Edellisessä blogissani pyrin saattamaan sinut yhteen Jeesuksen syntymän aikalaisen, juutalaisen pappi Sakariaan kanssa. Pyydän sinua edelleen pysyttelemään mitä tulee aikaan ja paikkaan samassa tilassa, jossa edellisessä tekstissäni oleskelit – nyt esittelen sinulle pappisperheen naispuolen, Sakariaan puolison Elisabetin. Suhdehenkilönä edelleen lääkäri Luukas ja hänen kertomuksensa evankeliuminsa jakeissa 1:5-25, 57-80.
ELETTIIN Herodes suuren valta-aikaa.
Pappispariskunta asusti jonkun matkaa Jerusalemin ulkopuolella. Tiedämme suhteellisen tarkasti heidän kotinsa paikan; temppelin papistolle oli luovutettu kollektiivisia asuinmaita, ja sellaiselle alueelle Sakariaan perheen koti oli rakennettu.
Papin palkka ei yleensä riittänyt suureksikin kasvavan perheen elannon maksuihin, niinpä papeille oli luovutettu viljeltäviä maapalstoja. Toki palkkaakin maksettiin temppelirahastoon tuoduista kymmenyksistä ja erityisuhreista.
Juutalaisten suurien juhlien aikana – kolmesti vuodessa – kaikki kynnelle kykenevät papit löytyivät temppelin sisäalueilta. Suurien juhlamenojen toteuttaminen vaati tekijämiehiä – papisto palveli milloin järjestystehtävissä ja tietenkin uhrialttareilla.
Papiston määrän ollessa valtaisa – heitä oli ylitse 20 000 miestä, hyvä oli, jos yksi ja sama pappi sai mahdollisuuden uhrata eläinuhrin yhden kerran elämänsä aikana – jotkut papit eivät oikeuksistaan huolimatta koskaan suorittaneet uhritoimitusta.
Daavidin virsien laulamista ja seurakuntalaulujen johtamista kuitenkin riitti kuorojen ollessa jopa tuhannen miehen vahvuisia.
Harvoin papin osaksi – korkeintaan kerran elämässä – tuli suitsuttaminen itse temppelissä Kaikkein pyhimmän esiripun edessä olevalla suitsutusalttarilla.
Milloin Israel sai elää rauhassa, juutalaisen kansan vaellus temppelijuhlille oli määrältään valtaisaa. Väkeä oli juhlilla satoja tuhansia, näin kertoilee aiheensa ykköstuntija professori Aapeli Saarisalo tuotteissaan.
Luukas ilmoittaa Sakariaan olleen myös erityinen temppelipalvelija, jäsen ns. Abian osastossa. Osastoissa palveli kussakin 800 pappia. Emme tarkalleen tiedä montako ”osastoa” oli, mutta eräitä tuhansia pappismiehiä kuului samaan erityisjoukkoon kuin pappi Sakaria. Saarisaloa lainaten: Sakaria oli ”papiston parhaimpia … kuka tahansa tuhansista papeista ei kelvannut Abian osastoon”. Saarisalo olettaa Jeesuksen syntymisen aikoihin papiston määrän olleen runsaat 20 000 miestä.
Herodeksen asenne papistoon oli kahtaallinen.
Ensiksikin, kun Roomassa määrättiin Herodes juutalaisten kuninkaaksi, Herodes huomasi pian, että hänen pahin kilpailijansa, vihollisensakin, oli juuri ylimmäinen pappi. Turvallisuutensa takeeksi Herodes alkoi asettaa luottomiehiänsä temppelin papillisiin johtoasemiinkin. Herodeksen kokemasta pelosta johtui, että hän erotti ja karkotti papit, joita hän pelkäsi, ja nämä hajaantuivat eri osiin Israelin maata; heistä on useimmiten kysymys, kun luemme evankeliumeista siellä ja tuolla esiintyvistä ylipapeista.
JOULUEVANKELIUMIN tapahtumisen aikoina Sakarias lienee ollut viisikymppinen mies. Sakarias oli, kuten papin kuuluikin olla, aviossa. Luukas kertoo:
Hänen vaimonsa Elisabet oli juutalaista Aaronin sukua.
Sakarias ja Elisabet olivat hyviä ja hurskaita ihmisiä ja halusivat sydämestään noudattaa Jumalan lakia.
