Tänä kesänä tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun piispa Wróbel pakotti isä Janin lähtemään kotimaastaan Suomesta maanpakoon Hollantiin. Viimeiset kolme vuotta on ollut kohtalokasta aikaa sekä isä Janille että ennen kaikkea omalle hiippakunnallemme, jossa eripura, hengettömyys, katkeruus ja ongelmat ovat vain syventyneet. En tunne ketään vakavasti otettavaa katolilaista, jonka mukaan meillä menisi hyvin!
Täällä on vatvottu jo monta kertaa niitä SYITÄ, jotka johtivat isä Janin maastakarkotukseen. Olisiko tullut aika pohtia uusin voimin uusia KEINOJA saada isä Jan takaisin? Tiedän, että lähes kaikkea on jo yritetty. Itse kuulun niihin, jotka allekirjoittivat piispalle esitetyn adresssin ja niihin, jotka ovat tähän asti tuloksetta pitäneet yhteyttä nuntiuksiin.
Jos lyömme viisaat päämme yhteen, ehkä sittenkin löydämme vielä jonkin keinon, jota emme ole vielä ajatelleet ja joka voisi olla hyvinkin se ratkaiseva keino. Nykyisen epäoikeudenmukaisen ja kaikin tavoin mahdottoman tilanteen pitkittäminen ei palvele ketään - kaikista viimeisenä itse piispa Wróbelia.
Neuvoja, kiitos!
Täällä on vatvottu jo monta kertaa niitä SYITÄ, jotka johtivat isä Janin maastakarkotukseen. Olisiko tullut aika pohtia uusin voimin uusia KEINOJA saada isä Jan takaisin? Tiedän, että lähes kaikkea on jo yritetty. Itse kuulun niihin, jotka allekirjoittivat piispalle esitetyn adresssin ja niihin, jotka ovat tähän asti tuloksetta pitäneet yhteyttä nuntiuksiin.
Jos lyömme viisaat päämme yhteen, ehkä sittenkin löydämme vielä jonkin keinon, jota emme ole vielä ajatelleet ja joka voisi olla hyvinkin se ratkaiseva keino. Nykyisen epäoikeudenmukaisen ja kaikin tavoin mahdottoman tilanteen pitkittäminen ei palvele ketään - kaikista viimeisenä itse piispa Wróbelia.
Neuvoja, kiitos!
Vastaukset 140
Vanhimmat
suoraa yhteydenottoa Isä Janiin jossa kysyttäisiin hänen omaa mielipidettään, - haluaisiko hän tulla Suomeen joko eläkkeelle tai mahdollisesti virkaan?
Toivoisin jonkun hänet hyvin tuntevan tiedustelevan asiaa häneltä itseltään. Uskoisin Suomen kaltaisessa maassa asian järjestyvän mikäli
hän itse edelleen on muuttoon halukas. Euroopassa meillä on hyvin vapaa oikeus viettää eläkepäiviämme siellä missä itse haluamme, kukaan ei voi sitä estää, yrityskin tai mahdollinen painostus voi olla rikos.
Turust
on edelleen niin, että eläkkeelläkin isä Jan haluaisi toimia pappina ja sen piispa häneltä kieltää hiippakunnassaan, niin tässä on edelleen sama umpikuja. Sen ratkaisu ei taida olla isä Janilla, vaan edelleen piispalla.
Tietojeni mukaan isä Jan tulisi vaikka heti huomenna, jos vain saisi. En näe mitään syytä sille, että hän olisi "eläkkeellä". Sellaista pappia ei Suomessa ole vielä nähtykään, vaikka kaikki ovat kyllä olleet aktiviisia ihan viime metreille saakka (vrt. isä Robert).
ellei syyllisty rikokseen. Jos joku haluaa kutsua tiettyä kirkkoa nimellä Kirkko, hän käyttää kirkko-sanaa erisnimenä. Jos työpaikallasi (mikäli sinulla sellainen edes on) kollegasi kutsuisivat työnantajafirmaasi nimellä Firma, niin mikään taho maailmassa ei voisi kyseinalaistaa tuon (eris)nimen käyttämistä. Toistuva jankkaamisesi vain osoittaa oman tyhmyytesi, ei muuta.
Nuntiukseen voisi jälleen vedota, mutta tällä kertaa ilman sitä, että hänen olisi mahdollistaa liittää vetoomuksen tehnyt taho muuhun eripuraan itse vetoomuksen, nettisivujen, aiempien lehtijuttujen tai minkään muun perusteella - koski eripura sitten piispaa, paavia, edellistä paavia, moraalioppia tai mitä vain. Vetoomuksen tulisi pohjautua pelkästään sille, että Vatikaanista on sanottu että isän pitäisi tulla tietyn ajan jälkeen vielä takaisin Suomeen, ei esimerkiksi vetoojien mielipiteille ns. karkotuksen oikeutuksesta - se kun on jo käsitelty silloin, kun tuo Vatikaanin vastaus tuli.
Tätä ennen Isä Janiin voisi ottaa yhteyttä ja kysyä, haluaisiko hän olla vetoomuksen allekirjoittaja (ja laatija?), ja pyytää häneltä, että hän vakuuttaisi vetoomuksen yhteydessä kirjallisesti haluavansa keskeyttää eläkkeensä ja palata työhön Suomessa.
Mielestäni muuten aloitusviestisi oli konsiliatorisempi kuiin moni aiempi, onnittelen.
Olen kirjoittanut jo monta kirjettä nuntiukselle - tuloksetta! Joku toinen kanava on varmasti tehokkaampi, mutta mikä?
...nuntius on assosioinut nimesi pysyvästi näihin eripuriin. Jos joku toinen, ennen kaikkea isä Jan, kirjoittaisi, ja mukana olisi hänen vakuutuksensa halukkuudesta palata työhön Suomessa, asia voisi olla eri, ja ainakin vastausta voisi odottaa.
Isä Jan on koko pakkosiirtolaisuutensa ajan pysynyt kuuliaisuuslupaukselleen uskollisena. Hän ei itse tee mitään piispa Wróbelin päätöstä vastaan, siitä huolimatta, että hän on lähimmille ystävilleen Suomessa yksityisesti ilmaissut, että hänen intensiivinen ja hellittämätön toiveensa olisi päästä takaisin papiksi Suomeen. Isä Jan ei ole itse ollut minkään lehtikirjoittelun tai mielenosoituksen tai muun Suomessa tapahtuneen taustalla. Ymmärtääkseni hän ei nytkään halua olla asiassaan aktiivinen.
Tähän asti on toimittu paljolti tunteen varassa, niin olen toiminut itsekin. Nyt Seurakuntalainen ja moni muu haluaa toimia realistisella, rakentavalla tavalla tilanteen korjaamiseksi. Nuntiuksella ei ole suoraa valtaa asiassa, mutta uskon hänen kuitenkin voivan vaikuttaa. Uskon hänen myös tunnistavan rehelliset mielipiteenilmaukset isä Janin puolesta ja näkemään ne erillään muusta kritiikistä. Muutakin tietysti toivoisimme voivamme tehdä isä Janin hyväksi, tilanne on vain kovin arkaluontoinen.
