Tämä mies, Paseah, oli ollut syntymästään asti rampa eikä kyennyt kävelemään. Siksi hän ei saanut mennä temppelivuorelle, koska muinaisina aikoina itse kuningas Daavid oli kieltänyt pääsyn vuorelle kaikilta, jotka olivat sokeita tai rampoja. Niimpä joka aamu - aina ennen rukoushetkeä - temppelin papit kantoivat Paseahin Serapeuksen temppelistä, eli Bethesdasta, aina Herodeksen temppeliin vievälle kaksois portille jossa hän saisi kerjätä rahaa temppeliin saapuvilta pyhiinvaeltajilta.
Eräänä päivänä - pääsiäisen lehestyessä - kun Paseah oli jälleen kannettu portille kerjäämään, niin hän näki miehen, joka ratsasti aasilla riemuitsevassa juhlasaattueessa, nousi ja käveli portista temppelialueelle. Mutta kulkiessaan tämän ohi mies ei huomannut portilla istuvaa Paseahia eikä eikä kolehtivatia, jonka hän ojensi miestä kohti epätoivoissaan saadakseen edes yhden kuparilantin.
Seuraavana päivänä sama mies jälleen palasi, nyt paljon totisemman ja vihaisemman näköisenä kuin eilen, mutta hetken kuluttua - kun tämä oli jälleen kadonnut portista temppelialueelle - pyhiinvaeltajat pakenivat kauhuissaan ja huutaen temppelialueelta niin että portilla istuva paseah oli vaarassa jäädä heidän jalkoihinsa ja tallautua. Kulkiessaan ohi ihmiset puhuivat jotain rahanvaihtajista, kyyhkysistä ja mellakoinnista pakanoiden esipihalla.
Mies, jonka Paseah oli nähnyt sillä viikolla useita kertoja, oli erään illan suussa poistumassa temppelialueelta ja kulkemassa taas hänen ohitseen. Silloin tämän miehen seuralaiset kutsuivat häntä rabbiksi ja alkoivat osoittaa opettajalleen portin holvikaaria ja kutsuivat sitä "kauniiksi portiksi". Mutta heidän rabbinsa vain torui seuruettaan ja sanoi että portti ja temppeli tultaisiin tuhoamaan vielä jokaista kiveä myöten.
Sinä päivänä jolloin pääsiäislampaat oli tapana teurastaa, kolme miehen seuralaisista oli saapumassa temppelivuorelle ostamaan lammasta aterialle. Silloin Paseah tarttui sen miehen viitasta jota he kutsuivat Keriotin Juudakseksi ja pyysi rahaa. Kun Juudas oli antanut miehelle almuja niin mies, jota he kutsuivat Kefakseksi, huusi Juudaksen perään ja suuttui kun tämä oli heittänyt menemään 30 hopeakolikkoa heidän yhteisestä kassasta koska kerjäläisten tuli veloittaa ansionsa ylipapeille huolenpitoa ja ruokaa vastaan.
Seuraavana yönä, ollessaan nukkumassa Serapeuksen temppelissä, Bethesdassa, sinne tuli pappeja jotka olivat vihaisia. He hakivat Paseahin todistajaksi oikeudenkäyntiin, jota Sanhedrin ja ylipapit pitivät aamulla Paseahin näkemää miestä vastaan. Hän kertoi mitä oli kuullut miehen sanovan temppelistä portilla, mutta tälle ei löydetty toista todistajaa ja niin todistajan lausunto oli pätemätön. Niin hänet kannettiin pois.
Seuraavana päivänä, kun Paseah oli jätetty sapatin vuoksi Serapeuksen temppeliin, Bethesdaan, iski valtaisa maanjäristys joka vavisutti viittä pylväskäytävää, joissa Jerusalemin sokeita ja rampoja pidettiin. Sitten, noin kuudenen hetken aikoihin keskipäivällä, laskeutui pimeys ja tuli hiljaista -- aivan kuin verho olisi peittänyt koko taivaan ja estänyt aurinkoa paistamasta. Sitä pimeyttä kesti aina yhdeksänteen hetkeen asti.
