Suomi ei enää koskaan ole entisensä.

Onhan se tilanne muuttunut Kekkosen ajoista.
Nykymenon puolustajat eivät näe sitä, että Suomen asema kartalla on aivan sama, kuin se oli Kekkosen aikana.

Olet jakomielinen

Niin. On se vaan hienoa että on päästy näinkin helpolla eteenpäin ja parempaan hävettävästä YYÄää-ajasta.

Mieluummin onnellinen länsimaalainen kuin surullinen kaalinpurija.

Aihan voit pyrkiä Viron kautta ihanne valtakuntaasi.

Oppiipahan kansa ettei raha tee ketään onnelliseksi. Et omista mitään mutta olet onnellinen. Klaus Schwab WEF.

Sanonta: Suomi on sekaisin kuin Haminan kaupunki. Tosin ei tietoa miksi sanonnan mukaan jokin on sekaisin.

Suomen elintaso on nykyisin selkeästi korkeampi kuin Kekkosen ja Neuvostoliiton aikaan.

Vaikka terveydenhuolto nykyisin kompuroikin niin sekin on selkeästi korkeamnalla kuin Kekkosen ja Neuvostoliiton aikaan.

Ainoa asia mitä hallitus toisensa jälkeen ei ole kyennyt lopettamaan on velan otto. Raha jaetaan hallitukseen otettaville puolueille sulle ja mulle periaatteella, ja kun halllituspuolueet vaihtuvat seuraavat ottavat tuon päälle sulle ja mulle.

Eikä suurin osa kansasta vieläkään käsitä mitä he itse ovat tekemässä. Leikkauksia ja etuja kun suunnitellaan niin sitten ollaan lakossa. Mitään ei voi leikata. Otetaan sitten lisää velkaa. Onko suomalainen keskimäärin näin hölmö ja typerä ettei ymmärrä yksinkertaista taloutta velkoineen?

Kaiken kruununa Orpon hallituksen jakama 300 000 euroa tasa arvoon. Kehitysapu jota on ikäni 60 vuotta maksettu nälänhätään. Ja mikä on tulos? Afrikan väkiluku räjähtänyt joten lisää rahaa on lapioitava. Siutä huolimatta tai sen vuoksi tullaan laittimasti laivoilla välimeren yli maailman sosiaalitoimistoon, Euroopan Unioniin. Mikään ei riitä afrikassa asuville ja väki kasvaa.

Urheiluun, kulttuuriin, turhanpäiväisiin yliopistotutkimuksiin mikälie seksisukupuoli identiteettiongelmaisten keskieurooppalaisten yhteenkuuluvuusongelmien tutkielmia 500 000 euroa, ja suomi venäjä seuran aiemmat ja viimeinen 800 000 tukieuroa,turhat investointituet perus elinkeinoihin jotka eivät kehitä mitään uuttta, miljardien puoluetuet, veriovapaa ammattiliittotoiminta...

Tälle turhuudelle ei loppua näy mutta vanhusten ja terveydenhuoltoon rahat eivät riitä.

Byrokratiaa piti leikata. Oman kokemuksen ja havaintojen mukaan byrokratia on vain kasvanut ja reilusti. Onko tämä valtion kieroutunutta työllisyyspolitiikkaa?

Mikä näitä suomen päättäjiä ja kansalaisia vaivaa kun mistään ei voi leikata mitään vaan lisää vaaditaan?

Suomella on vielä nyt eväät hoitaa asia kuntoon mutta kiire on.

Minä muuta muualle jos tämä velanotto ei lopu, te leikkausten vastustajat, muistakaa sitten jäädä suomeen jotta ymmärrätte mitä tuli tehtyä.

Oikeastikko joku ajattelee vielä että venäjä takaisi Suomelle hyvinvointia enemmän kuin muut ratkaisut?

Olisi siis kivaa kun olisi kuin Valko-venäjällä? Taitaa ideat kummuta itänaapurin näppäimistöltä.