Rousku on kyllä oikeassa siinä, että tietyt henkilöt ovat tietyssä maineessa, oikein tai väärin. Täällä on ehdotettu kokoontumista yhteiseen keskusteluun, jossa etsittäisiin sovittelevaa toimintatapaa. Soitin ja kysyin erästä luontevalta tuntuvaa kokoontumistilaa, mutta sitä ei tilan käytöstä vastaava henkilö uskaltanut (! näin hän sanoi) antaa käyttöömme. Olinko minä väärä henkilö kysymään, vai ovatko kaikkinaiset maallikkojen kokoontumiset potentiaalinen uhka niille piispasta riippuvaisille henkilöille, jotka kokoontumisen sallivat, en tiedä. Tämä tuntuu ihan epätodelliselta suomalaisessa katolisessa perinteessä.
En tiedä mitä tehdä.
Minusta tuntuu ihan mutu-tuntumalla siitä, että yhteydenpito nuntiukseen olisi osoittautunut kovin tehottomaksi toimintamahdollisuudeksi. Tietenkin toivon, että olisin väärässä.
aivan oikeassa tuossa mutussasi, pelkään että kaikki muu on sellaista, missä katsellaan maailmaa ja nuntiusta ruusunpunaisten klasien läpi, toivotaan ja haaveillaan. Kirkko kuitenkin on isommassa kriisissä kuin mihin kukaan nuntius pystyisi puuttumaan, puhuttepa sitten isä Janista tai muustakin. Tältä tuntuu kun asiaa seuraa vähän etäämmältä.
Olen samaa mieltä kanssasi kirkon kriisistä ja siitä, että Wróbelin onneton nimittäminen Suomeen on vain oire pahemmasta sairaudesta.
Koska resurssini/resurssimme eivät kuitenkaan riitä koko vyyhdin selvittämiseen, olisi kaiketi jo suuri askel, että voisimme selvittää yhden selvän epäkohdan ja vääryyden kirkossa; isä Janin maastakarkotuksen.
...siksi se tuntuukin tehottomalta, että nuntius on katsonut tietyt henkilöt epäasiallisiksi ja eripuraa herättäviksi. Jos joku toinen (mahdollisesti isä Janin kanssa) voisi kirjoittaa hänelle, tilanne olisi varmaankin eri.
myös niin, ettei nuntius tehtävineen vatikaanin vahtikoirana nauti kaikkien henkilöiden luottamusta. Nuntiuksella tuskin on kovin suuret vallanavaimet käsissään tässäkään asiassa, mutta katolisessa kirkossa sen sijaan paljon ongelmia. Nuntius ei niitä todellakaan kykene ratkaisemaan. Nuntiuksen kyky kestää keskustelua ja kriittistä keskustelua saisi olla huomattavasti parempi päätellen siitä mitä kirjoitit.
Miettikää ihmiset. Luulen että sellaisessa kokouksessa voisi saada aikaan järkevän toimintasuunnitelman. (Asialistalla olisi vain tämä yksi akuutein asia).
PS. Ehdotitko aiemmin kotiasi Salossa? Se oli kyllä hyvin ystävällistä sinulta, mutta eikö ole vähän hankala käytännössä.
Olisi hyvin ystävällistä piispa Wrobelia kohtaan alkaa valmistella häntä kohtaamaan todellisuutta. Nykytilanne on kestämätön eikä hiippakunta voi enää toimia pienen piirin kulissihiippakuntana, kun lauma ei enää tunnista sitä omakseen. Henkinen ja taloudellinen katastrofi etenee kuin korroosio laivan rakenteissa. Luotsi yli laidan, kirkko karilla...
on järkevää kokoontua Suur-H:gissä. Salo-tarjous pysyy voimassa viimeisenä vaihtoehtona. Yhtä julkisen katolisuuden piiriin kuuluvaa paikkaa siis Helsingistä kysyin, mutta en saanut.
Hyvä ystäväni, vastauksia ei tule nyt eikä koskaan. Paavi Johannes Paavali II on onnistunut varastamaan itselleen (ja Vatikaanille) kaiken vallan niin, että myös dialogi käy mahdottomaksi. Joko ollaan tottelevaisia (ja ollaan hiljaa hyväksyen myös epäoikeudenmukaisuuksia) tai ollaan kirkon ulkopuolella: joka tapauksessa vaikutusmahdollisuuksia ei ole. Vatikaani päättää nyt ja aina ja kaikessa.
Se ei minusta ole oikea ja tästä syystä taistelen avoimesti katkirkolaisten tavoin jotta tämä edesmenneen paavin tekemä vallankaappaus saisi loppua. Sen minä teen myös yhteiskunnan etujen puolesta.
Kristitty ei VOI vaieta epäoikeudenmukaisuuksien edessä. Paljon helpompaa olisi varmasti vain istua alas ja olla hiljaa. Mutta sellainen ei olisi kristillistä elämää. Olet siis tässä ihan oikeassa, Johannes XIV.
Menkää johonkin Suomi24:n chathuoneeseen. Käyttäkää ryhmäprivaa, eli klikkaatte kaikkien omienne nimimerkit ja ruksin. Sillon kukaan ulkopuolinen ei näe tekstejänne. Vaarana tietenkin on, että luotatte väärään henkilöön, ja joukkoon pääsee livahtamaan vakooja.
Minä olisin hyvin varovainen mitä tulee mm. ryhmäkokouksiin ja etenkin virtuaali-sellaisiin.
Kaikista paras ja luultavasti tehokkainkin tapa on se, että toimimme kukin omalla tahollamme, mutta yritämme päästä sopuun samasta päämäärästä. Kun kirjoitamme samaa sanomaa, mutta kukin omalla persoonallisella tyylillämme, se antaa oikean kuvan siitä, ettei nykyisen kuohunnan takana ole vain jokin yksittäinen ryhmä.
Johan se on nähty, ettei mm. isä Janin poishäädön jälkeisellä joukkoadressilla, jonka luonnollisesti allekirjoitin, ollut mitään tehoa. Päinvastoin minulle on kerrottu, että piispa luuli Janin yllyttäneen ihmisiä häntä vastaan!
Täytyisi saada perille se viesti, että kysymyksessä todella on koko hiippakunnan tilanteeseen vaikuttava asia. Oikeampi näkemys voi tosiaan kiteytyä, kun monelta suunnalta tulee persoonallisia yhteydenottoja eri muodoissa.
Toivoisin kyllä myös rauhallista keskustelutilaisuutta, mutta olisiko se mahdoton haave?
Kaikki rauhalliset keskustelutilaisuudet ovat paitsi hyviä myös nykytilanteessamme toivottavia.
Siellähän on birgittalaisluostari. Ja samalla voisi käydä nuntiatuurissa. Jotenkin jaksan uskoa enemmän face-to-face kommunikointiin digitaalihuumankin keskellä. Mitäs sanotte?
