Lähteekö Karpela vai vain avustaja?
Kun kulttuuriministeri Tanja Karpelan on kahden viikon sairausloman jälkeen tarkoitus palata maanantaina jälleen työpaikalleen, se ei tule taatusti tapahtumaan huomiota herättämättä, vaikka esimerkiksi entinen kulttuuriministeri ja opetusministeriön ylijohtaja Kalevi Kivistö vetosi Helsingin Sanomissa eilen Karpelan työrauhan puolesta.
Karpela on Matti Vanhasen hallituksen kiistellyin ja julkisin hahmo - sekä syystä että syyttä. Nyt on kysymys enää siitä, kestääkö Karpelan psyyke ja fysiikka jatkamaan ministerinä. Vai eroaako ainoastaan Karpelan erityisavustaja Seija Turtiainen, jonka lehdistösuhdetaidot ovat osoittautuneet lievästi sanoen erikoisiksi?
Kaiken huippu oli Turtiaisen diagnoosi Karpelan sairastumisen syistä ja veriarvojen romahtamisesta: "Se ei ole työperäistä stressiä, vaan hänellä on lööppisaastan myrkyttämä keho."
Tanja on ollut julkisuudessa tiheästi jo vuoden 1991 helmikuusta, kun 20-vuotias turkulainen Tanja Vienonen valittiin Miss Suomeksi. Missinä media kohteli häntä yleensä silkkihansikkain, vaikka aivan ilman dramatiikkaa eivät missi- ja mallivuodetkaan sujuneet. Pahin vaihe oli varmaan se, kun Tanja pakeni poikaystäväänsä kännipäissään autolla ja tuomittiin rattijuoppoudesta.
Karpela oppi kuitenkin hallitsemaan julkisuutta. Hän loi luottamuksellisia suhteita joihinkin toimittajiin, jotka olivat valmiit kuvailemaan värikkäät perhe- ja parisuhdetapahtumatkin parhain päin.
Megaluokkaan Karpelan julkisuusarvo ponnahti kuitenkin vasta suhteesta Sauli Niinistöön. Siitä suhteesta hyötyivät molemmat osapuolet tavattomasti. Ilman sitä ei ehkä Karpela olisi ministerinä eikä Niinistö presidenttiehdokkaana.
Valtava julkisuus toi Karpelalle vuoden 2003 vaaleissa noin 19 000 ääntä, mitä pääministeriksi noussut Anneli Jäätteenmäki ei malttanut olla hyödyntämättä. Kaunis komeetta piti puolueen imagosyistä saada hallitukseen, vaikka poliittinen ja muu yhteiskunnallinen kokemus hänellä oli vielä varsin ohut.
Jos Karpelan psyyke ja fysiikka alkavat pettää, perussyy siihen on sama kuin monella muullakin poliittisella komeetalla: hän sai liian paljon liian varhain. Karpela on kyllä hoitanut työnsä siinä missä moni muukin ministeri, mutta tietty varovaisuus, epävarmuus ja etäisyys asioihin on pilkistänyt hänen otteistaan aika ajoin.
Karpela itse on todistellut työssään onnistumista sillä, että kulttuuribudjetti on hänen kaudellaan mukavasti kasvanut. Hämmästyttävää kyllä, jopa pääministeri Vanhanen puolusteli ministeriään samoilla syillä. Valtiohan olisi pian konkurssissa, jos menonlisäykset olisivat ministerien onnistumisen mittari!
Kaiken lisäksi nyttemmin on osoitettu, että tieteen, taiteen, liikunnan ja nuorisotyön määrärahojen lisäykset ovat pikemminkin eduskunnan aktiivisuuden ja veikkausvoittorahojen kasvun kuin ministerin ansiota. Kulttuuriväki toki kiittää Karpelaa julkisuudessa, koska hän päättää keille rahaa jaetaan.