Nyt on maa täynnä vihamielisiä valloittajia, jotka tarkoituksella lisääntyy hillittömästi ja vielä suomalaisten rahoilla. Integroituminenkin tuolla joukolla on samalla asteella, kuin romaneilla.

Aikanaan Suomessa kyykättiin itänaapurille olosuhteiden pakosta.
Sitten siitä tuli tapa, josta puolet poliitikoista ei päässyt irti.

Sodan myötä kaikki tajusivat että muutos täytyy tehdä.
Ja nyt olemme Natossa.
Itänaapurin asiat eivät kuulu meille, eivätkä ne meitä kiinnosta.

He saavat siivota sotkunsa aivan itse.

Tästäkin keskustelusta hyötyy vain Puuttinin trolli, joka saa näistä horinoista kuukausipalkkansa.
Turhaa, aivan turhaa - Joel Hallikainen - .

Ja kaikki tuo paha syntyi putinin venäjän toimesta. Eli putinin venäjä on syyllinen Suomen huonoon elintasoon.

Emme edelleenkään olisi Natossa mutta kun putin hyökkäsi Ukrainaan, oli selvää että Natoon on pakko mennä.

Kyllä putin aiheutti Suomelle vuosisadan ongelmat.

Nykyinen anglosaksinen propagandalehdistö on kuin häntä, joka hieluttaa koiraa (eduskuntaa). Tämä lehdistö valvoo kuin sakaali, että kansanedustajat tekevät lehdistön viittoittamia päätöksiä. Muuten sakaalit hyökkää. Se siitä "vapaasta" lehdistöstä.

Tiltun kannattaa suggeroida itseään hokemalla ettei Suomi ole NATOssa.

Se auttaa...vähän...mutta järki ei palaa...

NO NYT ON KUULTU! ONKO OLLUT ”KAHTA SANAA?”

Kaksi presidenttiehdokasta on kuultu myös Ylen haastattelussa. Urpilainen ja Halla-aho.
Huomenna iltayhdeksältä puheenpitäjänä, haastateltavana ja tentattavana on vuorostaan Aaltola.

Tänään Halla-ahon haastattelu oli mielestäni tunnelmaltaan huomattavasti enemmän latautunut kuin eilinen Urpilaisen haastattelu. Ensimmäisen kerran tihentynyt tunnelma antoi aihetta jopa huoleen siitä, että ryhmän sisäpiiriin kuulumattomuus voi olla jopa vaarallista. Aiempien sinällään puolustavien ja varautuneiden vaikutelmien sijaan oli puheessa itsevarmaa uhoa ja päättäväisyyttä omien mielipiteiden ja näkökantojen ensisijaisuudesta ja riittoisuudesta. Se ei mielestäni ole kovin tyypillistä suomalaisessa poliittisessa debatissa. Jälkimakuna jäi kysymys siitä, millaisten ihmisten on oltava varuillaan mahdollisten henkilökohtaisten suomalaisuuksiensa kanssa. Olen havainnut tuota aikaisemmin hegemoniallisesti erityisesti virolaisten mentalistiikassa ja puheenparressa. Aiemmin olen kokenut sen enemmän slaavilaiseen tyyliin kuuluvana. Suomessa en ole tottunut uhkaavaan sävyyn debateissa. Olen aikaisemmin kokenut, että ns. realismi ei muotoudu voimakaan arvoväritteisesti. Arvoväritteisyysvalinta voi rationalismia tai realismia korostettaessa kääntyä kansaa ja sen tunnesuomalaisuutta vastaankin.

Kolme kertaa Halla-aho presidentin vaalikyselyssä oli kanssani eniten ehdokkaista samaa mieltä. Vaalikoneet eivät ole koskaan ns. riippumattomia ajan aate- ja todellisuuskäsityksistä, maailmankuvallisista prioriteeteista, yhteiskuntakäsityksistä, tunteista, arvoprioriteeteista jne.