Sitten kului useita päiviä ja lopulta viikkoja jolloin Paseah ei enää nähnyt kyseistä miestä. Portilla tämä kuitenkin kuuli huhuja että tämän ruumis olisi karannut omin avuin haudastaan tai että naiset olisivat varastaneet ruumiit. Farisealaisten keskuudessa etenkin Saul -niminen lainoppinut oli tilanteesta kiihkoissaan, olihan kyseinen mies nöyryyttänyt häntä keisarin kolikolla. Kuitenkin eräänä päivänä kun Paseah oli jälleen kannettu tutulle paikalleen temppelivuorelle johtavalle portille, hän pyysi almuja ohikulkijoilta. Ne olivat Keefas ja Johannes, jotka olivat kulkeneet sen miehen seurassa. He sanoivat että heillä ei ole kultaa eikä hopeaa, mutta Jeesuksen nimeen he käskivät Paseahin kävellä. Huterin jaloin ja huojuen Paseah nousi seisomaan ja otti huojuen muutamia haparoita askelia. Jumalaa kiittäen hän huojui portaat ylös temppelialueelle ja alkoi ylistämään Salomonin pylväikössä trumpettien ilmoittamassa aamun rukoushetken alkaneen.
Note: Paseah on heprealainen miehen nimi joka tarkoittaa "rampaa". Apostolien teoissa miestä ei ole nimetty, mutta kerrotaan että hän oli ollut syntymästään asti rampa ja kannettu joka aamu samalle portille, paitsi sapattina, jolloin kantaminen oli kiellettyä.
Eräänä päivänä - pääsiäisen lehestyessä - kun Paseah oli jälleen kannettu portille kerjäämään, niin hän näki miehen, joka ratsasti aasilla riemuitsevassa juhlasaattueessa, nousi ja käveli portista temppelialueelle. Mutta kulkiessaan tämän ohi mies ei huomannut portilla istuvaa Paseahia eikä eikä kolehtivatia, jonka hän ojensi miestä kohti epätoivoissaan saadakseen edes yhden kuparilantin.
Seuraavana päivänä sama mies jälleen palasi, nyt paljon totisemman ja vihaisemman näköisenä kuin eilen, mutta hetken kuluttua - kun tämä oli jälleen kadonnut portista temppelialueelle - pyhiinvaeltajat pakenivat kauhuissaan ja huutaen temppelialueelta niin että portilla istuva paseah oli vaarassa jäädä heidän jalkoihinsa ja tallautua. Kulkiessaan ohi ihmiset puhuivat jotain rahanvaihtajista, kyyhkysistä ja mellakoinnista pakanoiden esipihalla.
Mies, jonka Paseah oli nähnyt sillä viikolla useita kertoja, oli erään illan suussa poistumassa temppelialueelta ja kulkemassa taas hänen ohitseen. Silloin tämän miehen seuralaiset kutsuivat häntä rabbiksi ja alkoivat osoittaa opettajalleen portin holvikaaria ja kutsuivat sitä "kauniiksi portiksi". Mutta heidän rabbinsa vain torui seuruettaan ja sanoi että portti ja temppeli tultaisiin tuhoamaan vielä jokaista kiveä myöten.
Sinä päivänä jolloin pääsiäislampaat oli tapana teurastaa, kolme miehen seuralaisista oli saapumassa temppelivuorelle ostamaan lammasta aterialle. Silloin Paseah tarttui sen miehen viitasta jota he kutsuivat Keriotin Juudakseksi ja pyysi rahaa. Kun Juudas oli antanut miehelle almuja niin mies, jota he kutsuivat Kefakseksi, huusi Juudaksen perään ja suuttui kun tämä oli heittänyt menemään 30 hopeakolikkoa heidän yhteisestä kassasta koska kerjäläisten tuli veloittaa ansionsa ylipapeille huolenpitoa ja ruokaa vastaan.
Seuraavana yönä, ollessaan nukkumassa Serapeuksen temppelissä, Bethesdassa, sinne tuli pappeja jotka olivat vihaisia. He hakivat Paseahin todistajaksi oikeudenkäyntiin, jota Sanhedrin ja ylipapit pitivät aamulla Paseahin näkemää miestä vastaan. Hän kertoi mitä oli kuullut miehen sanovan temppelistä portilla, mutta tälle ei löydetty toista todistajaa ja niin todistajan lausunto oli pätemätön. Niin hänet kannettiin pois.
Seuraavana päivänä, kun Paseah oli jätetty sapatin vuoksi Serapeuksen temppeliin, Bethesdaan, iski valtaisa maanjäristys joka vavisutti viittä pylväskäytävää, joissa Jerusalemin sokeita ja rampoja pidettiin. Sitten, noin kuudenen hetken aikoihin keskipäivällä, laskeutui pimeys ja tuli hiljaista -- aivan kuin verho olisi peittänyt koko taivaan ja estänyt aurinkoa paistamasta. Sitä pimeyttä kesti aina yhdeksänteen hetkeen asti.