He olivat lapsettomia, sillä Elisabet ei ollut voinut saada lasta, ja nyt he molemmat olivat jo iäkkäitä. (LK 1:5-24 EU).
Pyydän sinua avaamaan Raamattusi ja lukemaan koko edellisessä viitteessä mainitun raamattutekstin.
Sakariaan osaksi on tullut kunnia polttaa suitsuketta Herran edessä temppelissä. Suitsutusalttarin oikealle puolelle ilmestyy enkeli. Sakarias pelästyy. Enkeli rauhoittaa Sakariasta ja ilmoittaa iäkkäälle pariskunnalle tapahtuvasta ihmeestä – Elisabet synnyttäisi pojan. Ja toki me maailman luterilaisimman kansan ihmiset jouluevankeliumista muistamme jatkumon: profetia toteutuu – iäkkäille syntyy poikalapsi, jonka historia tuntee nimellä Johannes Kastaja.
Enkelin profeetallinen lupaus jatkuu:
Hän on syntymästään saakka täynnä Pyhää Henkeä.
Hän saa monet juutalaiset kääntymään Herran, heidän Jumalansa, puoleen. (1:15-17).
Sakarias ihmettelee ja suorastaan väittää vastaan enkelille ja toteaa: ”Se on mahdotonta!” Muistamme keskustelun väkevän jatkon ja jännittävät tapahtumat.
Elisabetin odotusaika kului loppuun, ja hänelle syntyi poika.
Naapurit ja sukulaiset saivat pian kuulla, miten hyvä Jumala oli ollut Elisabetille, ja kaikki olivat iloisia. (1:57-58).
OLEN elänyt runsaat kuusikymmentäviisi joulua – sellaista joulua, jolloin olen uskonut Jumalan Raamattua ja miettinyt ja etsinyt siitä valoa ja ymmärrystä.
Satoja ja satoja kertoja kaikkina kirkkovuoden aikoina olen pohdiskellut lääkäri Luukkaan 1. luvun kahdeksaakymmentä jaetta – erityisesti tekstiä, jota tässä blogissani olen rohjennut koskettaa.
Totean ja tunnustan, että Luukas 1 on itselleni Raamatun ihmeellisimpiä lukuja. Sen sisältö räjähtää ja avaa koko
ELETTIIN Herodes suuren valta-aikaa.
Pappispariskunta asusti jonkun matkaa Jerusalemin ulkopuolella. Tiedämme suhteellisen tarkasti heidän kotinsa paikan; temppelin papistolle oli luovutettu kollektiivisia asuinmaita, ja sellaiselle alueelle Sakariaan perheen koti oli rakennettu.
Papin palkka ei yleensä riittänyt suureksikin kasvavan perheen elannon maksuihin, niinpä papeille oli luovutettu viljeltäviä maapalstoja. Toki palkkaakin maksettiin temppelirahastoon tuoduista kymmenyksistä ja erityisuhreista.
Juutalaisten suurien juhlien aikana – kolmesti vuodessa – kaikki kynnelle kykenevät papit löytyivät temppelin sisäalueilta. Suurien juhlamenojen toteuttaminen vaati tekijämiehiä – papisto palveli milloin järjestystehtävissä ja tietenkin uhrialttareilla.
Papiston määrän ollessa valtaisa – heitä oli ylitse 20 000 miestä, hyvä oli, jos yksi ja sama pappi sai mahdollisuuden uhrata eläinuhrin yhden kerran elämänsä aikana – jotkut papit eivät oikeuksistaan huolimatta koskaan suorittaneet uhritoimitusta.
Daavidin virsien laulamista ja seurakuntalaulujen johtamista kuitenkin riitti kuorojen ollessa jopa tuhannen miehen vahvuisia.
Harvoin papin osaksi – korkeintaan kerran elämässä – tuli suitsuttaminen itse temppelissä Kaikkein pyhimmän esiripun edessä olevalla suitsutusalttarilla.
Milloin Israel sai elää rauhassa, juutalaisen kansan vaellus temppelijuhlille oli määrältään valtaisaa. Väkeä oli juhlilla satoja tuhansia, näin kertoilee aiheensa ykköstuntija professori Aapeli Saarisalo tuotteissaan.