-vaikka ei noin kauas jaksaisikaan - kävellessä saa happea, hyvää mieltä ja ehkä niitä ideoita joita nyt tarvitaan, toteuttamiskelpoisiakin.
Mitä enemmän syystäkin pidämme yllä haloota isä Janin tapauksesta ja sen kohtuuttomuudesta, sen parempi. Ennemmin tai myöhemmin jonkun on PAKKO reagoida. Mieluiten ennemmin.
Hyvää pyhiinvaellusta sinne Djursholmiin. Kerro meille millaista siellä on, kun siellä en ole koskaan käynyt.
Hyvin kaunis ja rauhallinen paikka. Suosittelen. Olen käynyt siellä, mutta en vielä nuntiatuurissa tämän asian kanssa.
Täytyy tosiaa pitää jatkuvasti esillä tätä asiaa, kunnes jotain vihdoin tapahtuu!
Palataanko taas asiaan, siis aloittamaani keskusteluun isä Janin paluun edesauttamisesta.
Yksi käyttämätön mahdollisuus on nähdäkseni Pohjoismaiden piispainkokous. Tietääkö se edes koko isä Janin tapauksesta? Eikö muihin piispoihin voitaisi vedota tässäkin asiassa? Sekin olisi jo suuri askel, että he edes tietäisivät isä Janin tapauksen aiheuttamasta kuohunnasta ja katkeruudesta, joka tätä menoa vain syvenee.
Luulen, että se nuntiuskin ottaisi asiamme astetta tomerammin, jos muut piispat olisivat "hengittämässä niskaan".
mitä Suomessa tapahtuu, edellisellä piispallahan oli hyvin merkittävä rooli pohjoismaisessa yhteistyössä. Tuntuisi kyllä luontevalta, että he antaisivat tukensa tälle hankkeelle. Mutta vaatii aktiivisuutta täältä päin. Jos ei sinne ole otettu yhteyttä, niin olisi syytä tehdä se mahdollisimman pian.
Tuntemani katolilaiset ovat kirjoittaneet nuntiukselle, en ole kuullut kenenkään ottaneen yhteyttä muihin Pohjoismaiden piispoihin. Ainakin nimiensä peruusteella he vaikuttavat ulkomaalaisilta. En esimerkiksi tiedä voinko kirjoittaa heille ruotsiksi.
ruotsalainen (tietääkseni). Olin itse asiassa ajatellut kirjoittaa hänelle tästä aiheeesta. Äskettäin hän oli keskustelemassa Suomen televisiossa (se "taivaskanava"). Kuvittelisin että karmeliitoilla on parhaat yhteydet häneen(?)
Mitäs nuntius vastasi? Kas kun ette ota yhteyttä vaikkapa johonkin belgialaiseen, ranskalaiseen ym. piispaan.
on ruotsalais-sveitsiläisestä perheestä ja ruotsi äidinkieli. Kirjoittakaa! Ruotsi, saksa ja ranska ja varmasti myös englantikin sujuvat, ruotsi erinomainen valinta kirjeen kieleksi. Ottakaa suoraan yhteyttä ja kirjoittakaa.
tietäisi, miten siellä vastaavissa tapauksissa toimittu (vai onko tämä ennennäkemätöntä).
tosi lujaa.
- kuin suojelusenkelimme lentää.
("Don't drive faster than your guardian angel can fly")
Jos lähimmäisen ihmisoikeuksien ja kunnian puolustaminen on mielestäsi "hassuttelua", sitten ihmettelen sitä oletko edes kristitty.
Nuntius on vastannut kirjeisiin kovin ympäripyöreästi. Kaikissa kehotetaan rukoilemaan, rukoilemaan ja rukoilemaan. Sitä tässä onkin jo tehty viimeiset neljä vuotta, joten jotenkin voisi alkaa odottaa jo muitakin vastauksia.
Siksi olen ajatellut kääntyä muiden Pohjoismaiden piispojen puoleen. Onko jollakulla jo kokemusta tästä?
olen juuri kirjoittamassa ja ainoastaan tästä asiasta, saa nähdä, mitä hän vastaa.
Tietysti nuntiuksen on sitä vaikeampi muodostaa itselleen kokonaiskuvaa tilanteesta, mitä enemmän hänellä on avuliaita disinformantteja. Mutta luotan hänen arvostelukykyynsä ja oikeudentuntoonsa.
Paha vain, että piispa Arboreliuksella ei käytännössä ole mitään sananvaltaa asiaan. Hän ei voi sekaantua naapurihiippakuntansa sisäisiin asioihin - yhtä vähän kuin presidentti Halonen voi sekaantua Ruotsin sisäisiin asioihin. Sitä paitsi asiasta on jo oltu yhteydessä Arboreliusta korkeampaan tahoon eli Vatikaaniin, josta tietääkseni on tullut takaisin nahkapäätös. Sen mukaanhan piispan antama karkotustuomio on voimassa toistaiseksi (ei siis lopullisesti), ja päätöksessä esitetään myös tiettyjä ehtoja, joiden täyttyessä isä Jan voisi palata takaisin Suomeen. Paha vain, että yksi näistä ehdoista on se, että Helsingin piispan täytyy hyväksyä paluu...
Kirkkolain pykälien mukaan tilanne on ehkä se mitä sinä, Jari L., sanoit.
Käytännössä naapurihiippakunnan piispan luulisi hyvinkin voivan vaikuttavan arvovallaan ja nuntiusta painostamalla.
En ole koskaan kuullutkaan mistään ehdoista isä Janin paluulle.
on tiettävästi asettanut VAIN Helsingin hiippakunnan piispa.
Minulla on samat tiedot, Elisabeth.
Luonnollisesti isä Janin ei voida kohtuudella olettaa suostuvan minkäänlaisiin ehtoihin, kun ei ole mitään väärää tehnyt. Siksi lähtökohtana pitää olla isä Janin paluu Suomeen EHDOITTA - ja mieluiten anteeksipyyntöjen kera.
Kiitos Tampereen ajatollalle tiedoista. Lähetin tänään kirjeen, ruotsiksi.
Minäkin luottaisin nuntiuksen arvostelukykyyn, oikeudentuntoon ja vaikka mihin muuhun hyvään ominaisuuteen, mutta totuus on, ettei kolmessa VUODESSA mitään ole tapahtunut.
Nuntiuksen todelliset toimintamahdollisuudet vaikuttavat valitettavan rajoitetuilta. Paha tässä muutakaan on mennä sanomaan.
Olen moneen kertaan lukenut viestiketjun aloituksesi ja olen samaa mieltä, että meidän todellakin pitäisi lyödä viisaat päämme yhteen keksiäksemme keinon isä Janin takaisin saamiseksi. Mutta miten löydämme toisemme nimimerkkien takaa eritoten, kun emme kaikki edes ole Helsingistä? Etkö itse voisi ehdottaa aikaa ja paikkaa aivoriihelle?!
