Uusi vuosi aluillaan. Kullakin puhtaan valkeat sivut kirjoitettavanaan, viikoiksi, päiviksi, kuukausiksi. Yhäkin idästä aurinko nousee. Yhäkin laskee illalla länteen. Yhäkin taivaan tähdet tuikkivat iltaisin, vaikka emme niitä näe. Yhäkin kuu heijastaa valoaan.
Aina on mahdollisuus. Aina on mahdollisuus aloittaa. Puhtaalta pöydältä. Aina on mahdollisuus elää..katsoa huominen. MAHDOLLISUUS, toivo paremmasta.
Aina on mahdollisuus. Aina on mahdollisuus aloittaa. Puhtaalta pöydältä. Aina on mahdollisuus elää..katsoa huominen. MAHDOLLISUUS, toivo paremmasta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Elämähän on pääsääntöisesti saman toistamista vuodesta toiseen. Jopa uskovalla. Joten toivotan uutta todellakin ainakin itselleni. Myös uskovana.
Jumalan armoa se on mitä tulee. Ei sitä itse voi ottaa eikä yrittää pyristellä. Tai voi tietenkin yrittää, mutta on turhaa. Armosta me uudestisynnymme emme omasta tahdosta tai sen vuoksi niin pitäisi olla. Mutta juuri sen vuoksi me menemme harhaan kun kuvittelemme omasta kaikenlaista voimamme saada aikaan kaikenlaista kun vai kovasti yritämme.
Joo niimpä. Toisinaan saattaa elämä "masentaa". Lue (ottaa päähän). Pienistä kesäisistä hetkistäkin voi ammentaa talvipakkasilla. Jos on perhettä, kaveri, kumppani, vaimo, seurue, joitten keskellä on hyvä olla. Ja pointtihan kaikessa on se, että uskaltaa. Puhua, ilmaista itseään, kertoa, ottaa kantaa. Suomen luonto on täynnä kesäisiä ja talvisia "ihmeitä". Uudenvuodenkin voi käsittää aina uudestisyntymisenä, puhtaalta pöydältä. Opetella, käskeä "itseään".
Nyt muuten lähden kävelylenkille "smog sumuun", vaikka mikä olisi. Esimerkiksi. Vaikka tulisi taivaalta rakeita.
Omalla tahdonvoimalla on kuitenkin merkitys, ehkäpä suurikin merkitys.
Kukaan ei kippaa wiinaksia kenenkään kurkkuun väkisin, jos ei ite kippaa. Esimerkiksi.
MUTTA. Voiman siihen kyllä saa Korkeimmista Tekijoistä, kuin vaan anoo ja pyytää. Uskoo.
Selviävänsä. Jumalan avulla.
helluntailaisten "uudestisyntyminen " on "lihassa" . . .
Raamattu:
"liha ja veri ei voi periä Jumalan valtakuntaa EIKÄ katoavaisuus peri
katoamattomuutta"
Ruumiista aikanaan jokaisessa aika jättää. Meidät laitetaan ja siunataan kylmään "monttuun", kaivantoon. Muistot jäävät kuitenkin elämään isistä, äideistä, sisaruksista, mummoista ja papoista. Ja Toivo, ehkäpä sittenkin joskus. Ehkäpä sittenkin.
Meissä kaikissa on ne "elementit", jokaisessa. Ruumis, joka on katoavaa, mutta Henki ja Sielu, eivät katoa, sielu ja henki eivät katoa. Eivätkä muistot, eivätkä toivo.
Tärkeintä on aloittaa vuosi herjaamalla eikä eksyä siltä polulta.
Tosin silloin ei kannata puhua ainakaan omasta uudestisyntymästä. Eikä armosta.
helluntailaisethan ainoat onkin , jotka toitottaa , uudestisyntymistään , joka ei Raamatun mukaan NÄKYVÄÄ ,
"Jumalan valtakunta EI TULE NÄHTÄVÄLLÄ tavalla" Luuk: 17
"teidän elämänne on KÄTKETTYNÄ Kristuksen kanssa Jumalassa" Kol: 3
NIIN sanoo RAAMATTU.
Pääasia että tavalla tai toisella herjataan, siitä olemme iloitseva.
Vaikkei siinä olisi järjen hiventäkään.