika pieneen pihaan mahtuu kun syötetään ruuanjätteillä, eli mäkitupalaisellakin on saattanut olla pienellä tontillaan. Ehkä ei kuitenkaan kovinkaan monella.

Siinä olet oikeassa, että sikojen kasvattaminen myytäväksi lihajksi on uudempi ilmiö. Sen sijaan juuri se kehittymätön yhden sian pitäminen tonkimassa tunkiota ja pihamaata on kai ollut kuitenkin aika yleistä maatiloilla ja torpissakin, varsinkin jos on ollut vähänkin peltotilkkua. Perunan yleistyttyä ruokana sen kuoria on syötetty eläimille ja sika on ollut siinä oikein mainio myös pienissä talouksissa, joissa ei ole ollut sitä yhtä lehmääkään. Toki se yksikin lehmä on ollut ensisijainen kotieläin, kun se antaa maitoa läpi koko talven (tai melkein,ennen menivät umpeen kun ruoka heikkeni kotieläimilläkin kevään myötä) ja sen on erittäin tärkeä vitamiinien lähde aikana ennen kylmäsäilytystä.

Itselläni on se käsitys, että äitini ja isäni kotona olisi kasvatettu possua 1920-30-luvulla. Kumpikin syntyi pienelle maatilalle.

Onpa tuosta tarina uudemmaltakin ajalta. Se oli joskus 1980-90-luvulla, kun paikallisella Leijonilla tai jollain sellaisella porukalla oli tapana järjestää hyväntekeväisyystapahtuma, jossa arvottiin possu. Meillä päin vanhoja tapoja on jonkin verran säilytetty uusiin tapahtumiin puettuina (kristityiltäkö lienee ne pakanat sen oppineet tuon tuollaisen aidon ja alkuperäisen väärentämisen nykyaikaiseen muotoon), Paikallisen taksikuskin vaimo luki tapahtumasta lehdestä ja sanoi miehelleen, leikillään, että mene siitä sohvaa kuluttamasta hakemaan se sika sieltä tapahtumasta. Mies meni, ja kuinka ollakaan, arpa osui ja palasi possun kanssa. Vaimo oli silmä pyöreänä, ja tokaisi siinä jotain, johon mies vain vastasi, että sinähän sanoit, että sieltä on se possu tuotava ja minähän teen muutenkin niin kuin sinä käsket. Maaseudulla kun asutaan vähintään omakotitaloissa (nykyään on pari pätkää rivitaloakin), joten taksimies rakensi aitauksen possulle ja syötti sitä kesän ja joulupöytään siitä tuli kinkku.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, miten yleinen joulukinkku minäkin aikana on ollut eri paikoissa armasta maatamme, ja muuallakin.

Anonyymi kirjoitti:

Olet sinänsä oikeassa. Mainitsemanasi aikana 1920-1930 kaupungit olivat jo "nykyaikaisia" sikäli, että ne olivat jo tiheään asuttuja (vaikka paljon asuttiinkin puurakennuksissa, jotka olivat eräälaisia ikään kuin rivitaloja, jotka ympäröivät suljettuja pihoja, joskin myös ensimmäiset kerrostalotkin olivat jo ilmestyneet). Sen sijaan maaseudulla maatonta väestöä on ollut vähemmän kuin 1800-luvulla. Nimittäin maaton väestöhän ei sekään ole voinut kasvataa sikaa. Tai kyllä se aika pieneen pihaan mahtuu kun syötetään ruuanjätteillä, eli mäkitupalaisellakin on saattanut olla pienellä tontillaan. Ehkä ei kuitenkaan kovinkaan monella.

Siinä olet oikeassa, että sikojen kasvattaminen myytäväksi lihajksi on uudempi ilmiö. Sen sijaan juuri se kehittymätön yhden sian pitäminen tonkimassa tunkiota ja pihamaata on kai ollut kuitenkin aika yleistä maatiloilla ja torpissakin, varsinkin jos on ollut vähänkin peltotilkkua. Perunan yleistyttyä ruokana sen kuoria on syötetty eläimille ja sika on ollut siinä oikein mainio myös pienissä talouksissa, joissa ei ole ollut sitä yhtä lehmääkään. Toki se yksikin lehmä on ollut ensisijainen kotieläin, kun se antaa maitoa läpi koko talven (tai melkein,ennen menivät umpeen kun ruoka heikkeni kotieläimilläkin kevään myötä) ja sen on erittäin tärkeä vitamiinien lähde aikana ennen kylmäsäilytystä.

Itselläni on se käsitys, että äitini ja isäni kotona olisi kasvatettu possua 1920-30-luvulla. Kumpikin syntyi pienelle maatilalle.

Onpa tuosta tarina uudemmaltakin ajalta. Se oli joskus 1980-90-luvulla, kun paikallisella Leijonilla tai jollain sellaisella porukalla oli tapana järjestää hyväntekeväisyystapahtuma, jossa arvottiin possu. Meillä päin vanhoja tapoja on jonkin verran säilytetty uusiin tapahtumiin puettuina (kristityiltäkö lienee ne pakanat sen oppineet tuon tuollaisen aidon ja alkuperäisen väärentämisen nykyaikaiseen muotoon), Paikallisen taksikuskin vaimo luki tapahtumasta lehdestä ja sanoi miehelleen, leikillään, että mene siitä sohvaa kuluttamasta hakemaan se sika sieltä tapahtumasta. Mies meni, ja kuinka ollakaan, arpa osui ja palasi possun kanssa. Vaimo oli silmä pyöreänä, ja tokaisi siinä jotain, johon mies vain vastasi, että sinähän sanoit, että sieltä on se possu tuotava ja minähän teen muutenkin niin kuin sinä käsket. Maaseudulla kun asutaan vähintään omakotitaloissa (nykyään on pari pätkää rivitaloakin), joten taksimies rakensi aitauksen possulle ja syötti sitä kesän ja joulupöytään siitä tuli kinkku.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, miten yleinen joulukinkku minäkin aikana on ollut eri paikoissa armasta maatamme, ja muuallakin.

