Elintapamuutokset tehdään pakosta,syökää kaurapuuroa.

Tämä on täyttä totta.Olen seurannut verenpainetta tarkasti jo puoli vuotta.
Tämä verenpaineen nouseminen tuli edellisellä kerralla pelkästä pitsasta ja seuraavana päivänä kun söin salmiakkia se nousi lisää.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17820278/pitsa-nosti-verenpaineen

Se on aivan varma asia että verenpaine tulee sopimattomasta ravinnosta.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on täyttä totta.Olen seurannut verenpainetta tarkasti jo puoli vuotta.
Tämä verenpaineen nouseminen tuli edellisellä kerralla pelkästä pitsasta ja seuraavana päivänä kun söin salmiakkia se nousi lisää.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17820278/pitsa-nosti-verenpaineen

Se on aivan varma asia että verenpaine tulee sopimattomasta ravinnosta.

Lue lisää

Väitän että ei tarvitse syödä yhtään roskaruokaa
Syödäkseen hyvää ruokaa.
Hyviä terveellisiä ruokalajeja on vaikka kuinka paljon ja karkit pystyy korvaamaan vaikka hedelmillä tai jollakin muulla terveellisellä vaihtoehdolla.

Terveellisesti syömisen etu on sekin että ei liho jos ei syö liian suuria määriä.

Ollut siivouspäivä ja kiireistä. Syöty lämmin kuppi.
Lihaliemikuutio, kaura- ja hiivahiutaleita, rahkaa.
Porkkanaa, maksapasteijanäkkiä.
Kermakahvin kanssa muutama luumu.
Hyvää rahka-jugurtti-pähkinä-luumu-sekoituksella.

Yks juttu joka tuli miäleeni on se, että netissä jos joku neuvoo niin ei kannata sitä neuvoo ottaa ehkä vastaan vaan mennee aina lääkärille jutteleen.

Mul kovan kuntoilun, laihduttamisen ja kovan aktiivisen saunomisen ja stressin seurauksesta puhkes paniikkihäiriö 4 vuotta sitten. Sittemmin oireet on lieventyneet. Menin heti lääkärille kun terveys alko heittää.

Hyvä asia että sun terveytes parani!

Anonyymi kirjoitti:

Yks juttu joka tuli miäleeni on se, että netissä jos joku neuvoo niin ei kannata sitä neuvoo ottaa ehkä vastaan vaan mennee aina lääkärille jutteleen.

Mul kovan kuntoilun, laihduttamisen ja kovan aktiivisen saunomisen ja stressin seurauksesta puhkes paniikkihäiriö 4 vuotta sitten. Sittemmin oireet on lieventyneet. Menin heti lääkärille kun terveys alko heittää.

Hyvä asia että sun terveytes parani!

Lue lisää

Tarkoitukseni ei ollut laihduttaa vaan kuntoutua ja pyrkiä kohentamaan terveyttä.
Taustaa. Liikuin koko lapsuuteni. Alle koulikäisestä lähtien haja-asutusalueen torpan töitä siinä kun kykeni. Koulumatkat ensin 3km sitten noin 10km jalan ja suksilla kunnes 12v ikäisenä sain ensimmäisen fillarin.
Painiharkoissa kahdesti viikossa yms.
15v alkaen painin ohessa tehdyt punttitreenit alkoivat viedä enemmän aikaa.
Kyse oli olympianostojen treenaamisesta.
Nostin viimeiset kisat 23 vuotisena. Silloin oli mukana myös punnerrus.
Noin 40v ikään jäähdyttelin valmennuspuuhien ohessa mutta kuntoiluksi sitä ei voi sanoa.
Sitten alkoivat rappiovuodet.
Ilman tuota varhain hankittua kuntopohjaa ei uudelleen heräämisestäni olisi tullut mitään.
Esimerkkini edustanee äärilaitaa mutta halusin sanoa, että järkevä, sopivan kuormittava, säännöllinen ja pitkäjännitteinen liikunta vaikuttaa. Pelkkä sauvojen ulkoiluttaminen ei sitä tee jos ei ole tietoa ja viitsi TODELLA kuormittaa itseään. Eräs perustekijä on maksimin suhteen riittävä syketaso ja sen aika. Kestot ja kerrat/viikko.