"Nykyisen epäoikeudenmukaisen ja kaikin tavoin mahdottoman tilanteen pitkittäminen ei palvele ketään - kaikista viimeisenä itse piispa Wróbelia." Jos kuka, niin piispa itse todellakin olisi voittaja, jos hän sallisi isä Janin paluun. Pitkittyessään tilanne tulee koitumaan kohtalokkaaksi Katoliselle kirkolle Suomessa. Se lakkaa olemasta integroitunut osa maatamme ja kansaamme ja muuttuu ulkoapäin tuoduksi kummajaiseksi outoine hallinnollisine käytäntöineen.
... saisi ennen lomalle lähtöään huolellisesti muotoillun, selkeän ja ystävällismielisen viestin hiippakuntalaisten taholta, pienimuotoisen epävirallisen tapaamisen yhteydessä. (Ensin tietysti täytyy kokoontua.) Loma antaa vähän etäisyyttä ja uusia näkökulmia voi pohdiskella rauhassa.
Tällaisia huolellisesti muotoiltuja, selkeitä ja ystävällisiä kirjeitä on isä Janin tapauksen johdosta tupahdellut J. Wróbelin postilaatikkoon jo roppakaupalla. Mitään ei ole vain tapahtunut!
Laskujeni mukaan piispa on ehtinyt jo pitää neljä kesälomaa sen jälkeen, kun hän ajoi isä Janin pois Suomesta. Joten älä luota siihen, että ainakaan hänen kohdallaan loma antaisi etäisyyttä ja toisi uusia näkökulmia.
Voiko piispa hallita hiippakuntaa ihan omien oikkujensa ja päähänpoistojensa mukaan, vai onko hän sittenkin hiippakuntalaistensa palvelija? Minusta tässä pitäisi olla kaiken ydin. Isä Janin tapaus on kaikessa karmeudessaan vain oire vakavammasta sairaudesta.
Ymmärtääkseni KP Helsingin ja Koko Suomen piispa Josef on pätkätyölainen: osan ajastaan Suomessa episkopuksena ja osan Puolassa moraaliteologian proffana.
Ei kaiketi pitäisi olla ihme, jos osa-aika hiippakuntalaisiakin alkaa olla entistä enemmän...
Toivoa ei saa menettää missään tapauksessa. Loppuivathan esim. ilmatilan loukkaukset(ainakin toistaiseksi) kun ilmaistiin ettei niitä suvaita ja että ne julkistetaan, nuo loukkaukset, joita "bysanttilaisen" kielenkäytön mukaan ei edes ollutkaan(!). Hengellisessä ilmatilassa on tapahtunut jotain vastaavaa ja olemme osasyyllisiä, jos annamme kaiken vain jatkua. Moni ei voi enää hengittää. Huomasitteko raikkaan tuulahduksen Tukholmasta Fidesissä (Lukijalta-palstalla). Yritetään nyt löytää se kokoontumispaikka.
Ei saa unohtaa, että Pyhä Istuin on puolellamme: isä Janin tulisi saada palata Suomeen.
on aina hyvä kun eltaantunut taikausko sanotaan eltaantuneeksi taikauskoksi. Eltaantunutta taikauskoa pahimmillaan on Fideksen irvokas Fatiman salaisuudet -toiveuusinta. Pääkirjoitukset ovat ihan heihei, kuten viimeisinkin: suomalaiset eivät voi enää mennä mökille vaan pitää kotosalla hikoilla koko kesä, että pääsee messuun joka sunnuntai. Ei taida olla sen päätoimittajan Jumala kaikkialla maailmassa. Minä ainakin kohtaan Luojani kaikkialla ja joka hetki, Jumala on kirkoista riippumatta, mutta päätoimittajalla on kirkko, josta Jumala on paennut kauan sitten.
ei ole mökkiä, minne mennä? Ehkä ei ole edes mökkiläisystäviä?
Messut ovat tärkeitä, mutta suomalaisten kesähistoriaan kuuluu oleellisesti luonto, jonka sylissä saatamme olla lähempänä Jumalaa kuin sunnuntain meluisassa messussa. Joskus täytyy antaa korvienkin levätä.
Sitä paitsi Fideksen päätoimittaja on katolilaisena niin nuori, että hän "puhtaan opin innossaan" on paavillisempi kuin paavi itse, kuten sanonta kuuluu.
Opus Deihin suuntautuneena hän ei tule ajatelleeksi, että käskyillä ja määräyksillä ei kristillisyyttä lisätä, vaan vähennetään, sillä nykyistä hiippakuntaamme alkaa vaivat ankara kyynisyys.
naulan kantaan taas, Elisabeth! Kiitos!
- että hän on jopa siinä kirkossa, josta sanot hänen paenneen kauan sitten. On niitä, jotka etsivät häntä sieltä ja ovat kiitollisia kaikista niistä kirkoista, jotka tekevät Jumalan kohtaamisen mahdolliseksi myös muulloin kuin kauniina kesäisinä pyhäpäivinä. On myös niitä, jotka aivan vapaaehtoisesti hakeutuvat kirkkoon myös kesäsunnuntaisin. Lieneekö tuo suurikin synti? Vai riittääkö vastaukseksi entisen rovastin lohduttava sana sille, joka piti savolaisuuttaan syntinä: "Ee se synti ou, vuan aenovastaan suur häppee"?
muutava jyrisevä pääkirjoitus Fideksestä ja palataan astialle sitten. Ymmärsin oikein hyvin kirjoittajan kommentin, sillä sen Päätoimittajan kirkosta Jumala on lähtenyt pakoon jo kauan sitten. Miksi? No, kun Jumala, joka on rakkaus, pahoitti mielensä!
- tai vastako silloin "kauan sitten"? Minä luulin hänen pahoittaneen mielensä jo paratiisissa. Ja kumma kyllä hän ei silloinkaan lähtenyt pois vaan alkoi toteuttaa jo valmiiksi laadittua rakkauden suunnitelmaa, joka tähtäsi rakkaudettomien ja jumalattomien pelastukseen.
Juu juu, kyllä tiedän: joku roti se on oltava Jumalankin rakkaudessa, ja nämä ovat vain putkihurskaita kliseitä... Tai ehkä luterilaista lahkolaisuutta?
kääntyä suoraan Holy Offisen puoleen. Yksittäinen nutius ei uskalla vaarantaa nahkaansa puolalaista piispaa vastaan. Pyhä Toimisto (Holy Office) on katolisen kirkon perustama paikka, joka tekee lopulliset päätökset kaikista kysymyksistä jotka koskevat uskoa ja moraalia.
Pyhän Toimiston perusti aikanaan paavi Paul III, ja se kytkeytyi tuolloin läheisesti inkvisitiolaitokseen. Vatikaani II muutti toimiston nimen Uskon Opetuksen Komissioksi.
Minun mielestäni Isä Janin tapaus kuuluisi mainitun komissiolle, edelleen paaville esitettäväksi.
