Fundamentalistisella ateismilla menee kovaa Suomessa.
Kristitty joutuu selittelemään ja puolustamaan vakaumustaan, mutta fundamentalisti-ateistit saavat evankelioida sielunsa kyllyydestä. Positiivinen sana uskosta on aivopesua, mutta ateismin levittäminen fiksua, filmaattista, ja jopa suotavaa.
On aivan poliittisesti korrektia tuoda oma ateisminsa esille esim. työpaikan kahvipöydässä, mutta oman uskonsa mainitseminen on epäkohteliasta.
Uskova ihminen on tyhmä, satuihin uskova ja mielikuvitukseton, joka ei osaa itse ajatella, vaan on papistoa sokesti totteleva zombie.
Kuitenkin ateismi on pelkästään usko, moraalivalinta. Aivan kuten kristitty, ei ateistikaan voi todistaa olevansa oikeassa.
Miksi siis ateistille on niin kova pala, että joku uskoo Jumalaan. Itseäni ei haittaa, vaikka osa ystävistäni ei usko Jumalaan. En minä heitä yritä käännyttää. Kuitenkin moni ateisti katsoo oikeudekseen käännyttä minut omaan uskoonsa.
Hyvin monelle usko on se asia, joka saa nämä jaksamaan vaikeina aikoina. Mitä pahaa siinä on? Onko väärin, jos joku saa lohtua siitä, että uskoo yliluonnolliseen henkilöön, joka välittää sinusta? Miksi en saisi uskoa, että Jumala rakastaa minua, vaikka välillä saatankin horjahtaa ”hyveellisestä” elämästä?
Kristitty joutuu selittelemään ja puolustamaan vakaumustaan, mutta fundamentalisti-ateistit saavat evankelioida sielunsa kyllyydestä. Positiivinen sana uskosta on aivopesua, mutta ateismin levittäminen fiksua, filmaattista, ja jopa suotavaa.
On aivan poliittisesti korrektia tuoda oma ateisminsa esille esim. työpaikan kahvipöydässä, mutta oman uskonsa mainitseminen on epäkohteliasta.
Uskova ihminen on tyhmä, satuihin uskova ja mielikuvitukseton, joka ei osaa itse ajatella, vaan on papistoa sokesti totteleva zombie.
Kuitenkin ateismi on pelkästään usko, moraalivalinta. Aivan kuten kristitty, ei ateistikaan voi todistaa olevansa oikeassa.
Miksi siis ateistille on niin kova pala, että joku uskoo Jumalaan. Itseäni ei haittaa, vaikka osa ystävistäni ei usko Jumalaan. En minä heitä yritä käännyttää. Kuitenkin moni ateisti katsoo oikeudekseen käännyttä minut omaan uskoonsa.
Hyvin monelle usko on se asia, joka saa nämä jaksamaan vaikeina aikoina. Mitä pahaa siinä on? Onko väärin, jos joku saa lohtua siitä, että uskoo yliluonnolliseen henkilöön, joka välittää sinusta? Miksi en saisi uskoa, että Jumala rakastaa minua, vaikka välillä saatankin horjahtaa ”hyveellisestä” elämästä?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tällä palstalla noita fundu ateisteja rittää.
Hyvää palstalla on kyllä se, että uskovaisetkin saavat äänensä kuuluviin printtikeskusteluissa ja kukin sitten voi tykönänsä miettiä viestien perusteella, kumpi on järkevämpää, uskovaisuus vai palstan trollien suvaitsematon funduateismi.
Itse kannatan maltillista, aitoa omakohtaista ja yhteisöllistä uskovaisuutta, jota myös luterilaisuudeksi kutsutaan perustajansa mukaan.
Voitko hieman perusella mihin uskot ja millä perusteella?
Eiköhän se tullut selkeästi esille. Hyvällä sisälukutaidolla sen voi todetakin: "Itse kannatan maltillista, aitoa omakohtaista ja yhteisöllistä uskovaisuutta, jota myös luterilaisuudeksi on kutsuttu perustajansa mukaan."
Jos kerran sanot olevasi uskovainen, niin varmaan haluat myös todistaa uskostasi.
Ei Luhter ole perustanut yhtään mltään.
Ateisti ei usko mihinkään jumaluuksiin.
Ateisti pitää kristinuskoa typeränä ja vahingollisena, jopa vaarallisena.