Sauvoista. Minua säälittää nähdessäni useimpien sauvojen ulkoiluttajien jättävän rannelenkit käyttämättä. Vaikuttaa tekniikkaan ja tehoon.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitukseni ei ollut laihduttaa vaan kuntoutua ja pyrkiä kohentamaan terveyttä.
Taustaa. Liikuin koko lapsuuteni. Alle koulikäisestä lähtien haja-asutusalueen torpan töitä siinä kun kykeni. Koulumatkat ensin 3km sitten noin 10km jalan ja suksilla kunnes 12v ikäisenä sain ensimmäisen fillarin.
Painiharkoissa kahdesti viikossa yms.
15v alkaen painin ohessa tehdyt punttitreenit alkoivat viedä enemmän aikaa.
Kyse oli olympianostojen treenaamisesta.
Nostin viimeiset kisat 23 vuotisena. Silloin oli mukana myös punnerrus.
Noin 40v ikään jäähdyttelin valmennuspuuhien ohessa mutta kuntoiluksi sitä ei voi sanoa.
Sitten alkoivat rappiovuodet.
Ilman tuota varhain hankittua kuntopohjaa ei uudelleen heräämisestäni olisi tullut mitään.
Esimerkkini edustanee äärilaitaa mutta halusin sanoa, että järkevä, sopivan kuormittava, säännöllinen ja pitkäjännitteinen liikunta vaikuttaa. Pelkkä sauvojen ulkoiluttaminen ei sitä tee jos ei ole tietoa ja viitsi TODELLA kuormittaa itseään. Eräs perustekijä on maksimin suhteen riittävä syketaso ja sen aika. Kestot ja kerrat/viikko.

Sauvoista. Minua säälittää nähdessäni useimpien sauvojen ulkoiluttajien jättävän rannelenkit käyttämättä. Vaikuttaa tekniikkaan ja tehoon.

Lue lisää

Tiällä myös liikkuvaa sorttia eli vastasit minulle samalle henkilölle joka vastas sulle niin tosiaan joo mulla yleisurheilutaustaa kun 22 vuotiaiden sarjassa olin SM-tason yleisurheilija ja kyllä niistä pohjista on apua ollut kun oli yks vaihe elämässä kun aloin turvota eli painoa tuli 35 kiloa lissää ja sitten siinä oliki kova urakka pudottaa painoo ja meinas mennä vähä yli hilseen se mun touhu kun mä oon semmonen ihmisluonne että otan vähän liian pilkuntarkasti noi painonpudotushommat eli ei sitä luonnolleen voi mitään kun menee yli hilseen, mut oon oppinut pakosta kun terveys alkoi rakoilla kun paniikkihäiriö puhkes niin sitten piti toppuuttaa liian kovvaa tahtia. Yleisurheiluaikana oli sama juttu eli tempo oli liian kova eli en malttanut tehdä koskaan matalilla tehoilla vaan aina piti vetää täysillä ja sitten kun pääkoppa oli pehmee kisatilanteissa niin annoin liikaa siimaa muille kilpailijoille ja vois sannoo että potentiaalini oli kovaa luokkaa, mut pääkoppa oli esteenä.

Sama esim vaikkapa raviurheilussa eli siel on hyviä ja huonoi hevosii eli hyvillä viittaan niihin joil on vahvat hermot.

Tekniikka ratkaisee paljon. Esim kävelyssä(jota teen nykyään säännöllisesti eli 5-10 kilsan lenkkejä) ei saa harppoa liikaa eteen vaan askeleen tultava kehon keskikohdalle. Liian pitkälle menevä askel on haitaksi lantion seudulle ja toinen virhe on se, jos kehon lantio putoaa alemmas. Usein liian kova käsien liike kävelyssä voi aiheuttaa sen riskin, että lantio voi pudota alas ja askel pitenee liikaa eteen, mut oon oppinut käyttään käsiä nopeasti ja lyhyellä kaarella etten käytä käsiä kovin laajakaarisesti.