Lue lisää

ArtoTTT

Tuossa on monta pikku asiaa, ensinnäkin navetat oli tuohon aikaan surkeita ja tilaa vähän, esim. lammas pärjäsi kylmässäkin turkillaan ja söi rikkaruohoja ja muita roskaheiniä, lehmät oli kesällä metsässä jne. Siat taas söivät samaa ruokaa kuin ihmiset ja ihmisillekkään ei aina ollut ruokaa, muistetaan näkävuodet ja pettuleivät, mutta heinää ihminen ei voinut syödä, Tosin kuulin tarinan nälkävuosilta että joku oli yrittänyt ruumenistakin(olkisilpusta) tehdä soppaa.

Ehkä 70-80 luku oli sian pidon kulta-aikaa , turha byrokratia ei vielä rajoittanut ja sian saattoi tappaa itsekkin, aikoinaan olin itsekin mukana kotona, karvanpoisto ja tappaminen vielä meni(oli tosin syytä osua hyvin, jos ampui väärään kohtaan vauhti vain kiihtyi), mutta avaaminen kyllä yökötti katsoa.

"Virallisen tilaston mukaan vuonna 2015 Suomessa oli 1 235 000 sikaa. Määrä on viisinkertainen verrattuna vuoteen 1946, jolloin sikoja oli vain 254 000. Eniten sikojen määrä kasvoi 1970-luvun vaihteessa ja se kääntyi loivaan laskuun 1990-luvun jälkeen."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sika

Anonyymi kirjoitti:

ArtoTTT

No jos nyt ulos katsoo niin ei siellä ajeta suuria karjalaumoja kokoon ruoholaitumilta tähän aikaan vuodesta, sää lienee yhdysvalloissa hieman toisenlainen, Suomessa vasta modernit navetat mahdollisti suuremmat karjamäärät ja ne on vieläkin aika uusi asia.

Lue lisää

"No jos nyt ulos katsoo niin ei siellä ajeta suuria karjalaumoja kokoon ruoholaitumilta tähän aikaan vuodesta"

Miten tuo liittyy siihen, mitä kommentoin?

Yhdysvalloissa etelän karjankasvatusalueet ja Suomessa kookkaammat navetat ovat mahdollistaneet teollisen lihan tuotannon. Kummassakin rautatiet ovat merkittävästi edistäneet sitäkin kehitystä ja nykyäänhän se on kumipyörien varassa, täällä Suomessa jo aivan täysin, liikkuneeko elävä liha enää USA:sakaan rautaisia teitä pitkin.

Se taas ei liity kotipihalla kasvatettuihin sikoihin, jotka on kenties teurastettu joulukinkuiksi. Siellä, missä se on ollut mahdollista.

Sikaahan pidetään monissa kulttuureissa edelleen saastaisena eläimenä ja sen lihaa täällä Suomessaki rahvaanomaisena ruokana. Niinpä ollen joulukinkun alkuperä ei välttämättä ole ylhäisön joulutavoissa, joille monet muut joulunvieton perinteemme perustuvat, kuten vaikkapa se riisipuuro ja väskynäsoppa, tai suklaamakeiset ja makeiset yleensäkin.

Asterixinkin pienessä kuvitteellisessä gallialaiskylässä syödään juhlahetkinä sikaa, tosin villisikaa. Sika on ollut köyhempien ruokaa, sikäli kuin ovat lihaa syöneet, ja niin tietenkin lammaskin, joka on ollut parempi sijoitus sikäli, että siitä on saanut villojakin. Vielä köyhempää perua vaikuttaa olevan saksalaisten, brittien ja amerikkalaisten tapa paistaa jouluksi elättilintu, usein kalkkuna. Oletattavasti entisinä aikoina se jo munintansa lopettanut, jonka liha on sitkeää.

Anonyymi kirjoitti:

ArtoTTT

Tuossa on monta pikku asiaa, ensinnäkin navetat oli tuohon aikaan surkeita ja tilaa vähän, esim. lammas pärjäsi kylmässäkin turkillaan ja söi rikkaruohoja ja muita roskaheiniä, lehmät oli kesällä metsässä jne. Siat taas söivät samaa ruokaa kuin ihmiset ja ihmisillekkään ei aina ollut ruokaa, muistetaan näkävuodet ja pettuleivät, mutta heinää ihminen ei voinut syödä, Tosin kuulin tarinan nälkävuosilta että joku oli yrittänyt ruumenistakin(olkisilpusta) tehdä soppaa.

Ehkä 70-80 luku oli sian pidon kulta-aikaa , turha byrokratia ei vielä rajoittanut ja sian saattoi tappaa itsekkin, aikoinaan olin itsekin mukana kotona, karvanpoisto ja tappaminen vielä meni(oli tosin syytä osua hyvin, jos ampui väärään kohtaan vauhti vain kiihtyi), mutta avaaminen kyllä yökötti katsoa.

"Virallisen tilaston mukaan vuonna 2015 Suomessa oli 1 235 000 sikaa. Määrä on viisinkertainen verrattuna vuoteen 1946, jolloin sikoja oli vain 254 000. Eniten sikojen määrä kasvoi 1970-luvun vaihteessa ja se kääntyi loivaan laskuun 1990-luvun jälkeen."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sika

Lue lisää

Itse en osallistunut teurastuksiin, kun päivät menivät koulussa. Mutta näin kyllä kun nyljetty ruho roikkui orressa ja maassa oli verilammikko, jonka sitten syyssateet huuhtelivat pois. Isällä ei ollut kuin haulikko, joten ampumisen kävi suorittamassa kylämme pistoolimies.