Luonnolliseti asialle on eduksi mikäli on mahdollista saada aikaan asian tueksi mahdollisimman laaja kollektiivinen lausuma.
Turust
ein siinä paratiisiomappujen varastamiset ja vedenpaisumkset sun muut olleet kun pikkuhiluja ennen kuin päästivät tuon Fideksen nykyisen päätoimittajan hurahtamaan uskoon. Se oli katsos Jumalallekin isomman luokan paukku!
- asia tietysti on, kun kaikki seikat nähdään oikeissa mittasuhteissaan. Oikeinajattelija on sanansa sanonut; mykistyn kunnioituksesta...
Ainakin Fides-lehti on käyttänyt aina, siis jo edesmenneen diakoni Pentti Laukaman aikana, kyseisestä "toimistosta" nimeä Uskonopin kongregaatio.
Minulle on kerrottu luotettavasta lähteestä, ettei isä Janin tapaus kuuluisi kyseiselle virastolle, vaan mm. sääntökuntalaisista huolehtivalle vastaavalle virastolle.
Vaikka en itse kannata joukkokokoontumisia enkä niihin todennäköisesti osallistu, minusta muut voivat ihan hyvin toimia sillä tavalla.
Eri toimintamallit todennäköisesti täydentävät toisiaan, kunhan päämäärä on selvä: Isä Jan heti takaisin Suomeen!
ja päämäärä selkeänä: isä Janin paluu, heti. Kaikenlaista mahdollista (ja "mahdotontakin") pitää yrittää, aina kohteliaasti, lujasti ja lannistumatta.
vaan astu flygariin ja flyttaa takasin tänne! Kyllä hyvälle papille aina duunia jostain järkätään! Hiippalakeista viis;funtsaa stadin kundi, Jannenkin tsennaava.
Jos tuntisit isä Janin eli hienotunteisen, älykkään, tahdikkaan, syvällisen, hengellisen, muita kuuntelevan ja muita arvostavan papin, et olisi ehdottamassa hänelle mitään muuta "duunia".
Jannelle tietty pitäisi järkätä! Eiköhän niitä Stadin hiippakunnassa riittäisi...
Ei episkopus Jooseppi voi loputtomiin Suomen kansalaisen himaanpaluuta estää!
PS. Janne taisi olla eka katolinen pappi,jonka kanssa aikoinani 60-luvulla sproogasin...
"Ei episkopus Jooseppi voi loputtomiin Suomen kansalaisen himaanpaluuta estää!"
Pahasti vain siltä alkaa vähitellen näyttää!
Olen huolissani tämän keskustelun laimeudesta verrattuna entisiin. Isä Janin tapaus ei enää jaksa kiinnostaa?
Pahasti pelkään, että piispa laskee kaiken juuri tämän varaan; mitä enemmän aika kuluu, sitä vähemmän kiinnostusta asiaa kohtaan on ja sitä hyväksytymmäksi epäoikeudenmukaisuus tulee.
Isä Jan on kaikkien hänen ystäviensä rukouksissa.
Joskus minusta tuntuu siltä, että pelaan kaksinaamaista peliä: Toisaalta tekisi mieli kesken saarnan huudahtaa, ettei hiippakunnan lukupulpeteista pidä saarnoissa puhua rakkaudesta ja anteeksiannosta, kun yhtä meistä on kohdeltu niin epäoikeudenmukaisesti. En kuitenkaan ole halunnut nolata pappia, jonka syytä tämä tilanne ei ole, enkä perhettänikään, johon kuuluu nuorta, itseäni herkempää väkeä.
Jos nyt näitä meidän kirjoituksiamme todellakin kirjataan Studiumissa, niin merkitkää sinne tämä kipeäksi kokemamme tilanne, joka aina vain jatkuu ja jatkuu.
Ja muistakaa, että vaikka emme huutele kadunnurkilla tai kirkkojen edustoilla, niin sisällämme me huudamme joka kerta osallistuessamme messuun tässä hiippakunnassa!
tosi kipeää...
Vaikka olenkin tällainen suomalainen, perheellinen mies yhtä lailla tunnen piston sydämessäni joka kerta, kun kuulen saarnoja anteeksiannosta, laupeudesta, lähimmäisenrakkaudesta... kun papeilla ei sellaista tunnu olevan edes omaa veljeä, isä Jania, kohtaan - piispasta nyt puhumattakaan!
Kysymys ei ole kiinnostuksen puutteesta, vaan voimattomuuden tunteesta. Mitäpä olemme saaneet tähän mennesäkään aikaan? Nimen adressiin ja piispan kiukut. Katolinen tuulimyllymme on niin suuri, ettemme me don quijotet ylety edes sen lapoja hätistämään. Ja aina kun suumme avaamme hukkuu äänemme kirkomme pumpuliin. Meitä on liian vähän ja olemme liian mitättömiä kirkollemme, jopa paikalliskirkollemme. Eiväthän kaikki pappimme osaa kieltämme tai ainakaan sitä toista virallista. Lisäksi monet heistä unohtavat autuaasti paikalliskirkomme historian tai eivät lainkaan tunne sitä tai halua siihen tutustua.
ei vähempää voisi kiinnostaa onko hän täällä vai ei.
ei EVKK vaan EVVK
"Eiväthän kaikki pappimme osaa kieltämme tai ainakaan sitä toista virallista. Lisäksi monet heistä unohtavat autuaasti paikalliskirkomme historian tai eivät lainkaan tunne sitä tai halua siihen tutustua."
Tämä melkein vaatisi jo toisen keskustelun. Olen täysin samaa mieltä. Joskus epäilen, että jotkut heistä eivät aja isä Janin asiaa pelkästään siksi, että kadehtivat tämän kielitaitoa, kykyjä ja suosiota.
ei voisi sinun olemassaolosi ja "mielipiteesi" vähempää kiinnostaa. Uskon aika monen tuntevan samalla tavalla persoonasi äärellä.
saattaa todellakin saada mitä ihmeellisimpiä ilmenemismuotoja...
lukea jotain muutakin kuin Image lehteä kun noin lapsellisia kirjoittelet.
Toisessa keskustelussa sanoin ostaneeni Imagen ensimmäistä kertaa elämässäni. Luen paljon katolisia lehtiä, kotiimme tulee mm. The Tablet. Samaa suosittelen Wróbel-mielisille oivana mielipiteitä avartavana lukunautintona!
Kovin kummallista "argumentointia"!
- Helsingin hiippakunnassa on mennyt täysin ja kokonaan.
edes Studiumin isissä?!=
piispanmieleisiä konservatiivipellejä joko ovat tai ainakin sellaista näyttelevät etteivät päänsä putoaisi Ruplan valtakunnassa. Niin heikosti ovat asiat.
mietit vielä. Jos tarkoitat, että menetit luottamuksesi sen vuoksi, etteivät he puolusta kollegaansa, niin he eivät uskalla tai voi sitä tehdä, koska ovat kuuliaisuuslupauksensa takia voimattomia. Sitä paitsi, nykyinen piispahan saattaisi karkottaa heidätkin. Se olisi sääli, kun he ovat jo oppineet kieltämme.