Sitten kului useita päiviä ja lopulta viikkoja jolloin Paseah ei enää nähnyt kyseistä miestä. Portilla tämä kuitenkin kuuli huhuja että tämän ruumis olisi karannut omin avuin haudastaan tai että naiset olisivat varastaneet ruumiit. Farisealaisten keskuudessa etenkin Saul -niminen lainoppinut oli tilanteesta kiihkoissaan, olihan kyseinen mies nöyryyttänyt häntä keisarin kolikolla. Kuitenkin eräänä päivänä kun Paseah oli jälleen kannettu tutulle paikalleen temppelivuorelle johtavalle portille, hän pyysi almuja ohikulkijoilta. Ne olivat Keefas ja Johannes, jotka olivat kulkeneet sen miehen seurassa. He sanoivat että heillä ei ole kultaa eikä hopeaa, mutta Jeesuksen nimeen he käskivät Paseahin kävellä. Huterin jaloin ja huojuen Paseah nousi seisomaan ja otti huojuen muutamia haparoita askelia. Jumalaa kiittäen hän huojui portaat ylös temppelialueelle ja alkoi ylistämään Salomonin pylväikössä trumpettien ilmoittamassa aamun rukoushetken alkaneen.
Note: Paseah on heprealainen miehen nimi joka tarkoittaa "rampaa". Apostolien teoissa miestä ei ole nimetty, mutta kerrotaan että hän oli ollut syntymästään asti rampa ja kannettu joka aamu samalle portille, paitsi sapattina, jolloin kantaminen oli kiellettyä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaunis kertomus.
Kysyin lapsena, miksei enää kerrota ihmeistä, ja hän sanoi, että ihmeet kuuluivat siihen maailmanaikaan. Nyt ihmeistä tekevät lääkärit.
Ajattelin aina, että ihmeparantuminen varmasti tuntui paljon paremmalta, mutta tyydyin vain lukemaan raamatunkertomuksia ja miettimään, miltä heistä tuntui.
Paavali ei ollut koskaan käynyt Jerusalemissa ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Tämä oli ensimmäistä kertaa kaupungissa vasta sen jälkeen kun oli kääntynyt kristityksi Damaskoksessa. Siksi on ristiriitaista väittää että Paavali olisi tavannut Jeesuksen vielä tämän eläessä.
Paavali on käytännössä organisoiden kristinuskon perustaja, mutta ei ollut koskaan kuunnellut yhtäkään Jeesuksen saarnaa eikä lukenut yhtäkään evankeliumia, koska hänen aikanaan niitä ei oltu vielä kirjoitettu.
Kumma juttu.
Ei sinällään mikään kumma juttu, koska Jeesus ilmestyi Saulukselle. Herran Henki otti hänet ohjaksiinsa ja hän sai Jumalalta tehtävän olla pakanain apostoli.
Eikä se että oli Jeesuksen seurassa tai kuullut Hänen opetuksiaan tehnyt kenestäkään pätevää. Ei Juudas ollut sen vuoksi pätevä ja ennen kuin Pyhä Henki oli vuodatettu opetuslapsiin, ei heistä ollut minkään sanoman viejiä mihinkään. He olivat kieltäjiä ja epäilijöitä ilman Pyhää. Henkeä. Kuten ihmiset tänäkin päivänä.
Paavali valittiin tehtävään siksi, että hän oli oppinut, hän tunsi juutalaisuuden perinjuurin ja pystyi siten vastaamaan siihen, miksi Mooseksen laki ei koske Jumalan lapsia Hengessä. Hän tiesi ja tunsi juutalaisuuden ja sen lakihenkisen kierouden. Hän oli juuri sopiva ihminen siihen tehtävään, kertomaan evankeliumia sekä juutalaisille että pakanoille. Hän oppneisuutensa ja entisen farisealaisuutensa vuoksi uskalsi vastustaa vasten kasvoja niitä, jotka esittivät että usko on Mooseksen lain noudattamista eikä Pyhän Hengen työtä ihmisessä.
Paavali oli juuri oikea Jumalan valitsema ihminen siihen tehtävään missä oli.
Samalla tavalla Jumala antaa meille jokaiselle oman tehtävän kun otamme sen vastaan. Ei kaikkien tarvitse olla apostoleita, vaan Jumala kyllä löytää jokaiselle oman tehtävän kun vain Hengessä otamme sen vastaan eikä niskuroiden yritä tehdä sitä mitä lihallinen mieli haluaisi tehdä ja miten suuri tietäjä ja ymmärtäjä haluaisi olla.