Karpelan yksityisyyden riepottelussa on sinänsä syitä sysissä jos sepissäkin. Esimerkiksi Ilta-Sanomien, Seura -lehden ja muiden viihdelehtien käsittelytapaa ei voi Karpelan kohdalla parhaalla tahdollakaan luonnehtia asialliseksi. Niissä on kysymys lähinnä rahastuksesta ihmisten tirkistelynhalun kustannuksella.
Kun journalismista tulee juornalismia, sillä ei ole sananvapauden ja yhteiskunnallisen vahtikoiran roolin kanssa paljonkaan tekemistä. Mutta kun ministeri antaa yksityisyytensä median vietäväksi tietyiltä osin, julkisuutta ei voi hallita toisiltaan osin. Ministeri ei voi vetäytyä myöskään avustajiensa taakse hankalalla hetkellä.
Arviointikyvyn puutetta Karpela osoitti listaamalla avoimessa kirjeessään 27 "virheen" litanian Ilta-Sanomien jutusta, johon ei olisi pitänyt reagoida lainkaan. Ilmeisesti stressisairaus oli jo silloin edennyt liian pitkälle.
Median ja poliitikkojen välillä tulee normaalissa demokratiassa vallita tietty jännite. Sitä paitsi yksityisyytensä riepotteluunkin he antavat ainekset yleensä ihan itse.
Ilta-Sanomat herkutteli eilen eduskunnan varapuhemiehen Ilkka Kanervan kustannuksella, joka on pommittanut Marika "sala-rakas" Fingerroosia rohkeilla tekstiviesteillä. Myös kaunis malli Anne-Mari Berg on saanut kokea Iken innokkuuden.
Ike on Ike. On hienoa, että potkua ja silmää naiskauneudelle yhä löytyy, mutta Elina Kiikko ei ehkä ole aivan samaa mieltä.
Vielä vakavammin Iken arviointikyky petti äskettäin, kun hän yritti Veikkaus Oy:n tiloissa ja kustannuksella järjestää "sporttiväelle" Sauli Niinistön vaalitilaisuuden. Kun valpas Ilta-Sanomat sai vihiä asiasta, Veikkaus Oy:n johto onneksi epäsi hallintoneuvostonsa puheenjohtajan hankkeen.
Kun kulttuuriministeri Tanja Karpelan on kahden viikon sairausloman jälkeen tarkoitus palata maanantaina jälleen työpaikalleen, se ei tule taatusti tapahtumaan huomiota herättämättä, vaikka esimerkiksi entinen kulttuuriministeri ja opetusministeriön ylijohtaja Kalevi Kivistö vetosi Helsingin Sanomissa eilen Karpelan työrauhan puolesta.
Karpela on Matti Vanhasen hallituksen kiistellyin ja julkisin hahmo - sekä syystä että syyttä. Nyt on kysymys enää siitä, kestääkö Karpelan psyyke ja fysiikka jatkamaan ministerinä. Vai eroaako ainoastaan Karpelan erityisavustaja Seija Turtiainen, jonka lehdistösuhdetaidot ovat osoittautuneet lievästi sanoen erikoisiksi?
Kaiken huippu oli Turtiaisen diagnoosi Karpelan sairastumisen syistä ja veriarvojen romahtamisesta: "Se ei ole työperäistä stressiä, vaan hänellä on lööppisaastan myrkyttämä keho."
Tanja on ollut julkisuudessa tiheästi jo vuoden 1991 helmikuusta, kun 20-vuotias turkulainen Tanja Vienonen valittiin Miss Suomeksi. Missinä media kohteli häntä yleensä silkkihansikkain, vaikka aivan ilman dramatiikkaa eivät missi- ja mallivuodetkaan sujuneet. Pahin vaihe oli varmaan se, kun Tanja pakeni poikaystäväänsä kännipäissään autolla ja tuomittiin rattijuoppoudesta.
Karpela oppi kuitenkin hallitsemaan julkisuutta. Hän loi luottamuksellisia suhteita joihinkin toimittajiin, jotka olivat valmiit kuvailemaan värikkäät perhe- ja parisuhdetapahtumatkin parhain päin.