Juuri sen takia, että karvattomaksi jalostettu sika ei selviä kylmästä talvesta kovin hyvin edes kylmässä navetassa, ne tapettiin syksyllä ja lihat suolattiin. Josta sitten saattoi paistaa kokonaisen kinkun jouluksi. Meillä suolattua lihaa leikattiin pienempiä siivuja ja paistettiin jonkin verran muunakin aikana talven kuluessa. Säilytettiin ulkotilassa, voimakas suolavesi esti jäätymisen. Siitä sitten ihan tavallisella timpurin sahalla isä sahasi paloja... kuten sanottua myöhemmin muu liha kuin joulukinkkun pakastettiin. Teurastaminen lopettettiin, kun teurastamo alkoi toimittaa lihaa omista lähettämistämme sioista. Yksi osa kinkuksi suolavesikorvoon ja muut paloiksi pakasteeseen. Nyt tietenkin erittäin pitkään on kinkut ja kaikki lihat ostettu, kun omaa tuotantoa ei enää ole.

Sialle on käsittääkseni syötetty juuri perunankuoret ja ruuan tähteet. En tiedä, syökö lammas sellaisia. Sika tonkii vapaana kulkiessaan muutenkin maata ja syö kaikkea, esim pudonneita omenia, vähän pahentuneitakin, ja tietenkin myös ruohoa. Pässin tai sen yhden lampaan ohella sikakin on toiminut ruohonleikkurina ennen vanhaan.

Lihan tuotannon ja käytön suuri kasvu sodanjälkeisenä aikana perustui tosiaan sianlihaan. Kun maa uhkasi hautautua kananmunavuoren alle, isä vaihtoi tuotantosuunnan sikoihin. Kysyntä ja hinta niissä kasvoi koko ajan ja mitään tukia ei tarvinnut kinuta. Eikä ollut kiintiöitä, jotka tulivat maidontuotantoon jonkin ajan kuluttua. Tuolloin tosin maataloustukia maksettiin aika vähän, ainoastaan siksi, että olisi alennettu tuotteiden kauppahintaa pienipalkkaiselle väelle. Ulkomaista tuontia kun säänneltiin tullein ja tuontikiintiöin. Sianlihan osalta tukia maksettu, kun liha edelleen katsottiin "yleellisyyshyödykkeeksi", jota ajattelua on aika paljon edelleen, ainakin vihreiden suunnalla. Silti se liha meni kaupaksi kuin kuumille kiville, edes energiakriisi ja siihen liittynyt jonkinaikaa vaikuttanut vähän suurempi työttömyys eivät tuntuneet meidän kukkarossamme. Ihmiset halusivat lihaa, ja ostivat sianlihaa, joka oli nautaa halvempaa, niin innolla, että mieluummin säästivät sitten muusta. No, ei sillä nyt tienannut sen enempää kuin maitotilallisetkaan, mutta eipä tarvinnut sumplia ylituotannon kanssa eikä miettiä, kuinka paljon tulot jäävät pienemmiksi tuotannonrajoitusten vuoksi. Kaikki meni kaupaksi minkä tuotti ja enempikin olisi kelvannut.

Tietenkin 1970-luvun siankasvatus oli aivan jotain muuta kuin se entinen kotisian hoito. Ruokinta perustui laskelmiin. Syötettiin rehuja, vitamiineja, porsaille rautaa. Osa rehusta oli kotipeltojen viljaa jauhettuna, osa ostorehua, siihen päälle AIV-rehua talvisin, kesäisin isä niitti tuoretta heinää pihan periltä. Sikoja kun oli niin paljon, ettei niitä voinut ulos päästää (olisiko koko pääluku ollut jotain 200-300, monenikäisiä porsaista karjuun ja emakoihin). Perunankuoret menivät navetan taakse kompostiin, joka korvasi tuvan nurkalla vielä 1970-luvun alussa olleen tunkion. Tunkion ja kompostin erohan on, että kompostia hoidetaan. Sitä käännellän ja myllätään tarpeen mukaan, ja jätteet piilotetaan pinnan alle, ja siitä otetaan mullaksi muuttunut aines käyttöön. Tunkioon kaikki vain heitettiin ja kasa kasvoi. Sisusta maatui, mutta eipä sieltä juuri multaa otettu.

Aivan lapsuudessani, ennen sikatalouteen siirtymistä, ei meillä pihasikaa ollut, mutta joulukinkku oli aina. Kanaa sensijaan oli vaikka missä muodossa, ja kananmunia, kun oltiin silloin kanataloudessa. Sen lisäksi oli pieni määrä lihanautaa, ja sen lihaa säilöttiin, vaikkakaan ei kovinkaan paljon.

Aika aikaansa kutakin. Siankasvatus lienee nykyään aika samanlaista, jonkin verran on tekniikkaa tullut lisää. Yksikkökoot ovat kasvaneet, joten ruokinta ja lannanpoisto lienee yleensä koneellista ja automaattista nykyään, ja porsitukset voi seurata kameralla ja TV:llä. Nuo systeemithän olivat olemassa jo silloin, mutta niin kalliita, että keskikokoisilla tuotantoyksilöillä ei ollut kannatusta niitä hankkia, joten paljon tehtiin käsin. Yksiköiden kasvaessa ruokinta lienee siirtynyt yhä enemmän ostorehuihin. Ja niissähän on nykyään tuontitavaraakin aika paljon.