Siksi on hyvä kampanjoida sitä vastaan.
Ateisti onki itse typerys.
Ateismi ei olekaan kovin järkevä vaihtoehto syvemmälle ajattelulle. Sehän perustuu vain siihen, että vastustetaan Jumalan olemassaoloa ilman omakohtaisia kokemuksia tai tietoa.
Kristinusko hipoo hulluutta. Uskoa nyt käärmeen ja aasin puhuvan. Tai että joku zombie ohjaa uskovan elämää. Ja että syödään sen zombien lihaa ja juodaan sen verta. Ja tähän vielä kaikki tieteen vastaisuus, niin kyllä siinä hulluutta lähestytään.
On ihan järkevää varoittaa hulluudesta. Ja eikö niille hulluille naureta muutenkin kahvipöydässä? Kuka sen panee pahakseen ellei hullu itse. :)
Eihän kukaan väitä, että käärme tai aasi olisi puhunut sen yhden kerran.
Ateistien mielestä ihmiset ovat apinoita ja puhuvat jatkuvasti. 😂
Hyvä vastine.
Valtaosa henkilöistä, jotka eivät usko Jumalaan, ovat ihan rauhallisia ja levollisia, eivätkä tunne tarvetta käännyttää. Aggressiivisia on pieni, mutta äänekäs vähemmistö.
Veikkaan, että aggressiiviseen ateismiin on kaksi pääsyytä, 1) synnynnäinen henkinen rakenne ja 2) kyllästyminen, jos on saanut silmät suut täyteen uskonnollista tyrkyttämistä.
Sekä - erityisesti lastentarhoissa - on saattanut olla kova tyrkytys, koulujen 'oman uskonnon' opetuksessa, aamunavauksissa, mutta myös aikuisena erityisuskovien käännytysyrityksissä. Ei siitä ole pitkäkään matka, että haluaa antaa takaisin.
Monelle ateistille ainoa kosketus kristinuskoon saattavat olla innokkaat katuevankelistat. 😁
Mutta kuoleva laji kaiketi, ennen noihin törmäsi vähän väliä täällä Kallion kulmilla, nykyään harvoin, puhumattakaan että tulisivat enää kesäisin olutterassien aidan taakse julistamaan, kuten ennen "vanhaan" hyvään aikaan.
Jäljellä ovat enää vain sitkeät jehovat, jotka kärryineen postaavat Kurvissa joka ikinen päivä, jos sää vain vähänkin sallii.
Mutta tuo katuevankeliointi on tosiaankin kokenut romahduksen. Ovat kai siirtyneet täyttämään lähetyskäskyä kotisohvilleen ja nettiin.
-a-teisti-
Harvat lienevät siirtyneet nettiin, mutta ne harvat ovat äänekkäitä. Eiköhän suurimmalle osalle ole vain tullut helpotuksena, kun ei tarvitse enää näytellä iloista, kun naama kuiteskin pyrkii peruslukemille. Nii, ja kyl 'todistamisessakin' oli vähän niiku sivumakua.
Sinä roikut edellen täällä.
Mikä ihme on ”fundamentalistinen ateisti”?
Fundamentalismi on konservatiivinen uskonnon muoto, jolle on ominaista tiukka nojautuminen pyhiin kirjoituksiin ns. fundamentaalististen totuuksien korostaminen.
Kuten Islam. Silloin ei pidä mennä Koraania polttamaan tai pian koko maa on melkein sodassa vaikka ei olisi oikeastaan koskaan omalla maallaan sotinut.
Niin ihmeellistä se on.
Pohjois-Korea voisi olla malliesimerkki fundisateismista. Open Doors -järjestön mukaan siellä vainotaan eniten maailmassa kristittyjä.
Lue aloitus niin tiedät.
Kyllä, siinä se on sanottu.
Islam on alistava uskonto.
Ainakin tälle palstalje on valikoitunut ateistien pohjasakka.
Ei yhtään mitään.
Ei yhtään mitään, ei!
paljonkin sanoisin
Sanoisin, ettei mitään.
Hyvää on se, että pyritämään minimoimaan uskontojen haittavaikutus ja vaarat yhteiskunnassa. Kuka sen tekisi, elleivät ateistit? Uskovaiset eivät itse ole valmiita muuttumaan ja muuttamaan mitään. Luterilainen kirkkokin on edelleen paha.