Mua tarkkailtiin kun terveys petti eli tutkittiin perinpohjaisesti ettåä onko jotain muuta häiriöö tullu kehoon kuin vain ainoostaan paniikkihäiriö. Se jäi vähän mysteeriksi se. Kerran kun otin myöhemmin puheeksi lääkärilleni niin hän sanoi että voitaisiin ehkä uudestaan tutkia sitä mut mä kieltäydyin.Eli joskus käy niin että ilmeisesti joko kuormaa tulee liikaa jos liikaa liikun ja kun pitäs silloin syödä myös hyvin eli mitä enemmän kuluttaa, sitä enemmän pitää myös syyä ruokaa. Ruokavalio on kyllä kunnossa ja annoskoot pieniä mut nostan annoskokoja kun lisään liikuntaa, mut voi olla että joskus huolimattomuuttani annoskoot jää pieniksi kun liikun enempi niin voi tulla hutera heikko olo ja voi alkaa sydänkipuakin tulemaan , mutta en ole varma että johtuuko se siitä vai johtuuko paniikkihäiriöstä. Kun otin asian puheeksi 2 vuotta sitten lääkärin vastaanotolla(yksityinen lääkäri) niin hän sanoi että pitäisi paniikkihäiriö tulla liikunnan seurauksesta kun itse epäilen sitä. En tosin kertonut lääkärille että on myös ehkä pari muutakin mahdollista selittävää tekijää sille miksi joskus tulee sydänkipua tai heikkoa oloa. Oon miettiny että josko mulla silloin 4 vuotta sitten puhkesi paniikkihäiriön lisänä joku kehon ylirasitustila . Osaatko sanoa voisko olla kehon ylirasitustila kyseessä? Millaisia ne oireet on sellaisessa sairaudessa? Onko se loppuelämän pituinen sairaus ja paraneeko siitä ainoastaan pitemmällä levolle? Ongelma on se, että en malta kai levätä. Kävin kyllä testeissä eli verikokkeet, kuntopyörä ja sydänfilmi EKG eikä mitään häiriöitä nähty. Kai ne kirjasi minulle "tunnistamaton sairaus" tai "epäselvä tapaus" kun kuitenkin selitin niille millaiselta olo voi tuntua, mut ei ne löytäneet mitään.

Tämä paniikkihäiriö joka on minulla, niin siihen ei tietääkseni voi kuolla paitsi että jos stressaa ihan liikaa niin toki sydämelle se ei ole hyväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tiällä myös liikkuvaa sorttia eli vastasit minulle samalle henkilölle joka vastas sulle niin tosiaan joo mulla yleisurheilutaustaa kun 22 vuotiaiden sarjassa olin SM-tason yleisurheilija ja kyllä niistä pohjista on apua ollut kun oli yks vaihe elämässä kun aloin turvota eli painoa tuli 35 kiloa lissää ja sitten siinä oliki kova urakka pudottaa painoo ja meinas mennä vähä yli hilseen se mun touhu kun mä oon semmonen ihmisluonne että otan vähän liian pilkuntarkasti noi painonpudotushommat eli ei sitä luonnolleen voi mitään kun menee yli hilseen, mut oon oppinut pakosta kun terveys alkoi rakoilla kun paniikkihäiriö puhkes niin sitten piti toppuuttaa liian kovvaa tahtia. Yleisurheiluaikana oli sama juttu eli tempo oli liian kova eli en malttanut tehdä koskaan matalilla tehoilla vaan aina piti vetää täysillä ja sitten kun pääkoppa oli pehmee kisatilanteissa niin annoin liikaa siimaa muille kilpailijoille ja vois sannoo että potentiaalini oli kovaa luokkaa, mut pääkoppa oli esteenä.

Sama esim vaikkapa raviurheilussa eli siel on hyviä ja huonoi hevosii eli hyvillä viittaan niihin joil on vahvat hermot.