Jeesus ei tarkoittanut eikä Kirkko tarkoita sellaista kuuliaisuutta, joka estäisi puolustamasta vääryyttä kärsinyttä. Vaikka enkeli taivaasta väittäisi muuta, en uskoisi. Kirkkohan päinvastoin opettaa, että emme saa hyväksyä mitään väärää/pahaa, vaan se täytyy voittaa. On sellaisia kuuliaisuuslupauksen tehneitä, jotka ovat vastustaneet esimiestensä vääriä toimia ja joita tänäänkin kunnioitetaan kanonisoituina pyhinä. Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon. Tämä tiedoksi kaikille pyhittymisestä kiinnostuneille.
tässä tapauksessa niin, että isä Jan Aarts SCJ on noudattanut kuuliaisuutta ja osoittanut äärimmäistä nöyryyttä; toisten (=meidän) tehtävä on pysyä solidaarisina ja tehdä kaikki mahdollinen sovinnon puolesta. (En tosin tiedä, näin teuraslampaana, onko tilannearvioni oikea.) Jos papit eivät välitä veljestään, niin miksi ihmeessä minusta?! Miksi he eivät muuten kaikki lähde maasta? Haluaisin että he kertoisivat, jokainen, missä suhteessa he ovat erinomaisempia kuin karkoitettu veli? Minä en sitä näe.
Sinun näkökulmaasi. Olen taipuvainen olemaan kanssasi samaa mieltä. Mutta me emme voi päättää kenenkään puolesta. Voimme vain ajatella noin. Ja voimme tietenkin toivoa, että isä Janin kollegat niin sanotusti paljastaisivat korttinsa. Minä en tiedä, liittyykö kuuliaisuudenlupaukseen myös julkinen mielipiteettomyys eli siis mielipiteensä ilmaisematta jättäminen kuuliaisuuden takia.
Kuten olen monta kertaa tuonut esille, kirkolla ei ole mitään tulevaisuutta Suomessa, jos emme ainakin pitkällä aikavälillä saa aikaan kotimaista papistoa. Isä Jan oli jo "adoptoitu" kotimainen pappi, Suomen kansalainen kun on.
Minusta me olemme jälleen kerran vaatimassa liikoja. Miksi pappiemme pitäisi "uhrautua", kun me tavalliset seurakuntalaiset emme liikauta evääkään isä Janin eteen? Syyttäkäämme itseämme!
Mietin, olisiko mahdollista tehdä ihan joka päivä jokin pieni asia (esim. rukous, kirje, kortti, puhelu tai muu yhteydenotto) tämän asian puolesta. Itsepäinen leski sai loppujen lopuksi oikeutta, jopa väärämieliseltä tuomarilta. Sitkeys on suomalainen hyve (jossa en tosin voi sanoa loistavani, mutta mikä estää harjoittelemasta). Yritän ainakin.
Juuri noin me toimimme silloin, kun virolainen "kummipoikamme" oli KGB:n vainoama. Kirjeitä, kortteja usean vuoden ajan. Nuori mies vapautui.
Kortikampanja on mitä tehokkain toimintatapa! Itse kannatan sitä, että me toimimme eri tavoilla, jottei piispa pääse taas syyttämään isä Jania, että tämä olisi kampanjamme takana. Tällaisiin piispan muotoilemiin syytöksiin on viitattu mm. Katkirkossa.
hyvinkin tarvitaan. Ei siis pelkästää eri ajattelutapoja. Tuumasta toimeen!
Kuten tässäkin keskustelussa olen tuonut esiin, olen toiminut jo; kirjeitä mm. piispalle, nuntiukselle... ideat vain alkavat pahasti loppua eikä muutoksesta ole merkkiäkään!
En tosiaankaan tiedä kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja. Voi olla, että he tekevätkin jotain, ainakin enemmän kuin minä. Ehkä heillä on tuollainen julkisesti toimimisen objektiivinen este. Siinä tapauksessa pyydän anteeksi.
eikö olisi odotettavissa/johdonmukaista/kaunista, ja ainakin sopiva rukousaihe, että kutsumuksia syntyisi niiden spiritualiteettien piirissä, joilla on täällä syvät juuret, kuten fransiskaaneilla, dominikaaneilla, birgittalaisilla. Myös SCJ on hyvin juurtunut tänne. Jesuiitat sopisivat hyvin koulutusta ja tietoa arvostavaan yhteiskuntaamme. Ja tietysti täytyy muistaa karmeliitat, benediktiinit... ihmeen värikäs on katolisen kenttämme kirjo.
niin luulen, että tavoite olisi saavutettu jo aikaa sitten. Ehkä tarkoitus on oppia nyt aktivoitumaan?
hyvä, että mainitsit sen.
Ei kai pappien kuuliaisuuskaan ihan sokeaa ole, vaan luulen, että heilläkin on yhtä lailla jopa VELVOLLISUUS joustaa kuuliaisuudestaan mm. valheiden ja väärinkäytösten edessä. Eri asia taas on millaiset seuraukset moinen toiminta voisi saada Wróbelin johtamassa hiippakunnassa.
Isä Jan on muuten ollut - ja nyt kritisoin häntä tästä asiasta - todellinen esimerkki "sokeasta kuuliaisuudesta". Hän ei ole tietääkseni kertaakaan ryhtynyt kritisoimaan Wróbelia saatikka muihin toimiin häntä vastaan. Luulen, että isä Jan olisi voinut ja voisi edelleen puolustaa oikeuksiaan ärhäkämmin. Näin hän olisi luonut myös merkittävän ennakkotapauksen. Toisaalta ymmärrän häntä, sillä kokemusten mukaan Wróbelin kanssa ei voi juuri keskustella muusta kuin säästä - ja siitäkin vain saksaksi tai italiaksi (jota en osaa).
yritän pysyä puheväleissä eri osapuolten kanssa. Luulen, että alun alkaenkin syynä on ollut jokin kommunikaatio-ongelma, joten sieltä sen ratkaisunkin luulisi löytyvän. Vähitellen piispan on totuttava keskustelukulttuuriimme, jos hän aikoo pysyä piispana täällä. Ehkä hän tarvitsee vähän kannustusta? Pelko on tosiaan huono tekijä hiippakunnassa, kuten isä Robert de Caluwé sanoi.
tulkitaan henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi, niin keskustele siinä sitten. Uskonpa että isä Jan on käyttänyt kaikki kommunikointitaitonsa tässä asiassa. Koska hän ei ole rikkonut kanonista lakia eikä kristillisen lähimmäisenrakkauden lakia millään tavalla, meillä juuri on mahdollisuus toimia solidaarisesti hänen puolestaan.
