Mikä itselaavissa hybrideissä viehättää vanhuksia?

Bensa-auto on bensa-auto. Hyvin yksinkertaista.

Heistä on aivan mahtavaa, kun auto kuluttaa bensaa vain 4,5-5 l/100 km. Ajomäärä alle 10 tkm vuozessa kerryttää heidän mielestään valtavan säästön. Huollossakaan ei tarvitse käydä kuin 12 kk välein.

Vaareille helppo ymmärtää ja myydä. Noin kävi aikanaan katalysaattorinkin kanssa kun vaarit ryntäsivät ostamaan samanlaisen Toyotan vanhan tilalle kun uudessa oli katylysaattori.

Tiedon puute.

Lipevät luottomyyjät vievät näitä vaareja kuin nigerialainen prinssi.

Vanhemmat miehet ostavat mieluusti itselataavia hybridi-Toyotia pelkästään auton laadukkuuden vuoksi. Monet heistä ovat nuorempana saaneet kylläkseen saksalaisten romujen korjaamisesta, joten eläkkeellä sitä haluaa ajella varmatoimisella autolla. Kun kerran on ostanut toimintavarman Toyotan, niin sen jälkeen merkkiä ei juuri kukaan vaihda.

Ostin ensimmäisen autoni vuonna 1976. Se oli käytetty saksalainen suurehko henkilöauto, jonka piti olla ihan laadukas ajopeli. Se auto oli toimintavarmuudeltaan heikohko, ja sitä joutui usein korjaamaan.

Toinen autoni (ostin sen 1978) oli myös saksalainen samanmerkkinen kuin ensimmäinen autonikin, mutta siinä oli automaattivaihteisto. Tämä auto oli toiminaltaan vieläkin huonompi kuin ensimmäinen autoni. Siitä autosta piti korjata melkein kaikki paikat. Moottorikin hajosi (mäntä meni poikittain) vain reilu 100000 km ajettuna. Ainoa toimiva osa autossa oli automaattivaihteisto (valmistettu ranskassa), jossa ei koskaan ollut mitään vikaa.

Tämän jälkeen vaihdoin auton toiseen saksalaiseen merkkiin, ja se auto toimikin huomattavasti paremmin. Remonttia siinäkin oli kohtalaisesti, mutta osaava mies pystyi kuitenkin sillä ajamaan.

Vuonna 1997 ostin sitten ensimmäisen käytetyn (6 vuotta vanha) Toyotan, ja vasta sen jälkeen aloin ymmärtää sen, että autoilu ei ole enää pelkkää remontintekoa. Tämä toyota Carina olikin erittäin varmatoiminen auto, jolla ajelin jokapäiväistä ajoa peräti 22 vuotta. Auto oli aina laakin peli, eikä sitä tarvinnut koskaan korjailla. Silloin päätin, että seuraava autonikin on satavarmasti Toyota.

Syksyllä 2019 vaihdoin 28 vuotta vanhan Carinan 2 vuotta vanhaan hybridi Aurikseen, ja tällä autolla edelleen ajelen. Olen ajanut hybridi-Toyotalla nyt vasta 50000 km, ja auto vaikuttaa yhtä varmatoimiselta kuin edellinen 91-mallinen Carinani. Nyt voin taas varmuudella sanoa, että automerkkiä en enää elämäni aikana tule vaihtamaan, sillä voin menettää ajokorttini vanhuuden vuoksi jo lähivuosina. Viimeiseksi autokseni siis jää varmatoiminen hybridi-Toyota.

Luottomyyjän tarjoamat pullakahvit!

Kertokaa ensin, kuka on vanhus?
65, 70, 75 vai ehkä vasta yli 80 vuotias?
Hyvä, että ajokyvystä edes välillä on annettava joku näyttö!
Siitä huolimatta, välillä törmää uskomattomiin ajosuorituksiin.

Vaarit uskoo kulutuslupauksiin ja pettyvät kovasti. Kulutus on näille vaareille elämän ja kuoleman kysymys, vaikka ajavat reilusti alle 10 000km vuodessa.