Tekniikka ratkaisee paljon. Esim kävelyssä(jota teen nykyään säännöllisesti eli 5-10 kilsan lenkkejä) ei saa harppoa liikaa eteen vaan askeleen tultava kehon keskikohdalle. Liian pitkälle menevä askel on haitaksi lantion seudulle ja toinen virhe on se, jos kehon lantio putoaa alemmas. Usein liian kova käsien liike kävelyssä voi aiheuttaa sen riskin, että lantio voi pudota alas ja askel pitenee liikaa eteen, mut oon oppinut käyttään käsiä nopeasti ja lyhyellä kaarella etten käytä käsiä kovin laajakaarisesti.

Mua tarkkailtiin kun terveys petti eli tutkittiin perinpohjaisesti ettåä onko jotain muuta häiriöö tullu kehoon kuin vain ainoostaan paniikkihäiriö. Se jäi vähän mysteeriksi se. Kerran kun otin myöhemmin puheeksi lääkärilleni niin hän sanoi että voitaisiin ehkä uudestaan tutkia sitä mut mä kieltäydyin.Eli joskus käy niin että ilmeisesti joko kuormaa tulee liikaa jos liikaa liikun ja kun pitäs silloin syödä myös hyvin eli mitä enemmän kuluttaa, sitä enemmän pitää myös syyä ruokaa. Ruokavalio on kyllä kunnossa ja annoskoot pieniä mut nostan annoskokoja kun lisään liikuntaa, mut voi olla että joskus huolimattomuuttani annoskoot jää pieniksi kun liikun enempi niin voi tulla hutera heikko olo ja voi alkaa sydänkipuakin tulemaan , mutta en ole varma että johtuuko se siitä vai johtuuko paniikkihäiriöstä. Kun otin asian puheeksi 2 vuotta sitten lääkärin vastaanotolla(yksityinen lääkäri) niin hän sanoi että pitäisi paniikkihäiriö tulla liikunnan seurauksesta kun itse epäilen sitä. En tosin kertonut lääkärille että on myös ehkä pari muutakin mahdollista selittävää tekijää sille miksi joskus tulee sydänkipua tai heikkoa oloa. Oon miettiny että josko mulla silloin 4 vuotta sitten puhkesi paniikkihäiriön lisänä joku kehon ylirasitustila . Osaatko sanoa voisko olla kehon ylirasitustila kyseessä? Millaisia ne oireet on sellaisessa sairaudessa? Onko se loppuelämän pituinen sairaus ja paraneeko siitä ainoastaan pitemmällä levolle? Ongelma on se, että en malta kai levätä. Kävin kyllä testeissä eli verikokkeet, kuntopyörä ja sydänfilmi EKG eikä mitään häiriöitä nähty. Kai ne kirjasi minulle "tunnistamaton sairaus" tai "epäselvä tapaus" kun kuitenkin selitin niille millaiselta olo voi tuntua, mut ei ne löytäneet mitään.

Tämä paniikkihäiriö joka on minulla, niin siihen ei tietääkseni voi kuolla paitsi että jos stressaa ihan liikaa niin toki sydämelle se ei ole hyväksi.

Lue lisää

siis korjaan viestissäni kohtaa eli lääkäri sanoi " ei pitäisi paniikkihäiriö tulla liikunnan seurauksesta"

Anonyymi kirjoitti:

siis korjaan viestissäni kohtaa eli lääkäri sanoi " ei pitäisi paniikkihäiriö tulla liikunnan seurauksesta"

En pidä itseäni pätevänä arvioimaan asiaasi.
Tietyiltä osin asioiden kulku kohdallani muistuttaa sinun vastaavaa.
Treenipainoni oli 84kg josta oli helppo pudottaa punnituksen 82,5 kiloon.
Muutamien alkupään rappiovuosien aikana painoni nousi 96 kiloon. Muutaman vuoden jälkeen pudotin tehokuurilla 80kg tietämiin jossa se pysyi kuunnes punttitreenien seurauksena kehon koostumus muuttui suotuisampaan suuntaan.
65v tietämissä tuli ongelmia. Iski väsy. Keskiviikkoiset ja sunnuntaiset raskaat kyykky- ja maastavetotreenit olivat liikaa. En palautunut. Mittautin stessihormoonin, kortisolin. Siinä ei ollut vikaa mutta suolatasapainoni oli perseellään. Olisi pitänyt juoda janoon urheilujuomaa.
Myös testotaso oli alhaalla. Ikäiseni viitearvominimin yläpuolella mutta kuitenkin palautumista haittaavan heikko. Esitettyäni treenipäiväkirjani ja verenpaine ja labratutkimusseurannat niin urheilulekuri ymmärsi liikunnan yhteyden terveyteeni ja kirjoitti testoreseptin.
Kuvamasi oireet ovat, ainakin minulle, ylivoimaisen vaikeita ymmärtää.
Tyydyttävää tulevaisuutta toivottaen nimimerkki hauras vanhus.