Anonyymi kirjoitti:

"Tuo possun osuus hieman tuossa arveluttaa. "

Minua ei ihmetytä yhtään sillä sian kasvattaminen nälkäkuoleman partaalla keväällä otetun porsaan teurastaminen ennen Joulua oli eräs ratkaisevista asioista että selvittiin seuraavaan kesään hengissä.

Lue lisää

Ajalta ennen jääkaappeja lämmitystä sähköä katuvaloja oikeita autoja täällä ei pakkasella edes lampaat selvinnyt oli kylmempi ilmasto ja köyhempää pakkasessa selvisi hirvet jänikset siat ja porot.

Anonyymi kirjoitti:

Viron perinnejouluruoka on mustamakkara eli verimakkara joka on tyypillinen teurasruoka. Kinkun suolaaminen ja kypsentäminenhän kestää, mutta verimakkara syödään heti teurastuksen jälkeen ja idea onkin, että siihen tungetaan veri ja maksa jne jotka eivät säilyisi niin pitkään kuin suolattu tai savustettu liha.

Lue lisää

Ruotsissa syödään verimakkaraa mutta kyllä verimakkarat paistetaan niin kovaa ettei bakteereja enää ole.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti myös Tampereen mustamakkara on nimenomaan urbanisoitumiseen liittyvää kulttuuria. Eli kun kaupunki on ollut niin suuri, että siellä on ollut teurastamo, jonne karjaa on toimitettu teurastettavaksi läpi vuoden, on teurastamiseen liittyviä herkkuja ollut saatavilla ympäri vuoden jo aikana ennen pakastamista ja muita nykyaikaisia säilömistapoja.

Meillä ainakin eri vuoden aikoina oli omat herkkuruokansa, joilla herkuteltiin silloin, ja ne liittyivät vuoden kulkuun. Kuten sanottua "tappaiskeittoa" ja mykykeittoa syötiin syksyllä. Veriletut lienevät myöhempää aikaa, niitä syötiin milloin mieli teki ja ne tehtiin ostetusta verestä. Toki mykyt tehtiin aika samalla tavalla "tappaiskeittoon". Talven kylmimpään aikaan herkku oli madekeitto. Se ei voi olla hirveän vanha tapa, sillä talvikalastus on aika uusi tulokas, jopa senkin jälkeen kun siirryttiin rautakauteen, koska työläs ja vähän ravintoa tuottava tapa se on. Metsästys on ollut parempi ravinnon lähde. Arvelisin, että muikkujen nuottaaminen, yleensä koko kylän voimin, on ollut ensimmäinen enemmän harrastettu talvikalastuksen muoto, ja kotiseudullani keskisessä Suomessa se tapa on säilynyt vieläkin. Paikallisia tuotteita tarjoavaan kauppaan tulee edelleen talvella vastapyydettyä muikkua, jota on sitten tuoreena ja savutettuna ja maistettuna säilöttyä. Ne ovat olleet paikallisia juhlahetkiä talven keskellä ja niihin on liittynyt herkkuruokana saaliskalat. Meidän kulmalla kuntaamme sellaista ei ollut, kun lähijärvissä ei ollut muikkua, mutta jonkun matkan päässä sukulaisten luona meno oli jo toinen, kun heidän kyläkuntansa sijaitsi hyvin muikkuisen järven rannalla. Eli ensinnäkin riittävän ison järven, ja muutkin asiat tulee olla kohdallaan.

Lue lisää

Ennen vanhaan kun naiset hoiti lapsia kotona ukko vain kävi työssä 6 lasta kaksiossa puulämmitys yksi vessa pelkkä kylmä vesi sitä ennen vain ulkovessat niin mitä helvettiä yhden miehen palkalla ostaa ruuaksi 8 hengelle? Ei mitään homeisia perunoita ja läskiä.Tehtaan työläiset edes kunnon palkkaa saanut pakkasella työmatkat aika PELLEJÄ OLETTE ETTE EDES OLOSUHTEITA YMMÄRRÄ.

Anonyymi kirjoitti:

Ennen vanhaan kun naiset hoiti lapsia kotona ukko vain kävi työssä 6 lasta kaksiossa puulämmitys yksi vessa pelkkä kylmä vesi sitä ennen vain ulkovessat niin mitä helvettiä yhden miehen palkalla ostaa ruuaksi 8 hengelle? Ei mitään homeisia perunoita ja läskiä.Tehtaan työläiset edes kunnon palkkaa saanut pakkasella työmatkat aika PELLEJÄ OLETTE ETTE EDES OLOSUHTEITA YMMÄRRÄ.

Lue lisää

Meillä koulussa tyttö 13 lasta perheessä yksi vammainen 2 huonetta ja vintti omenapuu. Puutalo tien vieressä ÄLKÄÄ PASKAT MITÄÄN PUHUKO uskonnoista jotka kieltää ehkäisyn kärsimyksiä lisäävät on eri asia jäätyä kuin asua trooppisessa ilmastossa.

Hyvä, että te hihhulit olette sitä mieltä.

Juhlan otsikko on mikä on, mutta juhlatavoille ja ajankohdalle on syynsä kauempana historiassa.

Parhaimmillaan "Joulun ihme" voi olla hyvin samanlainen kuin Joulun kristillinen sanoma: ihmisillä on kerrankin hyvä tahto toisiaan kohtaan ja pyritään rauhaan ja sovintoon.

Kyllä se lapsena oli aika paljon lahjojen odottamista, ja sitten kun ne oli saanut, niiden parissa viihtymistä. Aikuisille se oli perinneherkkuja ja sukulaisten tapaamista.