Ihmisten määrittelykysymyksissä totuudet usein unohtuvat. Etenkin silloin, kun tarkoituksena on käyttää tahallisesti ja tarkoituksenmukaisesti muotoiltuja pahantahtoisia poliittisesti tarkoituksenmukaisia stigmatisointeja toisia halventaakseen. Toivon, että sellaista ei Halla-ahon puheessa esiintynyt. Pidin hänen kommenttejaan mahdollisesti tuossakin suhteessa realismia ja lopullista totuutta puolustavana, mielikuvilla stigmatisoimisen ja mielivaltamäärittelyjen sijaan. Jos se oli tarkoitettu sellaiseksi, olen siitä iloinen. Vääryyttä ja pahantahtoista stigmatisointia en hyväksy! Enkä syyttömän fasistiksi nimeämistä. Enkä pahansuopaa fasistista mielivaltaa.

Täytyy vielä kuunnella Halla-ahon puheita ja tavatakin jos siihen tulee tilaisuus. Pidän Halla-ahosta henkilönä. Hänen rauhallinen pohtiva tyylinsä miellyttää minua. Realistinen argumentointi on hiukan suorasukaista, mutta oivaltavaa. Haastattelussa kaikki hänen perustelunsa olivat järkeviä ja suomalaisten kannalta perusteltuja. Monen lapsen isänä hän on myös oppinut näkemään perhe-elämän realiteetit. Ainakin joistakin perspektiiveistä ja näkökulmista arvottaen. Yllättävää oli puheessa kieltäytyminen kommentoimasta lapsia koskevaan kysymykseen. Se herätti kysymyksiä. Tieteellisessä lähestymistavassa lisäkysymysten herättäminen on hyvän tutkimuksen merkki. Pidän arvokkaana viiden lapsen isyyttä.

Entä Upilainen, miksi en kirjoita hänestä? -kysynet. Olen sitä mieltä, että Urpilainen käyttäytyy enemmän tavanomaisesti, eikä hänen esiintymisestään minulla ole mitään erityistä sanottavaa. Hänestä on helppo pitää. Hän on myös näyttänyt kasvaneen henkisenä ihmisenä. Ihmisistä todellinen välittäminen, silloin jos se ei ole vain äänten kalastelua ennen telaketjufeminismin käyttöä politiikan välineenä, on yhteiskunnan sisäisen vallankäytön humaaniuden, ei humanismin, mittari.

Noiden kahden ehdokkaan haastatteluissa oli suuri ero niiden tunnelmassa. Tuntui kuin kummassakin leijuisi kuitenkin joitakin kanssaihmisiä kohtaan uhkaava taustavire. Oliko viestin joidenkin osien monitulkintaisuus vain kummassakin em. vaalitentissä pyrkimystä oivaltavaan objektiiviseen totuuteen ja realismiin. Toivoisin presidentiltä ihmisten tukemista. Se edellyttää oivaltamisen lisäksi henkistä kypsyneisyyttä ja syvällisesti oivaltavaa hyväntahtoisuutta. Sekä syyttämisen ja negatiivisen stigmatisoinnin sijaan kykyä asettumaan lähimmäisen rinnalle ”silmien tasalta” tukemaan ja kannustamaan. Presidenttinä Ahtisaaren vahvuus oli myös ns. ihmisten ”lähiymmärtäminen”. Hän ei loitontanut ihmisiä byrokratian ja vallankäytön mahtinsa kylmien puhurien ja ”raivo-objektiivisen” luokittelun ihmisen kohtelun pakkaseen. Ihmisten välinen lämpö sulattaa, rakentaa ja luo halua ponnistella oman ja toisten paremman elämän puolesta. Myös siinä presidentin on tärkeää osata ja haluta olla arvo- ja tunnejohtaja kaikessa hyvässä ja rakentavassa.

Onko Suomen kansalaisimapiiri kovenemaan päin?

Suunta on koko ajan ollut oikea. Nyt ollaan kotona.

Tuleehan näistä ketjuista lystikkäitä kun ylläpito poistaa kaikki Nato päättömyyden kerronnat viesteistä.
On jo räikeämmän puolueellisia kuin Yle konsanaan.

Juuri noin.