Teetkö syntiä joka hetki, joka päivä vain harvemmin? Kuinka usein?
Luterilainen tunnustaa tekevänsä syntiä joka päivä sanoin, teoin ja ajatuksin.
Auri Hakomaa ja Kyösti Karjalainen (muistatko netmissionista?) sanovat jokaisen ihmisen tekevän syntiä elämänsä jokainen hetki, koska eivät yhtä täydellisiä kuin taivaallinen Isä (Jumala) on.
Kuinka usein helluntailainen tekee syntiä noin keskimäärin? Entä sinä?
Onko nöyrää tunnustaa tekevänsä jatkuvasti syntiä? Tai usein? Ja paljon?
Jeesus oli hiljainen ja nöyrä sydämeltä, mutta ei tehnyt koskaan syntiä.
Paavali ei kerskannut synnin tekemisellä, jotta olisi nöyrä.
Miten siis on: teetkö paljon syntiä ja usein vai ainoastaan harvoin?
Luterilainen tunnustaa tekevänsä syntiä joka päivä sanoin, teoin ja ajatuksin.
Auri Hakomaa ja Kyösti Karjalainen (muistatko netmissionista?) sanovat jokaisen ihmisen tekevän syntiä elämänsä jokainen hetki, koska eivät yhtä täydellisiä kuin taivaallinen Isä (Jumala) on.
Kuinka usein helluntailainen tekee syntiä noin keskimäärin? Entä sinä?
Onko nöyrää tunnustaa tekevänsä jatkuvasti syntiä? Tai usein? Ja paljon?
Jeesus oli hiljainen ja nöyrä sydämeltä, mutta ei tehnyt koskaan syntiä.
Paavali ei kerskannut synnin tekemisellä, jotta olisi nöyrä.
Miten siis on: teetkö paljon syntiä ja usein vai ainoastaan harvoin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ole uskovan tehtävä arvioida oman syntinsä määrää tai kytätä muita, miten paljon he tekevät syntiä. Jos on jotakin valitettavaa toisessa uskovassa, niin sitten puhuttelee häntä ensi kahden kesken ja jos ei tee parannusta, niin sitten ottaa mukaansa kaksi tai kolme muuta ja nuhtelee joukolla, ja jos ei sekään auta, niin vie sitten asian seurakunnan käsiteltäväksi ja vanhimmat yleensä päättävät seuraamuksista. Ei tehdä siis huutoäänestystä.
Mutta Hengessä vaeltavan ei tarvitse edes miettiä sitä, miten usein syntiä tekee. Jos joskus hairahtuu, niin sen voi sitten tunnustaa joko yksin Jumalalle tai sitten toiselle uskovalle. (tämä saa sinusta silloin yliotteen ja voi kiristää sinua tiedollaan) Suosittelen pitämään omat synnit omana tietona tai valitsemaan tarkoin kenelle ne tunnustaa. Sitä varten on hyvin vaeltaneita uskollisia veljiä, (vanhimmat) joille voi tuntoaan keventää. Kaiken maailman hamppareille sitä ei kannata tehdä.
Mutta miten tulee menetellä, kun joku tulee tunnustamaan murhan tai aviorikoksen? Tuleeko pitää kiinni rippisalaisuudesta vai huudetaanko sen toisen synnit katolta, jotta kaikki kuulevat? Mitä Raamattu opettaa?
Raamattu ei tunne rippisalaisuutta, vaan jos sinulle kuiskataan jotain se pitää huutaa torilla tai jotain sinnepäin oli salaisuuksista sanottu.
Eikä syntejään tunnusta se joka niitä salaa. Siitähän Johanneskin oli fariseuksille vihainen kun eivät tunnustaneet syntejään eikä Johannes niitä olisi pitänyt povellaan kuin kyytä, vaan varmasti kertonut julkisesti mitä syntejä tässä tunnustetaan.
Koko rippisalaisuus on pelkkää ihmislähtöistä haihattelua.
Helluntailaiset edelleen vaan opettavat synnin erillisinä tekoina, eivät tunnusta sitä Lihan olemukseksi.
Rehellinen ihminen ei asiassa selittelisi.
Täydellistä uskonnollista huuhaataa on jotain syntejään toiselle tunnustaa ja kuvitella että sillä olisi joku merkitys. Voi kyllä kertoa toiselle että usko on täysin hengetöntä ja näkemyksetkin saattavat olla varsin harhaoppisia, mutta ei siinä sinällään mitään erityisempää hyötyä ole.
Uuden liiton suhde luodaan Jumalan ja ihmisen välillä silloin kun ihminen uskoo siihen että sellainen yleensä on mahdollista.