Piispa sanoi äskettäin, että hän todellakin haluaisi tavata hiippakuntalaisia enemmän ja keskustella vapaamuotoisesti eri asioista. Pientä toivoa?
kyllä näyttää kiinnostavan, ainakin lukukerroista päätellen. Asiahan ei poistu päiväjärjestyksestä odottamalla, mutkistuu vain. Hyvä että nostit kissan pöydälle.
Pahoin pelkään, että Wróbelin hiippakunnassa kaikenlainen kritiikki johtaa rangaistuksiin! Niin ei saisi olla, mutta luulen, että tämä voi selittää sen, ettei laajempaa vastarintaa ainakaan papiston joukossa (puheista huolimatta) ole...
Olin eilen mökilläni ahertamassa ja mieleeni tuli eikö piispa J. Wróbelia voisi saada suostumaan puolueettomaan selvitysmieheen isä Janin tapauksessa? Selvitysnaista en edes uskalla ehdottaa...
Sellainen selvitysmies voisi olla Ruotsin katolinen piispa Anders Arborelius. Jos Wróbel ja isä Jan kummatkin suostuisivat selvitykseen, joka olisi siis täysin puolueeton, voisi ainakin minun luottamukseni nousta taas pohjamudista.
Onko kukaan ehdottanut mitään tällaista piispa Wróbelille tai isä Janille?
kun tilanne on näin kriisiytynyt. Tarvitaan sovittelija, joka ei millään tavalla ole ollut mukana konfliktissa. Jos tätä ei tosiaan ole vielä yritetty, niin kannatan asian ehdottamista esimerkiksi mainitsemallesi piispalle.
Jännä ettei kukaan ole reagoinut minusta näin kannatettavaan ajatukseen. Jos meillä ev.-lut. puolella tilanne tulehtuisi niinkin pahasti kuin Wróbel-vetoisessa katolisessa hiippakunnassa, kyllä meilläkin joku olisi jo ollut ehdottamassa ulkopuolista selvitysmiestä/naista.
Eikö sellainen sovi katolilaisuuteen?
italiaisen herra G:n vaimo?
kenen puoliso kukin on? Seurakuntalaisen ajatus on kannatettava ja tiedämme sen neuvomattakin. Nyt vain joku asialle, mielellään neuvottelutaitoinen rauhallinen ihminen.
siltä, että teidän perheellä (jos olet G:n vaimo) on taas niin sanotusti kovat piipussa. Pitäkää jo kesälomaa.
Luulen että kaikki ovat kyllästyneet riitelyyn, eripuraan, kyräilyyn ja lisääntyvään hajaannukseen. Se käy ilmi jo keskustelun avauksesta. Kanna sinäkin kortesi kekoon.
Siltä se näyttää kun lueskelee katkirkon sivuja, että olette kyllästyneet riitelyyn. En kanna korttani kekoonne.
Kirkko perinteisesti hyväksyy totuuden/hyvän sanan/asian, tuli se nyt sitten vaikka mistä suunnasta tai keneltä tahansa. Tartu hetkeen, sanotaan ja yhtä hyvin voisi sanoa: tartu hyvään. Bottomline: Jos Johanna - kuka hän sitten onkaan - sanoo jotain rakentavaa, niin iloitsemme siitä. PS. Itse käyn vain harvoin noilla sivuilla, samoin kui GIE-sivuilla. Tämä palsta tuntuu elävimmältä.
Katkirkko on ymmärtääkseni eri tunnustuskuntien välinen ihan epävirallinen keskustelufoorumi, ehkä enemmän tuuletusta ja ajatusten vaihtoa kuin jotain rakentamista? Olkoon sillä oma paikkansa.
Tarkoitin tuolla (anteeksiantamattoman!) kliseisellä kielikuvalla sovinnon rakentamista tähän hiippakuntaan, jossa nyt joka tapauksessa elämme ja yritämme tulla toimeen. Isä Janin paluu olisi merkki sovinnon tahdosta ja palauttaisi suhteellisen rauhan, täydellistähän ei tässä maailmassa ole.
Kiitos kannustuksesta, Johanna. Kuten alla olevista viesteistä voit itse huomata, katolisen hiippakuntamme hengellinen tila on nykyään niin karmaisevan matala, että täällä pelkästään ivataan muuta ja arvuutellaan olisitko itse "italialaisen G:n vaimo". Ymmärrät varmaan nyt tuskaamme vieläkin paremmin!
Olen ajatellut kirjoittaa nuntius Tonuccille vielä kerran ja ehdottaa piispa Arboreliusta välitysmieheksi. Luulisi nuntiuksen voivan nimittää hänet ko. tehtävään. Ainakin saamme sitten nähdä miten nuntius vastaa tällä kerralla. Pyytäisin muitakin ehdottamaan samaa, näin viestimme saa painoarvoa.
Kiitos Seurakuntalainen että otat vielä tehdäksesi tämänkin. Kirjoitetaan muutkin, että nuntius huomaa miten suuri kannatus asialla on.
Tässä osoite vielä kerran:
Nuntius Mons. Giovanni Tonucci
Svalnäsvägen 10
SE-18263 Djursholm
Sverige
kirjoitetaan, ehdottomasti!
Ilman aktiivista rauhanrakennusta emme pääse tästä pattitilanteesta.
Kiitos Sovinnonhaluiselle osoitteesta.
Sanottakoon tässä ihan selkeyden takia, ettei varmojen tietojeni mukaan isä Janilla ole mitään tekemistä koko Katkirkon kanssa.
Katkirkko on käsittääkseni ekumeeninen, vapaa keskustelufoorumi. Siksi onkin ihmeellistä, että se edellyttää rekisteröitymistä. Luulen, että juuri moinen rekisteröitymispakko on antanut monille väärän kuvan Katkirkosta jonkinlaisena yhdistyksenä tms.
Ehdotukseni lähti postissa nuntius Tonuccille. Luulisi jo, että nuntiuskin alkaa olla kypsynyt jatkuvaan kuohuntaan täällä Suomessa!
Ei kai piispa Arboreliuksen tai jonkun muun nimittäminen välitysmieheksi Wróbel - Aarts kädenväännössä maksa mitään, mutta sen sijaan siitä olisi suuri etu paitsi osapuolille (joista isä Jania pidän syyttömänä) myös koko pienelle hiippakunnallemme.
Tietenkään ongelmamme eivät tulisi ratkaistuiksi näin helpolla konstilla, mutta ainakin yksi askel eteenpäin tulisi otettua.
Polyglot, nimimerkistä päätellen voinet oikaista jos lyhenne tuli väärin? (Tuolla eestinkielisessä viestissä Msgr.)
Pääasia: kirjoittakaa, hyvät ihmiset.
Siunattua, kaunista juhannusta kaikille!
kunhan nyt osoite on oikein.
Muistan vielä ajan, jolloin useimpia hollantilaisia pappejamme kutsuttiin ekumeenisesti "pastoreiksi". Se oli kaikin tavoin sympaattinen arvonimi, koska pastori tarkoittaa paimenta. Sen sijaan kaiken maailman monsignoorit tulivat Wróbelin myötä. Kummallinen sattuma, että kummatkin heistä kuuluvat nykypiispan suosioimiin ja edistämiin ääriliikkeisiin, siis Opus Deihin ja neokatekumenaaleihin. Kummallinen sattuma, tosiaan.
vaan Mgr.