Nyt vanhemmalla iällä se, mikä on jäänyt mieleen, ovat ne vierailut. Oli nimittäin tapana vierailla sukulaisissa, vuoron perään eri vuosina. Aattona oltiin tietenkin kotona, mutta sitten lähdettiin sukulaisiin. Se oli sitten jo aikaa, jolloin kirjat alkoivat tärkeämpiä lahjoja kuin lelut ja kirja kulki helposti mukana ja kun sitä luki, oli mukava keskustella siitä ihmisten kanssa, joita harvemmin näki. Toki silloin vierailtiin muutenkin muutaman kerran vuodessa sukulaisissa, mutta yökylässä vain jouluaikana.

Nykyisin joulu on vain muutamia perinneruokia, yleensä valmiina ostettuja nekin, ja Paavin puhe, ja voinpa lukea meikäläisten piispojen puheita. Joulukirkko ei ole kuulunut minun repertuaanini sitten lapsuuden. Vanhemmat kyllä kävivät joulukirkossa ja kuuntelemassa kauneimmat joululaulut paikallisessa kirkossa, vaikka isä luultavasti oli ateisti. En nähnyt hänen koskaan ristivän käsiään edes kirkossa, mutta ehdottomasti kirkossa piti käydä jouluna ja tiettyinä juhlina. Äiti taas luultavasti oli uskonnollinen, vaikka ei sitä ikinä suoraan sanonut. Perinteinen suomalainen pari :-)

Aivan lapsena muistan että käytiin jouluaamuna aikaisin kirkossa, sen jälkeen syötiin joulupuuro. Taisi olla minulle vapaaehtoista, olinko mukana vai en. Sitten joskus olisiko ollut 1980-luvulla kirkko alkoi järjestää palveluksen jo aattona iltapäivällä ja meilläkin siirryttiin siihen, että aattona kun kuusi olisi saatu koristeltua, radiosta jonkun Puotilan imitaatio-ohjelmaa kuunnellen, kiireesti kirkkoon ja kynttilät hautausmaalle, ja sieltä joulusaunaan ja sen jälkeen kinkku uunista (usein kyllä kinkku edelleen paistettiin yösähköllä ja sitä syötiin heti aattoaamuna, mutta sekin myöhemmin vaihteli) ja puuro keitettiin silloin. Sitten ei enää käyty yökylässä, mutta vierailtiin muuten, vaikka sekin väheni. Enemmän oltiin omalla porukalla, jota vielä silloin oli. Isän sydänsairaus rajoitti menoja, senkin takia liikuttiin vähemmän ja omat vierailumme eivät olleet kovin pitkiä. Tuolloin syntyi uusi perinne, käytiin aattona hakemassa lohi joltain "paikalliselta" kasvattajalta. Tuolloin1980-luvullakin lohi on sen verran arvokasta, että oli vielä juhlaruokaa vaikka kai sitä oli isälle suositeltu sydänsairauden takia. Usein otettiin joku naapurina tai tuttu mukaan ja haettiin lohet useammalle taloudelle kerralla. Siinäkin näki ihmisiä, joita muulloin näki vähemmän, kun itsekin olin muualla suurimman osan vuotta.

Minun elämässäni oikeat joulut loppuivat 1990-luvulla. Sen jälkeen joulu on ollut vain hieman vähemmän vittumainen kuin arki. Nykyäänhän kaikki on vain vittuilua ja typerehtimistä, eikä someapinat sitä ainakaan paremmaksi tee. On kai tuo idioottimaisuus sitten hauskaa, jos on itsekin idiootti. Mitään hyväntahtoisuutta en ole nähnyt sitten 1990-luvun, jolloin vielä jotkut vanhempia sukupolvia olevat tutut lähettivät ihan oikeita joulutervehdyksiä. He ovat menneet, nykyiset persreiät ovat persereikiä ihan vuodenajasta ja kalenterista riippumatta, ja yleensä vielä tyhmiä vittuilussaankin. Ketäpä kiinnostaa, itsepä valtionvelkansa maksavat, apinat ja heidän tyhmiksi ja itserakkaiksi kasvattamansa kakaransa.

Mitä tyhmemmäksi maailma ympärillä on muuttunut, sitä enemmän merkitykselliseksi kristillisyyden sanoma on tullut, vaikka en sinänsä mihinkään uskokaan, kaikkein vähiten ihmisiin, jotka ovat ihan itse tehneet selväksi, mitä he ovat, eli silkkaa paskaa. Eivätkä millään voi olla työntämättä tyhmää nenäänsä muiden ihmisten elämään.

Varastettujen kenkien myyntiä helluntaissa fidalla samariassa ollaan niin olevinaan mutta totuus on ahneus varastelu.

Miten niin ei piitata ajanlaskusta. Kyllä ne ristiäiset ja muutkin perhejuhlat vielä nykyäänkin järjestetään usein viikonloppuisin tai juhlapäivinä. Entisinä aikoina kun ihmiset ovat olleet enemmän riippuvaisia rankasta työnteosta, niin lienee ollut vielä enemmän.

Siirtymien auringonmukaiseen ajanlaskuun on luultavasti johtanut tarkasti laskettuihin merkkipäiviin, jotka ovat määräytyneet kuukalenterin aiheuttamasta vaihtelusta. Siksi lienee edelleen knuutti ja loppiainen meidänkin kalenterissamme. Ne ovat saattaneet olla juhlapäiviä myös Jeesuksen ajan Palestiinassa ja ympärileikkaus on saatettu tehdä yleensäkin juuri silloin kun ihmisillä on ollut vapaata töistään.

