Helvettiopin takana oli Rooman kirkon halu saada ihmiset otteeseensa, mikä toteutui Raamatun ensimmäisessä latinannoksessa, jonka myötä syntyi helvetin (infernos) käsite ja oppi.
Tämä oppi on kulkeutunut vuosisatojen saatossa protestanttisuuteenkin ja protestanttisiin Raamatun käännöksiin (vaikka ei suinkaan kaikkiin niistä).
Helvettippi elää ja voi hyvin esimerkiksi Suomessa. Helvettiin uskoo moni luterilainen siinä missä helluntailainen tai toraistisekundajuutalainenkin.
Juuri kukaan ei tule ajatelleeksi, että usko helvettiin on samalla uskoa Jumalan Karitsan uhrin riittämättömyyteen maailman lunastamiseksi. Se on samalla uskoa Jumalan Karitsan uhrin riittämättömyyteen maailman sovitukseksi. Ja se on uskoa Jumalan Karitsa uhrin riittämättömyyden maailman synnin pois ottamiseksi. Ja myöskin se on uskoa Jumalan Karitsan riittämättömyyteen kaikkien ihmisten syntien anteeksiantamiseksi.
Usko helvettiin on AINA samalla Jumalan Pojan ristinkuoleman halveksimista ja evankeliumin vesittämistä.
Usko helvettiin on AINA samalla uskoa siihen, että Jumala EI sovittanutkaan maailmaa itsensä kanssa.
Ja se on väistämättä uskoa myös siihen, että Jumala EI tahdo kaikkien pelastuvan.
Samoin kuin siihen, että Jumalan Karitsa ei VAPAHTANUTKAAN maailmaa.
Mutta kovin harva helvettiuskovainen myöntää uskovansa näin, vaikka juuri näin hän uskoo. Tätä eivät monisanaiset selittelyt tai milloin minkäkinlaiset Raamatun siteeraamiset muuksi muuta.
Usko helvettiin on uskoa Jumalan Karitsan uhrin riittämättömyyteen, piste.
Tämä oppi on kulkeutunut vuosisatojen saatossa protestanttisuuteenkin ja protestanttisiin Raamatun käännöksiin (vaikka ei suinkaan kaikkiin niistä).
Helvettippi elää ja voi hyvin esimerkiksi Suomessa. Helvettiin uskoo moni luterilainen siinä missä helluntailainen tai toraistisekundajuutalainenkin.
Juuri kukaan ei tule ajatelleeksi, että usko helvettiin on samalla uskoa Jumalan Karitsan uhrin riittämättömyyteen maailman lunastamiseksi. Se on samalla uskoa Jumalan Karitsan uhrin riittämättömyyteen maailman sovitukseksi. Ja se on uskoa Jumalan Karitsa uhrin riittämättömyyden maailman synnin pois ottamiseksi. Ja myöskin se on uskoa Jumalan Karitsan riittämättömyyteen kaikkien ihmisten syntien anteeksiantamiseksi.
Usko helvettiin on AINA samalla Jumalan Pojan ristinkuoleman halveksimista ja evankeliumin vesittämistä.
Usko helvettiin on AINA samalla uskoa siihen, että Jumala EI sovittanutkaan maailmaa itsensä kanssa.
Ja se on väistämättä uskoa myös siihen, että Jumala EI tahdo kaikkien pelastuvan.
Samoin kuin siihen, että Jumalan Karitsa ei VAPAHTANUTKAAN maailmaa.
Mutta kovin harva helvettiuskovainen myöntää uskovansa näin, vaikka juuri näin hän uskoo. Tätä eivät monisanaiset selittelyt tai milloin minkäkinlaiset Raamatun siteeraamiset muuksi muuta.
Usko helvettiin on uskoa Jumalan Karitsan uhrin riittämättömyyteen, piste.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos kerran Jeesus on sovittanut kaiken, niin mitä väliä silloin sillä mihin ja miten uskoo. Sovitus on suoritettu uskoi helvettiin tai sapattiin. Ei kai meidän uskottomuutemme olisi silloin Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä.
Ellei tarkoitus ole vain salakavalasti herjata. Ei oikeasti tarjota mitään raamatullista totuutta.
Mitäköhän PAHAA siinä on, jos Jeesus on sovittanut kaikki ihmiset Jumalan kanssa? Mikä siinä sieppaa? Millä tavoin se käy sinun luonnollesi ja miksi? Mitä loukkaavaa siinä on?
MItä rienaavaa on tässä Paavalin Jeesukselta julistettavaksi saamassa sovituksen sanassa:
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti MAAILMAN itsensä kanssa"?
Onko se jotenkin epäselvästi ilmaistu? Onko Jeesukselta jotenkin julkeaa väittää, että Hänen uhrinsa riitti sovittamaan koko maailman? Luuleeko Jeesus ristinkuolemastaan jotenkin liikoja? Eikä Hän saa pitää vapaaehtoista ristinkuolemaansa noin arvokkaana? Pitääkö Jeesuksen Isä Poikansa Paavalille antamaa sovituksen sanaa jotenkin liian röyhkeäksi? Pitääkö Jumala Jeesuksen uhria jotenkin vähempiarvoisena kuin Paavali millaisena Paavali sen tuossa sovituksen sanassa esittää?