Megaluokkaan Karpelan julkisuusarvo ponnahti kuitenkin vasta suhteesta Sauli Niinistöön. Siitä suhteesta hyötyivät molemmat osapuolet tavattomasti. Ilman sitä ei ehkä Karpela olisi ministerinä eikä Niinistö presidenttiehdokkaana.
Valtava julkisuus toi Karpelalle vuoden 2003 vaaleissa noin 19 000 ääntä, mitä pääministeriksi noussut Anneli Jäätteenmäki ei malttanut olla hyödyntämättä. Kaunis komeetta piti puolueen imagosyistä saada hallitukseen, vaikka poliittinen ja muu yhteiskunnallinen kokemus hänellä oli vielä varsin ohut.
Jos Karpelan psyyke ja fysiikka alkavat pettää, perussyy siihen on sama kuin monella muullakin poliittisella komeetalla: hän sai liian paljon liian varhain. Karpela on kyllä hoitanut työnsä siinä missä moni muukin ministeri, mutta tietty varovaisuus, epävarmuus ja etäisyys asioihin on pilkistänyt hänen otteistaan aika ajoin.
Karpela itse on todistellut työssään onnistumista sillä, että kulttuuribudjetti on hänen kaudellaan mukavasti kasvanut. Hämmästyttävää kyllä, jopa pääministeri Vanhanen puolusteli ministeriään samoilla syillä. Valtiohan olisi pian konkurssissa, jos menonlisäykset olisivat ministerien onnistumisen mittari!
Kaiken lisäksi nyttemmin on osoitettu, että tieteen, taiteen, liikunnan ja nuorisotyön määrärahojen lisäykset ovat pikemminkin eduskunnan aktiivisuuden ja veikkausvoittorahojen kasvun kuin ministerin ansiota. Kulttuuriväki toki kiittää Karpelaa julkisuudessa, koska hän päättää keille rahaa jaetaan.
Karpelan yksityisyyden riepottelussa on sinänsä syitä sysissä jos sepissäkin. Esimerkiksi Ilta-Sanomien, Seura -lehden ja muiden viihdelehtien käsittelytapaa ei voi Karpelan kohdalla parhaalla tahdollakaan luonnehtia asialliseksi. Niissä on kysymys lähinnä rahastuksesta ihmisten tirkistelynhalun kustannuksella.
Kun journalismista tulee juornalismia, sillä ei ole sananvapauden ja yhteiskunnallisen vahtikoiran roolin kanssa paljonkaan tekemistä. Mutta kun ministeri antaa yksityisyytensä median vietäväksi tietyiltä osin, julkisuutta ei voi hallita toisiltaan osin. Ministeri ei voi vetäytyä myöskään avustajiensa taakse hankalalla hetkellä.
Arviointikyvyn puutetta Karpela osoitti listaamalla avoimessa kirjeessään 27 "virheen" litanian Ilta-Sanomien jutusta, johon ei olisi pitänyt reagoida lainkaan. Ilmeisesti stressisairaus oli jo silloin edennyt liian pitkälle.
Median ja poliitikkojen välillä tulee normaalissa demokratiassa vallita tietty jännite. Sitä paitsi yksityisyytensä riepotteluunkin he antavat ainekset yleensä ihan itse.
Ilta-Sanomat herkutteli eilen eduskunnan varapuhemiehen Ilkka Kanervan kustannuksella, joka on pommittanut Marika "sala-rakas" Fingerroosia rohkeilla tekstiviesteillä. Myös kaunis malli Anne-Mari Berg on saanut kokea Iken innokkuuden.
Ike on Ike. On hienoa, että potkua ja silmää naiskauneudelle yhä löytyy, mutta Elina Kiikko ei ehkä ole aivan samaa mieltä.
Vielä vakavammin Iken arviointikyky petti äskettäin, kun hän yritti Veikkaus Oy:n tiloissa ja kustannuksella järjestää "sporttiväelle" Sauli Niinistön vaalitilaisuuden. Kun valpas Ilta-Sanomat sai vihiä asiasta, Veikkaus Oy:n johto onneksi epäsi hallintoneuvostonsa puheenjohtajan hankkeen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.