Unohdettu totuus: Suomella lukumääräinen miesylivoima melkein koko jatkosodan ajan

Voimasuhteet Kannaksella kesäkuussa 1944

Suomen sotavoimien pääosat oli sijoitettu kauas Itä-Karjalaan Aunukseen. Karjalan kannakselle sijoitettujen joukkojen määrä oli noin 75 000 miestä. Vertailun vuoksi talvisodassa Kannakselle sijoitettujen suomalaisjoukkojen määrä oli 200 000 miestä. Linnoitustöissä asemasotavaiheen aikana oli panostettu Aunuksessa Pisi–Saarimäki–Sammatus-linjaan ja Maaselän kannaksella Karhumäki–Liistepohja-linjaan. Sen sijaan työt Kannakselle suunnitelluilla linjoilla olivat vasta alussa. Taistelujen alkaessa suomalaisilla oli asemissa Kannaksella Laatokalta lukien 19. prikaati, 15. divisioona, 2. divisioona ja 10. divisioona. Reservinä olivat 3. divisioona ja 18. divisioona sekä Ratsuväkiprikaati Vammelsuu–Taipale-asemassa ja Panssaridivisioona lähellä Viipuria.

Stalin kuitenkin yllätti länsiliittoutuneet ja etenkin Suomen ratkaisullaan. Suurhyökkäystä oli valmisteltu pitkään ja huolellisesti. Tarkoitusta varten Neuvostoliiton pääesikunta (Stavka) oli osoittanut Leningradin rintaman käyttöön 450 000 miestä, 10 000 tykkiä ja kranaatinheitintä ja 800 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä. Joukkoja oli runsaasti ja niitä oli harjoitettu tulevan taistelumaaston kaltaisilla alueilla etukäteen. Neuvostoliitolle oli Leningradin vapauttamisella suuri psykologinen merkitys. Murskaamalla Suomen armeijan venäläiset saisivat yhteyden pohjoiseen, Suomenlahden laivastonsa käyttöön ja selustansa Itä-Karjalassa turvattua.
Päämajalle hyökkäys tuli yllätyksenä, sillä se oli 3. kesäkuuta kotiuttanut eräitä ikäluokkia ja antanut lomien jatkua. Tykistön vetotraktoreita ja hevosia oli sijoitettu taaemmas linnoitus- ja maataloustöihin hyökkäyksen alkaessa. Sen alettua vetäytyviltä joukoilta jäi viholliselle muun muassa 50 uutta panssarintorjuntatykkiä.

Jatkosodan 4 viimeistä kuukautta lukuunottamatta suomalaisilla ja saksalaisilla oli selvästi enemmän rintamalla sotilaita kuin neuvostoliittolaisilla. Neuvostojoukot sitoivat akselin joukkoja tällä rintamalohkolla. Suomalaiset ja saksalaiset olivat menettäneet kykynsä hyökätä ja edetä.

Ja myytin mukaan "Suomi soti ylivoimaista vihollista vastaan".

” Suomalaiset ja saksalaiset olivat menettäneet kykynsä hyökätä ja edetä.”

Hyökätä MIHIN? Ei suomalaiset todellakaan olleet Uralille menossa! Tavoite saavutettiin vuoden 1941 loppuun mennessä vesistölinjalle ja jäätiin odottamaan sodan ratkeamista, mikä riippui Saksasta. Ja Saksa ei voittoon kyennyt…

Kaksi pensasneuvostoliittolaista vastasi kolmea jurttaryssäläissuomalaista.

NL 2:3 miesalivoimalla pysäytti Akselivaltojen rynnimisen.