Yllättävää kyllä, kanoja ei mainita ollenkaan Vanhassa testamentissa. Syy siihen on nyt selvinnyt.
Äskettäisessä tutkimuksessa vanhimmat kanan luut (Thaimaassa) arvioitiin 3 250–3 650 vuotta vanhoiksi. Kun otetaan huomioon, että naturalistiset tutkijat tunnetusti käyttävät työssään ”ikiä venyttäviä” ennakko-oletuksia, se on huomattavasti vähemmän kuin aiemmin luultiin (8 000–11 000 vuotta). Tutkimuksessa selvisi myös, että kanat ilmaantuivat Lähi-idän alueelle vielä tätäkin myöhemmin: jopa heidän viitekehyksensä mukaan vain 2 800 vuotta sitten.
Raamatun näkökulmasta kaikki tämä sopii kuvaan. Jumala lähetti Nooan luo kanalintulajityypin edustajat (jotka vastasivat mahdollisesti Gallus-sukua tai Phasianidae-heimoa). Arkista päästyään ne asettuivat uusille alueille ja lajiutuivat eri lajeiksi ja alalajeiksi, kuten kesykanaksi (Gallus gallus domesticus).
Äskettäisessä tutkimuksessa vanhimmat kanan luut (Thaimaassa) arvioitiin 3 250–3 650 vuotta vanhoiksi. Kun otetaan huomioon, että naturalistiset tutkijat tunnetusti käyttävät työssään ”ikiä venyttäviä” ennakko-oletuksia, se on huomattavasti vähemmän kuin aiemmin luultiin (8 000–11 000 vuotta). Tutkimuksessa selvisi myös, että kanat ilmaantuivat Lähi-idän alueelle vielä tätäkin myöhemmin: jopa heidän viitekehyksensä mukaan vain 2 800 vuotta sitten.
Raamatun näkökulmasta kaikki tämä sopii kuvaan. Jumala lähetti Nooan luo kanalintulajityypin edustajat (jotka vastasivat mahdollisesti Gallus-sukua tai Phasianidae-heimoa). Arkista päästyään ne asettuivat uusille alueille ja lajiutuivat eri lajeiksi ja alalajeiksi, kuten kesykanaksi (Gallus gallus domesticus).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Osittainen suvunjatkamiskyky on erinomainen todiste evoluutiosta. Vain kesykanan ja viherviidakkokanan koirasjälkeläiset (Bekisar) ovat suvunjatkamiskykyisiä.
Geneettiset tutkimukset ovat osoittaneet kanan kehittyneen Etelä-, Kaakkois-, ja itä-Aasiassa.
Kesykanat polveutuvat Kaakkois-Aasian viidakkokanoista, joista punaviidakkokana (Gallus gallus), srilankanviidakkokana (Gallus lafayettii), harmaaviidakkokana (Gallus sonneratii) ja viherviidakkokana (Gallus varius) ovat yhä olemassa. Nykyiset kesykanat ovat edellisistä lähinnä punaviidakkokanaa.
Muinaisesta Intiasta kana levisi itäiselle Välimerelle. Ne esiintyvät muinaisessa Egyptissä 1400-luvun puolivälissä eKr., kun "lintu, joka synnyttää joka päivä" on tullut Syyrian ja Sinearin väliseltä maalta Babylonista Thutmosos III : n aikakirjojen mukaan . Ne tunnetaan muinaisessa Kreikassa 5. vuosisadalta eKr.
Uskotaan että kana kesytettiin aluksi kukkotappeluja varten ja myöhemmin uskonnolliseen käyttöön, jotta saataisiin riittävä määrä lintuja uhrattavaksi ja ennustamista varten, ja vasta myöhemmin lihaa ja munia alettiin hyödyntää. Vuonna 500 eaa. persialaiset toivat sotasaaliinaan taistelukukkoja kotimaahansa. Persiasta kana levisi Turkkiin ja Egyptiin.
Esihistoriassa kanat eivät olleet ruokaa, vaan niitä kunnioitettiin. Sen osoittaa muun muassa se, että naaraslintuja pantiin naisten ja kukkoja miesten hautoihin.
Vuoden 100 jaa. tienoilla kana oli kotieläimenä jo levinnyt Eurooppaan Kreikan ja eteläisen Venäjän kautta. Rooman valtakunnan aikoihin kanankasvatus lisääntyi voimakkaasti. Vanhojen käyttömuotojen lisäksi kananlihan syöminen yleistyi, kanojen avulla alettiin myös ennustaa ja niihin liitettiin erilaisia uskomuksia. Suomeen kana tuli rautakaudella 300 eaa. – 1300 jaa. Sitä kasvatettiin aluksi kartanoissa. Talonpoikaisväestön keskuuteen kana alkoi levitä 1800-luvun lopulla.
Osittainen suvunjatkamiskyky on erinomainen todiste evoluutiosta.
"Osittainen suvunjatkamiskyky on erinomainen todiste evoluutiosta."
Jaa muniko se kana joitain toisia eläinjälkeläisiä? Lajin sisäiset muutokset kun eivät ole todiste evoluutiosta vaan siitä että lajeja ei luotu staattisiksi. Lajeilla on tämän takia mm. parempi mahdollisuus säilyä elossa vaikka niitä ympäröivä ympäristö muuttuisikin.
Et sitten tajunnut mitä osittainen suvunjatkamiskyky tarkoittaa evoluution kannalta. Se on erinomainen todiste evoluution toimivuudesta. On jo tapahtunut sellainen muutos, että suvunjatkaminen toimii vain osittain. Seuraava askel on se, että se ei toimi enää ollenkaan, jolloin on tapahtunut lajien täydellinen eriytyminen.