KANOJEN ESIINMARSSI

Osittainen suvunjatkamiskyky on erinomainen todiste evoluutiosta. Vain kesykanan ja viherviidakkokanan koirasjälkeläiset (Bekisar) ovat suvunjatkamiskykyisiä.

Geneettiset tutkimukset ovat osoittaneet kanan kehittyneen Etelä-, Kaakkois-, ja itä-Aasiassa.

Kesykanat polveutuvat Kaakkois-Aasian viidakkokanoista, joista punaviidakkokana (Gallus gallus), srilankanviidakkokana (Gallus lafayettii), harmaaviidakkokana (Gallus sonneratii) ja viherviidakkokana (Gallus varius) ovat yhä olemassa. Nykyiset kesykanat ovat edellisistä lähinnä punaviidakkokanaa.

Muinaisesta Intiasta kana levisi itäiselle Välimerelle. Ne esiintyvät muinaisessa Egyptissä 1400-luvun puolivälissä eKr., kun "lintu, joka synnyttää joka päivä" on tullut Syyrian ja Sinearin väliseltä maalta Babylonista Thutmosos III : n aikakirjojen mukaan . Ne tunnetaan muinaisessa Kreikassa 5. vuosisadalta eKr.

Uskotaan että kana kesytettiin aluksi kukkotappeluja varten ja myöhemmin uskonnolliseen käyttöön, jotta saataisiin riittävä määrä lintuja uhrattavaksi ja ennustamista varten, ja vasta myöhemmin lihaa ja munia alettiin hyödyntää. Vuonna 500 eaa. persialaiset toivat sotasaaliinaan taistelukukkoja kotimaahansa. Persiasta kana levisi Turkkiin ja Egyptiin.

Esihistoriassa kanat eivät olleet ruokaa, vaan niitä kunnioitettiin. Sen osoittaa muun muassa se, että naaraslintuja pantiin naisten ja kukkoja miesten hautoihin.

Vuoden 100 jaa. tienoilla kana oli kotieläimenä jo levinnyt Eurooppaan Kreikan ja eteläisen Venäjän kautta. Rooman valtakunnan aikoihin kanankasvatus lisääntyi voimakkaasti. Vanhojen käyttömuotojen lisäksi kananlihan syöminen yleistyi, kanojen avulla alettiin myös ennustaa ja niihin liitettiin erilaisia uskomuksia. Suomeen kana tuli rautakaudella 300 eaa. – 1300 jaa. Sitä kasvatettiin aluksi kartanoissa. Talonpoikaisväestön keskuuteen kana alkoi levitä 1800-luvun lopulla.

Osittainen suvunjatkamiskyky on erinomainen todiste evoluutiosta.

"Osittainen suvunjatkamiskyky on erinomainen todiste evoluutiosta."

Jaa muniko se kana joitain toisia eläinjälkeläisiä? Lajin sisäiset muutokset kun eivät ole todiste evoluutiosta vaan siitä että lajeja ei luotu staattisiksi. Lajeilla on tämän takia mm. parempi mahdollisuus säilyä elossa vaikka niitä ympäröivä ympäristö muuttuisikin.