Kristityt muistavat Jeesuksen syntyneen betlehemissä ilosanomana

Ihan sama, pitääkö sitä pakanallisena vai kristillisenä, itselleni on oleellista hyvyyden sanoma. Se vähä sitä mitä sitä enää on. Se ilmeisesti on nimenomaan kristillisyydestä peräisin kaikissa maallistuneissakin muodoissaan, sillä ei ainakaan historiallisissa kuvauksissa sitä liitetä Saturnaliaan tai Köyriin, eikä kai edes Hanukkaankaan, joka sekin on juutalaiseen tapaan jonkun ihmisten, eikun siis vihollisten, teurastamisen muistelmista ja juhlimista. (Juutalaisuus ei oikeastaan ole uskonto, vaan pelkkää äärinationalismia. Me muistelemme sotiamme ja historiaamme itsenäisyyspäivänä, joitain Aleksis Kiven päiviä on toki vuoden mittaan muutenkin, mutta juutalaisilla lähes kaikki uskonnolliset juhlat liittyvät heidän historiaansa ja yleensä vihollisten lyömiseen, toki taustalla voi olla luonnolliset juhlat, mutta se ei välttämättä tarkoita, että uusi sisältö olisi liimattu päälle täysin tekaistusti, vaan koska juhlat ovat vanhoja, ne ovat hyvin voineet olla myös poliittisten tapahtumien ajankohtia, kuten kristinuskossa ristiinnaulitseminen ja se evankelioitu verollepano on voinut tapahtua syksyllä, mutta myös talven syvimpänä aikana, eli ainakin lähellä talvipäivän seisausta jolloin ihmisillä ei ole ollut muuta tekemistä)

Ei joulua kuitenkaan edelleenkään vietetä muualla kuin kristillisen taustan omaavissa maissa. Kulttuurisesti nykypäivän Joulu siis liittyy nimenomaan kristinuskoon. Turha sitä on yrittää kiistää, vaikka olisi miten militantti ateisti.

Jotain kristillisyydessä on ollut, että tuokin tapa on levinnyt niin laajalle ja luonut vapaimman sekulaarin maailman. Siitä voi sitten kiistellä, mitä se on ollut ja kuinka paljon se on ollut tahatonta seurausta.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan sama, pitääkö sitä pakanallisena vai kristillisenä, itselleni on oleellista hyvyyden sanoma. Se vähä sitä mitä sitä enää on. Se ilmeisesti on nimenomaan kristillisyydestä peräisin kaikissa maallistuneissakin muodoissaan, sillä ei ainakaan historiallisissa kuvauksissa sitä liitetä Saturnaliaan tai Köyriin, eikä kai edes Hanukkaankaan, joka sekin on juutalaiseen tapaan jonkun ihmisten, eikun siis vihollisten, teurastamisen muistelmista ja juhlimista. (Juutalaisuus ei oikeastaan ole uskonto, vaan pelkkää äärinationalismia. Me muistelemme sotiamme ja historiaamme itsenäisyyspäivänä, joitain Aleksis Kiven päiviä on toki vuoden mittaan muutenkin, mutta juutalaisilla lähes kaikki uskonnolliset juhlat liittyvät heidän historiaansa ja yleensä vihollisten lyömiseen, toki taustalla voi olla luonnolliset juhlat, mutta se ei välttämättä tarkoita, että uusi sisältö olisi liimattu päälle täysin tekaistusti, vaan koska juhlat ovat vanhoja, ne ovat hyvin voineet olla myös poliittisten tapahtumien ajankohtia, kuten kristinuskossa ristiinnaulitseminen ja se evankelioitu verollepano on voinut tapahtua syksyllä, mutta myös talven syvimpänä aikana, eli ainakin lähellä talvipäivän seisausta jolloin ihmisillä ei ole ollut muuta tekemistä)

Ei joulua kuitenkaan edelleenkään vietetä muualla kuin kristillisen taustan omaavissa maissa. Kulttuurisesti nykypäivän Joulu siis liittyy nimenomaan kristinuskoon. Turha sitä on yrittää kiistää, vaikka olisi miten militantti ateisti.

Jotain kristillisyydessä on ollut, että tuokin tapa on levinnyt niin laajalle ja luonut vapaimman sekulaarin maailman. Siitä voi sitten kiistellä, mitä se on ollut ja kuinka paljon se on ollut tahatonta seurausta.

Lue lisää

En tiedä mitä tarkoitat "hyvyyden sanomalla", mutta Saturnaliaan kuului vähäosaisten muistaminen ja "ihmisten kesken hyvä tahta", niin että orjat saivat syödä samassa pöydässä samaa ruokaa isäntä- (omistaja)perheensä kanssa.

Esimerkiksi kristikunnan teoriassa suurimpaan juhlaan eli pääsiäiseen ei liity lainkaan niin vahvasti vähäosaisten muistaminen kuin Jouluun.

Ja huomennahan muistelemme vain poikavauvan esinahan irtijyystämistä piikiviveitsellä. Eikös niin? Se, miksi Jeesuksen ympärileikkaus on näin suuren juhlinnan aihe vaikka tavasta on kristikunnassa luovuttu jää epäselväksi. Eikös ympärileikkaus ole merkki ns. "vanhasta liitosta"?

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä mitä tarkoitat "hyvyyden sanomalla", mutta Saturnaliaan kuului vähäosaisten muistaminen ja "ihmisten kesken hyvä tahta", niin että orjat saivat syödä samassa pöydässä samaa ruokaa isäntä- (omistaja)perheensä kanssa.

Esimerkiksi kristikunnan teoriassa suurimpaan juhlaan eli pääsiäiseen ei liity lainkaan niin vahvasti vähäosaisten muistaminen kuin Jouluun.

