Pappi sivuuttaa mun terveysasiat

Olen liittymässä takaisin kirkkoon, mutta tällä kertaa kirkkoa vaihtamalla eli erosin liki 10 vuotta sitten luterilaisesta kirkosta.

Tulin joulu-marraskuun vaihteessa taas uskoon, mutten mitenkään syvästi. Olen tämän lisäksi ollut viimeiset 6 vuotta myös buddhalainen eli uskon uudelleen syntymiseen ja joihinkin opetuksiin. Kumpikin yhteisö ei tiedä asiasta eikä tarvitsekaan. En noudata buddhalaisuutta kirjaimellisesti, sillä en halua minkään uskonnon olla tielläni 100%. En edes ole yhteisöni virallinen jäsen.

Sama juttu kristinuskon kanssa. Uskon pelkästään Jumalaan ja taivaan isään, mutten Jeesukseen. Silti ortodoksinen kirkko tuntuu kodilta ja on lähellä itseäni. "Rippipappini" on suomea puhuva ja on kirkkonsa ainoa sellainen. Muut on sitten venäjää puhuvia. Valitsin kirkon sen perinteisyyden takia ja myös sukuni on tämän kirkon jäseniä, mutta asuvat toisessa maassa.

Olen siis tavannut pappiabi jo jonkin aikaa, ja pyrkinyt käymään kirkossa vähintään kerran viikossa ja tämäkin liittymisprosessin vuoksi . Yleensä joka toinen sunnuntaiaamu ja joka toinen lauantai-ilta. Syynä tämä se, että palvelua päättyy melko myöhään omaan aikatauluuni ja seuraavana aamuna alkaa jo ennen 10. Olen huono nukkumaan, joten tarvitsen pidemmän lepoajan(sama työelämässä) ja järkytyksekseni ortodoksinen jumalanpalvelus kestää pidempään kuin katollisen tai luterilaisen kirkon palvelukset.

Olen pyrkinyt pitämään päivärytmini tiukkana jo kahden autoimmuunisairauden vuoksi, joten esim. sunnuntaipalveluksen aikana olen lähtenyt ehtoollisen alettu, jotta ehdin ajoissa kotiin lääkkeiden ottoon ja ateriaan. Olen maininnut tämän papille, mutta hän on sivuuttanut sen tyystin sanomalla, että sunnuntai liturgiat on niitä tärkeimpiä eli mun terveys ja hyvinvointi on sivuutettu täysin. Mainitsin jopa olevani introvertti ja vihaavani liikaa ihmisiä ympärilläni, mutta sekin sivuutettiin.

Haluan olla kirkon jäsen ja kirkon tulisi olla ylpeä siitä, että olen edes valmis maksamaan jäsenmaksun ja uhraamaan talouteni kirkon vuoksi. Moni eroaa kirkosta verojen takia. Uskoni on minulle henkilökohtainen ja yksityinen asia. Mitä enemmän minua "painostetaan" käymään palveluksissa, sitä kauemmas ajaudun kirkosta, mutten Jumalasta. Tiedän tämän olevan manipulointia, mutta en halua myöskään lähteä ovet paukkuen. Papin vaihto tietäisi kielimuuria, sillä venäjän kielen taito on rajallinen. Siksi minulle määrättiin myös tämä kyseinen pappi.

Olen miettinyt liittyväni kuun lopussa pidettävään Suomen kirkon katekumeenikurssille, jotta näkisin, että miltä toiminta heillä näyttää. Suomen kirkko on maininnut sen, että ketään ei pakoteta mihinkään vaan jäsen saa itse päättää uskostaan. Olen miettinyt, että josko sanoisin Suomen kirkon vierailukäynnin jälkeen papilleni, että mun on nyt irrottauduttava hetkeksi liittymisprosessista ja ajateltava terveyttäni. Kun se on taas kondiksessa, voidaan tilannetta katsoa uudelleen tai ehkä Suomen kirkko sopisi minulle paremmin sen joustavuuden takia.

Tapaaminen papin kanssa on ensi viikolla ja menen sinne avoimin mielin. Onko vinkkejä miten edetä tulevaisuudessa? Toivon myös vähemmän tuomitsevuutta Venäjän kirkkoa kohtaan. Seurakunnassa meistä kukaan ei kannata Kiriliä tai Putinia. Kirkkoherrakin on mahtava persoona. Mikäli sattuisin joutua vaihtamaan kirkkoa, niin se olisi Suomen kirkon Venäjän kielinen seurakunta.