Suomi ei lähtenyt sotaan Saksan rinnalla 22.6.1941, vaan vasta NL:n pommitettua Suomea 25.6.1941. Puolustukseen ryhmitetyt joukkomme ryhmitettiin hyökkäykseen, joka alkoi vasta heinäkuun alkupuolella. Näin korostettiin erillissodan luonnetta. Otettiin haltuun puna-armeijan ryhmitysalueet idässä; nämä valloitusmaat olivat pantti tulevaa rauhantekoa varten. Näin Suomi siirsi sodan pois Suomesta. Jos Saksan kanssa ei olisi ryhdytty yhteistyöhön, olisimme aseettomina ja vailla ruokaa jauhautuneet kahden jättiläisen välissä omalla maaperällä.
Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto johti sotaamme koko ajan. Pohjois-Suomen itärintamalla vähäiset joukkomme olivat alistetut Saksan sodanjohdolle, mutta Suomi saneli tahtomme myös siellä.
Erillissodan osoitus on mm. se, ettei Muurmannin rataa katkaistu eikä lännen apua Stalinille estetty. Kauaskantoisin valtiojohtomme viisaus ja erillissotamme todistus oli se, ettei Suomi sulkenut Leningradin saartorengasta, vaan antoi avun mennä sisään. Tämä on niin armelias teko NL:oa kohtaan, että se olisi ansainnut tulla paremmin Suomelle palkituksi.
Jos Suomi ja Saksa olisivat olleet liittosopimuksessa, Saksan ase- ja viljatoimitukset Suomeen olisi turvattu pitkäjänteisin sopimuksin. Mutta koska sopimusta ei ollut, Saksa antoi apua vain tipoittain sen mukaan miten Suomen sota palveli Saksan sodanpäämääriä.
Sotaa käytiin yhdessä, kanssasotijana, niin kauan kuin se oli Suomen etujen mukaista ja vain siihen asti kuin sodasta irrottautuminen maan itsenäisyyden säilyttäen oli mahdollista. Tämä hetki tuli vasta kesällä 1944, kun NL:n suurhyökkäys oli pysäytetty. Jatkosota (1941-45) oli jatkoa talvisodalle (1939-40), joka puolestaan oli seurausta NL:n ja Saksan välisestä Molotovin – Ribbentropin sopimuksesta (23.8.1939). Moskovan rauha (13.3.1940) koettiin epäoikeudenmukaisena ja vääränä, kun NL vei paljon enemmän kuin mitä oli asein kyennyt valtaamaan, mm. kaikki Karjalan kaupungit olivat rauhan tullessa Suomen armeijan hallussa.
Pahinta oli kuitenkin se, että Suomi joutui keväällä 1940 kahden meille vihamielisen suurvallan saartamaksi. Kauppa sekä itään että länteen oli jumissa; ei saatu aseita eikä leipää. NL pyysi syksyllä 1940 liittolaiseltaan Saksalta lupaa likvidoida Suomi. Saksa ei antanut tähän lupaa.
Saksa tuli auttajaksemme lopusta vuotta 1940 lähtien.
Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto johti sotaamme koko ajan. Pohjois-Suomen itärintamalla vähäiset joukkomme olivat alistetut Saksan sodanjohdolle, mutta Suomi saneli tahtomme myös siellä.
Erillissodan osoitus on mm. se, ettei Muurmannin rataa katkaistu eikä lännen apua Stalinille estetty. Kauaskantoisin valtiojohtomme viisaus ja erillissotamme todistus oli se, ettei Suomi sulkenut Leningradin saartorengasta, vaan antoi avun mennä sisään. Tämä on niin armelias teko NL:oa kohtaan, että se olisi ansainnut tulla paremmin Suomelle palkituksi.
Jos Suomi ja Saksa olisivat olleet liittosopimuksessa, Saksan ase- ja viljatoimitukset Suomeen olisi turvattu pitkäjänteisin sopimuksin. Mutta koska sopimusta ei ollut, Saksa antoi apua vain tipoittain sen mukaan miten Suomen sota palveli Saksan sodanpäämääriä.
Sotaa käytiin yhdessä, kanssasotijana, niin kauan kuin se oli Suomen etujen mukaista ja vain siihen asti kuin sodasta irrottautuminen maan itsenäisyyden säilyttäen oli mahdollista. Tämä hetki tuli vasta kesällä 1944, kun NL:n suurhyökkäys oli pysäytetty. Jatkosota (1941-45) oli jatkoa talvisodalle (1939-40), joka puolestaan oli seurausta NL:n ja Saksan välisestä Molotovin – Ribbentropin sopimuksesta (23.8.1939). Moskovan rauha (13.3.1940) koettiin epäoikeudenmukaisena ja vääränä, kun NL vei paljon enemmän kuin mitä oli asein kyennyt valtaamaan, mm. kaikki Karjalan kaupungit olivat rauhan tullessa Suomen armeijan hallussa.
Pahinta oli kuitenkin se, että Suomi joutui keväällä 1940 kahden meille vihamielisen suurvallan saartamaksi. Kauppa sekä itään että länteen oli jumissa; ei saatu aseita eikä leipää. NL pyysi syksyllä 1940 liittolaiseltaan Saksalta lupaa likvidoida Suomi. Saksa ei antanut tähän lupaa.
Saksa tuli auttajaksemme lopusta vuotta 1940 lähtien.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kommunistit tuki Neuvostoliittoa.