Ja huomennahan muistelemme vain poikavauvan esinahan irtijyystämistä piikiviveitsellä. Eikös niin? Se, miksi Jeesuksen ympärileikkaus on näin suuren juhlinnan aihe vaikka tavasta on kristikunnassa luovuttu jää epäselväksi. Eikös ympärileikkaus ole merkki ns. "vanhasta liitosta"?

Lue lisää

Ympärileikkaamista muistellaan osana Jeesuksen elämänvaiheita. Sinänsä ristiinnaulitsemiseen liittyvä ihmisuhrin retoriikka liittynee vahvasti aikaan jo ennen vanhaa liittoa, eli lapsien uhraamisen aikaan.

On jokseenkin kummallista, että teologit ovat säilyttäneet sen nykyaikaan saakka, ja voisi ajatella, että se on vanhentunutta retoriikkaa jo ainakin Euroopassa jo pitkään. Vaikea sanoa, oliko vielä keskiajan alussa. Täällä pohjoisessa ei ihmisiä ole ollut kovin paljon uhrattavaksi, ellei ole halunnut asutuksen katoavan kokonaan (onhan varhaishistoriassamme aikoja, jolloin asutus vaikuttaa lähes kadonneen, ovatko sitten olleet yhteydessä alueelleemme kenties muuttoaaltojen myötä tulleisiin tänne sopimattomiin tapoihin), mutta kyllähän vaikuttaa kuin jotain uhrilähteitä ehkä olisi ollut. Tosin avoimet lähteet ja lammet ovat saattaneet olla hautaamispaikkoja ennen rautakautta. Hautoja kun on työlästä kaivaa kivikautisin välinein, joskaan ei mahdotonta. Ruumita on saatettu upottaa vesiin, ja varsinkin soihin. Merkkihenkiöitä on haudattu kivikasoihin, kuten tiedetään ja siitä lienevät kehittyneempi muoto Egyptin pyramidit. Ehkä siis ihmisuhrausta on esiintynyt muuallakin, ja se retoriikka on ollut tarpeellista vielä kristinuskon varhaisen leviämisen aikoina keskiajan alussa. Tai sitten se on tosiaankin ollut (ja on edelleenkin) vain pelkkää dogmatiikkaa. Tokihan siihen liittyy monenkinlaista edelleenkin ajankohtaista symboliikkaa, kuten syntipukin kohtalo yhteistön omantunnon herättäjänä, mutta siihen ei tarvittaisi tarinaa Isästä ja Pojasta. Luultavasti kuitenkin syntipukki-tulkinta on vaikuttanut hyvin positiitivisesti (rakkauden kaksoiskäskyn ja posken kääntämisen lisäksi) turvallisten ja erittäin kehityskykyisten yhteiskuntien syntymiseen ja siten siihen, että läntinen maailma saavutti dominanssin tieteessä ja sen jälkeen tekniikassa. Eron muihin ei tarvitse olla suuri, kun se kuitenkin tekee kaupaa ajan kuluessa. Siksi kristittyjen maiden ei ole tarvinnut lakata olemasta tekopyhiä, kunhan tekopyhyyttä vain ei ole ollut liikaa. Voi siis olla, että muinaisen ihmisuhrimagian, ehkä dogmaattinen, säilyttäminen jatkuvasti saarnattuna retoriikkana on tahattomasti auttanut rakentamaan moraalia, joka on auttanut ylivoimaisiin saavutuksiin verrattuna muiden uskontojen aikaansaamiin kulttuureihin.

Itseäni Pääsiäinen inhottaa, en vietä sitä mitenkään erityisesti. Luonnon heräämiseen liittyvät tavat kyllä ovat ihan mukavia, kuten pääsiäismunat ja suklaapuput, mutta se kristillinen sanoma ei puhuttele minua lainkaan. Mutta ymmärrän oikein hyvin, miksi ihmisuhrit liittyvät tuohon juhlaan, ja ovat ilmeisesti liittyneet jo ennen Jeesustakin. Ne liittyvät siihen vähän samoista syistä kuin ne ilmeisesti ovat olleet osa Lähi-idän ja Keski-Amerikan muutamia suuria kulttuureja. Kuolema on hallinnut muinaista elämää ja se on liittynyt vuoden kiertoon. Pyhien miesten päivällä saattaa olla paljon synkempi menneisyys kuin nykyään ajatellaan ja se, että kristinusko on senkin juhlan "kaapannut", on voinut liittyä pyrkimykseen hävittää ihmisuhri- ja kuoleman kultteja.

Todetaan nyt vain, että siinä missä ylimääräiset kotieläimet ovat syöneet vähiä varastoja talven aikana, myös sairaat ja vanhukset ovat olleet erityinen rasite. Ja että lasten uhraaminen on ollut myös väestöpolitiikkaa ennen ehkäisyä. Varsinkin jälkimmäiseen liittyy erinäisiä ongelmiakin yhteiskunnan kehittymisen kannalta, joten on ymmärrettävää, miksi monet suuretkaan kulttuurit eivät ole moista tapaa harrastaneet. Näyttää, että on ollut koko joukko kulttuureja, jotka eivät ole harrastaneet ehkä mitään ihmisuhraamista, eivät edes vanhusten itsemurhia. Siihenkin lienee syynsä, eli se, että ovat eläneet olosuhteissa, joissa sellaista harrastaneet ovat aika äkkiä juurineet itsensä olemattomiin sukupolvien jatkumostamme.

Kokot muistuttavat kovasti Intiassa vielä aivan äskettäin nähtyjä leskirovioita. Kokkoja poltellaan aika usein sellaisina ajanlaskun hetkinä, jotka liitetään myös noitiin, jotka taas liitetään vanhoihin naisiin. On hyvä kysymys, mikä on todellinen historia meikäläisten viattomien kokkojuhlien takana. Kielessämme kun on muutamia sanoja, jotka ovat aivan suoraa lainaa sanskriitistä Kummallista on, että niitä on vain muutamia, mutta ne ovat säilyneet ehkä vuosituhansia niin hyvin, että noiden sanojen merkitys on edelleen lähes täysin selvä intialaisellekin, joka kuulee ne suomalaisen suusta.