Luukas ilmoittaa Sakariaan olleen myös erityinen temppelipalvelija, jäsen ns. Abian osastossa. Osastoissa palveli kussakin 800 pappia. Emme tarkalleen tiedä montako ”osastoa” oli, mutta eräitä tuhansia pappismiehiä kuului samaan erityisjoukkoon kuin pappi Sakaria. Saarisaloa lainaten: Sakaria oli ”papiston parhaimpia … kuka tahansa tuhansista papeista ei kelvannut Abian osastoon”. Saarisalo olettaa Jeesuksen syntymisen aikoihin papiston määrän olleen runsaat 20 000 miestä.
Herodeksen asenne papistoon oli kahtaallinen.
Ensiksikin, kun Roomassa määrättiin Herodes juutalaisten kuninkaaksi, Herodes huomasi pian, että hänen pahin kilpailijansa, vihollisensakin, oli juuri ylimmäinen pappi. Turvallisuutensa takeeksi Herodes alkoi asettaa luottomiehiänsä temppelin papillisiin johtoasemiinkin. Herodeksen kokemasta pelosta johtui, että hän erotti ja karkotti papit, joita hän pelkäsi, ja nämä hajaantuivat eri osiin Israelin maata; heistä on useimmiten kysymys, kun luemme evankeliumeista siellä ja tuolla esiintyvistä ylipapeista.
JOULUEVANKELIUMIN tapahtumisen aikoina Sakarias lienee ollut viisikymppinen mies. Sakarias oli, kuten papin kuuluikin olla, aviossa. Luukas kertoo:
Hänen vaimonsa Elisabet oli juutalaista Aaronin sukua.
Sakarias ja Elisabet olivat hyviä ja hurskaita ihmisiä ja halusivat sydämestään noudattaa Jumalan lakia.
He olivat lapsettomia, sillä Elisabet ei ollut voinut saada lasta, ja nyt he molemmat olivat jo iäkkäitä. (LK 1:5-24 EU).
Pyydän sinua avaamaan Raamattusi ja lukemaan koko edellisessä viitteessä mainitun raamattutekstin.
Sakariaan osaksi on tullut kunnia polttaa suitsuketta Herran edessä temppelissä. Suitsutusalttarin oikealle puolelle ilmestyy enkeli. Sakarias pelästyy. Enkeli rauhoittaa Sakariasta ja ilmoittaa iäkkäälle pariskunnalle tapahtuvasta ihmeestä – Elisabet synnyttäisi pojan. Ja toki me maailman luterilaisimman kansan ihmiset jouluevankeliumista muistamme jatkumon: profetia toteutuu – iäkkäille syntyy poikalapsi, jonka historia tuntee nimellä Johannes Kastaja.
Enkelin profeetallinen lupaus jatkuu:
Hän on syntymästään saakka täynnä Pyhää Henkeä.
Hän saa monet juutalaiset kääntymään Herran, heidän Jumalansa, puoleen. (1:15-17).
Sakarias ihmettelee ja suorastaan väittää vastaan enkelille ja toteaa: ”Se on mahdotonta!” Muistamme keskustelun väkevän jatkon ja jännittävät tapahtumat.
Elisabetin odotusaika kului loppuun, ja hänelle syntyi poika.
Naapurit ja sukulaiset saivat pian kuulla, miten hyvä Jumala oli ollut Elisabetille, ja kaikki olivat iloisia. (1:57-58).
OLEN elänyt runsaat kuusikymmentäviisi joulua – sellaista joulua, jolloin olen uskonut Jumalan Raamattua ja miettinyt ja etsinyt siitä valoa ja ymmärrystä.
Satoja ja satoja kertoja kaikkina kirkkovuoden aikoina olen pohdiskellut lääkäri Luukkaan 1. luvun kahdeksaakymmentä jaetta – erityisesti tekstiä, jota tässä blogissani olen rohjennut koskettaa.
Totean ja tunnustan, että Luukas 1 on itselleni Raamatun ihmeellisimpiä lukuja. Sen sisältö räjähtää ja avaa koko
Vastaukset 1
Vanhimmat
Leksa ennusti , että Jeesuksen paluu ajoittuisi 90-luvun loppupuolelle. Ei pidä ryhtyä ennustajaeukoksi.