"Valmistin lihaa haudutuspadassa koska halusin sen olevan valmista aamuksi ja oli jo myöhäinen ilta. Kurotin ylös maustehyllyyn kun kuulin narisevaa ääntä. Käskin lapsia menemään takaisin petiin. Sitten näkökentän laidalla näkyi jotain eikä siellä ollut ruumista, vain pelkkä pää. Kalpea kalju miehen pää joka leijui noin puolentoista metrin yläpuolella maasta keskellä lattiaa. Sen kasvot näyttivät surullisilta tai kuin se olisi anellut. Se katsoi minua suoraan silmiin.
Meillä on talossa tummempi seinä jossa on vaateteline ja jossa roikkui työtakkeja joten pää erottui taustasta hyvin selkeästi. Katsoin pois päin ja ajattelin että se oli vain mielikuvitusta mutta kun katsoin takaisin se oli siinä edelleen. Joten ryntäsin ulos takaovesta koska minun olisi pitänyt ohittaa se. Päädyin soittamaan miehelleni joka sillä hetkellä oli talon yläkerrassa että tulisi saattamaan minut sisään. Olin tapahtumahetkellä täysin hereillä, en uuvuksissa enkä minkään päihteen vaikutuksen alaisena. Minulla ei ollut mitään syytä nähdä mitään tuollaista."
Eräs toinen lukija ei voinut uskoa että joku toinenkin oli voinut kokea jotain samankaltaista kuin hän. Hän vastasi viestiin omalla tarinallaan jossa on varsin yllättävä loppu.
"Tuo toi minulle kylmiä väreitä. Olen nähnyt leijuvan ja ruumiittoman pään kun olin noin 13-vuotias. Olin nukkunut suurin piirtein noin tunnin verran kun heräsin yhtäkkiä. Ja kun avasin silmäni näin sen...kalpeanvalkoiset kasvot jotka leijuivat noin metrin korkeudella maasta suoraan kasvojeni edessä. Se näytti melkein kuin teatterinaamiolta, kaarevat kasvot mutta ei päätä sen takana. En muista sillä olleen edes silmämunia, vain huoneenpimeys paistoi sen silmien kohdalla.
Yritin alkaa prosessoimaan sitä mitä näin edessäni kun se alkoi pitämään kammottavaa murahtelevaa ääntä. Hyppäsin ylös sängystä. Vannon etten käyttänyt siihen edes käsiä tai jalkoja, en tarvinnut niitä. Minä vain pomppasin sängystä. Juoksin käytävää pitkin, syöksyin olohuoneeseen vanhempieni luokse jotka katselivat yhä televisiota. He vaikuttivat ärtyneiltä kun kerroin mitä olin nähnyt ja kysyivät olinko alkanut käyttämään huumeita tai jotain, no enpä ollut. Luulen että yllättävä kertomukseni hätkähdytti tai jopa säikäytti heitä ja siksi he eivät vastanneet kovin hellästi.
Pidin asian itselläni seuraavat pari päivää ja olin valmis unohtamaan sen kokonaan koska aivot olivat selkeästi tehneet vain kepposiaan unen ja valveen välisessä tilassa. Seuraavalla viikolla olin setäni luona kyläilemässä kadun toisella puolella. Hänen naapurinsa oli siellä myös ja juttelivat niitä näitä. Kävellessäni vessasta käytävää pitkin takaisin olohuoneeseen kuulin naapurin lopettavan tarinan jostain karmivasta asiasta jonka oli nähnyt talossaan hiljattain. Nyt minulla oli vihdoin tilaisuus jakaa oma kokemukseni ja kysyin häneltä mitä hän oli nähnyt. Voitte varmaan arvata hänen vastauksensa.
Valkoisen kelluvan pään hänen makuuhuoneessaan samana yönä kuin minä näin sen."
Meillä on talossa tummempi seinä jossa on vaateteline ja jossa roikkui työtakkeja joten pää erottui taustasta hyvin selkeästi. Katsoin pois päin ja ajattelin että se oli vain mielikuvitusta mutta kun katsoin takaisin se oli siinä edelleen. Joten ryntäsin ulos takaovesta koska minun olisi pitänyt ohittaa se. Päädyin soittamaan miehelleni joka sillä hetkellä oli talon yläkerrassa että tulisi saattamaan minut sisään. Olin tapahtumahetkellä täysin hereillä, en uuvuksissa enkä minkään päihteen vaikutuksen alaisena. Minulla ei ollut mitään syytä nähdä mitään tuollaista."
Eräs toinen lukija ei voinut uskoa että joku toinenkin oli voinut kokea jotain samankaltaista kuin hän. Hän vastasi viestiin omalla tarinallaan jossa on varsin yllättävä loppu.
"Tuo toi minulle kylmiä väreitä. Olen nähnyt leijuvan ja ruumiittoman pään kun olin noin 13-vuotias. Olin nukkunut suurin piirtein noin tunnin verran kun heräsin yhtäkkiä. Ja kun avasin silmäni näin sen...kalpeanvalkoiset kasvot jotka leijuivat noin metrin korkeudella maasta suoraan kasvojeni edessä. Se näytti melkein kuin teatterinaamiolta, kaarevat kasvot mutta ei päätä sen takana. En muista sillä olleen edes silmämunia, vain huoneenpimeys paistoi sen silmien kohdalla.
Yritin alkaa prosessoimaan sitä mitä näin edessäni kun se alkoi pitämään kammottavaa murahtelevaa ääntä. Hyppäsin ylös sängystä. Vannon etten käyttänyt siihen edes käsiä tai jalkoja, en tarvinnut niitä. Minä vain pomppasin sängystä. Juoksin käytävää pitkin, syöksyin olohuoneeseen vanhempieni luokse jotka katselivat yhä televisiota. He vaikuttivat ärtyneiltä kun kerroin mitä olin nähnyt ja kysyivät olinko alkanut käyttämään huumeita tai jotain, no enpä ollut. Luulen että yllättävä kertomukseni hätkähdytti tai jopa säikäytti heitä ja siksi he eivät vastanneet kovin hellästi.
Pidin asian itselläni seuraavat pari päivää ja olin valmis unohtamaan sen kokonaan koska aivot olivat selkeästi tehneet vain kepposiaan unen ja valveen välisessä tilassa. Seuraavalla viikolla olin setäni luona kyläilemässä kadun toisella puolella. Hänen naapurinsa oli siellä myös ja juttelivat niitä näitä. Kävellessäni vessasta käytävää pitkin takaisin olohuoneeseen kuulin naapurin lopettavan tarinan jostain karmivasta asiasta jonka oli nähnyt talossaan hiljattain. Nyt minulla oli vihdoin tilaisuus jakaa oma kokemukseni ja kysyin häneltä mitä hän oli nähnyt. Voitte varmaan arvata hänen vastauksensa.
Valkoisen kelluvan pään hänen makuuhuoneessaan samana yönä kuin minä näin sen."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lapset.
Ei kannata alkaa käyttämään niitä päihteitä, muuten käy kuten aloittajan tarinoissa.