Mutta kuten joku jo ehti huomauttamaan, pääasia on kirjoittaa nopeasti. Mikä tahansa kohtelias puhuttelu on paikallaan. Nuntius ei varmaankaan pane pahakseen vaikka maallikko ei kaikkia diplomatian koukeroita hallitsekaan.
Ihan korrektia on myös käyttää muotoa "The apostolic nuncio, Archbishop G.T." tai "Le nonce apostolique Mgr. G. T.", mikäli kirjoittaa ranskaksi kuten joku taannoin ehdotti.
Toivottavasti olet jo kirjoittanut, sovinnonhaluinen.
näistä tiedoista. Kirjeeni lähti ja tosiaan, tärkeintä on että sinne saapuu täältä samansuuntaista viestiä, en usko että nuntius jättää kenenkään ajatuksia huomiotta pilkku- tms. virheiden takia. Niin että kirjettä, korttia postiin vain.
selvisi sekin, että perinteisesti paaville osoitettu kirje (ranskankielinen) päätetään yli kolmenkymmenen sanan pituiseen kohteliaisuuskaavaan... Mutta onneksi Rooma on jo sanansa sanonut tästä asiasta, lopun pitäisi kyllä nyt hoitua pohjoismaisella yhteistyöllä.
puhdistaisi ilmaa huomattavasti. "Taas kirje Suomesta, ikävyyksiä, ongelmia!" Toivotaan etteivät lennä suoraan roskikseen, vaan että nuntius jaksaa lukea rivit ja rivien välitkin ja tosiaan tarttuu toimeen. Sitä paitsi onko muita vaihtoehtoja? Kolmikymmenvuotinen sota (katolilaiset keskenään, kuvitelkaa)? Mutta sitä ennen kyllä olisi jo hiippakunta raunioina.
Luulen hyvinkin, että nuntiukselle on tullut Suomesta jo niin korkea pino ikävää postia, ettei kukaan järkevä ihminen pitäisi sellaista enää yhden tai kahden ihmisen ongelmana, vaan merkkinä todellisista ongelmista.
sulle.
oikea henkilö selvittämään tämän kiistan ja todennäköisesti paikallisia oloja paremmin tuntevan puolueettoman välittäjän avustamana (esim. piispa Arboreliuksen, jota on ehdotettukin). Sovintopaineet vauhdittivat ratkaisua paperikiistassa, miksei tässäkin? Kaiken perusteella, mitä nuntiuksesta olen saanut tietää, hän todella perehtyy asioihin ja välittää ihmisistä. Varmasti lukee huolella kirjeemme.
mitä "dingeli dong" tarkoittaa?
Toivokaamme, että asia on juuri niin kuin sanot. Muuten alan vähitellen kyllästyä siihen, ettei mitään tunnu tapahtuvan!
suuressa joukossa on myös sellaisia vaikutusvaltaisia, jotka osaavat käyttää valtaa viisaasti. Jotain kyllä tapahtuu, jos ei muuta niin varmaan sitten räjähdys (jota kukaan ei toivoisi).
toivomus.
Pohjaa kohti ollaan menossa, eikä hiippakunnan valtaeliitti näytä piittaavan, suuntaa ei ole muutettu. Onko pakko tosiaan ensin tulla vapaa putoaminen ja jysäys? Kuten sanot, sitä ei kukaan toivo. Kaikki siitä kärsisivät. Toipuminen olisi vaikeaa ja veisi kauan.
Keitä mahdat tarkoittaa "vaikutusvaltaisilla"? Keillä lukijoista voisi olla valtaa vaikuttaa kurssiin?
Aloitin tämän keskustelun kysymällä mitä vielä voisimme tehdä isä Janin eteen. Hyviä vinkkejä tulikin paljon, ja niiden kannustamana raapustin uuden kirjeen nuntiukselle, jossa piispa Anders Arboreliusta ehdotetaan selvitysmieheksi Wróbel - Aarts kiistaan.
Onko kesällä MITÄÄN muuta kuin rukous mitä voisimme vielä tehdä asian eteen? Monien tunne on se, että alamme olla voimattomia vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuksien edessä. Niin ei saa olla! Ehdotuksia?
vetoomuksiamme tulvii aina vain, kirjeitä, kortteja, soittoja, telefakseja, sähköpostia... Tukholmassa käydessänne voisi pistäytyä vaikka paikan päällä nuntiatuurissa. Piispaankin täytyy olla puheväleissä ja muistuttaa häntä Rooman ohjeista koskien isä Janin paluuta Suomeen. Siis muun lomapostin joukossa viestiä (Missä mennään, Hur är läget? tms) ettei asiamme unohdu. Jokaiselle, joka nauttii kesästä tekemättä mitään sovinnon hyväksi - ANATEEMA. En tosin ole ihan varma mitä se tarkoittaa, mutta kuulostaa pahalta :)
Hyvää kesää solidaarisille!
hyvää kesää ihan kaikille. (Jos et ole solidaarinen, niin miettisitkö kuitenkin asioita? Voisiko solidaarisuus kaunistaa kesää entisestään?)
viettää hiippakuntajuhlaa näissä oloissa? Täysin kestämättömältä tuntuu ajatus "Suomen vihkimisestä Marialle", Sovinnon Äidille, ILMAN SOVINTOA.
viettää hiippakuntajuhlaa. Oletko jo ilmoittautunut? Ei ole pakko tulla, jos et halua. Hyvää kesän jatkoa.
juhlan viettämistä! Kysymys oli oikea kysymys eikä retorinen. Kuinka hiippakuntajuhla voisi palvella sovinnon aikaansaamista, mihin kaikki tähtää?
"Ei ole pakko tulla, jos et halua." Kyllä minä tiedän aivan hyvin, että ainoa pakollinen asia tässä maailmassa on täältä lähteminen.
Hyvää kesää sinullekin ja valmistaudutaan juhlaan.
Olisi mukava nähdä hänet siellä joukossamme, tietääkö joku onko tulossa?
Tietojeni mukaan uusi nuntius ei ole tulossa Stellikseen. Harmi vain, koska itse olen menossa sinne.
Kiitos kaikille tähän aloittamaani keskusteluun osallistuneille. Lyhyessä ajassa saimme koottua kokoon taas hyviä ideoita isä Janin "asian" edistämiseksi tässä joskus niin kylmässä ja rakkaudettomassa hiippakunnassa.
Lyhyessä ajassa tätä keskustelua on luettu lähes 12.000 kertaa! Se kertoo siitä, ettei isä Janin "tapaus" todellakaan ole "yhden tai kahden ihmisen henkilökohtainen ongelma", kuten jotkut piispalle sokeasti kuuliaiset fanaatikot ovat minullekin joskus kehdanneet väittää.