Anonyymi kirjoitti:

En pidä itseäni pätevänä arvioimaan asiaasi.
Tietyiltä osin asioiden kulku kohdallani muistuttaa sinun vastaavaa.
Treenipainoni oli 84kg josta oli helppo pudottaa punnituksen 82,5 kiloon.
Muutamien alkupään rappiovuosien aikana painoni nousi 96 kiloon. Muutaman vuoden jälkeen pudotin tehokuurilla 80kg tietämiin jossa se pysyi kuunnes punttitreenien seurauksena kehon koostumus muuttui suotuisampaan suuntaan.
65v tietämissä tuli ongelmia. Iski väsy. Keskiviikkoiset ja sunnuntaiset raskaat kyykky- ja maastavetotreenit olivat liikaa. En palautunut. Mittautin stessihormoonin, kortisolin. Siinä ei ollut vikaa mutta suolatasapainoni oli perseellään. Olisi pitänyt juoda janoon urheilujuomaa.
Myös testotaso oli alhaalla. Ikäiseni viitearvominimin yläpuolella mutta kuitenkin palautumista haittaavan heikko. Esitettyäni treenipäiväkirjani ja verenpaine ja labratutkimusseurannat niin urheilulekuri ymmärsi liikunnan yhteyden terveyteeni ja kirjoitti testoreseptin.
Kuvamasi oireet ovat, ainakin minulle, ylivoimaisen vaikeita ymmärtää.
Tyydyttävää tulevaisuutta toivottaen nimimerkki hauras vanhus.

Lue lisää

mulla ei siis paino ole pudonnut haittaavalla tavalla. Ainoostaan vain huteraa oloa ja sydänkipua 4 vuoden aikana ollut. Mut toivottavasti liittyy ainoastaan paniikkihäiriöön. En usko että lähden enää tutkimuksiin kun 3-4 vuotta sitten ramppasin siellä niin paljon, että koen ettei kannata koska ei ne löytäneet minusta mittään.

Tsemppiä sulle elämääs!

Anonyymi kirjoitti:

mulla ei siis paino ole pudonnut haittaavalla tavalla. Ainoostaan vain huteraa oloa ja sydänkipua 4 vuoden aikana ollut. Mut toivottavasti liittyy ainoastaan paniikkihäiriöön. En usko että lähden enää tutkimuksiin kun 3-4 vuotta sitten ramppasin siellä niin paljon, että koen ettei kannata koska ei ne löytäneet minusta mittään.

Tsemppiä sulle elämääs!

Lue lisää

lisään viestiini sen että kun pudotin painoo, niin annoinko ymmärtää että se putos liian noppeesti? Ei siis vaan hitaasti. Mut että syömiseen liittyviä pieniä juttuja jotka voi olla ongelmallisia jos syäntimäärät jää pienehköiksi mikä vois selittää huteran olon? Tai ehkei kovempi liikunta ole mulle hyväksi? Kohtuus kaikessa ja pitää ymmärtää oma kuntotaso suhteessa liikunnan rajuuteen mut sen tiijän kyllä että oon kovakuntoinen eli niin kovakuntoinen että pystyisin hitaalla vauhdilla hölökkään 10, jopa 20 kilometriä. 10 kilometriä hitaalla vauhdilla hengästymättä (ainoastaan vähän hengästymistä).

105 kiloa oli painoni korkeimmillaan(olen 175cm pitkä) ja sitten nykyään painoni on ollut jo 6 kuukautta samassa eli vaihtelee 79kg-81kg;n välillä.