ArtoTTT

Saturlia juhla alkoi kylläkin jo jouluun 17 päivä ja oli jouluna jo ohi.

Anonyymi kirjoitti:

ArtoTTT

Saturlia juhla alkoi kylläkin jo jouluun 17 päivä ja oli jouluna jo ohi.

ArtoTTT

Siis joulukuun 17 päivä

Eikä se temppeliin vieminen liity Loppiaiseen eikä Uuteen vuoteen?

Ilotulittaminen ei ole kristillinen tapa, eikä sitä kirkkokaan harrasta. Kun te ateistit vollotatte aina siitä, miten kristinusko on varastanut ja tuhonnut kaiken hienon pakanuuden, niin eikö teidän tulisi iloita tuosta kiinalaisesta tavasta, joka on kaupallistettu tänne Suomeenkin?

Anonyymi kirjoitti:

ArtoTTT

Saturlia juhla alkoi kylläkin jo jouluun 17 päivä ja oli jouluna jo ohi.

Seitsenpäiväinen saturlia-juhla alkoi 17. joulukuuta ja sen jälkeen oli voittamattoman valon juhla (Sol invincitus) 25.12.

Turha Jeesus-uskovan valhedella Joulua kristittyjen keksinnöksi. Joulusta tuli kristitty juhla vasta, kun Rooman keisari määräsi kristinuskon pakkouskonnoksi ja kristinuskosta tuli keisarin johtama uskontokunta eikä enää seurakuntien itseohjautuvuuteen perustuva.

Anonyymi kirjoitti:

Seitsenpäiväinen saturlia-juhla alkoi 17. joulukuuta ja sen jälkeen oli voittamattoman valon juhla (Sol invincitus) 25.12.

Turha Jeesus-uskovan valhedella Joulua kristittyjen keksinnöksi. Joulusta tuli kristitty juhla vasta, kun Rooman keisari määräsi kristinuskon pakkouskonnoksi ja kristinuskosta tuli keisarin johtama uskontokunta eikä enää seurakuntien itseohjautuvuuteen perustuva.

Lue lisää

ArtoTTT

#Seitsenpäiväinen saturlia-juhla alkoi 17. joulukuuta ja sen jälkeen oli voittamattoman valon juhla (Sol invincitus) 25.12. #

Itseasiassa Saturlia juhlan pituus oli eri aikoina 3, 5 tai 7 päivää. Sol invictus oli voittamaton aurinko, kyseessä oli siis aurinkojumala, mainitsemasi ajankohtakin(25) on epäselvä, koska aurinkojumalan juhlia vietettiin yleensä elokuussa tai joulukuun 11 päivä. Muutamat maininnat joulukuun 25 päivästä on vasta 300 jaa jälkipuolelta. On hyvä myös huomata että sol invictus kultti syntyi paljon kristinuskon jälkeen.

"Sen sijaan joulukuun loppupuolelta ei tunneta viittauksia auringonjumalan juhlintaan ennen 300-luvun jaa. puoltaväliä: jo aiemmin mainittu Filocaluksen kalenteri mainitsee 25. joulukuuta kohdalla sanat natalis invicti, voittamattoman syntymäpäivä. On yleisesti oletettu että tämä viittaisi auringonjumalaan, joskaan täyttä varmuutta asiasta ei ole – kalenteri ei mainitse noiden kahden sanan lisäksi asiasta mitään muuta. Periaatteessa siis ei ole täyttä varmuutta, kumpi käsitys kyseisestä päivämäärästä on varhaisempi – käsitettiinkö 25.12. ensin Jeesuksen vai auringonjumalan syntymäpäiväksi."
https://research.tuni.fi/trivium-fi/articles/joulun-varhaishistoriaa-rooman-valtakunnassa-saturnalia-natalis-invicti-ja-kristuksen-syntymapaivajuhla/

Entisinä aikoina se anteliaisuus on ollut sosiaaliturvaa, jolla yhteisö on yrittänyt selvitä vuoden niukimman ajan yli vähemmin ihmisten menetyksin, ettei sitten kesällä ole tarvinnut kärsiä työvoimapulasta.

Nykyisellään joulupata ei riitä elättämään edes kausityöttömiä. Kyllä se vaan niin on, että nykyään Li Andersson on yhteiskunnallemme tärkeämpi kuin Ville Tavio.

Siksi aito_lainen kannattaakin sotaisaa juutalaisuutta. Siinä on hänen mielestään enemmän munaa ja se kiihottaa enemmän.

Näin on sillä nykyään ei ole saturnali-juhlia eikä edes Rooman valtakuntaa mikä sitä vietti.

Kristinusko valtasi pakanalliset juhlat mikä osoittaa kristinuskon voimaa ylitse kaiken pakanuuden.

200-luvulla kirkkoisä Hippolytos Roomalainen ajoitti Jeesuksen syntymän 25.12. perustuen Raamatussa oleviin vihjeisiin. Tuohon aikaan auringon juhlaa vietettiin kesällä, ei talvella. Vasta paljon myöhemmin sol invictuksesta tehtiin Rooman pääuskonto, ja juhlapäivä vaihdettiin kristittyjen juhlapäivän päälle.

ArtoTTT

Niin keisari Julianus kertoi Sol Invictuksen synttäreiden olevan saturlian jälkeen sentään jo niinkin aikaisin kuin 363 jkr.